Hamsteripoikueen hoito

Hamsteripoikueen teettämisen perusteet

Veera Kujansuu 2014, julkaistu Poskipussissa 1/2015

Harkitsetko hamsteripoikasten teettämistä tai kasvattajaksi ryhtymistä? Harkitse tarkkaan, sillä vaikka poikueen teettäminen onkin mielenkiintoista, se tuo mukanaan myös paljon vastuuta ja riskejä. Mieti esimerkiksi seuraavia asioita: Miksi haluat teettää poikueen? Ovatko valitsemasi vanhemmat hyviä kasvatuseläimiä? Entä jos pariskunta tappelee tai emolle tulee synnytyskomplikaatioita? Jaksatko ja osaatko huolehtia poikasista? Löydätkö niille kodit? Mitä teet jos kaikki poikaset eivätkään mene kaupaksi?
_full-2
24 vuorokauden ikäinen poikanen
Aloittelevan kasvattajan on hyvä pyrkiä yhteistyöhön tai hankkia apua kokeneemmalta kasvattajalta. Yhteistyö on onnistuneen kasvatuksen avain!

Vanhempien valitseminen

Vanhemmat periyttävät geeninsä jälkeläisilleen, niin hyvät kuin huonotkin. Niinpä hyvien vanhempien valitseminen on tärkeää. Valitse hyväluonteiset, terveet, normaalirakenteiset ja keskenään samaa lajia olevat vanhemmat, jotka eivät ole lähisukulaisia keskenään. Mieti, miksi juuri näillä yksilöillä kannattaisi tehdä poikasia — mitä hyvää ne tuovat suomalaiseen hamsterikantaan?

Kiinnitä huomiota rakenteen ja värin yhteensopivuuteen – esimerkiksi creme ja keltainen syyrianhamsteri ovat epätoivottu yhdistelmä, koska poikasten väristä ei erota kumpia ne ovat. Rakenteellisten ominaisuuksien tulisi täydentää toisiaan ja korjata toisen puolison puutteita — liian pienelle yksilölle suurempi puoliso, liian vaalealle värille paremmanvärinen ja niin edelleen. Älä yhdistä kahta samaa virhettä ja odota saavasi aikaan parempia poikasia. Värin ja turkinlaadun suhteen paras lopputulos yleensä saadaan yhdistämällä kaksi samanväristä ja -turkkista keskenään. Esimerkiksi lyhytkarvainen ja pitkäkarvainen yleensä huonontavat toisiaan.

Kasvatusta aloittaessa kasvatuseläimet on suositeltavaa hankkia luotettavalta kasvattajalta, esimerkiksi joltakulta Suomen Hamsteriyhdistyksen virallisista kasvattajista. Tällöin kasvattaja voi valita sinulle kasvatukseen parhaiten sopivan poikasen, ja saat sukutaulun sekä tietoa hamsterin taustoista. Etenkin talvikoiden ja campbellien kohdalla tämä on erityisen tärkeää, jotta vältyt teettämästä vahingossa hybridipoikasia (=campbellin ja talvikon risteytyksiä), sillä monet eläinkauppataustaiset talvikot ja campbellit ovat epäpuhtaita.

Sopiva lisääntymisikä ja poikueiden määrä

Kaikki hamsterilajit tulevat sukukypsiksi jo 4-6 viikon ikäisinä, mutta niin nuorelle hamsterille poikasten saaminen on suuri terveydellinen riski. Niinpä Suomen Hamsteriyhdistys suosittelee seuraavia lisääntymisikiä eri lajien naaraiden ensimmäiselle poikueelle:

– Syyrianhamsteri 4–10 kuukautta
– Venäjänkääpiöhamsteri talvikko 3–5 kuukautta
– Venäjänkääpiöhamsteri campbelli 4–6 kuukautta
– Venäjänkääpiöhamsteri roborovski 4–8 kuukautta
– Kiinankääpiöhamsteri 6–8 kuukautta

Naaraat ovat hedelmällisiä yksilöstä riippuen noin 12–15 kuukauden ikään saakka. Satunnaisesti myös vanhempi naaras saattaa saada yllätyspoikueen, mutta hyvin vanhalle naaraalle synnytys on terveysriski.

