Suomen Hamsteriyhdistys ry

Tällä hetkellä minua olemassaolollaan yhä ilahduttavista tyypeistä vanhin on 2,2 vuotta (vkh tv). Hiukka kömpelöksi käynyt, muutenkin hitaammaksi. Mutta auta armias, kun juoksariin pääsee kömpimään... silloin ei mummelia pidättele mikään! Rullaati rullaa...

Kys. hamsun sukulinjasta minulla on hyvin vähän tietoa saatavilla, ei rekisteröity tapaus. On terve, mitään isompia ongelmia ei ole koskaan ollut. Suunnilleen 1,5 vuoden iässä alkoi hormonaalisen toiminnan heikkenemisen seurauksena pudottamaan karvaa hennosti sisälonkkien alueelta, mikä on ehkä hieman aikaisin, mutta ei haitallista. Sinällään surkukoominen juttu, että hiljattain olen joutunut kaksi oikein mainiota rek. kasvattajalta saatua tapausta lopettamaan hyvin nuorella iällä erinäisiin, hankaliin terveysvaivoihin, mutta tämä pieni, rujo mysteerimyyrä vetelee yhä voimissaan. (Sanottakoon vielä, että molemmat em. tapaukset omasivat vain erittäin huonon tuurin.)

Ei jumpe, miten hienoja & tarkkoja kuvia! Kännykkäkameralla jää vain haaveeksi saada onnistuneita otoksia... (ainakin minun kuvaustaidoillani...) 

Lainaus käyttäjältä: Veda - 15.03.15 - klo:08:08
Jos se on urospuolinen niin miettisin pari kertaa ottaisinko kaverin. Tänä aamuna en kerennyt isä-poikaparin tappeluun ajoissa väliin ja isä jouduttiin lopettamaan tappeluvammojen vuoksi :(

Voi ei... Tosi ikävä juttu! 

(Ja muoks. Sori, tuli kahdesti kun onnistuin sössimään lainauksen! Enkä saanut poistettua edellistä.)

Lainaus käyttäjältä: Regi - 13.03.15 - klo:16:08
Ostin tänään robon eläinkaupasta ja nyt vasta älysin että nehän tarvinnevat laumatoverin, mutta eläinkaupassa tästä ei mainittu mitään. Pitäisikö minun hankkia sille kaveri?

Robot ovat laumasosiaalisia eläimiä, joten niitä suositellaan asutettavan pareittain tai laumassa. (Laumoissa olisi jees, jos ne koostuisivat saman poikueen kaveruksista tai vaikkapa emoista ja isistä poikastensa kanssa.) Mikäli toisilleen tuntemattomia roboja yhdistää ja totuttaa toisiinsa nuorena, saattaa kyseinenkin järjestely onnistua. Tuuripeliä, riippuu paljon yksilöistä. Robot voivat tosin olla aika tuittupäisiäkin, joten saattaa syntyä tappeluita ja tilanteita, jossa eläimet pitää erottaa toisistaan eri asumuksiin. Tähän on hyvä varautua etukäteen.

Tsekkaas vaikka tämä artikkeli, ellei ole entuudestaan tuttu.  http://hamsterit.net/roborovski-lemmikkina/

Ps. Ihmetyttää, ettei eläinkaupassa asiasta mainittu mitään. Eikö kyselty esim. siitä, onko ollut roboja lemmikkinä aiemmin? Sillä jos vain tyrkättiin robo mukaan, niin on ollut aika kummallinen myyjä. 

Meillä on ahkerassa käytössä pesäpuru. Kaivetut tunnelit pysyvät hyvin ja ötökät vaikuttavat tyytyväisiltä. Plussaa tuo myös kuluttajaystävällinen hinta. Kyllähän se omaankin nenään hieman pölisee purujen vaihdon yhteydessä, mutta ei niin häiritsevästi, että olisin kokenut suurta tarvetta vaihtaa kuiviketta. Ja jos vaihtaisin, niin mielummin esim. hamppukuivikkeeseen kuin Mörttiin. Oman kokemukseni mukaan ei ole mitään kääppäriystävällisintä kuiviketta. 

