Liian vanha hamsterin omistajaksi?!

[zihu]

Minä olen vuosimallia -75 ja ensimmäistä hamsteria hankkimassa. :) Lapsia on hyvä käyttää "tekosyynä", ja vähän niinkuin yhteiseksi lemmikiksi se tuleekin (koiramme lisäksi). :)

Minulla on lapsena ollut lähes aina kaneja tai marsuja, ja vielä aikuisiälläkin marsuja. Hamsterit vaikuttavat kuitenkin niin hauskoilta otuksilta, että nyt haluan sellaisen. :)

[Anonymous]

olet saman ikäluokan ihmisiä kun minä ja meidän/minun hamsu hulluus alkoi tytölle hankkimasta hamsterista. Nyt niitä on jo 5 ja 1 talvikko tulossa vielä ainakin.

[merri]

Mun mielestä ei koskaan voi olla liian vanha minkäänlaisen lemmikin omistajaksi. Itse olen nyt 33, ja mulla on ollut nyt "aikuisiällä" 3 hamsteria. Päätin ottaa ja kokeilla, koska mulla oli niin vahva eläimen kaipuu ja ajattelin että jyrsijä voisi olla se oikea. Enkä ole valintaani katunut.
Tietenkin aiemmin eläimen hankintaa esti eläinallergiani koiria ja kissoja kohtaan, mutta koska mulla ei niitä ole ollut yli kymmeneen vuoteen ja oireita ei enää ollut, niin uskalsin myös sen myötä ottaa eläimen.
Mulla on ollut nyt hamsuja viiden vuoden ajan ja ne ovat todella tuoneet iloa ja hauskuutta elämään.

[Anne*]

Tässä kirjoittelee aivan uunituore hamsterin omistaja, 26vee ja hamsteri on asustanut meillä nyt vajaan tunnin verran  xD

Olen tässä kärsinyt koirakuumeesta (koiria löytyy ennestään, mutta silti) ja mies tuskasteli, että hankkisit ennemmin vaikka hiiren. No, hiiristä en innostunut, en myöskään pikku kääpiöhamstereista, ja gerbiileitä olen omistanut elämäni aikana varmaan kolmisenkymmentä, joten ne on "nähty". Hamsteria minulla ei ole koskaan ollut. Ennen kuin nyt!  :lov

Pikku-ukko sai nimekseen Eetu Armas ja hänet haettiin tänään eläinkaupasta. Ukko on pari kk vanha, väriltään punasilmäinen valkoinen. Jännittää, miten se yhteiselo lähtee käyntiin.

[noitakeiju]

Olen vuosimallia -71 ja ensimmäiset hamsterit tuli kuusi vuotta sitten. Nuorempi lapsista oli silloin 8 v.ja kaikki tietysti luuli että ostin lapselle hamsterin.Tietysti korjasin kaikille "kyllä tää on minun ikioma hamsteri, ei lasten".Kyllähän siitä kuuli alussa monta kertaa että mitä aikuinen ihminen muka tekee hamsterilla, se on tarkoitettu lasten lemmikiksi.No, tulihan lapsillekin myöhemmin omat hamsterit. :)

[annikabanaani]

Täytän kuukauden päästä 19v. ja hankin ensimmäisen hamsterini noin puoli vuotta sitten. Kuukausi ensimmäisen jälkeen hankin toisen ja nyt on taas harkinnassa uusi  :D

Mutta siis omasta mielestäni en todellakaan ole liian vanha (tai nuori) hamsterin omistajaksi. Olen oikeastaan kiitollinen äidilleni siitä, että ei antanut minun hankkia hamsteria (tai muutakaan pikkulemmikkiä) ennen kuin täytin 18v. Ennen sitä en todellakaan olisi osannut hoitaa niitä (vaikka niin silloin kuvittelin). Tai siis eihän se osaaminen nyt yhdessä yössä tule vaan silloin joskus 14-16v. kun olisin halunnut niin en olisi osannu/jaksanut niitä hoidella. Nyt on vähän eri asia kun olen kuitenkin jo "aikuinen" (pikemminkin täysi-ikäinen, aikuiseksi en itseäni vielä tunne) ja velvollinen kantamaan vastuun teoistani. Joten kiitos siitä äiti että käskit odottamaan ekan ötön hankintaa :sydan Kuitenkin, kun ekan talvikkoni hankin, äiti vähän kummasteli asiaa. Kuvitteli kai että hamsteri-innostus olisi kadonnut kun en niitä muutamaan vuoteen kinunnut  :D Äiskä kuitenkin ihastu Rafaeliin heti ensisilmäyksellä ^^