Urokset voivat astua missä iässä tahansa, mutta täysi-ikäistä tai mielellään vanhempaakin urosta (yli 4 kk) suositellaan, jotta kasvattajalle ei tule ikäviä yllätyksiä hamsterin varttuessa ilmaantuvista sairauksista, huonosta luonteesta tai epätoivotuista ulkonäöllisistä ominaisuuksista. Jotkut naaraat eivät myöskään hyväksy nuorta urosta parittelukumppanikseen, ja kaikki nuoret urokset eivät tiedä mitä tehdä parittelutilanteessa.

Hamsteriemolla ei tulisi teettää liian montaa poikuetta sen elämän aikana, sillä jokainen poikue on sille suuri rasitus. Sopiva poikuemäärä on 1–2 poikuetta naaraan elämän aikana, ja kahden poikueen välillä tulisi olla tauko, jonka aikana emo ehtii toipua edellisen poikueen hoitamisen rasituksista. Naaraasta riippuen riittävä tauko on vähintään kuukausi, mieluiten useampi.

Emon ja poikueen statistiikkaa

Syyrianhamsterin nisien määrä: 14
Kääpiöhamsterien nisien määrä: 8

Syyrianhamsterin poikasmäärä: noin 1–19 poikasta, yleensä noin 10
Kääpiöhamsterien poikasmäärä: 1–10 poikasta, yleensä noin 5

Hamsterinaaraiden kiimakierto: 4 vuorokautta

Syyrianhamsterin kantoaika: 16–17 vuorokautta
Kääpiöhamsterien kantoaika: 18–21 vuorokautta

Hamsteripoikasten vieroitusikä: 28 vuorokautta
Hamsteripoikasten suositeltu luovutusikä uuteen kotiin: 35 vuorokautta

Syyrianhamsterin astuttaminen

Lajin edustajat ovat erakoita, joten ne eivät siedä toisiaan muutoin kuin naaraan ollessa kiimassa.

Naaras tulee kiimaan neljän vuorokauden välein, ja kiima ajoittuu useimmiten iltaan ja yöhön. Kiimassa oleva naaras asettuu sahapukkimaiseen asentoon ja jäykistyy, kun sitä silittää selästä. Se saattaa myös haista voimakkaalle.

Aseta uros ja naaras esimerkiksi tyhjään asumukseen tai pahvilaatikkoon, jossa ei ole kummankaan hajuja. Varustaudu varmuuden vuoksi hanskalla tai jollain välineellä (esim. talouspaperihylsy) jolla voit työntää hamsterit erilleen jos ne alkavat tapella ja vältyt itse puremilta. Jos naaras on valmis parittelemaan, hamsterit haistelevat toisiaan, naaras asettuu sahapukkiasentoon ja antaa uroksen astua. Tapahtuma on nopea, mutta hamsterien kannattaa varmuuden vuoksi antaa paritella useita kertoja.

Joskus käy niin, että uros ei olekaan kiinnostunut naaraasta tai osaa hommiaan. Jotkut naaraat saattavat hermostua sähläävään urokseen. Tällöin kannattaa kokeilla seuraavan kiiman aikaan uudelleen tai harkita parin vaihtamista, jos kyseinen pariskunta ei millään tunnu sopivan yhteen.

Onnistuneen parittelun jälkeen voit neljän vuorokauden kuluttua kokeilla, onko naaraalla kiimaa. Jos se ei ole kiimassa, se on todennäköisesti tiine. Myös valeraskauksia esiintyy joskus.

Laske astutuspäivästä 16 vuorokauden päähän laskettu aika, jolloin poikasten on määrä syntyä. Se kannattaa laskea, jotta huomaat jos emo ei ala synnyttää ajallaan. Synnytyksen viivästyminen yli vuorokaudella voi tarkoittaa komplikaatioita, jotka vaativat eläinlääkäriä.

Kääpiöhamsterin astuttaminen

Ihminen ei voi havaita venäjänkääpiöhamsterien (talvikko, campbelli ja roborovski) kiima-aikaa, joten ne astutetaan laittamalla uros ja naaras asumaan yhteiseen häkkiin. Sisusta pariskunnalle puhdas asumus, jossa ei ole kummankaan yksilön ominaistuoksua. Aluksi kannattaa jättää asumus tyhjäksi ja laittaa ainoastaan kuivikkeet, ruoka ja vesi, jotta hamsterit eivät voi ahdistaa toisiaan mihinkään mökkiin tai muuhun nurkkaan ja siksi ryhtyä tappelemaan.

Venäjänkääpiöhamsterit laitetaan asumukseen samaan aikaan ja tarkkaillaan niiden tutustumista. Yleensä venäjänkääpiöhamsterit tottuvat toisiinsa melko helposti, mutta jotkin naaraat saattavat hermostua. Vähäinen kitinä ja toisen selättäminen on normaalia, mutta pariskunta tulee erottaa jos ne ryhtyvät tappelemaan ja puremaan toisiaan. Tappeleva pariskunta voidaan yrittää yhdistää myöhemmin uudelleen, mutta jos hamsteriyksilö jatkuvasti vahingoittaa puolisoaan, on syytä harkita onko niin aggressiivisella yksilöllä ylipäätään järkeä tehdä poikasia. Sitten kun venäjänkääpiöhamsteripariskunta on tutustunut ja tottunut toisiinsa, voidaan niille laittaa asumukseen pesiä ja virikkeitä. Pesiä kannattaa laittaa useampi, jotta hamsterit voivat halutessaan nukkua erillään toisistaan. Pariskuntaa kannattaa tarkkailla myös seuraavina päivinä sen varalta, että ne tappelevat.

Kiinankääpiöhamsterien kasvattaminen on hiukan haastavampaa puuhaa, koska ne ovat erakoita eivätkä yleensä pidä lajitovereista. Kiinankääpiöt voidaan joko astuttaa syyrialaisten tapaan tai asuttaa yhteiseen asumukseen. Kiimassa olevan kiinankääpiöhamsterinaaraan alapää on väriltään hiukan punertava ja saattaa joskus erittää väritöntä eritettä. Käytännössä kiiman havaitseminen voi olla hyvin haastavaa etenkin harjaantumattomalle kasvattajalle. Yhteen asuttaessa toimitaan samalla tavalla kuin venäjänkääpiöhamsterien kanssa, mutta pariskunnan tarkkailussa on noudatettava erityistä varovaisuutta sillä tappelut ovat huomattavasti yleisempiä. Jos naaras vaikuttaa olevan kiimassa, sen voi astuttaa uroksella syyrialaisen tapaan ja sitten joko erottaa tai jättää yhteen asumaan, jos ne vaikuttavat tulevan toimeen. Kiinankääpiöhamsteripariskuntaa on suositeltavaa tarkkailla tiiviisti yhdessäolon aikana, sillä naaraat saattavat äkillisesti hermostua urokseen ja vahingoittaa sitä.

Kääpiöhamstereille ei yleensä voi laskea laskettua aikaa, ellei näe pariskunnan parittelevan asumuksestaan. Naaran vatsan pullistumista ja nisien turpoamista kannattaa tarkkailla ja poistaa uros asumuksesta kun naaras näyttää olevan tiine, sillä naaras tulee heti synnytyksen jälkeen uudelleen kiimaan ja voi tällöin tulla heti uudelleen tiineeksi. Kahden poikueen saaminen peräjälkeen on naaraalle suuri rasitus, mutta hyväkuntoinen naaras yleensä selviää toisten poikastenkin hoidosta kun sen hoidosta ja ruokinnasta huolehditaan esimerkillisesti.

Poikueen kehitysvaiheet

Siivoa asumus noin viikko ennen synnytystä ja tarjoa emolle runsaasti pesänrakennusmateriaalia. Älä käsittele tai muutoin stressaa emoa ennen synnytystä. Odotusaikana monipuolinen ruokinta ja erityisesti E-vitamiinin, foolihapon, rasvan, proteiinin ja kalsiumin saaminen on tärkeää.

Hamsteriemo ei tarvitse apua synnytyksessä, eikä sitä saa häiritä synnytyksen aikana. Syntyessään poikaset ovat karvattomia, sormenpään kokoisia ja niiden silmät ovat kiinni. Vastasyntyneisiin poikasiin ei saa koskea, mutta ne voi varovasti laskea jos se on mahdollista sotkematta pesää, mieluiten niin että käsiin on hierottu asumuksen tuttuja hajuja. Stressaantuessaan hamsteriemo saattaa vahingoittaa tai hylätä poikaset, jonka vuoksi etenkin syyrianhamsteriemojen suhteen kannattaa olla hyvin varovainen. Anna emolle niin paljon kuivaruokaa ja tuoreruokaa kuin se syö.

