Suomen Hamsteriyhdistys ry

Mäki ajon tehä papru iglun. Tai tein jo se tuolla kuivuu. Ja en tiiä viel mitä muuta antaisi sille. Ehk jonku pienen joulusöössin. ;DD

No mä sain sen pitkän tappelun ja keskustelun kautta. Äitilläni on ollut 13 hamsua joten hän tietää niistä enemmä ku mä. Kyselin aika usein et saanko sen ja plääp plääp. Sain sen varmaan kolmen vuoden päästä olin sillo 8-v. Nyt se sitten kuoli ja äiti vaa tuli thaimaan reissu jälkee. "Mennääs kattoo niit hamsuja" Ei löytyny mut seuraavana päivänä onnas! :lov  :lov  :lov  :lov  :lov  :lov  :lov  :lov

Lainaus käyttäjältä: "mona"sain viikko sitte hamsterin, ja oon joka ilta tutkinu sen häkkii, mut ei missään näy pissaa :< . en oo myöskää nähny sen juovan. onks kenelläkää toisella ollu samaa ongelmaa?

Meillä oli alussa sama ongelma ja olin kuolla kun en tiennyt mitä tehdä. Mutta kyllä se  juo kun sillä on jano. Olin kauhusta kankea. Mutta lopulta näin sen juovan. Hamsut juovat yleensä sillon kun ovat hereillä. Et varmaan valvo koko yötä. Kyllä se juo usko pois. :mrgreen:  :mrgreen:

No meillä oli vähän kaiken näköistä.

Annoimme kokoajan kurkkua, meillä oli pesävanua ja pahin muistoni on se kun hamsuni karkasi kun katsoin telkkaa se sitten oli päivän jossain talossa ja sitten löytyi ikiomasta häkistänsä. :oops:

No minulla on jo uusi hamsu mutta entinen eli 3v ja 3kk.

No. Sille tuli hajurauhasen ympärille joku patti. Se oli venäjänkääppäri. Talvikko normaali. Tapu oli niin kiltti ja iloinen. Kunnes se alkoi repiä pattiaan. Siltä lähti karvaa ja se laihtui ja lihosi. Välillä se olisi voinut olla liito-orava. En aluksi tajunnut että surin sitä. Mutta kun sain uuden sain melkein hermoromahduksen. Minulle oli liikaa uusi hamsu. Kaikki muistutti tapsua. Elmo tekee kaiken eri tavalla. Yhden yön olin nukkumatta ja pohdin. Hamsu oli vanha ja vieläkin näen sen mielessäni. Muistan siitä kaiken ilot ja surut. Tapu oli kiltti ja ystävällinen se ei juuri koskaan purrut kovaan. Olimme erottomattomat kunnes kuulin että se oli kuollut. Silloin tajusin että sen polku loppui. Puhuin siitä usein ja sainoin että ei se "kauheaa ollut" Kunnes tajusin että se oli valetta. Kuulin että se oli halvantunut kokonaan yläkertaan. Viiden aikoihin. Paripäivää ennen sillä oli halvaantunut etutassu, mutta se parani. Mutta siitä tuli kohtalokas seuraus. Varoitan vain että se voi olla aluksi pelottavaa kun ajattelee kuolemaa,mutta kun se on tapahtunut. On vähän hämillänsä ja miettii onko se totta. Lopulta ajattelee että elämä jatkuu ja nyt jos hamsulla oli kipuja niitä ei ole eikä tulekkaan. Se on päässytelämästänsä joka oli mutkia ja käänteitä paljon. Ajattelin vain positiivisesti. Enole päässytsen kuoleasta vieläkään yli. se on ollut haudassa reilu 2kk. Sulattelen asiaa, mutta olen päässyt yli ja olen päättänyt jatkaa elämääni.