Suomen Hamsteriyhdistys ry

Kirjoitanpa nyt kuulumisia tästä niin ikävästä campbellien sokeritaudista, joka on meillä näyttänyt mahdollisimman julman puolensa. Turkinpippurin C-poikueen neidit tulivat meille ikäänkuin vahingossa. Toimme ne ystävällemme viimekesänä Jyväskylän näyttelyistä kesäkuulla ja pitovaikeuksien vuoksi neidit tulivatkin meille asumaan jo heinäkuun lopulla.
Olimme aivan myytyjä. Hamsut olivat tosi ihania.  :sydan
Ei kestänyt sitä iloa ja onnea kauan, kun aloimme epäillä, että Ciaralla on jokin ongelma. Alkoi juominen ja ruoka ei enää maittanut. Eläin testattiin ja mikäpäs se muu oli kuin sokeritauti. Ystävämme auttoi tämän pienen hamsuparan pääsemään pois kärsimyksistä.  :(
Niin jäi sitten Callie-tyttönen yksin asumaan. Saimme kyllä J-poikueesta uuden hamsun, jota yritettiin Callien kanssa yksiin asumaan, mutta nuori neiti oli niin äksy, että repi Callieta. Päätettiin sitten laittaa kaverukset erilleen. Pääsin tuossa jo aiemmin mainitsemaan, että tämä Callie taisi selvitä sokeritaudista, mutta toisin kävi.
Marraskuulla aloin huomata hamsussa, että kaikki ei ehkä ole kohdallaan. Ajateltiin, että toinen suree yksin jäämistään ja siksi ei ole aivan entisellään. Terveyden huononeminen tapahtui tällä pololla hitaammin. Tuli kuitenkin juomiset ja syömättömyys ja tiesin jo testaamatta mistä on kyse. Varmistin asian kuitenkin ja taas sokeritauti. Ruokavalio hamsulla oli terveellinen: Rapuzel minimix ja liikoja rasvoja vältettiin. Paljon tuoretta ruokaa, mutta tauti vaan vei mennessän. Hamsumme nukkui pois helmikuulla omaan pesäänsä.  :angel Tämä oli katkera pala niin äidille kuin tyttärelle. Olimme todella kiintyneet tähän pieneen vintiöön. Callie ehti lyhyen elämänsä aikana saada lemmikkiluokassa ROP ykkösen ja  ulkomuotoluokassa S1 ja sertin. Täytyy vain toivoa, että tällä meidän J-poikueen tyttärellä elämä olisi suotuisampi. Niin on vain sokeritaudit mielessä, että yölläkin unissa pissatikkuja kastellaan ja vihreää näyttää.
Niin mielelläni kuulisin muiden Turkinpippurin C- ja J- poikueen eläinten voinnista.

Tuossa mietin ainaski kymmenen kertaa, että jaksanko lähteä enää mukaan leikkiin. Kirjoitukseni oli tarkoitus olla sovitteleva, mutta jossain käsitettiin väärin.  :o  Lopetan nyt tämän keskustelun näihin sanoihin, että se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa.

Joopa joo! Nythän ei ollutkaan kyse siitä, että saako tuomari ja sihteeri puhua ja nauraa hamsuja arvosteltaessa. Sen eilen mainitsinkin kommentoidessani yhden tuomarin käyttäytymisestä hamsujen arvostelun aikana.  Siis mukavaa saa olla ja pitääkin olla. Näin on ollutkin aina tähän Lapuan näyttelyyn saakka. Kysehän oli tuomarin ehkä vähän yliolkaisesta käytöksestä arvostelun aikana. Huomio kiinnittyi yleisöön, puhelimeen puhuminen ja taisipa sieltä lipsahtaa pieni ruma sananenkin. (Lapsukaisia istui siinä vieressäni tämä ruman sanasen aikana.) Katsoakkin saa tietysti minne haluaa, mutta eikös se hamsteri  ole kuitenkin tärkein kohde. Tuomarin asiantuntemusta en kyseenalaista, sillä onhan hän kasvattaja ja pitkän linjan tuomari. Nyt täytyy vain ajatella niin, että me ihmiset ollaan niin erilaisia ja me kiinnitämme huomiomme asioihin eri tavalla. Ja ne kemiatkaan ei aina napsahda kohdalleen. Ja meidät on kasvatettu eri asioita kunnioittamaan. Eli yksi tykkää äidistä ja yksi tytöstä ja joku ei yhtikäs mistään. Mielestäni tämä asia on nyt paisunut kuin pullataikina aivan liiallisuuksiin. Annetaan rauha tuomarille ja jatketaan harrastelua :|

No niin, tulipa aika kommentoida Lapuan näyttelyitä....Olen kiertänyt hamsujeni kanssa aika monet näyttelyt, mutta tämän tyyppiseen tuomarin käyttäytymiseen arvostelun aikana en ole törmännyt. Jo ensin alkoi tökkiä se, että katse kiersi yleisössä turhankin tiuhaan. Mielestäni tarkoitus on katsoa arvosteltavana olevaa eläintä, eikä ottaa kontaktia yleisöön. Tulipa vaan mieleen, että yritettiinkö siinä katsastaa, että kenen eläimestä olisi kysymys. Jos tuomarilla on sellainen asenne, että hän tekee, mitä huvittaa, niin oliskohan aika tarkistaa vähän asennetta. Vaikkakin teet arvostelut vapaa-aikanasi ja pientä korvausta vastaan. Hauskaahan saa ja pitääkin homman olla, mutta, että me jotka tuomme eläimiä näyttelyihin maksamme siitä ja saatamme tulla pitkänkin matkan takaa, odotamme kyllä, että tietty asiallinen paneutuminen hommaan sitten on. Onneksi tämä ei ollut ensimmäinen näyttelyreissumme, sillä muutoin tästä olisi kyllä jäänyt väärä kuva, että miten se homma toimii. Elikkä on nähty se, että tuomarilla ja sihteerillä on ollut "hauskaa" eläimiä arvosteltaessa, eikä se ole häirinnyt, mutta valitettavasti tässä jutussa ei nyt jokin natsannut. :huh

Hei ! Ompa harmillista tämä sokrujuttu! Meillä vielä ainakin J-poikueen neiti todella pirtsakassa kunnossa. Pelonsekaisin tuntein olen seurannut neidin kasvamista, sillä meillä meni C-poikueesta nuori neiti sokrutautiin. Toinen C-poikueen neiti pääsi ainakin ykkösvaiheen ohi. Harmittaa vain vietävästi, kun nämä J -ja C- poikueen neidit eivät sopineetkaan asustelemaan yhdessä. Pienempi repi isompaa.   :shock: