Suomen Hamsteriyhdistys ry

Mun lapset on 5- ja 6-vuotiaat ja täytyy todeta, että on tosi paljon lapsesta kiinni onko kykeneväinen edes käsittelemään vielä kovin nuorena hamsteria tai muuta pientä eläintä.

Lapseni ovat luonteeltaan hyvin erilaisia, toinen on harkitseva, rauhallinen ja järjestelmällinen, toinen puolestaan melkoinen menopeli höösääjä. Vilkkaan lapsen kanssa on pitänyt olla todella tarkkana hamsujen käsittelyn suhteen, hän kun keksii alta aikayksikön kivoja "leikkejä" hamstereille, milloin tosiaan mihinkin nukkekotiin prinsessaksi eläin "päässyt".  :shock:  Rauhallinen neiti puolestaan oppi kertaharjoittelulla hamsterin käsittelyn.

Lapset ruokkivat innokkaasti hamstereita ja myös pesevät häkit reippaasti heti kun vain sanon, että se olisi hamsun häkkien siivousaika. Tosin se vipeltäjätytär huiskii vähän fiiliksen mukaan siinä seassa, kun taas toinen lapsi hinkuttaa kaiken hyvin huolellisesti.  :)

Rakkautta ja seuraa hamsterit ovat saaneet paaaljon enemmän kuin jos niillä olisi vain mut. Toisaalta hamstereiden rauhan kannalta on erittäin hyvä, että lapset ovat puolet ajasta tässä ja puolet toisessa kodissa, sillä muuten sitä huomiota saattaisi tulla vähän liikaakin. Tai sitten kiinnostus loppuisi kokonaan, kun hamsterit olisivat koko ajan läsnä. Luulen, että hamsuihin "sitoutumiseen" vaikuttaa noiden pienten lasten kohdalla aika paljonkin se, että niiden tapaamista pitää tasaisin väliajoin odottaa. Ehtii tulla ikävä pikku murusia.

Minun käy sääliksi sellaisia lapsia, joilla ei ole eläinkaipuisia vanhempia. Itse sain ensimmäiset hiireni 6-vuotiaana ja siitä lähtien aika tasaisesti erilaisia eläimiä, sillä äitini ei voinut vastustaa suloisia otuksia.  :)
Minusta lasten on oikein hyvä oppia ottamaan pienempänsä huomioon. Ymmärtää elämän arvo ja saada rakastaa karvaista luontokappaletta. Muistan omasta lapsuudestani, että lemmikit ovat olleet upeita ystäviä, kun muu maailma vanhempia myöden on potkinut päähän.  :lov

Tuo harkitsevaisempi lapseni haluaa usein nukahtaa hamsterihäkin viereen. Hän sanoo, että hamsterin touhujen seuraileminen on rauhoittavaa.  :lov

Niinhän se taitaa olla. Onneksi en kuitenkaan alkanut mitään nimiä tässä heitellä. Toisaalta kasvattajankin kannattaa aina osoittaa "rakentava" palaute asiakkaalle eikä asiakkaan naapurille, eiköstä juu.  :haha

Oli kohtalaisen järkyttävää kuulla naapurilta (joka ei ole koskaan edes harrastanut hamsuja), että olen hamstereiden myyntikiellossa ja että mun hamsulla on vakavia perinnöllisiä sairauksia.  :) Noh, tälle kasvattajalle olikin sitten naapurin puheiden perusteella tullut sellainen käsitys, että kuusivuotiaani kasvattaa täällä omin päin hamstereita. En minäkään sellaiselle mitään myisi  :D

Jes, tässä asiassa kävi hyvin! Soitin kuin soitinkin tuolle kasvattajalle ja selvisi, että kysymys oli lukuisista väärinkäsityksistä + asioista, jotka olivat käyneet ilmi vasta kun hamsteri oli meille jo muuttanut (ruotsalaistaustaisten hamsujen yhdistämisestä koituvat ongelmat).

Kaikki hyvin.  

Olen hieman eri mieltä. Mun mielestä tän foorumin pitäisi nimenomaan palvella hamsteriharrastajia ja olla paikka, missä voi ongelmistakin puhua. En maininnut kasvattajan nimeäkään tässä. Kaikkien ihmisten kanssa ei kahdenkeskinen selvittely kovin hyvin onnistu. Lisäksi laitoin tämän tänne, sillä tiedän kyseisen henkilön mustamaalanneen minua muille foorumilaisille. Joten on ihan kohtuullista, että tämä toinenkin puoli valottuu. =)

En näe eroa keskustelussa asiattomasti toimivien eläinkauppojen tai kasvattajien välillä. Huijaus kuin huijaus.

Selvisi lisääkin tästä. Kasvattaja kun väitti hamsua myydessään, että kyseessä on hänen oma kasvattinsa. Nyt lueskelin hänen blogiaan ja huomasin, että näin ei olekaan. Toisekseen tämä "kasvattaja" kiukutteli naapurilleni siitä, että olen yhdistänyt idioottimaisesti mustan pitkäkarvaisen tähän hopeanharmaaseen. Kun löysin tiedot aiemmasta poikueesta kävi ilmi, että se edellinen poikue on juuri samanlaisesta yhdistelmästä tehty. En nyt ymmärrä, onko tässä kysymyksessä joku "toisen reviirille astuminen" vai mikä logiikka tässä jutussa on.

