Yleinen pulina poikasten teettämisestä osa 2

[PiiaL]

Sienna pitää minut edelleen pinteessä, kun kiimoja sillä ei ole asutuksen jälkeen ollut.. Semmosta se on välillä näiden elukoiden kanssa. Itse olen semmoinen pessimisti, joka aina valmistautuu pahimpaan ja onhan se hyväkin, koska kaikki ei useinkaan mene niin kuin haluaisi. Vaikka Siennan tiineydestä ei vielä ole takeita, niin onhan tämä ollut ihan mielenkiintoinen aihe keskustelun tasolla.

Hieno homma, jos tuollaisia sijoituskoteja oikeasti järjestyy, ei kyllä tullut mieleenikään. Hienoja ihmisiä, jotka näkevät sillä lailla toisen eteen vaivaa. :)

[Mustikkamaan]

Yllä olevaan lauseeseen voipi vastata, ettei se lopetettu eläin myöskään elämästään nauti. :)

Mutta ei myöskään kärsi :) Kuolema on niin luonnollinen asia että jos se jollekin tulee vähän aiemmin, niin sillä ei oo muuta väliä kuin kaipaamaan jäävien tunteet. Yhtä lailla jos meikäläinen heittäs veivit ihan yhtäkkiä, niin ei se minua itseäni haittas ollenkaan, läheisiä vain. Hamsterilla sen sijaan ei ole sinänsä lähiomaisia, niin sitä ei jää kukaan muu itkemään paitti mahdollisesti omistaja - eikä hänenkään kärsimyksestään joudu hamsteri kärsimään.

Luonnossakin menee hirmuinen määrä eläimiä syystä jos toisesta kaikenlaisissa elämänvaiheissa - ja niistä sentään suurin osa menee kaiken maailman tuskiin (ts. tulevat syödyksi jne.) mitä en missään nimessä haluaisi kenenkään kokevan. Joten mun mielestä on inhottavaa vetää tähän tämmöstä nykyajan kuolemakammoa (kun kuoleman luonnollisuudesta ollaan niin eristytty) ja tehdä asiasta ihmeellisempää kuin mitä se on. Pahinta vielä on, jos sillä syyllistetään muita. Tärkeintä on vaalia niiden elävien eläinten hyvää elämänlaatua ja mikäli jonkun osalta päätyy lopetukseen, niin asianmukaisella tavalla - mielellään sillain ettei eläin hetkeäkään tajua heittävänsä kohta veivit. Tähän voi tietty sanoa, että mulla on luonnoton kärsimyskammo :D

Well, that's all I have to say about that  :D

Uskon kanssa että osalle poikasista ainakin löytyy kodit ja onhan se ihan mahdollista, että sieltä tulee lopulta vain yksi ainukainen mussukka josta Piia ei edes henno luopua  :lov

[Mrk]

Mutta ei myöskään kärsi :) Kuolema on niin luonnollinen asia että jos se jollekin tulee vähän aiemmin, niin sillä ei oo muuta väliä kuin kaipaamaan jäävien tunteet. Yhtä lailla jos meikäläinen heittäs veivit ihan yhtäkkiä, niin ei se minua itseäni haittas ollenkaan, läheisiä vain. Hamsterilla sen sijaan ei ole sinänsä lähiomaisia, niin sitä ei jää kukaan muu itkemään paitti mahdollisesti omistaja - eikä hänenkään kärsimyksestään joudu hamsteri kärsimään.

Luonnossakin menee hirmuinen määrä eläimiä syystä jos toisesta kaikenlaisissa elämänvaiheissa - ja niistä sentään suurin osa menee kaiken maailman tuskiin (ts. tulevat syödyksi jne.) mitä en missään nimessä haluaisi kenenkään kokevan. Joten mun mielestä on inhottavaa vetää tähän tämmöstä nykyajan kuolemakammoa (kun kuoleman luonnollisuudesta ollaan niin eristytty) ja tehdä asiasta ihmeellisempää kuin mitä se on. Pahinta vielä on, jos sillä syyllistetään muita. Tärkeintä on vaalia niiden elävien eläinten hyvää elämänlaatua ja mikäli jonkun osalta päätyy lopetukseen, niin asianmukaisella tavalla - mielellään sillain ettei eläin hetkeäkään tajua heittävänsä kohta veivit. Tähän voi tietty sanoa, että mulla on luonnoton kärsimyskammo :D

Nooh, toi lause oli vaan ihan yhtä absurdi ja irrallinen heitto kuin toi "kuollut eläin ei kärsi". Ei ollut mitenkään tarkoitus kuolemakammoisuutta lietsoa. :haha Mutta onhan näistä ihan hauska keskustella.