Eli siis mun mielestäni kukaan ei ole liian vanha hamsterin omistajaksi. Tai liian nuori (kunhan silloin vastuu on vanhemmilla). Tästä tulikin mieleen että ollessani n. 6v. äitillä oli marsuja, kaneja, kaloja, lintuja, koiria, kissoja ja hevosia. Saatin siskon kanssa hoitaa ja sylitellä elukoita mutta meidän lemmikkejä ne eivät olleet. Kiitos vielä äiti siitä kun et ostanut meille "lasten lemmikeiksi" hamstereita. Nyt vanhempana osaan arvostaa sitä todella.

Vielä tuohon suremisjutskaan (oli ainakin tuolla muutama sivu aikasemmin). Jokainen elukka on ollut mulle kuin perheenjäsen, kaikki ovat olleet yhtä tärkeitä. Tai no ei ehkä akvaariokalat (paitsi tietenkin Blue, mun ikioma taistelukalani :D), mutta kaikki muut mille on annettu nimi. Ekan hamsterini kuollessa tammikuussa olin aivan murtunut. Itkin kamalasti ja sain paniikkikohtauksen (jota en ollut saanut puoleen vuoteen ennen sitä). Kyllä se pikkuisenkin poismeno järkyttää. Tyhmää järjestellä elukat kokonsa ja ikänsä perusteella tärkeysjärjestykseen.

Hmmph, tulipas pitkä, rönsyilevä ja hieman OT viesti, tsorppa siitä!

[Tehanu]

Minä olen vuosimallia -75 ja ensimmäistä hamsteria hankkimassa. :) Lapsia on hyvä käyttää "tekosyynä", ja vähän niinkuin yhteiseksi lemmikiksi se tuleekin (koiramme lisäksi). :)

Tuo kuulostaa näin toisesta näkökulmasta kovin tutulta - kun olin 7 v., äitini osti "minulle" hamsterin : D
No joo, se oli silloin kyllä ihan koko perheen hamsu, sillä se on ollut meidän perheelle alusta asti selvää, että vastuuta otuksesta ei voi vierittää kokonaan seitsenvuotiaalle tytölle.

Nyt olen 15, hamstereita meillä on ollut seitsemän, tällä hetkellä yksi, ja kyllä minä ajattelin niitä vielä jatkossakin pitää, en vielä tiedä kuinka paljon ja missä iässä... Jos en, se on sitten luultavasti enemmän tai vähemmän minusta riippumaton syy. Olen samaa mieltä monien tänne kirjoittaneiden kanssa siitä, että ei voi olla liian vanha hamsterin omistajaksi. Liian nuori voi minusta olla, jos vastuu on yksin lapsella, minäkin olisin ollut liian nuori, jos eka hamsuni(tai monet vielä seuraavatkin) olisi ollut kokonaan vastuullani, asiaa helpotti kovasti äiti, joka oli nuoruudessaan myös omistanut hamsusia^^
On se kummallista, että ne jyrsijät mielletään lasten lemmikeiksi, kun kissaa voi sitten pitää läpi elämän...

E// Okei, lisään vielä tuohon liian nuori -kohtaan, että toki jotkut lapset saattavat pitää hamsteristaan yksinkin parempaa huolta kuin taas jotkut aikuiset, kaikki ei ole iästä kiinni. Silti pienelle lapselle ei mielestäni saisi vierittää koko vastuuta^^

[Mia]

Miettikääs, ihan sama asia, kun joka sanoisi : "sä oot liian vanha omistaa kissaa" aika oudolt kuulostais. Eihän minkään eläimen omistamiseen voi olla "ikärajaa" kuin tietty nyt alaikäraja, mutta tietty pienenpienikin voi hoitaa, tietty vanhenpien vastuullahan eläin toki on. Mutta olen kyllä sitä mieltä, että itselläni hamsterit ja kanit tulevat olemaan lähellä sydäntä jatkossakin, pitkään asti (= olen hyvä sanomaan tohon ikäasiaan 16 vuotiaana, mutta olen vaan sitä mieltä, ettei voi määritellä tiettyä ikärajaa tuollaiseen asiaan. Itse haaveilin aivan pienestä asti hamsusta, mutta vanhemmat eivät ostaneet. Nyt, vasta muistaakseni 14 vuotiaana sain hamsterin, luvatessani itse hoitaa, ja maksaa sen.

