Suomen Hamsteriyhdistys ry

Lainaus käyttäjältä: Janzu - 13.03.13 - klo:20:15
Kyllä ne näyttäis kaikki olevan suklaita ja mustia, ehkäpä osa sen hopeageeninkin kera. Harmi kun ei mitään cremeä tullut, sellainen olis ollut tänne enemmän kuin tervetullut. 

Tuo oikean reunan tyyppi ois ehkä hopeasuklaa, sen verran "harmaampi" kuin muut.
Salaa toivoin kanssa karamellia Illuskan äidin tapaan, mutta ei kai sitten... Tuolla keskellä yksi on vähän punertavamman sävyinen, näkyy hiukan yläkuvassa.
Poikueen isän suvustahan ei tosiaan ole lainkaan tietoa.

Nonnih - mitäs meillä on tässä? Jos pelkkiä vanhempien värejä katsotaan (laventeli x l.valkoinen), niin olisi pitänyt tulla poikueellinen normaalia, ruostetta, hopsua ja rs hopsua. Taisi Illuusia kuitenkin kantaa mustaa.

Pahoitteluni huonolaatuisesta kuvasta, kun otin sen hätäseen. Kuitenkin nuo yläreunan tummimmat näyttävät luonnossa enemmän hyvin tummanruskeilta, kuin mustilta. Alhaalla saattaa olla yksi (hopea)musta?
Näkyvätkö muuten värimerkit koska? Nämä ovat ensimmäiset näkemäni yksiviikkoiset, joten ihan pihalla ollaan.




"ja nyt ne pussaa"

Poikasten lukumäärä kasvaa koko ajan ja nyt löytyi jo kymmenen nakeroa.

Tämä kuuluisi oikeastaan tuonne kasvatuspuolelle, mutta suositus on 4-10kk. Kannattaa kuitenkin harkita tarkkaan ja varautua niihin ikäviinkin kokemuksiin. Täältä poikaspäiväkirjoista http://www.hamsteriyhdistys.fi/foorumi/index.php?topic=9241.1185 voi lukea iloisia ja joskus surullisia tapauksia. Silloin kun kaikki ei mene putkeen (esim. poikanen jää synnytyskanavaa), pitää olla valmiudet hoitaa emo eläinlääkäripäivystykseen. Se on hinnakasta, ja siltikin pahimmassa tapauksessa sekä emo, että poikaset kuolevat. Toisin kuin joskus kuvitellaan, eläinsuojeluasetuksen mukaan eläimen saa lopettaa itse vain joko ampumalla tai käyttämällä kaasua, joka aiheuttaa välittömän tajunnan menetyksen ja kuoleman.
Tämä piti mainita ihan siksi, kun on noita mahdollisuuksia joutunut itsekin vastikään pohtimaan.

Lainaus käyttäjältä: Janzu - 12.03.13 - klo:17:18
Rachel Rantataskurapu synnytti eilen  noin 10 nakkia pesässä näyttäisi olevan mitä äkkiseltään laskin.

Onkos Jester näidenkin isä?

Lainaus käyttäjältä: Janzu - 12.03.13 - klo:17:18
Lucyn pesästä taas näyttäisi hävinneen piskuinen sininen vn -vauva, ei tosin mikään ihme kun se oikeasti pieni olikin... Nyt jännätään vielä toisen pahniksen kohtaloa

Äh Peukkuja toisen pikkuisen taipaleelle.

^ Juu, se on ihan järkevää näin.

Lainaus käyttäjältä: Vevve - 11.03.13 - klo:18:12
Ohops. Mulle ne näky, mutta näemmä koska olin galleriaani sisäänkirjautuneena... Sähellystä 

Sulla taitaa olla sama ongelma muutamassa muussakin viimeaikaisessa kuvassa, ainakin siinä myynti-ilmossa (johon en voinut kommentoida)

^^ Kiitos Jonna!
Noita kuvia olen selaillutkin ja ihmetellyt miten hamstereiden mutkissa ollaan hieman eri linjalla kuin muilla hännällisillä. Siksipä nämä kasvattajien kommentit ovat suureksi avuksi.

^ Kiitoksia! Juuri tällaisia kommentteja kaipailenkin.

Lainaus käyttäjältä: wiidii - 28.02.12 - klo:22:12
Yhtäkään katkennutta (eli mahdollisesti tapaturmaista) häntää en Tampereellakaan huomannut, vaan jokainen häntä oli pyöreä mutka, eli selkeä merkki nivelen epämuodostumasta.
---
Ei nyt alettaisi piilottelemaan tällaisia asioita, jooko? Knikit ei kuitenkaan ole hamsteriharrastuksen suurin ongelma, eli jos tällaisista ei puhuta, niin miten isommista asioista uskalletaan puhua?  <!-- s:S -->:S<!-- s:S -->

Tämän luin nyt taas uudestaan tauon jälkeen. Myös tässä viitataan kaartuvaan "saparoon", joka siis ainakin on knikki.
Olisi ihan kullanarvoista osata erottaa myöhään ilmaantuva knikki ja murtuma, mutta tuskin aina mahdollista. Olen muuten wiidiin kanssa samaa mieltä siitä, että aiheesta on syytä puhua ja mielellään tuoda ilmi kaikki mutkat. Jokainen sitten tekee omat päätöksensä, mutta sitä varten tulisi saada mahdollisimman paljon tietoa eläintensä taustasta. Tämä tarkoittaa, että kasvattiensa suvussa myöhemminkin ilmenneet mutkat olisi hyvä tiedottaa kasvattien omistajille, vaikka se ikävää onkin.