PiiaL: jos oikeasti tulisi itselle tilanne vastaan että olisi vaikka 5 syrkkipoikasta 3kk ikäisiä, eikä koteja tai luotettavaa eläinkauppaa tiedossa, niin varmaan painostaisin porukat majoittamaan pari (itse olisin kuitenkin hoidosta vastuussa). Muuten jättäisin kotiin peräkammarin tytöiksi ja pojiksi (tietty niille voi myös tässäkin vaiheessa etsiä koteja aktiivisesti, monet tahtovat myös vanhempia hamstereita). Mutta mun kasvatus on kyllä muutenkin aika tunteella käyvää, joskus jää suurin osa kääpiöpoikasistakin kotiin (ihan vaan lemmikeiksi) kun ei niistä raaski luopua/ei ole ollut koteja tiedossa. Ei siitä mitään tulisi jos joutuisi toimimaan omien periaatteidensa vastaisesti. Mutta tietysti se minkä joku kokee oikeaksi voi ollakin toisen vasen, sellaista se on. Yhtä kärsimystä kaikki. XD

[EmmaTi]

Millä kriteereillä karsitte noita hamsuja kasvatuksesta, siis tietenkin ne joilla on knikki, mutta entäs knikillisen sisarukset, vanhemmat? Mahdolliset jo syntyneet jälkeläiset? Vai pitääkö tulla siihen sukuun useampi knikki ennenkuin ne katsotaan jalostuskelvottomiksi.
Ja onko niitä sukuja olemassa joihin ei "ikinä" tuu knikkejä?

[lentsu]

Mun mielestäni ei ole syytä karsia (tää sana on harhaanjohtava, sillä hiiri-ihmiset puhuvat karsimisesta kun tarkoittavat lopettamista, mutta tässä tarkoitan ainoastaan kasvatuksesta pois jättämistä) jalostuksesta hamsteria, jolla on suora häntä, vaikka sen yhdellä sisaruksista olisikin knikki. Eri asia on sitten, jos poikueesta useammalle tulee (esim. mun kasvattini Colbronde's I-poikue knikkilistalla) knikki. Mulla näin on käynyt vain yhden kerran ja se oli tämä I-poikue. Tällöin jätin poikueen emon astuttamatta enää uudelleen (se oli niin nätti että olisin muuten ehkä teettänyt sillä vielä toisen poikueen) ja jätin myös emon veljen, jonka olin tuonut Ruotsista myös, käyttämättä jalostukseen. Tästä poikueesta lisääntyi tiettävästi vain Ruotsiin viety naaras - en tiedä tuliko sille knikkiä, mutta olen nähnyt ruotsalaisista sukutauluista, että sitä käytettiin siellä.

Mutta jos aletaan yhden knikin perusteella jättämään koko perhettä pois jalostuksesta, päädytään toisenlaisiin ongelmiin eli siihen, että kun näitä näyttelyhamstereita ei ole muutenkaan mitenkään liian monta sukuhaaraa, jalostus"aines" kapenee turhaan entisestään. Sitten kun korvataan eläinkauppalöydöillä, niiden taustoista, vanhempien knikeistä tms. taas ei tiedä kukaan, joten ollaan entistä syvemmällä suossa. Siksi olisin kriittinen senkin suhteen, miten herkästi suljetaan jokin "perhe" pois jalostuksesta. Mutta näissä tapauksissa jos yhteen poikueeseen tulee monta knikkiä, vaikka vanhemmilla ei knikkiä olisikaan (nämä ruotsalaishamsterit, joiden jälkeläiset näitä knikkejä mulla saivat, eivät itse koskaan saaneet knikkiä), on syytä ehkä jättää enemmät jälkeläiset teettämättä.

[EmmaTi]

^Kiitos kommentista.
Hankalinta tässä varmaan on se että aika moni hamsteri jää täysin tutkimatta häntänsä osalta, joten siitä, missä suvuissa knikkiä esiintyy enemmän ja missä vähemmän, ei oo kellään oikein kattavaa tietoa...

[GaneshaX]

Mä uskon vakaasti, että joka linjassa, on jossain kohtaa jollakin eläimellä knikki.
Jos esim. näiden kaikkien sisarukset jätettäisiin pois jalostuksesta, ei täällä olisi jalostusmateriaalia enää ollenkaan.
Paitsi niitä suvuttomia eläinkauppaeläimiä.

