Oletko muuttanut Lappeenrantaan jostain muualta? Olen asunut muutaman vuoden Lappeenrannassa ja Imatralla ja kyllä siellä oli just tollasia ihmisiä. Olin sellanen vähän persoonallisen näköinen hippi, ehkä sekin vaikutti asiaan, mutta kyllä monesti vieraat ihmiset tuli juttelemaan ihan tosta noin vaan. Itse kun muutettiin uuteen taloon kävin soittamassa naapureiden ovikelloja ja kutsumassa kylään :D
Suomalaisten ei tarvitsisi olla semmosia mörököllejä. Asun Helsingissä (yli 10 vuotta jo asunut) ja mä en tajuu että sulkeudutaan omiin kopperoihin eikä oteta kontaktia naapureihin silloinkaan kun oikeasti olisi syytä, esim. jotain lasta kiusataan pihalla, jonkun muksut varastelee pyöriä tms. kellarista, otetaan sit pyörät parvekkeelle sen sijaan että mentäis sanomaan naapurille kun tiedetään kenen muksuja ne on.
Mä olisin kauheen ilonen jos joku naapuri ottais kontaktia sen takia että meiltä paistaa iltaisin terraario/akvaariovalot joka seinältä :mrgreen:
Lasten synttäreillä kyllä tuli vähän friikkiolo kun meidän eläintarha aiheutti lievästi hämmennystä xD En mä sitten yleensä esittele jyrsijähuonetta enää erikseen :D
Meillä oli yks vakiomummo joka aina ihasteli kauppareissulla meidän lapsia ja kehu miten näkee että olen hyvä äiti ja niin hyvin kasvatetut onnelliset lapset (kun niillä on niin punaset posketkin :mrgreen:) ja kertoili omista lapsenlapsistaan. Kysyi multa olenko karjalasta syntyjäni kun juttelen hänen, vieraan ihmisen kanssa ja sanoi itse olevansa sieltä kotoisin :D
Suomalaisten ei tarvitsisi olla semmosia mörököllejä. Asun Helsingissä (yli 10 vuotta jo asunut) ja mä en tajuu että sulkeudutaan omiin kopperoihin eikä oteta kontaktia naapureihin silloinkaan kun oikeasti olisi syytä, esim. jotain lasta kiusataan pihalla, jonkun muksut varastelee pyöriä tms. kellarista, otetaan sit pyörät parvekkeelle sen sijaan että mentäis sanomaan naapurille kun tiedetään kenen muksuja ne on.
Mä olisin kauheen ilonen jos joku naapuri ottais kontaktia sen takia että meiltä paistaa iltaisin terraario/akvaariovalot joka seinältä :mrgreen:
Lasten synttäreillä kyllä tuli vähän friikkiolo kun meidän eläintarha aiheutti lievästi hämmennystä xD En mä sitten yleensä esittele jyrsijähuonetta enää erikseen :D
Meillä oli yks vakiomummo joka aina ihasteli kauppareissulla meidän lapsia ja kehu miten näkee että olen hyvä äiti ja niin hyvin kasvatetut onnelliset lapset (kun niillä on niin punaset posketkin :mrgreen:) ja kertoili omista lapsenlapsistaan. Kysyi multa olenko karjalasta syntyjäni kun juttelen hänen, vieraan ihmisen kanssa ja sanoi itse olevansa sieltä kotoisin :D
Lainaus käyttäjältä: "Sarantha"Tänään tuli lievästi erikoinen ja odottamaton reaktio.
Olen vastikään muuttanut luhtitalon alimpaan kerrokseen, eli tähän asuntoon on suora sisäänkäynti ulkoa samaan tapaan kuin rivitaloissa, ja pihalla kulkijat periaatteessa näkevät ikkunoista sisään, elleivät verhot ole kiinni. Puuhailin jotain keittiössä kun ovikello soi. En todellakaan odottanut ketään, joten en heti mennyt avaamaan, mutta kun ovikello soi uudestaan, menin sitten lopulta. Oven takana oli naapurin keski-ikäinen rouvashenkilö, jonka kanssa olin kerran aiemmin vaihtanut ulkona pari sanaa. Nainen hymyili ja kysyi suoraan, saako tulla "sisälle juttelemaan vähäksi aikaa". Itse asiassa hän kutsui itsensä sisään, en osannut oikein kieltääkään kun naapuri oli jo eteisessä.
"Niin, mie oikeestaan tulin näitten... näitten... näitten pikkuotusten takia..." hän selitti ja oli jo eläinhuoneen ovella. Tässä kohtaa seurasi ihastuneita huokauksia. Huomasin hiukan väkinäiseen sävyyn kertoilevani, mitä missäkin dunassa asuu, ja pian nainen kertoikin jo lastenlastensa siperianmaaoravasta joka kuoli, tirauttipa muutaman kyyneleenkin siinä. Mietiskelin kiivaasti, onko naapuri a) humalassa, b) unohtanut ottaa lääkkeensä vai c) muuten vaan erikoinen. Tuoksu oli vähän sellainen että hiukan oli taidettu perjantaipullolla käydä, mutta toisaalta hän oli täysin asiallinen (lukuunottamatta ylenpalttista tuttavallisuutta). Erityisesti talvikoiden seinälle ripustamiani ruusukkeita hän ihmetteli, oli kuulemma erityisesti niihin kiinnittänyt huomionsa ikkunasta katsellessaan... Siinä täytyi sitten selitellä muutama sana hamsterinäyttelyistä, talvikoiden väreistä jne. Lopulta tämä eläimiini ikihyviksi ihastunut naapuri lähti ihan oma-aloitteisesti, kysyi tosin voiko tuoda jonain päivänä lapsenlapsensa jyrsijöitä katsomaan...
Ensimmäinen reaktioni tämän yllättävän vierailun jälkeen oli, että mihin hemmettiin minä oikein olen muuttanut! Toinen reaktio oli, että ikkunoihin täytyy hankkia jonkinlaiset pimennysverhot tai vastaavat... Loppujen lopuksi tapaus oli ihan hauska piristys päivään, toivottavasti vain tuo naapuri ei ole mikään paikallinen höpsähtänyt täti josta tulee ajan kanssa maanvaiva...
Ehkä joskus 50-luvun maaseudulla naapuriin mentiin spontaanisti käymään, mutta 2000-luvun Suomessa, kaupunkialueella ja vielä vasta muuttaneen, täysin tuntemattoman naapurin luo...