Tarkista emon vointi poikasten syntymän jälkeen ja ota yhteyttä eläinlääkäriin, jos naaras vaikuttaa huonovointiselta.

Normaalitilanteessa hamsterinpoikasia ei karsita kuten hiiriä tai rottia, sillä emolla on hyvät edellytykset huolehtia suurestakin poikueesta. Jos poikueessa on epämuodostuneita tai vahingoittuneita poikasia, ne voidaan poistaa pesästä varovasti esimerkiksi lusikalla ja lopettaa. Alle kolme päivän ikäiset poikaset voidaan lopettaa päähän kohdistuvalla iskulla.

4–5 vuorokauden iässä poikasten karva alkaa kasvaa, ja niiden värityksestä voi tehdä arvailuja. Poikasiin ei kuitenkaan saa vielä koskea.

Viikon ikäisinä poikaset alkavat maistella kiinteää ruokaa, jolloin ruuan määrää on hyvä lisätä. Ruokaa voi laittaa varovasti suoraan pesään, jos emo ei itse vie ruokaa poikasille. Poikasiin ei kuitenkaan saa koskea vielä. Joskus viikon ikäiset poikaset saattavat vaellella ulos pesästä, mutta emo kantaa ne itse takaisin.

9–13 vuorokauden iässä poikasten silmät aukeavat ja ne alkavat tehdä haparoivia retkiä pesän ulkopuolelle. Poikasten sukupuolet voidaan tarkistaa ja niitä voidaan alkaa varovasti totuttamaan käsittelemiseen. Niitä ei kuitenkaan kannata vielä nostaa pitkiksi ajoiksi pois asumuksestaan, vaan antaa kiipeillä kädellä asumuksessa. Asumuksen voi siivota kokonaan ja ruokaa on tarjottava niin paljon kuin poikaset ja emo suinkin syövät.

Kolmen viikon iässä emo lakkaa imettämästä poikasia, jolloin poikasten ruuantarve lisääntyy. Ne eivät kuitenkaan ole vielä valmiita eroamaan emostaan tai sisaruksistaan. Poikasia kannattaa käsitellä päivittäin ja totuttaa myös selälleen kääntelyyn ja hampaiden tarkistamiseen. Voit ottaa kaikki poikaset kuljetuslaatikkoon ja sylitellä niitä vuorotellen, jotta myös aremmat poikaset saavat käsittelyä.

Neljän viikon iässä urokset ja naaraat erotetaan toisistaan. Syyrianhamstereilla poikueiden välillä on luovutusiässä paljon eroja siinä, tulevatko ne toimeen vai eivät. Jos ne ovat sopuisia, naaraat voivat asua vielä muutaman viikon emonsa kanssa tai keskenään, ja urokset keskenään. Jotkut poikaset kuitenkin ovat jo luovutusiässä hyvin yksilöllisiä ja viihtyvät parhaiten erillään asutettuina. Kääpiöhamstereilla naaraat voivat asua emonsa kanssa ja urokset voidaan asuttaa omana ryhmänä, isänsä kanssa tai jonkin toisen aikuisen uroksen kanssa.

Viisi viikkoa on Hamsteriyhdistyksen suosittelema vähimmäisikä poikasen luovutukseen uuteen kotiin.

Anna poikasille nimet ja laadi niille sukutaulut (kaavakkeen löydät sivulta Esitteet & Kaavakkeet), ja rekisteröi ne jos haluat. Poikasten myynti-ilmoituksia voi laittaa esimerkiksi Hamsteriyhdistyksen foorumin myyntiosioon. Huolehdi siitä, että poikasten ostajat ovat tutustuneet hamsterien hoito-ohjeisiin ja heillä on hamsterille sopivat tarvikkeet jo valmiiksi! Tarvittaessa voit antaa ostajien mukaan Hamsteriyhdistyksen hoito-ohjeet, jotka löytyvät samaten edellämainitulta Esitteet & Kaavakkeet-sivulta.