Lainaus käyttäjältä: Hajime - 20.02.15 - klo:10:37
Onpa sieviä otuksia kaikki - ja miten te olette saaneet noin hyviä kuvia (terv. epätoivoinen campbellinpyllyjen kuvaaja).

Nyt on pakko kirjoittaa tämä viesti ihan vaan vertaistuellisuuden nimissä. Naaraspuolisen talvikkoni kuvaaminen on nimittäin yleensä yhtä antoisaa, kuin tökkiä itseään sormella silmään. Ja nämä ovat jo suhteellisen onnistuneita kuvia. Ihmettelen myös yhä, että onko se Vuoden Kuvaaja - palkinto hukkunut sinne postiin vai mikä tässä mättää? On se kumma. 

Rehulain mukaan lemmikkiruoan tuoteselosteessa ei ole pakollista ilmoittaa mahdollisia väri- ja säilöntäaineita. Jotkin niistä lisäaineista, joita eläinten ruoissa käytetään, ovat kokonaan kiellettyjä elintarvikkeissa. Ne saattavat aiheuttaa erinäisiä terveydellisiä ongelmia, mm. yliherkkyyttä, kasvaimia ja jopa syöpää, näin muutaman mainitakseni. Esim. askorbiinihappo, tokoferoli, sitruunahappo ja rosmariiniuute ovat huomattavasti parempia vaihtoehtoja käytettäväksi säilönnässä. Jääkin pitkälti ruoan valmistajan omien eettisten arvojen varaan, mitä käyttää ja mitä ilmoittaa. Mutta yksi asia on varma - kuluttaja on aina se, jota yritetään puijata. Olen itse käynyt äärimmäisen kyyniseksi asian suhteen, mutta onneksi nyt on saatavilla muutama hyvä, lisäaineeton vaihtoehto siemenseoksissa, joita tehdessä on oikeasti ajateltukin muutakin, kuin pelkkää rahaa... 

Lemmikkieläinten ruokien pakkauksissa on mielestäni kuitenkin pakollista ilmoittaa esim. maksuton puhelinnumero tai jokin muu yhteydenottokeino, josta kuluttaja saa tarkemmat tiedot mm. käytetyistä lisäaineista.

Ja se Versele Laga... ei mitään positiivista sanottavaa. 

Nousi ylipäätään niskavillat pystyyn tuosta "söpö harrastus" - kommentista.  Huh. Stereotypinen visio hamstereista taitaa monelle asiaan perehtymättömälle tuoda päähän mielikuvan, jossa pieni pehmolelumainen pallero nököttää sateenkaaren väreissä loistavassa pienessä muovihirvityshäkkelissään ja juoksee välillä söpösti pyörässään lastenhuoneen nurkassa. Se on harmi. Unholaan jää se fakta, miten mielenkiintoisia otuksia mokomat ovat - sisukkaita, pieniä jyrsijöitä, jotka ovat kehittyneet selviytymään hyvinkin haastavissa olosuhteissa luonnossa. Ja hei c'moon, kuinka moni voi sanoa käyttävänsä poskipusseja kellukkeina pahan paikan tullen... 

Lainaus käyttäjältä: Maissi - 29.10.14 - klo:23:23
Meille muutti noin kaksi kuukautta sitten talvikkotyttö eläinkaupasta. Olen nähnyt sen ehkä kymmenisen kertaa, ja se on todellatodella arka! En ole käsitellyt tai mitään, koska jo häkin lähellä liikkuminen saa sen pakenemaan hädissään :( Mitä tehdä? Edelliset eläinkaupasta hankitut hamsterini ovat olleet kivoja, mutta tämä tyttö onkin hankala tapaus :(

Hereillä se on yleensä klo 13-14, jolloin en yleensä arkisin ole kotona. Iltaisin se nukkuu niin kauan, etten ole ikinä illalla sitä nähnyt! Äsken yritin hieman herätellä rapistelemalla puruja, mutta hamsusta ei kuulunut pihaustakaan. Elossa se on, sillä ruoka kyllä menee.

