Suomen Hamsteriyhdistys ry

Monikerroshäkit saattavat sopia syyrianhamstereille, jos tasot ovat umpinaisia (eivät siis kalterisia) ja turvallisia siten, että hamsterilla ei ole mahdollisuutta pudota ylimmästä kerroksesta suoraan alimpaan. Tasot lisäävät kyllä vilistyspinta-alaa, mutta on tärkeää, että häkin pohjalaatikkokin on tarpeeksi tilava. On kuitenkin eri asia, viihtyykö hamsteri välttämättä sellaisessa. Mikä ihmisestä näyttää mukavalta ei sitä välttämättä hamsterille olekaan. Jos hamsterisi ei ole kovin aktiivinen kiipeilijä, voi olla, etteivät tasot sitä kauheasti inspiroi. Hamsterille luonnollisempaa tekemistähän on kaivaminen ja jyrsiminen eikä ehkä niinkään kiipeily. Jotkut syrkit innostuvat muoviputkista, mutta osaa ne eivät vain kiinnosta. Ehkä läpinäkyvät, värilliset putket eivät tunnu luonnollisilta ja turvallisilta paikoilta.

Ei siis ehkä kannata laittaa ruokakuppia ja juomapullot ylimmälle tasolle. Osan ruoasta, vaikkapa jotain erikoisherkkuja, sinne ylös voi kyllä laittaa. Voi mennä aikaa, että hamsteri oivaltaa ylätasotkin. Jos näyttää siltä, että hamsu ei osaa tai halua hyödyntää kaikkia häkkinsä paikkoja, niin kannattaa harkita muunlaista asumusta.

Joo mä kanssa aprikoin että aloitanko täällä vai Hamsterikasvatus-ryhmässä, olisi ehkä pitänyt mennä sittenkin sinne. :D Täällä tosin säilyy paremmin, mutta voisihan sitä sieltäkin käydä etsimässä näkemyksiä ja postata sitten tänne.

Joku joskus puhui jostain päivänvalo- tai luonnonvalolampusta, siis sellaisesta täysspektrivalaisimesta, josta esimerkiksi Viva-Lite-niminen valmistaja kertoo seuraavaa:

LainaaViva-Lite-päivänvalolamput luovat luonnollista ja täysspektristä valoa ympärilleen. Valon täysspektrisyys tarkoittaa, että valossa on ihanteellinen määrä jokaista väriä. Tällöin valo on laadukasta, miellyttävää ja mahdollisimman lähellä aitoa päivänvaloa. Viva-Lite-lamput eivät rasita silmiä tai vääristä tilan muita värejä. Viva-Liten valikoimasta löytyy laaja valikoima erikantaisia lamppuja ja loisteputkia erilaisiin tarpeisiin, minkä lisäksi valikoimaan kuuluu myös led-tekniikkaa. Viva-Lite tarjoaa mutkattoman laadukasta valoa edullisilla hinnoilla. Päivänvalolamppujen värilämpötila on 5500 K, valon määrä 550 lm ja värintöisto keskimäärin 96 ± 2 %.

http://www.laatuvalaisin.fi/viva-lite.html?mode=list

Ei nyt mainoksena, mutta tuo teksti ilmaisi asian sopivan selkeästi. Nuo kuitenkin ovat vähän hintavia eikä niitä ole tullut perusmarketeissa vastaan. Sen sijaan kasvivaloja myydään perusmarketeissakin, ja olen pohtinut, että olisiko sellainen sitten sopiva. Maalaisjärjellä ajatellen valo, joka auttaa kasveja selviytymään talvikaudesta, auttaisi myös eläimiäkin, sillä samaa aurinkoahan ne jäljittelevät - kai? :D

Tuosta liikavalaituksesta muuten, mulla on tallennettuna artikkeli, jossa todettiin yöllisen "valosaasteen" aiheuttavan naarastalvikoissa depression kaltaista käyttäytymistä.  Artikkeli kaipaisi vielä syvällisempää perehtymistä, harmi vain, että tällä hetkellä sitä syvällisempää perehtymistä pitäisi käyttää gradun artikkeleihin.   

