Suomen Hamsteriyhdistys ry

Minä olen nyt pitänyt itse (Tokmannilta ostetuista) muovilaatikoista tekemiäni häkkejä hamsuilla, kun kaupoissa myytävät syrkeille kohtuullisen kokoiset häkit ovat tätä nykyä sen verran kalliita, ettei minulla ainakaan ole varaa. Toistaiseksi häkit ovat samalla asteella kuin tämä häkki, jossa kasvattamani poikue asui ensimmäiset elinviikkonsa:

Minulla on tekeillä myös monikerroksinen häkki (kaikki hamsuni tykkäävät kovasti kiipeillä) ja olen käyttänyt siihen tuommoista samanlaista verkkoa kuin kuvan häkissä.

Semmoinen ongelma minulla kuitenkin on, että miten saisin tehtyä helppokäyttöiset hamsterinkestävät ovet? Tuo verkko nimittäin taipuu, jos on kiinni vain yhdestä kohdasta ja pelkään syrkkien tunkevan itsensä siitä välistä karkuun. Olisiko kellään käsistään kätevällä antaa hyvää vinkkiä?

Minä kyllä ymmärrän lajikohtaisen arvottamisen, kunhan mihinkään eläimeen ei suhtaudu täysin hälläväliä-vaikka-kuolikin -asenteella. Kunnioitukseni kuitenkin jokaiselle, joka pitää hamsteria arvokkaana ja tasavertaisena yksilönä muiden lajien kanssa. Minä olen vaan taipuvainen luokittelemaan lajit hermoston kehittyneisyyden mukaan (vaikka pidänkin esim. koiraani tärkeämpänä kuin useimpia ihmisiä, mutta tässä mennäänkin sitten taas perheenjäsenten rakastamispuolelle... Teoriassa voisin olla valmis uhraamaan oman elämäni koirani vuoksi, mutta yhden hamsterin suhteen sitten? Siinä on jo vähän miettimistä..)  Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö rakastaisi hamstereitani yksilöinä ja surisi niiden menetystä.

Vedetäämpä vertauskuvalliseksi vaikka niin, että eläimen laji olisi vähän niinkuin kuinka läheinen sukulainen on kyseessä. Jos sinulta kuolee veli tai sisko, niin se varmasti järkyttää ja surettaa huomattavasti enemmän kuin uutinen jonkun kaukaisen ja vähemmän tutun pikkuserkun kuolemasta? Tämä ei yleisellä tasolla vähennä millään tapaa pikkuserkun arvoa yksilönä, kyse on vain sinun henkilökohtaisesta tunne-elämästäsi. Tai sanotaan vaikka, että kaukana maailmalla sattuu jättimäinen katastrofi, jossa kuolee tuhansia tuntemattomia ja että naapurikadulla jää pikkulapsi auton alle - kumpi sinua järkyttää enemmän? Sille ei oikein mahda mitään, jos tietty eläin muodostuu syystä tai toisesta itselle läheisemmäksi.

Minulle eläimen pitkäikäisyys ei sinänsä merkitse, lajiominaisuuksissa painanee se, missä määrin se on ihmisen kaltainen - esim. koira on kooltaan ja päivittäisiltä elintavoiltaan lähempänä ihmisen arkea. Lisäksi painaa tosissaan se, miten paljon on vaivautunut/ehtinyt tutustumaan hamsteriinsa yksilönä - jos niitä on 20, yhden poismeno ei niin hirveästi hetkauta. Varsinkaan, jos viettää hamsujen kanssa aikaa päivässä tasan sen verran, että käy jotain salaattia tipauttamassa kippoon ja siivoaa häkit viikon välein...

