Kuinka nopeasti hamsusi tottui sinuun?

[Roborovski]

Talvikot tottuivat käteen heti. Mutta haistelu kyllä kesti pari päivää sen saman minuutin, ennen kuin uskalsi kyytiin. : )

[Never]

Nemo tottui heti minuun. Kun poika tuli meille, se kiipesi pienen aristelun jälkeen kuljetuslaatikosta kädelleni. Ensimmäisenä iltana tarkoitukseni oli tarjota kädestä näkkäriä, mutta Nemo kiipesikin suoraan minun olkapäälle.  xD Ihanan kesy otus.

Nana on ollut meillä reilut puoli vuotta. Se ei ole vieläkään kunnolla tottunut minuun.  :<  Nana ei ole oikeastaan koskaan pelännyt minua, mutta se ei ole vielä käsittelyyn tottunut. Nana ei yksinkertaisesti viihdy dunansa ulkopuolella. En usko, että se tulee koskaan tämän enempää kesyyntymään.

[Mianna]

Luna kiipesi kädelle toisena tai kolmantena päivänä tulostaan.  :)
Edesmennyt Iida tuli myös toisena päivänä, mutta Aadalla meni pari viikkoa, ennen kuin kiipesi itse. Viikko meni ennenkuin antoi ottaa käteen.  ;)

[Maikki^]

Saatto jopa pari viikkoo mennä. Ku olin varannu eläinkaupasta harmaan pojan, ku hain sen se ol ainoo. tietty kaikista pelkurein sinne jätetty, rohkeet päältä pois. Nykyää hää on ihan normaali, ehkä vähä säikympi ku muut .  :sydan

[liljaa]

Lilja tottui minuun jo heti seuraavana päivänä  :lov

[Lolasiili]

Tuli heti sykkyyn, kun laittoi käden aitaukseen :lov

[choopai]

En nyt ihan tarkasti muista, mutta Pörröllä meni ainakin puoli vuotta totuttelussa. Se ostettiin lemmikkieläinkaupassa, ja luulen syyn olevan siinä.  :roll:
Pikiin en ehtinyt suuremmin tottua, kun se sairastui ja kuoli jo parin kuukauden sisällä.

[Lolasiili]

Mulla olis yksi kysymys tähän liittyen:

Siis otatteko hamsunne yleensä käteen vai tuleeko se johonkin tiettyyn paikkaan oottamaan, että pääsee?

Meillä tultiin ennen aina oottamaan puusillan päälle, että joku ottais sykkyyn, mutta ei enää... :(  Vitsi kun ei tiiä, mikä sillä on.  Sitä ei vaan jostain syystä kiinnosta.

[Sakata]

Muistaisin että Jojo olisi tottunut minuun ainakin viikon sisällä... Tuohan riippuu myös aika paljon hamsteri yksilöstä.

Minä en ole opettanut Jojolle mitään paikkaa johon se tulisi. Yleensä vain otan hänet käteen. Joskus kun pidän Jojoa vapaana se tulee itse käteeni.

[Miharu]

Lähes puoli vuotta. Nyt kuitenkin Aapo on jo aivan käsikesy. <3

[AkuHamsteri]

jos oikein muistan niin, 5kk

[Hile]

Mielenkiintoista luettavaa...

Ostimme lemmikkikaupasta Syrkin nimeltään Hile pari päivää sitten sunnuntaina. Se huusi kuin syötävä, kun se otettiin kuljetuslaatikosta pois. Peloissaan raukka. Siitä jo päättelin, että jaahas, menee kesyttämisessä ilmeisesti aikaa...