[Mustikkamaan]

Niin nää suvuttomat eläinkauppaeläimethän tuntuu joskus olevan "vastaus kaikkeen", eli niissä ei voi olla mitään vikaa, koska mistään ei tiedetä :D

Esmes meitsihän yhdisti joskus oikein sievän pariskunnan joskus, molemmat eläinkauppalaisia, perusteena oikeestaan se että se oli vain muuten hyvä yhdistelmä (lk kyyhkis x lk musta vn). Poikasille alkoi ilmestyä knikkejä - ja vähän myöhemmin sellaiset tuli myös molemmille vanhemmille :D Kaikki poikaset jotka on tiedossa, ovat saaneet knikin.

Mutta kyllä eläinkauppaeläimistä joskus apuakin on. Mulla tossa vaan kävi tosi huono tuuri.

Moon kans sitä mieltä että jos poikueesta yhellä on knikki, niin sisaruksia voi käyttää. Jos kahdella on, niin asia on jo huomattavasti vakavampi - mutta en ihmettele jos joku  käyttää jotakin silti tilanteessa jossa ei ole "muita vaihtoehtoja". Mut jos vielä useemmalla on tai suku on muuten knikintäyteinen, niin sit on syytä pistää koko poikue pois jalostuskäytöstä.

Hamsukasvatus on niin hankalaa, etten ihmettele vaik ihmiset käyttää sellasiakin "joilla on jotain hännässä" - itsekin harkitsin sellasta vakavasti vielä jokin aika sitten. Mut en mä sitten kestäny ajatusta että kun vasta lähtee liikenteeseen ja on muutenkin niin hemmetisti vastoinkäymisiä knikin takia, niin tää kaatuis siihen et mä teen noin epävarman valinnan.

Nyt tää kyl vähän valahti knikkikeskusteluun mitä riittää tuolla knikkikeskustelunkin puolella, mutta vaikuttaa vähän hiljenevän jotta eiköhän tämä ollut aika pitkälti tässä eikä tarvii siirtää toiselle puolelle :D

[lentsu]

Tämä keskustelu eläinkauppahamsterit versus näyttelylinjaiset, joiden suku on pitkälle tiedossa, muistuttaa joskus keskustelua sekarotuiset versus rotukoirat. Eläinkauppahamsterit ja sekarotuiset koirat ovat joidenkin mielestä vastaus parempaan terveyteen, sillä onhan semmoinen aina terveempi, mistä ei mitään tutkita eikä mitään tiedetä, myöskään taustasta. On jääneet kaikki ikävät pikku asiat mukavasti kartoittamatta.  :mrgreen:

[EmmaTi]

^Joo näin se taitaa mennä. Sääli vaan että näyttää siltä että koko kasvatustyö voi lopahtaa siihen kun noita knikkejä putkahtaa, siis nimenomaan niillä harrastajilla jotka on perehtyneet asioihin ja tutkivat eläimensä.

[wiidii]

Mää lähettelin vielä mailia tolle poikasten isän kasvattajalle (ruotsalainen) ja pyysin selvitystä knikkien osalta, antoi ihan näyttelytuloksia myöten mulle neljän polven tiedot kaikkinen sukulaisineen (mukana oli tämän uroksen emänisän veljen poikasiakin jne..) - eikä ainakaan sen mukaan ole knikin knikkiä. On tää jännää miten näitä knikkejä tulee, kun sen pitäisi periytyä molempien vanhempien kautta..  :D

[jonna]

Ihan yhtä lailla niitä knikkejä näyttää tulevan niin suvullisille kuin suvuttomille. Eläinkauppaeläimiä on vaan vissiin helpompi ns. osoittaa sormella...? Niitäkin löytyy laidasta laitaan, itse en ainakaan suorilta käsin tuomitse eläinkauppaeläintä "huonoksi". Itse asiassa mulla on käynyt niin että ne mitä olen ostanut eläinkaupoista, ovat olleet suorahäntäisiä, terveitä ja kaikin puolin kivoja lemmikkihamstereita, näyttelyssäkin palkittu, kun taas ns. "paremmissa paperihamstereissa" on tullut vastaan kaksi joilla on palikat päässä vinksallaan ja kaksi jotka ovat kuolleet nuorina äkillisesti.
Koskaan vaan ei voi mennä takuuseen poikasesta kun sen ostaa ajatellen tulevaisuuden jalostuskäyttöä, onko se terve poikanen myös terve aikuinen, tältä kantilta ottaa aina "riskin" ostaessaan poikasen, oli sillä paperit tai ei.

