Suomen Hamsteriyhdistys ry

^ Mulla on sama juttu, kun on korkea terraario niin pitäisi saada lisää hyödynnettyä korkeutta. Pitäisi käydä sahailemassa vähän uusia paksuja oksia terraa varten 

Tässä siis Sanin terra 130 cm x 65 cm x 45 cm:

Lainaus käyttäjältä: noora - 22.03.13 - klo:17:23
Miten tupuliinan terrassa tuo paksu puuoksa pysyy pystyssä? Häiritsee kun se näyttää leijuvan ilmassa. 

Se on rautalangalla kiinni terran poikkiparrussa 

Näitä hamsujen kämppäkuvia on niin ihana katsella!

Tässä on meidän syrkkityttösen uusi kämppä:



Kuvasta puuttuu juomapullo, kun oli niin kiire ottamaan kuvaa kun oli saanut terran sisustettua, että unohtui pullo laittaa paikalleen 

^ Sielläkin kivan vanha hamsu 

Meidän Turo tuli tuossa kuun alussa 2v 9kk.
Nyt se on ollut selvästi hitaampi ja nukkuu todella paljon.
Ruoka kyllä maistuu yhä ja vielä jaksaa kiipeilläkin.

Saa nähdä miten pappa vielä jaksaa. Jos se vielä huomenna on täysiss ruumiin ja sielun voimissaan, se on sitten virallisesti vanhin hamsteri mitä meillä on ollut. Edesmennyt Tarmo-vaari oli kuollessaan 2v 9kk 11 pv ja Turo on nyt tänään juurikin tuon ikäinen.

Meidän vanhempi syrkkipoika on tällä hetkellä 2v 8kk.
Se ei ole enää kovinkaan kiinnostunut juoksupyörästä, juoksentelee siinä aika harvakseltaan. Vapaana se juoksentelee paljon mielummin, eli kun otan sitä esimerkiksi sängylle vapaaksi, niin kipittelee vauihdikkaasti ja tulee sitten aina välillä syliini. Ulkonäöstä ei juurikaan huomaa vanhuutta.

Nuorempi syrkki on 2-vuotias ja sillä vielä riittää vauhtia kuin pienessä kylässä. Juoksupyörä senkuin kolisee kun se vetää siinä täyttä vauhtia. Tällä pojalla vanhuus näkyy lähinnä haalistuneessa turkinvärissä.

Nukkumisen lisääntyminen on tietysti ollut aina sellainen parhaiten havaittava piirre vanhenevalla hamsterilla, sitä kaikki vanhukset meillä on tehnyt.

Syyrialaispappamme Turo on nyt 2 v 6kk ja se on kyllä yhä erittäin toimelias. Se kyllä nukkuu enemmän kuin nuorena, mutta yhä kitisyttää juoksupyörässä menemään ja kun otan vapaaksi juoksemaan niin kiitää kuin pieni ydinohjus.

Sen sijaan toinen syrkki joka tuli meille eläkekotiin toisesta kodista, on jo vähän hitaampi. Sillä on ikää jotain 1v 6kk, mutta on selvästi hitaampi ja väsyneempi.

Hamsteri joka minulle tullessaan oli kaikkein pelokkain, oli edesmennyt Tarmo jonka hankin eläinkaupasta. Kun vain laittoi käden terraarioon lisätäkseen ruokaa, se sihisi, veti selälleen kippuraan ja naksutti hampaitaan äänekkäästi. Niin arkaa ei ollut aikaisemmin ollut, joten kävi väkisinkin mielessä miten sen kanssa tulee käymään.

Vaan en voisi onnellisempi, sillä ajan kanssa Tarmosta tuli maailman mainioin hamsteri. Kun vain jaksaa yrittää, niin palkinto siitä voi olla todella ilostuttava. Pari kertaa käytiin pet-näyttelyssäkin ja kummallakin kerralla se sai kunniamaininnan käsittelystä - se oli ikäänkuin piste iin päälle, että oltiin onnistuttu voittamaan kaikki se pelko!

Paras oli kun vanhana Tarmolla oli tapana tulla iltaisin nököttämään tiettyyn paikkaan terraariossa, odottamaan jaloittelemaan pääsyä. Kun sitten laitoin kämmenen terraarioon sen vierelle, se kiipesi itse kädelleni ja pääsi syliin ja/tai juoksentelemaan terraarion ulkopuolelle  :D  

Se oli aivan mainio poika, vieläkin ikävöin poikaa, vaikka sen kuolemasta on nyt jo reilut kolme vuotta. Aika menee kovaa vauhtia.