Naapurini saamat tekstarit ovat sitä luokkaa nimittelyineen ja uhkailuineen, että en todellakaan ole ottanut tähän ihmiseen yhteyttä. Josko osaisi jossain vaiheessa asiallisesti selvittää mikä sydämellään on niin saa ottaa yhteyttä, itse en vapaaehtoisesti lähde minkään vieraan teinihirmun haukuttavaksi. Naapurini saamat tekstiviestit ovat siis todella asiattomia.

Lähinnä ainoa asia mikä minua tässä kiinnostaa lopulta kuulla "kasvattajalta" on väite myymänsä "kasvattinsa" lukuisista perinnöllisistä sairauksista. Jos ei jotain perustetta ala kuulua niin kysymys lienee vain halusta mustamaalata, minkä syy ei kyllä valkene minulle ollenkaan.

Myös kasvattajilta ostaessa saa olla tarkkana. Ostin viime vuonna hamsterin, jota omistajan mukaan oli käytetty jalostukseen.

Nyt kun olen teettänyt tällä hamsterilla poikasia tämä kasvattaja, jolta hamsun ostin on pommittanut naapuriani käsittämättömillä tekstiviesteillä, joissa sanoo mm. että kyseisellä hamsterilla ei ole koskaan teetetty poikasia ja että sillä on hirveä liuta perinnöllisiä sairauksia, joten se ei saa lisääntyä.

Hämmästyttää todella tuollainen käytös. Kyseessä kuitenkin aktiivinen hamsterikasvattaja (jolla ei tosin ole virallista kasvattajanimeä, eihän voikaan, sillä on kasvatellut vasta aika vähän aikaa hamsuja). En näe oikein mitään logiikkaa hänen puuhissaan, netistäkin löytyy tiedot kyseisen hamsterin aiemmasta poikueesta muiden ihmisten (Petsie-)sivuilta.
Toisekseen mistään perinnöllisistä sairauksista ei maininnut hamsteria myydessään, enkä oikeastaan uskokaan sellaisten olemassaoloon, sillä on itse antanut hamsteria astutuslainaan sen omistaessaan.

Kai tarkoituksena vain mustamaalata ja aiheuttaa eripuraa hamsteriharrastajien kesken, mikä ei omasta näkökulmastani palvele yhtään ketään eikä mitään.

Minuun myyjä ei tietenkään ole ottanut yhteyttä, vaikka hamsterin myytyään otti kyllä yhteyttä ja kysyi sukutaulun tiedot. Outoa.

Harvalla lapsella taitaa olla mahdollisuutta kustannella eläinlääkäreitä, joten kyllä perheen aikuisella on viime kädessä vastuu lemmikistä, oli se mikä tahansa.

Omat lapseni ovat 5- ja 6-vuotiaat ja hoitavat erittäin omatoimisesti ja aktiivisesti hamstereitaan. Heillä on kaksi syyrialaista ja yksi talvikko, sekä nyt syrkeillä vauvat. Tietenkin minä äitinä olen ollut alusta lähtien eläinten elämässä aktiivisesti mukana. Eläinten käsittely ja hoito on pitänyt opettaa kädestä pitäen ja valvoa, että hommat eivät ole liian rajuja. Lapset viettävät hamsujen kanssa yllättävän paljon aikaa (vaikka luulin, että alkuinnostuksen jälkeen se olisi sitten siinä..), ensimmäisenä aamulla ja vielä viimeiseksi illalla ja lukuisia kertoja siinä välissä. Odottava yksilö ja nyt hän vauvoineen on onnistuttu jättämään hyvin rauhaan, vaikka lapset malttamattomana odottavatkin poikasten kasvamista. Häkkien siivouskin sujuu (vielä) hauskana puuhana.  
Hamsterit on ihania koko perheen lemmikkejä!

Mutta rajansa kaikella. Hamsteri ei ole "yhtälailla ihminen", ihminen kun on eri eläinlaji. Eihän hevonenkaan ole yhtälailla koira tai muurahainen yhtälailla leppäkerttu. Ymmärrän kuitenkin, mitä aloittaja halusi sanoa. Että eläin on tunteva olento eikä lelu.
Kuitenkin jossain täällä forkalla, taisi olla otsikon "Hamsterin terveyteen liittyvät asiat" -alla joku kirjoitti, että vaikka hamsteri sairastuisi juuri hankalaan saumaan niin muut menot voivat odottaa ja hamsterin terveyden hoito on numero ykkönen. No näin äitinä voin todeta, että jos mulla olisi vaihtoehtona vaikkapa lasten jättäminen ruuatta tai hamsterin eläinlääkärin lykkääminen niin valinta ei olisi kovinkaan vaikea. Elämässä voi tulla tilanteita, jossa rahaa ei vain olekaan. Ne mahdolliset säästötkin voi mennä yllättäen johonkin muuhun kuin hamsteriin. Sellaista on elämä toisinaan.