Mielenkiintoista luettavaa...
Ostimme lemmikkikaupasta Syrkin nimeltään Hile pari päivää sitten sunnuntaina. Se huusi kuin syötävä, kun se otettiin kuljetuslaatikosta pois. Peloissaan raukka. Siitä jo päättelin, että jaahas, menee kesyttämisessä ilmeisesti aikaa...
Hile tulee kyllä luokse uteliaana katsomaan mitä tapahtuu ja ottaa ruokaa kädestä. Mutta kun sitä yrittää pikkaisen koskettaa, se säpsähtää. Ja juoksee nopeasti pesäänsä. Tulee kuitenkin aina iltaisin uteliaana katsomaan ja haistelemaan dunansa läpi kun jutellaan sille. Olen yrittänyt tehdä silleen, että se saa tulla haistelemaan kättä rauhassa. Mutta ei tietoakaan siitä, että tulisi itse kädelle tms. Jos laittaa käden avoimena tielle, niin se vaihtaa suuntaa :D
Nyt kävi niin, että kun siivosin sen pissinurkkaa, tyttöni rapisteli siinä puruja ja Hile tuli katsomaan. Tyttö yritti vähän silittää sitä ja sepä näykkäsi. Himskatti, olisi näykkäissyt mua, koska nyt tuli tytölle paha mieli ja miten mahtaa uskaltaa luottaa, että kyllä se siitä... Usko loppui jo vähän itseltäkin. Mahtaako tuo pikkuotus kesyyntyäkään... Mutta en anna periksi. Ilmeisesti kannattaa olla kärsivällinen ja antaa sen haistella edelleen. En tiedä kumpi olisi parempi. Antaa sen haistella vaan vielä tovi ja sitten yrittää sitä lautasella nostamista. Vai raakasti vaan nostaa se lautasella jo tänään veks hetkeksi? Haluan siitä kesyn, jota voi pitää sylissä. Hile on nyt 3 kk vanha ja kuulemma sitä on käsitelty, mutta eipä siltä vaikuta...
Ostimme lemmikkikaupasta Syrkin nimeltään Hile pari päivää sitten sunnuntaina. Se huusi kuin syötävä, kun se otettiin kuljetuslaatikosta pois. Peloissaan raukka. Siitä jo päättelin, että jaahas, menee kesyttämisessä ilmeisesti aikaa...
Hile tulee kyllä luokse uteliaana katsomaan mitä tapahtuu ja ottaa ruokaa kädestä. Mutta kun sitä yrittää pikkaisen koskettaa, se säpsähtää. Ja juoksee nopeasti pesäänsä. Tulee kuitenkin aina iltaisin uteliaana katsomaan ja haistelemaan dunansa läpi kun jutellaan sille. Olen yrittänyt tehdä silleen, että se saa tulla haistelemaan kättä rauhassa. Mutta ei tietoakaan siitä, että tulisi itse kädelle tms. Jos laittaa käden avoimena tielle, niin se vaihtaa suuntaa :D
Nyt kävi niin, että kun siivosin sen pissinurkkaa, tyttöni rapisteli siinä puruja ja Hile tuli katsomaan. Tyttö yritti vähän silittää sitä ja sepä näykkäsi. Himskatti, olisi näykkäissyt mua, koska nyt tuli tytölle paha mieli ja miten mahtaa uskaltaa luottaa, että kyllä se siitä... Usko loppui jo vähän itseltäkin. Mahtaako tuo pikkuotus kesyyntyäkään... Mutta en anna periksi. Ilmeisesti kannattaa olla kärsivällinen ja antaa sen haistella edelleen. En tiedä kumpi olisi parempi. Antaa sen haistella vaan vielä tovi ja sitten yrittää sitä lautasella nostamista. Vai raakasti vaan nostaa se lautasella jo tänään veks hetkeksi? Haluan siitä kesyn, jota voi pitää sylissä. Hile on nyt 3 kk vanha ja kuulemma sitä on käsitelty, mutta eipä siltä vaikuta...