Hile tulee kyllä luokse uteliaana katsomaan mitä tapahtuu ja ottaa ruokaa kädestä. Mutta kun sitä yrittää pikkaisen koskettaa, se säpsähtää. Ja juoksee nopeasti pesäänsä. Tulee kuitenkin aina iltaisin uteliaana katsomaan ja haistelemaan dunansa läpi kun jutellaan sille. Olen yrittänyt tehdä silleen, että se saa tulla haistelemaan kättä rauhassa. Mutta ei tietoakaan siitä, että tulisi itse kädelle tms. Jos laittaa käden avoimena tielle, niin se vaihtaa suuntaa :D

Nyt kävi niin, että kun siivosin sen pissinurkkaa, tyttöni rapisteli siinä puruja ja Hile tuli katsomaan. Tyttö yritti vähän silittää sitä ja sepä näykkäsi. Himskatti, olisi näykkäissyt mua, koska nyt tuli tytölle paha mieli ja miten mahtaa uskaltaa luottaa, että kyllä se siitä... Usko loppui jo vähän itseltäkin. Mahtaako tuo pikkuotus kesyyntyäkään... Mutta en anna periksi. Ilmeisesti kannattaa olla kärsivällinen ja antaa sen haistella edelleen. En tiedä kumpi olisi parempi. Antaa sen haistella vaan vielä tovi ja sitten yrittää sitä lautasella nostamista. Vai raakasti vaan nostaa se lautasella jo tänään veks hetkeksi? Haluan siitä kesyn, jota voi pitää sylissä. Hile on nyt 3 kk vanha ja kuulemma sitä on käsitelty, mutta eipä siltä vaikuta...

[Nilla]

Edina jo ensimäisenä päivänä oli kiipeämässä kättäni pitkin vapauteen  :D  Eli aika nopeasti tottui. Muutkin hamsut on mulla ensimäisinä päivinä tullut itse kädelle.

[Marla]

Ei noista eläinkaupasta hankituista aina mene takuuseen, ovatko ne loppujen lopuksi kovinkaan paljon käsiteltyjä. Mulle on pariin otteeseen tullut ilmeisen käsittelyyn tottumattomia tapauksia, mutta kyllä ne siitä ajan (ja kärsivällisyyden) kanssa ovat kesyyntyneet.
Limppu on ollut jo muutaman viikon, muttei vieläkään ole kovin kesy. Ei sitten millään tule kädelle ja venkoilee vastaan. Kyllä se näyttää jo parempaan suuntaan menevän, mutta on niitä helpompiakin tapauksia ollut. :roll:

Pampula oli nuorena tyttönä todella rasavilli, mutta tasoittui sitten muutaman-parin kuukauden iässä. Nyt näköjään tuo yksi Pampulan typykkä on perinyt emonsa luonteen - on nimittäin kipakka tapaus, vaikkei purekaan, ja tokihan se on sitten se, jonka halusin itselleni jättää. xD

Sitten taas on niitä, jotka ovat jo tullessaan olleet ihanan kesyjä - tosin poikkeuksetta nämä ovat olleet kasvattajalta eivätkä eläinkaupasta. Bablo ja Tossu noista tämänhetkisistä olivat jo valmiiksi kesyjä, ei niiden kanssa paljoa ollut totuteltavaa.
Indy puolestaan huusi kuin syötävä automatkalla kotiin, mutta siihen se jäi ja oltiinkin kilttiä tyttöä - neidolla taisi vain olla asiaa. :D Ei ole edes näyttelyreissuilla melunnut, mitä lie silloin alkuun olikaan.


Kyllä sitä parin tapauksen kohdalla on meinannut usko mennä, että hamsu siitä kesyyntyisi, mutta eipä ole loppujen lopuksi ollut yhtäkään, joka ei ajan kanssa olisi kesyyntynyt. Harva on purrut tai näykkinyt, ovat muuten vain olleet hankalia ensi alkuun.
Olen villeimmät tapaukset laittanut alkuun kuljetusboksiin ja siellä käsitellyt, etteivät pääse karkuun kun pistävät niin hanttiin. Poikasten kanssa tein alkuun niin, että pidin vain kättäni siellä. Pampula onneksi oli kovin käsikesy, joten muksut ottivat emostaan mallia, ja loppujen lopuksi kädessä oli välillä koko satsi poikasia. xD
Ruokkiminen kädeltä on sekin ollut hyvä konsti saada hamsun luottamusta.

[Looq]

Kolmantena päivänä, eläinkaupasta sanottiin, että pitää antaa päivän tottua uuteen kotiinsa, sen jälkeen voi alkaa tehdä tuttavuutta uuden perheenjäsenen kanssa. :)