Ensimmäisen viikon annoin hamsterin olla täysin rauhassa ja nukkua. Tai no, empä minä sille edelleenkään mitään kummoista tee, koska en koskaan sitä hereillä näe. Häkin olen kerran siivonnut, ja silloin tuli pesästä vasta, kun nostin mökin ja raottelin pehmikkeitä!

Tämä oli n. 2kk vanha kun sen ostin. Mitä ihmettä teen? Olisin halunnut lemmikin, jonka puuhia seurailla ja herkkujakin olisi kiva antaa. Sylittelyyn en hamsteria hankkinut. Neuvoja? Alkaa epätoivo iskeä...

Talvikko on voinut tosiaan jäädä eläinkaupassa vähemmälle käsittelylle. Siellä harvoin on työntekijöillä aikaa käsitellä eläimiä kunnolla, mikä olisi tärkeää nuorelle eläimelle käsittelyyn ja ihmisiin tottumisen kannalta. Kun tähän lisätään mahdollinen luontainen ujous, totutus vaatii kyllä paljon kärsivällisyyttä ja hellää mieltä.

Voisi kai sanoa, että olet tilanteessa, jossa sinun on kesytettävä talvikkosi alusta alkaen itse. Olisiko sinun mitenkään mahdollista yrittää houkutella hamsteriasi esim. talouspaperiputkeen, jolla siirtäisit sen (tarpeeksi isoon) kesytysboksiin? Ihan pahvilaatikot ovat toimivia. Purua pohjalle, vähän heiniä sekaan, vähintään yksi kunnon piilopaikkakin pitäisi löytyä. Sitten vain oma käsi sinne "lojumaan". Talvikkosi kipittää todennäköisesti piiloon, mutta sinun tuoksusi olisi koko ajan läsnä. Kädelläsi voisit pitää esim. siemenseosta tai joitain terveellisiä nameja, joille talvikot usein ovat persoja. Auringonkukansiemenet ovat aika jees useimpien mielestä...  Tämän totuttamispisteen voi sijoittaa vaikkapa TV:n eteen.

Talvikkosi voisi oppia pikkuhiljaa, että tuo käsi tuolla on lojunut jo pitkään, mutta ei ole edelleenkään tehnyt mitään pahaa. Hiljalleen uteliaisuus voisi voittaa arkuuden ja herkutkin löytyisivät - tuolta kädeltähän saisi ruokaakin! Siitä alkaisi luottamusta pikkuhiljaa syntyä. Kun pikkuinen uskaltautuu hiljakseen haistelemaan ja jossain vaiheessa kädelle maistelemaankin, se on jo hieno alku! Siitä sitten pikkuhiljaa hamsterin ehdoilla alkaisi käsittelyyn harjoittaminen.  Tämä ei välttämättä tapahdu kovin nopsaan, mutta hiljaa hyvä tulee.

Ja nyt kirjoitettuani tämän (pitkähkön) viestin, tajusin vilkaista milloin viestisi oli kirjoitettu - siitä onkin jo aikaa.  No, joka tapauksessa. Toivottavasti sinulla menee talvikkosi kanssa nykyään mukavasti!

Lainaus käyttäjältä: speedy gonzales - 12.02.15 - klo:10:31
Mut nyt se on muuttunu jotenkin, kun näitä jyrsijöitä mullekin on tullut ajan mittaan. Ensimmäisenä aina haluaa katsella marsuja ja juttelee niille mukavia. Sitten se menee katsomaan mitä hiirelle kuuluu ja aina se harmittelee, miks hamsua ei koskaan näy päivällä!