Tästä on ehkä keskusteltu vähän siellä sun täällä, mutta yritetäänpä koota yhteen ja samaan ketjuun kaikki tutkimus- ja kokemustieto hamsulan sopivasta valaistuksesta syys- ja talviaikaan kun päivät alati lyhenevät ja hamstereilla meinaa mennä talvimoodi päälle. Talviturkkien takia tämä koskettaa kaikkia talvikoita kasvattavia ja näyttelyttäviä, mutta käsittääkseni myös muilla lajeilla valon vähäisyys vaikuttaa, olenko ymmärtänyt oikein?
Millaisia valaistuksia olette hamsuloihinne puuhanneet ja onko niistä ollut apua?

(Tämä on siis keskustelunavaus, jonka olen suunnitellut tekeväni JOKA syksy ainakin 3-4 vuotena peräkkäin. Tässä se nyt olisi viimein.  )

Hehheh! Isossa-Britanniassa oleillessa tuli taas kartutettua tätä reaktiomäärää, mutta vain ja ainoastaan positiivisesti! Englannissa hamsterit eivät suurimman osan aikaa kuuluneet päivittäiseen elämääni millään lailla - kävin silloin tällöin näyttelyissä, mutta koska omia eläimiä ei siellä ollut, en niistä aina kaikille muistanut mainitakaan. Kävin siellä sitten eräässä seurakunnassa, ja taas kerran odottelin sunnuntai-iltana bussia pysäkillä englantilaisen ystäväni kanssa. Tulin sitten maininneeksi viikonloppuni menot - että perjantaina olin metallikeikalla Leedsissä, ja lauantaina Otleyn maatalousnäyttelyssä (juttua sieltä uusimmassa Poskarissa, vink vink  ), jonne menin alunperin sen takia, että siellä oli myös hamsunäyttely. Siitähän kaverini sai melkein slaagin! Alkoi nauraa ja kiljua niin että katu raikui että "HAMSTEREITA! Mikset sinä aikaisemmin ole kertonut!!" ja minä siihen kakistelin että kun olen saanut vähän outoja reaktioita aiemmin niin en aina ihan kehtaa kertoakaan. Sain pienen, ystävällismielisen "läksytyksen" siitä että näin hienot ja eksoottiset harrastukset tulee aina mainita ja esitellä. Bussissa sain esitelmöidä koko harrastuksesta juurta jaksain, ja seurakunnassa minua kiidätettiin kaveriporukasta toiseen kertoen "ette ikinä arvaa millaisia hienoja harrastuksia Karoliinalla on eikä hän ole kertonut meille mitään!" Sitten piti esitellä kuvia puhelimesta ja kertoa taas kaikki mahdollinen.
Se oli harvinaisen positiivinen kokemus, joka pyyhkäisi aika hyvin pois monet negatiiviset muistot, joita tässäkin ketjussa joskus olen jakanut. Pohdiskelin sitten, että saa loppua tämä harrastuksen häpeileminen. Pää pystyyn ja hamsterit julki! Toki täytyy huomioida myös, että yleistettynä monet britit rakastavat eläimiä ja kaikenlaista kasvattamista ja värkkäämistä - oli siis kyseessä hamsujen tai vihannesten kasvattaminen tai käsitöiden tai hillojen tekeminen. Siitä huolimatta yritetään pitää mielessä, että jos joku ihminen suhtautuu vähättelevästi tähän hienoon hullutukseemme, niin hänen suhtautumisensa kertoo vain ihmisen omasta tietämättömyydestään ja ymmärtämättömyydestään, ei suinkaan siitä, että harrastuksessamme sinällään olisi jotain vikaa. 

Toinen maanmainio kokemus sattui, kun olin sitten juhannuksen alla poistumassa noilta mailta. Matkasin Suomeen veljeni kanssa, ja meillähän oli aivan jättimäiset määrät tavaraa mukana - sekä ruumaan menossa oleva koirankuljetuslaatikko, jossa yhdeksän hamsteria! Olimme erittäin hyvissä ajoin Manchesterin lentokentällä check-in-jonossa - eläinten kanssa lentäessä ei lähtöselvitystä voi netissä suorittaa. Kun sitten check-in aukesi, meidät ohjattiin business check-inin puolelle, jossa vanhempi herrasmies aivan riemastui kun tajusi, millaisia eläimiä tässä checkataan. Oli kuulemma hänelle uran ensimmäinen kerta, vaikka tiedän hamstereita aiemminkin lennätettäneen samalla Finskin Manche-HKI-linjalla. Eläinten checkaamisessahan menee tovi jos toinenkin, joten ehdimme rupatella vaikka mitä. Virkailijamme tahtoi välttämättä kuulla hamsteriharrastuksesta lisää. Englantilaisesta harrastusmaailmasta kertookin se, että hän kysyi minulta "do you show these as they show crops and produce" eli näyttelytätkö näitä samaan tapaan kuin satoa ja käsitöitä, hilloja, leivonnaisia yms. näyttelytetään.  Suomalainenhan olisi kysynyt "kuten koiria näyttelytetään" mutta tämä herra tiedusteli asiaa vihannes-, leivonnais-, hillo- jne. näyttelyiden kannalta! Siellähän tosiaan sulassa sovussa näyttelytetään niin eläimet kuin vihanneksetkin!