[OliviaJEE]

Mäki sain nytte vasta oman eläimen ja sekin piti itse maksaa, mutta kyllä se kannatti. Ei eläintenostossa mielestäni ole mtn yläikärajaa, luultavimmin minulla tulee olemaan lemmikkejä/hamstereitä myös aikuisiälläkin.  :)

[Ticorti]

Sadas viesti!

Ne, jotka pitävät hamsteria lasten lemmikkinä, taitavat olla juuri niitä, jotka luulevat, että lemmikkieläimiä on vain hamsteri, kalat, koira ja kissa. "Hamstereita pitää lapset, akvaariota pitää kolmikymppiset koristeena, koiraa pitää kaikki normaalit ihmiset ja kissaa vanhat mummot." MIKÄÄN eläin ei ole vain tietyn ikäisille! Lemmikit ovat eläimiä ihan yhtälaillä kuin krokotiilit ja karhut, vaikka sitä ei ehkä tule ajatelleeksi kun katsoo kun pienet karvapallot sukeltelevat puruissa lasilaatikossa. Hamsterit eivät ole "leluja, joilla vain lapset saavat leikkiä".

[Walnut]

Ehdin jo lukea siitä, ettei etenkään kääpiöhamsuja saisi kovin pienille lapsille antaa hennon rakenteensa ja luonteensa vuoksi.
Pitää muuten paikkansa, lasten omistamien lemmikkien vastuu on aina viime kädessä vanhemmilla.

Jos nyt saisin edes aloitettua hamsteriharrastuksen ennen täysi-ikää (mutta täytyy sanoa ettei ikä voi estää minua :D ), niin kyllä minulla noita tulee olemaan vanhempanakin.
Jos saisin äidin suostumuksen niin meille muuttaisi heti lössi talvikoita tai roboja, mutta näillänäkymin voin hankkia niitä vasta kun asun muualla... :P

[taina]

Minä olen 40-vuotias äiti-ihminen ja meillä asustaa miehen ja lasten lisäksi 1 talvikko (toinen talvikko vaipui iki-uneen muutama viikko sitten :( ) ja 5 marsua! Ja kaikki nämä on kyllä hankittu ihan minun toimestani, vaikka lapset ja mieskin niistä kovasti tykkää! Mutta minä olen se, joka niistä huolehtii ja varmaan eniten touhuaakin niiden kanssa. Kyllä monet ihmiset suhtautuu niin, että täysin tärähtänyt pitää olla. Kun ensimmäinen, jo edesmennyt talvikko tuli, niin silloin vielä muut ajattelivat, että no joo, se on lasten lemmikki, mutta kun niitä tuli lisää, niin ymmärrys alkoi vähenemään. Minulle ja koko meidän perheelle tämä karvainen poppoo tuo kuitenkin suunnatonta iloa! Ja se suru, mikä tuosta edesmenneestä Leo-talvikosta tuli, niin sekin kuuluu elämään. Vieläkin tulee kyynel silmään, kun muistan kuinka 7-vuotias poikani totesi itkien; "äiti, sen palveluksen olen päättänyt tehdä Leolle, että en unohda sitä ikinä!". Kyllä eläimet opettavat lapsellekin sellaista viisautta, mitä ei voi muualla oppia!

[embr]

Itse oon nyt liki 22 vuotiaana monen vuoden epäröinnin ja harkinnan jälkeen onnellinen hamsterin omistaja (syrkkypoika kotiutui toissapäivänä). Eikai pikkueläimien omistajille voi mitää yläikärajaa määritellä, yhtäläi niillä on sama merkitys lemmikkinä kuin esimerkiksi kissoilla ja koirilla  :)

[nemuli]

Ei eläimen omistamiselle ole edes väärää ikää! Muttei tietenkään kovin nuorena, jos ei osaa edes hoitaa, tai ei pysty huolehtimaan...

Itse mietin, olenkohan liian nuori omistamaan hamterin (jota ei muuten ole). Olen nyt 12 ja täytän huhtikuussa 13...

[jennu]

^Itse hankin ensimmäisen hamsterini 10-11 vuotiaana. Harkinnassa oli ollut jo pitkään, muta vasta tuolloin uskalsin ottaa vastuun hamsterista :)