Ihana tuo äitisi suhtautuminen! Omien isovanhempieni suhtautuminen asiaan on ollut mielenkiintoista seurattavaa. Ovat muutaman kerran päässeet näkemään kääpiöt. Isoisäni yrittää kovasti hiirennakkia tarjota takataskuun, en ole ihan suostunut vielä...  Isoäiti taas on jopa silitellyt tuota vanhempaa ja rauhallisempaa yksilöä. Kaikenlaista!

Vanhempani ovat eläinrakkaita, mutta pienjyrsijät ovat vieraampia tapauksia heille. Mieleen on jäänyt hyvin se, kun olin lapsuuden kodissani käymässä jouluna vanhempi kääpiö mukanani. Se sai jouluherkkuna muutaman mantelilastun, syödä mutusti siinä keittiössä. Äitini tokaisi vain, että nyt mennään äärirajoilla, kun tiskipöydällä oli sulamassa pakastettu hiiri viljakäärmeelle ja keittiön pöydällä mutustelee tyytyväisenä elävä jyrsijä...  Tykkäävät kuitenkin kovasti, vitsinä hän sen heittikin. 

Hajime, tuo on kyllä ikävää pidemmän päälle. Siitä saisikin ihan oman ketjun aloitettua, että miksi hamsterit ovat niin suosittuja lasten lemmikkeinä. Kesyhiiri olisi huomattavasti sopivampi vaihtoehto lapselle lemmikiksi...  En koe tämän menevän pahasti ohi aiheen, sillä uskon sen tietyllä tapaa liittyvän tähän otsikossa mainittuun suhtautumiseen.

Ei hitsi, voin vain kuvitella, kuinka ihmeissään hän on ollut!  Mutta kyllä nuo kulttuurilliset erot ovat tosiaan massiivisia. Olikohan se Peter Fritzsche, joka yhdessä teoksessaan kirjoitti eräästä syyrialaisesta maanviljelijästä, joka oli nauranut hänelle päin naamaa tämän kertoessa, että länsimaissa hamstereita pidetään lemmikkeinä... ei meinannut millään uskoa - hänen kotimaassaan kun niistä pyritään pääsemään eroon keinolla millä hyvänsä.

Strukeloinen kurkistelemassa - taasko se heiluu sen kameran kanssa...   

(Ja ennen kuin kukaan kysyy, niin kyseinen boksi on mm. siivouksien ajan käytössä... ei siis ole virallinen asumus.) 

Omalle kohdalleni on osunut lukuisia esimerkkejä pienjyrsijöiden väheksymisestä. Jostain syystä pienjyrsijöiden pitoa lemmikkeinä ei tunnuta ottavan niin tosissaan - määritteleekö eläimen koko ja elinikä ihmisten silmissä niin paljon? Tietysti myös yhteinen historia vaikuttanee asiaan, pienjyrsijät kun ovat olleet lähinnä tuhoeläimiä... 

On tietysti totta, että esim. koiriin ja hevosiin sitoudutaan hyvin paljon pidemmäksi aikaa. Myös kustannukset ovat suuremmat, mutta eivät tällaiset seikat saisi minun mielestäni kuitenkaan eläimen arvoa määritellä - kyseessä on joka tapauksessa elävä olento, jonka hyvinvoinnista on sitouduttu pitämään huolta.

Oletteko törmänneet kyseiseen ilmiöön? Olisi mielenkiintoista kuulla muidenkin aatteita asian suhteen.

Lilla Myy 11kk 3vk, tuttavallisemmin vain Myy. Jauhomato maistuu...  Tänään onkin saapumassa poikanen, katsotaan milloin siitä hennoo kuvia näpsiä kunnolla... 

(Onpas hieman karuhko kuva edellä esitettyihin verrattuna, mutta ehkä saan siitä joskus hieman edustavamman potretin näpsäistyä...)