Turo tuli vuoden lopussa 2009 ja onkin siis tällä hetkellä jo pappaiässä. Se ei ollut tullessaan ihan niin paha kuin Tarmo, mutta hyvin arka kuitenkin. Juoksi karkuun kovaa vauhtia, pelkäsi aivan kamalasti joutua syliin ja myöskin naksutteli hampaitaan.

Sen kanssa ei kesyyntyminen kestänyt ihan niin kauan kuin Tarmon kanssa ja se oli sitten melkoisen pian jo ihan ok ja sittemmin aivan ylikesy. Nykyään se vapaana kipittäessään tulee aina tietyin väliajoin istahtamaan kädelleni ja tulee niin Tarmo mieleen :sydan

Minun ensimmäinen hamsterini oli ihana pitkäkarvainen tyttö väriltään creme. Tästä on aikaa jo yli kymmenen vuotta, mutta yhä muistan tyttösen, kuinka hurmaava neiti se olikaan  :sydan

Minulle muutti hieman yllättäen uusi hamsteri. Hamsteri jäi hieman heitteille edellisessä kodissaan, joten en pystynyt katselemaan/kuuntelemaan sitä sivusta vaan pyysin tuomaan hamsterin meille asumaan. Se on kai noin vuoden ikäinen, mutta ei ole tosiaan sen tarkempaa tietoa.

Tässä hän on:





Poitsu kun asusteli aiemmassa kodissaan pikkuisessa akvaariossa ilman virikkeitä, niin se on ollut aivan haltioissaan kun näki juoksupyörän! Samantien kun se näki sen, alkoi kova tutustuminen siihen ja pian se jo juoksi tuhatta ja sataa siinä. Ihana katsella kun toinen niin tykkää kun pääsee liikkumaan  xD

Vuonna 2001 hankin ensimmäisen hamsterin ja se olikin sitten menoa. Eipä ole juurikaan ollut yhdeksään vuoteen hamsteritonta hetkeä talossa!  :lov

Meiltäkin löytyy pari kissaa kaiken muun karvaisen seasta  xD

Kissat vähän ovat sellaisia, että ne helposti ikäänkuin kyllästyvät johonkin pieneen eläimeen jota näkee 24/7. Aluksi kun kissat näkivät hamsterin, niin sitähän tuijotettiin jatkuvasti ja läiskittiin tassulla terraarion lasia. Vaan nykyään ei oikein hamsteri jaksa enää kiinnostaa - kissat ovat katsoneet että sama möykky se siellä vaan laahustaa, ei jaksa kiinnostaa ;)

Kuitenkin jos hamsteri terraarion ulkopuolella olisi yhtäkkiä lyllertämässä ilman vartiointia, niin sitten kyllä heräisi kissoillakin saalistusvietti.

^ En mä sitä varsinaisesti ihmettele, kyllä mä ymmärrän että sinulle perhe ja kaverit ovat tärkeysjärjestyksessä etusijalla  :)

Kyllä minullekin omassa elämässäni ihan etusijalla on oma aviomies. Myös muita tärkeitä ihmisiä on kuten eräät ystävät ja omat vanhemmat.

Olen tätä joskus oikein enemmänkin miettinyt ja huomannut että minulle eläimet ovat aivan äärimmäisen tärkeitä. Ne ovat täydellisesti osa elämääni, perhettäni. Ja näinollen viimeisimpiä asioita joista luopuisin. Siinä menisi moni ihminen ensin että hei hei :grin:

Lainaus käyttäjältä: "Yadell"Hamsterit ovat mulle tärkeitä, mutta tietenkin ihmiset menevät edelle. Vaikka nää ovatkin vain pieniä jyrsijöitä, niin silti niillä on ollut monella tapaa suuri merkitys mulle. Ja en osais kuvitella millaista mun elämä olisi ilman niitä.

Minä olen aina ihmetellyt tätä "tietenkin ihmiset menevät edelle".

Minusta ihminen kuin ihminen ei TIETENKIN mene edelle vain siksi että on ihminen. Minulla jokainen karvainen perheenjäsen on tärkeämpi kuin vaikkapa oma veli. Jos on hirveä ihminen niin sitten on hirveä ihminen ja kummasti siinä kiilaa rakkaat perheenjäsenet ohitse  ;)