Minä olen 40-vuotias äiti-ihminen ja meillä asustaa miehen ja lasten lisäksi 1 talvikko (toinen talvikko vaipui iki-uneen muutama viikko sitten :( ) ja 5 marsua! Ja kaikki nämä on kyllä hankittu ihan minun toimestani, vaikka lapset ja mieskin niistä kovasti tykkää! Mutta minä olen se, joka niistä huolehtii ja varmaan eniten touhuaakin niiden kanssa. Kyllä monet ihmiset suhtautuu niin, että täysin tärähtänyt pitää olla. Kun ensimmäinen, jo edesmennyt talvikko tuli, niin silloin vielä muut ajattelivat, että no joo, se on lasten lemmikki, mutta kun niitä tuli lisää, niin ymmärrys alkoi vähenemään. Minulle ja koko meidän perheelle tämä karvainen poppoo tuo kuitenkin suunnatonta iloa! Ja se suru, mikä tuosta edesmenneestä Leo-talvikosta tuli, niin sekin kuuluu elämään. Vieläkin tulee kyynel silmään, kun muistan kuinka 7-vuotias poikani totesi itkien; "äiti, sen palveluksen olen päättänyt tehdä Leolle, että en unohda sitä ikinä!". Kyllä eläimet opettavat lapsellekin sellaista viisautta, mitä ei voi muualla oppia!