Rupattelimme siinä sitten aikamme, kunnes turvamies tuli hakemaan eläimiä. Kaikki olivat muun muassa herttaisen huolestuneita eläinten hyvinvoinnista. Me pääsimme mukaan katsomaan, kuinka eläimet luovutettiin eteenpäin ruumaan vietäviksi. Sitten pääsimme itse jatkamaan turvatarkastukseen. Veljeni ja minut opittiin jo tuntemaan Manchen lentokentällä nimityksellä the lady and the gent with ten hamsters, mikä lienee hienostunein nimitys, jolla minua on koskaan kutsuttu.  No, sitten turvatarkastuksessa koin vielä yhden positiivisen yllätyksen ja hämmästyksen. Boarding passia eikä passiakaan kysytty, mutta jotenkin kummassa turvatarkastaja kuitenkin tunnisti minut, ja kysyttyään, oliko minulla enempää nesteitä käsimatkatavaroissani ja vastattuani kieltävästi, hän vitsaili vielä "no more hamsters?", "ei enempää hamstereita?". Olin aivan ällikällä lyöty sillä en ainakaan mielestäni tunnistanut turvatarkastajaa. Hauskaa se kyllä oli! Ja sitten lopulta boardingissa minut jälleen tunnistettiin, ja minulle haluttiin kertoa että kapteeni ja miehistö tietävät eläimistä, ja ne on jo viety ruumaan ja niillä on kaikki hyvin. Jälleen kerran muut matkustajat tuijottivat minua kummeksuen, mutta se oli selvä, että ainakin tällä kertaa Finskin brittivirkailijat innostuivat eläimistä ihan valtavasti.
Kokemus oli kyllä valtavan mukava, joskin tiedostan, että aina kaikki ei mene näin positiivisesti. Tällä kertaa oli ainakin kyllä ihan loistoa!

Kyllähän se aina vähän häiritsee, mutta vaihtoehtona on ehkä sitten käsittelemättä jättäminen. Mielestäni se on ok, jos siitä ei tapaa tule, siis, että vain harvakseltaan häiriköi tuolla tavalla.

Lainaus käyttäjältä: Hajime - 30.06.13 - klo:00:20
^Olispa mullakin tuommoinen äiti. Pikemmin kuin tämä, joka kommentoi isosta syrkkipoikueestamme: "Kai sä heität puolet siitä läjästä vessanpönttöön". Siis mitä! Tiesi hyvin kuinka paljon niitä oltiin harkittu ja toivottu. Siksi varmaan sanoikin. Oikeasti otin se aika pahasti, vaikka jo aikuinen olenkin. Kyseessä on kuitenkin ihminen, joka on aiemmin ollut... meinasin sanoa eläinrakas, mutta itse asiassa hänkin on pitänyt vain kissastaan.
En minäkään kaikkia koirien glitterineuleita ymmärrä (sori ), mutta en mene sitä sille glitterineulekoiran omistajalle aukomaan. Se on yksinkertaisesti lapsellista, koska eihän se multa pois ole.

p.s. Niin ja se mutsin kissa oli alunperin mun, tietty. Onneksi omena putosi aika helkutin kauas puusta... Ihanaa muuten angstata äitijuttuja 36-vuotiaana. 

Lainaus käyttäjältä: Ana - 30.06.13 - klo:09:33
Karon äitille kyllä pisteet! Mun äiti on aina kauhuissaan kun kuulee, että on uus. Nyt on oo muutamasta uudesta maininnut mitään. Pallo hamsterit on ihan ok, kunhan niitä on vähä (pallohamsteri=cämpsy tai talvikko) mutta syrkki on niin iljettävän ruma hyi, miten voi tykätä? Niihin se ei uskalla ees koskee :D

:> On se totta, liian harvoin tulee ymmärtäneeksi kuinka hyvin meillä äitin kanssa nää hommat menee. Pitäs varmaan käydä erikseen kiittämässä eikä aina pitää itsestäänselvänä. 