Sukupuolten tunnistaminen

Poikasten sukupuolet voi erottaa toisistaan jo parin vuorokauden ikäisiltä poikasilta, mutta välttääksesi emon stressaamista älä koske pieniin poikasiin.

Sukupuolten tunnistamisessa olennaista on hamsterin peräaukon ja sukuaukon välimatka. Naaraspoikasilla aukot ovat aivan lähekkäin, uroksella ne ovat kauempana toisistaan. Helpoiten saat asian tarkistettua, kun vertaat poikasia toisiinsa. Jos kaikki poikaset ovat samaa sukupuolta, voi homma olla etenkin ummikolle hiukan haastavampaa. Naaraspoikasten vatsassa nisät erottuvat pieninä karvattomina kohtina turkissa, ja luovutusikäisten urosten kivekset yleensä erottuvat hännän juurella karvaisina pallukoina, etenkin kiinankääpiöhamstereilla.

Genetiikka

Kasvattajaksi ryhtyvän henkilön tulisi olla perehtynyt vähintään värigenetiikan perusteisiin ja osata kasvattamiensa väri- ja turkkimuunnoksen periytyminen.

On tärkeää osata valita toisilleen sopivat väriyhdistelmät ja poikueen syntyessä tunnistaa poikasten värimuunnokset. Mikäli samanvärisiä eläimiä ei ole saatavilla, olisi hyvä valita pariskunta samansukuisten värimuunnosten joukosta.

Genetiikkaan voi perehtyä Hamsteriyhdistyksen Tietopussi-julkaisusta, Hamsteriyhdistyksen foorumilta sekä monilta internetistä löytyviltä genetiikkasivustoilta.

Kasvattajan peruskurssi

Suomen Hamsteriyhdistys järjestää kasvatuksesta kiinnostuneille vuosittain kurssin, jolla käydään läpi kasvatuksen, jalostuksen sekä genetiikan perusasiat. Kurssi ei ole pakollinen esimerkiksi kasvattajanimen anojalle, mutta se on hyödyllinen opintopäivä kaikille kasvattajan urasta haaveileville.

Tietoa seuraavasta kurssista löytyy Kurssit-sivulta.

Jalostusneuvonta

Suomen Hamsteriyhdistys ry:n jalostusneuvonta toimii sähköpostin välityksellä, ja neuvonnassa vastailevat SHY:n viralliset kasvattajat ja tuomarit. Jalostusneuvonnan tavoitat osoitteesta shyjalostusneuvonta(a)gmail.com.

Virallisen kasvattajanimen anominen

Suomen Hamsteriyhdistys ry Suomen Kani- ja Jyrsijäliiton alaisena ylläpitää virallisten kasvattajanimien listaa ja myöntää kasvattajanimet anomuksien perusteella. Kasvattajanimeä voi anoa 18 vuotta täyttänyt yhdistyksen jäsen, joka on jo luonut pohjan jalostustyölleen, saanut hamstereilleen näyttelytuloksia ja osoittaa anomuksellaan perehtyneensä kasvattamiinsa lajeihin ja väreihin perusteellisesti. Kasvattajanimi on merkki siitä, että kasvattaja on asiansa tunteva ja pyrkii kasvatustyössään eläinten terveyteen sekä ulkonäölliseen parantamiseen.

Itse tekaistua kasvattajanimeä ei saa käyttää hamstereillaan, elleivät Suomen Hamsteriyhdistys ry ja Suomen Kani- ja Jyrsijäliitto ry ole sitä hyväksyneet. Keksittyä nimeä käyttäviä eläimiä ei rekisteröidä tai oteta näyttelyihin, ja sääntöä rikkova kasvattaja voidaan tarvittaessa erottaa Suomen Hamsteriyhdistyksestä.

Lisätietoa kasvattajanimistä löytyy Kasvattajanimisäännöt-sivulta.

Lisätietoa kasvatuksesta ja jalostuksesta?

Suomen Hamsteriyhdistys ry julkaisee Hoitopussi- ja Tietopussi -vihkosia, jotka sisältävät monipuolisesti tietoa hamsterien hoidosta, kasvatuksesta ja jalostuksesta. Tutustu myös Hamsteriyhdistyksen keskustelupalstan Jalostus ja genetiikka -osastoon.