Sitä paitsi, niin kauan kun sukutaulut tehdään itse, kuka tahansa voi tekaista paperittomalle eläimelle suvun täyteen Nippejä ja Nappeja ja saada poikasen vaikuttamaan "paremmalta" kun sillä on täysi sukutaulu. Ja oman pienen lisänsä tuo vielä se,että mulla on 100% varmuudella kahdesti talvikkonaaras säilönyt siemeniä ja poikinut ykskaks yllättäen vaikkei ole urosta 2kk nähnytkään. Eli tulee vaan mieleen paljonko vastaavia mahdollisesti käy eli onko papruihin merkattu isä sittenkään se oikea isä  xD

[Mustikkamaan]

Mun mielestä ei voi sanoa, että paperihamsteri olisi varmemmin terve - mulla ainakin on ollut niin paljon ongelmia sekä omien että muiden kasvattien suhteen, etten voi tosiaankaan väittää semmosta.

Must ideana on lähinnä se, että ostaessa kasvattajalta tiedetään eläimen taustat ja jos ostetuille ipanoille tapahtuu jokin myöhäisiän kätkytkuolema, niin asia pistetään merkille ja tietyn kaltaisen selvitystyön alle - ratkeaa syy sitten lopulta tahi ei (useimmiten ei).

Mut sit on taas näitä jotka on sitä mieltä, että eläinkauppaeläimet on ns. puhtoisia, koska niiden sukujuurista ei mitään tiedetä. "Ei tän takana ole knikkiä, kun se on eläinkaupasta". Se oli must lähinnä tän virinneen keskustelun idea, ei niinkään mollata eläinkauppaeläimiä.

Yhtä lailla en lupaa yhdestäkään meiltä muuttavasta eläimestä näyttelytähteä :D

Mulla itellä on ollut paljon eläinkauppaeläimiä, osassa on ollut vikaa ja osassa ei. Eläinkauppaeläimissä on ehkä se hyvä puoli, että niissä ei ole haettu överiksi meneviä ulkomuotoja - silti niiden lähtökohdat voivat olla huonot, niiden vanhemmat voivat esimerkiksi elää suurissa lisäännyttämislaareissa ja saada huonolaatuista ravintoa. Tottakai sitten voi olla niitä eläinkauppoja, jotka kasvattavat itse - useimmiten heillä ei kuitenkaan ole suvuista tai siinä esiintyvistä vioista sen syvemmin tietoa.

Tää on tätä ikuisuuspohdintaa.

Niin tosiaan noita yllätyslisääntymisiä tapahtuu aina joskus, mutta ei ne käsittääkseni mikään yleinen esiintymä ole...? Vois tästäkin tehä ihan kartoituksen - joskaan monista ikuisuuden yhdessä eläneistä "eläkeläispariskunnista" ei voi tietää.

[Vevve]

Mulla on tällä viikolla ollut harvinaisen vaikea talvikkopariskunta. Ekalla yhdistyksellä ajattelin että menee hyvin kun haistelivat toisiaan eikä huutaneet yhtään, mutta kymmenisen minuuttia yhdistämisestä huomasin että ne tappelee ihan veripäissään mutta hiirenhiljaa. Kattelin että naaras oli saanut pahemmin köniinsä, mutta nyt kun yritin uudelleen, huomasin että kyllä se on se naaras joka hyökkää suoraan kimppuun heti kun vaan näkee uroksen.  :(
Ei ole siis mitään tavallista kitinää, vaan suoraan tappelemaan...

[PiiaL]

Onko muut huomanneet, että naaraan poikuekoko olisi aika tiiviisti kytköksissä naaraan omien poikuesisarusten määrään, että se periytyisi niin suoraan? Ainakin meillä jatkuvasti olen huomannut, että tietää minkäkokoista poikuetta odottaa, kun katsoo montako poikasta oli poikueessa, mihin naaras syntyi. Lukumäärä on ollut sama tai hyvin lähellä sitä(mietinkin näissä tapauksissa, onko poikasia ollutkin alunperin täysin sama määrä, mutta poikanen/sia on menehtynyt). Minullahan on tietysti syntynyt vain reilu kymmenen poikuetta, että pieni otoshan se vielä on.