Kyllä niiden rytmit saattavat vaihdella, joten kyllä se ihan normaalin vaihtelun rajoissa mielestäni on. Itse kuitenkin tapaan tehdä niin, että jos hamsteri ei herättelystä huolimatta suvaitse tulla ulos, niin en mä sitä maailman tappiin asti odota tietenkään. Sitten vaan koppia tai pesämökkiä auki ja unikekoa hereille.

Eipä ole hetkeen tullut aihetta kirjoitella tänne. Selkeästi, kun aloitin tän keskustelun, ikävä tai omituinen kommentointi oli mun kohdallani aika arkipäiväistä. Sen jälkeen onkin tullut kasvattajanimi, lisää eläimiä, paljon poikueita, jonkin verran menestystäkin. Joo, ja varmaan nahkaakin on tullut paksunnettua iän myötä. Että jos joku jotain kommentoi niin voi sanoa, että tuo kuvottava rotta on itse asiassa kaksinkertainen talvikoiden luokkavoittaja, sertivoittaja ja BIS-voittaja. In your face!

Nyt tuli vaan just pitkästä aikaa tollanen tilanne Facebookissa, kun joku kommentoi jonkun kaverini jakamaan söpöön talvikkokuvaan tyyliin "hyi olkoon" ja "jos meille tulis tommonen, niin onneksi on kissa, joka hoitais sen pois päiviltä". Siis tätä ihan perussettiä. Aikaisemmin tässä threadissa ihmeteltiinkin just tuota, että mikä kumman egonjatke se kissa tai koira on ja minkälainen ihminen sellaisesta haluaa fantasioida. Loppuu mun kohtalaisen laaja ja mustakin huumorintaju siihen paikkaan. Hetken raivoilin itsekseni, mutta jos on aikuisella ihmisellä tuollainen asenne ja empatian puute, niin olkoon mun puolesta, it's your loss.

Kun enhän mäkään sano, että "jos meille tulis semmonen ällö kissa, niin vähänkö ampuisin sen", onhan irtokissojen ampuminen ainakin ennen ollut laissa sallittua, liekö vieläkin. Heti muuttuu meininki; hamstereita saa syöttää kissoille, kissojen tappamisesta pidä puhuakaan...

Tulipas ragea  Ottipa päähän pitkästä aikaa. Nykyään tavallisempi "ongelma" on, että äitini, joka on ihan tavattoman ylpeä harrastuksestani ja tärkeimpiä tukijoitani, kertoo harrastuksestani mielellään KAIKILLE tyyliin postinkantajasta automyyjään, jos vain tilaisuuden saa. Mä oon joutunu jopa toppuuttelemaan, ettei siitä oikeasti nyt ihan kaikille ventovieraille ihmisille tartte kertoo... Mutta tää nyt on positiivinen ongelma! 

^ Enpä usko, että sitä mitenkään tarkemmin saa selville. Kokenut kasvattaja saattaa joskus osata heittää epämääräisen arvion tyyliin "alle puolivuotias", mutta sekään ei välttämättä pidä edes paikkaansa. Aika mahdotonta se on, jos ei syntymäpäivä ole tiedossa. :/

^^ Jos karvaa lähtee vain hieman, ei siis tukkuina tai niin, että turkista selkeästi näkee, että siinä on kaljuuntuneita kohtia, niin sitten mielestäni se on ihan normaalia. Esimerkiksi talviturkkia heittävät talvikot - pakkohan niiltä on sitä karvaa lähteä, ei se karva itsessään väriä vaihda. 

Naaraan kannattaa olla noin vuoden ikäinen eläkeläisyhdistelmää tehtäessä, mutta koskaan ei voi olla varma siitä, etteikö poikasia voisi enää tulla. Iltatähdet ovat harvinaisia, mutta niitä syntyy silloin tällöin tosi iäkkäillekin pariskunnille. Vanhin naaras, jonka itse tiedän, oli 15 tai 16 kuukautta vanha! Näin ollen ei ole suositeltavaa tehdä eläkeläisparia naaraasta, joka ei ole koskaan synnyttänyt. Todennäköisyys tiinehtymiseen on tosi pieni, mutta entäpä, jos kuitenkin niin kävisi? Se olisi naaraan menoa se, sillä lantioluut alkavat luutua jo puolen vuoden iän jälkeen.