En nyt lähde moralisoimaan sitä, miten muiden kuuluisi ajatella omista eläimistään, mutta sen sanon, että minusta jokaisen tulisi kunnioittaa toisten ihmisten näkemyksiä - jos joku tarvitsee suruaikaa kultakalan poismenon takia, se on minusta hänelle suotava, vaikkei itse kultakaloista välittäisikään. Tätä pitäisi kunnioittaa vähän samalla tavalla kuin esimerkikisi uskontoja, sillä elämänkatsomushan se on tavallaan sekin, kun osaa arvostaa myös muunlajisia yksilöinä.

Lainaus käyttäjältä: "Höyhen"

Lainaus käyttäjältä: "Krisse"Jotkut tuntuivat olevan ihmeissään kun olin oikeasti surullinen kun talvikkoni kuoli--

Tssshh, ihan kuin eläimen menetys olisi sama asia kuin se että joku korvakoru menee rikki... huh miten ihmiset voivatkaan ihmetellä tuollaista.

Joo, minunkaan pomoni ei tahtonut ymmärtää, kun olin yhden päivän poissa hamsuemoni karattua ulos talostamme, mikä siis tarkoittaa melko isolla prosentilla, että a) en näe sitä enää ja b) se ei ole elävien kirjoissa enää pitkän aikaa. Olin niin shokissa, surullinen ja raivoissani perheenjäsenen menetyksestä, etten olisi ollut minkään näköisessä työskentelykunnossa. :shock: Ihan kauheaa. Vaikkei hamsteri ole ihminen, se on silti perheenjäsen ja useimmille omistajille niillä lienee ihan aitoa yksilönarvoa. Tekisi mieli potkaista ihmistä, joka käyttää ilmaisua "vain hamsteri" tai "pelkkä hamsteri". Sen lisäksi, että siinä tulee määritelleen hamsterin joksikin, jonka elämällä on suunnilleen yhtä paljon arvoa kuin rikki menneellä tuolilla, siinä samalla loukkaa hamsterin omistajan arvomaailmaa ja vähättelee tämän tunne-elämää.

Minulla oli monia hamstereita 8-16 -vuotiaana, viimeinen kuoli kesällä ennen lukion aloittamista. En ottanut uusia, kun arvelin opiskelun vievän paljon aikaa... Nyt parikymppisenä iski kuitenkin kuume uudelleen ja otin ihanan umboroustyttö Randomin kotiimme. Aina, jos olen sanonut tutulle tms., että omistan hamsterin, vastaus on aika usein "joo, oli mullakin lapsena." Jotkut ovat jopa kritisoineet, että tällä iällä ei pitäisi enää edes mistään hamstereista kiinnostua. Minulta on mennyt ihan ohi, että mikä muka tekee hamsterista "lasten lemmikin"? :pihalla:

Mitä mieltä olette väitteestä, että hamsterit olisivat etupäässä lasten eläimiä?

Kyllähän moni hamsun omistaja nuori onkin, mutta olen näille kritisoijille yrittänyt perustella, että "näitä harrastaa kuule moni sua vanhempikin". Ja eihän lemmikki koskaan lopulta saa olla pelkästään lapsen vastuulla - viime kädessä eläimen hyvinvointi on omistajan vanhempien vastuulla, jos kyseessä on "lapselle hankittu" lemmikki, vaikka lapsi pääosin eläimen hoidosta huolehtisikin.

Heitämpä tähän yhteyteen vielä nuoremmalle sakille erikoiskysymyksen: Aiotko omistaa hamstereita vielä silloinkin, kun olet aikuinen?

Sattui juuri sopivasti olemaan Paint Shop Pro auki... Naiset ja herrat! Hamsterini Random: :D

Itse olen pääsääntöisesti pitänyt hamsujani makuuhuoneessa - erityisesti talvella, kun olkkarissa oli vähän viileämpää. Juoksupyörässä juokseminen ja häkin kaltereiden jyrsintä ovat kuitenkin toisinaan sen verran meluisia harrastuksia, että jos olen vielä hereillä tyttöseni siihen ryhtyessä, niin saatan hyvinkin nostaa häkin olohuoneeseen.