Täällä kans yks vanhus ilmottautuu (43v.:D) ... En tunne itseäni yhtään liian vanhaksi omistamaan hamstereita tai mitään muitakaan eläimiä mitä minulla on. Kaksi hamsuani olen omistanut vasta pari kuukautta, pikku gerbiilityttöset hommasin viime kuussa Jyväskylän näyttelystä. Lisäksi minulla on kahdeksan kania ja kahdeksan siniviiriäistä.
Lapsesta asti olen tottunut siihen, että kotona on ollut aina jos jonkunlaisia eläimiä; hevosia, lampaita, possuja, kanoja, kissoja, koiria, marsuja jne...
Sitten omat lapset syntyivät ja esikoinen oli todella allerginen koirallemme josta piti sitten luopua. Meni muutama vuosi kokonaan ilman eläimiä, kunnes meille hommattiin akvaario ja siihen kilpikonnia.
Kun poika sitten kasvoi ja allergiat helpottivat, uskalsimme kokeilla yhden kanin ottamista...ja siitä se sitten taas lähti :mrgreen:
En voisi kuvitellakaan elämää ilman eläimiä. Ja nyt kun muksutkin alkaa olla jo isoja ja heillä on omat menonsa niin minulla on aikaa hoidella ja paijailla nuita karvalapsosia.
Työpaikalla on jo totuttu siihen, että kerron meneväni näyttelyyn yms. Mutta varmasti osa porukasta miettii mielessään, että taidan olla vähän kajahtanut - mutta siinäpähän miettii! :P
Tähän ikään olen huomannut ainakin sen, parempaa ja vilpittömämpää ystävää ja terapeuttia ei olekaan kuin eläimet! :lov
Korvien välistä se on kiinni että oletko sopiva eläimen omistajaksi, ei iästä.
Lapsesta asti olen tottunut siihen, että kotona on ollut aina jos jonkunlaisia eläimiä; hevosia, lampaita, possuja, kanoja, kissoja, koiria, marsuja jne...
Sitten omat lapset syntyivät ja esikoinen oli todella allerginen koirallemme josta piti sitten luopua. Meni muutama vuosi kokonaan ilman eläimiä, kunnes meille hommattiin akvaario ja siihen kilpikonnia.
Kun poika sitten kasvoi ja allergiat helpottivat, uskalsimme kokeilla yhden kanin ottamista...ja siitä se sitten taas lähti :mrgreen:
En voisi kuvitellakaan elämää ilman eläimiä. Ja nyt kun muksutkin alkaa olla jo isoja ja heillä on omat menonsa niin minulla on aikaa hoidella ja paijailla nuita karvalapsosia.
Työpaikalla on jo totuttu siihen, että kerron meneväni näyttelyyn yms. Mutta varmasti osa porukasta miettii mielessään, että taidan olla vähän kajahtanut - mutta siinäpähän miettii! :P
Tähän ikään olen huomannut ainakin sen, parempaa ja vilpittömämpää ystävää ja terapeuttia ei olekaan kuin eläimet! :lov
Korvien välistä se on kiinni että oletko sopiva eläimen omistajaksi, ei iästä.