Tuosta nauttimisesta on vaikea sanoa mitään vettäpitävää. Olen nähnyt niin eläkeläispariskuntia, jotka tuntuvat oikeasti nauttivan yhdessäolosta, ja eläkeläispariskuntia, jotka kyllä tulevat toimeen mutta eivät kuitenkaan ehkä kukoista yhdessä. Ja mistä sen sitten tietää? Sitä mä en valitettavasti osaa sanoa, se on sellaista hiljaista tietoa, jota saa kun tuntee omat eläkeläiseläimensä läpikotaisin ja vain näkee niistä, kun niillä on asiat oikeasti hyvin.
Fakta kuitenkin on, että hamsterit eivät istuksi terraarioissaan miettimässä että "voi itku ku mulla on nyt yksinäistä". Varmaa on, että yksin asuva talvikko on tyytyväinen tilanteeseensa, mikäli elämän edellytykset muutoin täyttyvät. Kaveri ei ole mikään elinehto. Eläkeläisparina asuminen voi toimia tosi hyvin tai sitten tosi huonosti, joten miksipä riskeerata?

Muistan kun sillon kauan sitten aloitin tän ketjun ollessani 17-vuotias olin aika tuohtunut siitä, kuinka lapsellisena mua pidettiin hamsuineni. Haha! Haha! Kyllä aikuisena (?) olo JOSKUS on mukavaa, kun voi vakuuttaa olevansa 22 ja harrastavansa ihan kympillä (hallitus & kasvattajanimi) ja enää ihmiset eivät uskalla niin paheksua tai pitää ihan pikkulapsena. Yleensä nykyään suhtaudutaan niin, että mennään hämmennyksestä hiljaiseksi tai ollaan peräti kiinnostuneita. Viime syksynä opiskelujen alussa kerroin avoimesti fuksiryhmässäni hulluista puuhistani ja sain yllättävän hyvää palautetta. Onhan se vähän persoonallisempaa harrastamista kuin lenkkeily ja lukeminen. :)

Mutta, hehee, ehkä radikaalein reaktio kuitenkin oli se, kun olin eräässä koulutuksessa, jossa tutustuin erääseen mukavaan ja mielenkiintoiseen nuoreen mieheen. Juteltiin siinä ja kerrottiin itsestämme ja tyyppi oli hyvin kiinnostunut - aina siihen asti kun menin kertomaan että "no joo, mä luen ja piirrän ja kuuntelen metallia ja käyn keikoilla... ja öö, kasvatan hamstereita. Mulla on niitä parikymmentä." Se silminnähden nikotteli mutta yritti ystävällisesti nyökytellä.
Ja se siitä sitten. Muutaman kerran oon jälkikäteen miettinyt, että olisko ollut fiksumpaa jättää hamstereiden mainitseminen vähän myöhemmälle tapaamiskerralle? 
Vaan kaiken kaikkiaan - jos miäs ei ymmärrä että mun mukana tulee muutama hamsukin niin se on kyllä tekemätön paikka. Niin kuin lentsu keskustelussa aiemmin mainitsi - hamsut oli eka!

Täällä on samaten käytetty noita rullia kaikenluontoisilla eläimillä. Meillä asuu pari ylivilkkausoireista kärsivää, adhd-lääkityksen tarpeessa olevaa gerbiilitalvikkoa, jotka tuhoavat kaikkea pahvia ja noita rullia elämäntehtävänään. Ei näillä kuten ei muillakaan ole ollut ongelmia Flush&Go-rullien kanssa. :)

Mahtavaa, että Ilta-Hamsu on naurattanut! 

^^ Mä sain lauantaiaamuna näyttelyyn lähtiessä elämäni ensimmäisen syrkinpureman (oma vika, ei saa jättää sormea hamsterin ja sen herkkuporkkanan väliin  :roll: ) ja on muuten mahdottoman ilkeä, keskisormessa mullakin. Murmelini pikkuiset ylähampaat sattuivat juuri pureutumaan kynnen reunassa olevaan herkkään ihoon. Verentulo ei meinannut lakata millään ja haha, sattuu vieläkin.  xD  Ihanat pikku hampsterit!