Meillä on nyt kahdella naaraalla ollut tarkkailua vaativat ns. proteiinipatit nuorina. Myöhemmin hännät ovat olleet kuten muillakin, ja toinen kävi näyttelyssä saaden puhtaat paperit.
Eräs hampsterimme taas mutkasi häntänsä tasan kuusikuisena. Ko. yksilö tapaa hyppiä kädestä aivan silmittömästi toisinaan, vaikka ihan käsikesy muuten onkin, ja on pudonnut kertaalleen pahasti. En tajunnut silloin heti katsoa häntää, vaikka tunnustelin muuten hamsterin ja seurailin vointia. Pari päivää tämän jälkeen huomasin hännän taittuvan suoraan alaspäin. Saattaa ajankohta olla ihan sattumaakin. Häntä on joka tapauksessa kuin taittunut oksa, ja taittuu lähes tyvestä 90-astetta alas ilman mitään pyöreää kaartumista. Muuten häntä on joustava kuten ennenkin ja jopa hermot ovat tallella (hamsteri saa liikuteltua häntää). Tällä otuksella olin ajatellut jälkikasvua.
Jo noiden ensimmäisten pattien aikaan aloin tosiaan etsiä infoa knikeistä, mutta ilman eläviä esimerkkejä tulkinta on vaikeaa. Ja varmaan niiden kanssakin. Mielelläni näkisin, että kaikki knikeiksi näyttelyissä määritellyt mutkat kirjattaisiin myös forkan knikkilistaan. Tosin tällä saattaa olla se kääntöpuoli, ettei "epäilyttäviä" hamsuja enää tuotaisi näyttelyihin? Toivottavasti ei sentään.
Todettakoon vielä, etten pidä näiden epäselvien tapausten käyttämistä ihan järkyttävänä syntinä (selkärankamutkat kehittyvät vasta sukupolvien kuluessa), mutta asian peitteleminen on mielestäni väärin. Jos siis vanhempien anatomiassa on jotain poikkeuksellista, toivon siitä kerrottavan poikasia myytäessä. Se saattaa hankaloittaa myyntiä, mutta toisaalta myyjä ottaa tietoisen riskin käyttäessään riskieläimiä.

^ Tietoa tästä olen haalinut siitä asti, kun ensimmäisen naaraamme häntä laitettiin seurantaan, mutta käsitykset vaihtelevat suuresti. Useimmiten uskotaan, ettei rangan luutumisen jälkeen (n.5kk?) ilmestynyt mutka olisi enää knikki, vaan murtuma. Toinen käsitys on, että knikillinen häntä on kauttaaltaan jäykkä. Murtumissa ainakin kovaa on vain murtumiskohta.
Kuulisin tähän mielelläni pitkän linjan kasvattajien näkemyksiä ja kokemuksia.

Lainaus käyttäjältä: Vevve - 09.03.13 - klo:22:25
Meillä on varmaan koko kasvatusaikani isoin poikasbuumi... 14 poikuetta varttumassa, joista nuorimmat päivän ikäisiä ja vanhimmat viisiviikkoisia. Yllättävän hyvin olen tosin pysynyt kärryillä, viime kevään 10 poikasen buumissa menin ihan sekaisin mikä poikue syntyi milloinkin ja mitä tapahtuu 

Kokemus tekee mestarin.
Onko noi oikeat kuvat? Korjasin polut samalla, kun jäljitin ne.

^ Oi miten kauniita 

^^ Voi ei Alistairia! Pahin kävi sitten toteen.

Illu muutti poikasten paikkaa hiukan ja kurkkasin mistä ne löytyvät. Poikasia onkin yhdeksän! On se hienoa, jos niitä ruskeasilmäisiäkin veitikoita tulisi sitten enemmän, mutta pitääkin laittaa peräti varauslistaa pystyyn.. tosin jalostukseen liikenee varmaan vain yksi enää, jos ei peruutuksia tule. Blaulle kun on tulossa toinenkin poikue jo.

Lainaus käyttäjältä: Janzu - 08.03.13 - klo:16:07
HaruHarulla (lk musta, RingDingDongin sisko) olisi laskettuaika n. viikon päästä, sillä miehenä pk mu-ke Lavender's Nightglow, näistä molemmat kantavat sinistä ja ruskeasilmäisyyttä, eli todella jännään mitä sieltä tulee 

Hetkinen, 1/4 x 1/4 = 1/16 todennäköisyydellä laventelia 

Lainaus käyttäjältä: Janzu - 08.03.13 - klo:07:40
Lucyn poikaset tänään viikon eli ehkä uskallan jo hehkuttaa; meillä on pesässä sinisiä 

Todella hienoa, että saadaan uutta sukupolvea! Kannatti sitten tuo sinnikäs yrityksesi kantajilla.
Eikös Lucylla ollut reilut kymmenen poikasta - montakos näyttää "lyijynväriseltä"?

Lainaus käyttäjältä: jonna - 07.03.13 - klo:10:25
Silloin harvoin  kun kuolleita näkee niin kyllä ne erottaa. Kuollut nakki on väriltään kalpeanharmaa eikä pinkki. Yleensä emo ehtii ne kyllä pistämään parempiin suihin ennenkuin niitä ehtii siivoamaan.

Ei ne mammat 24/7 siellä pesässä istu    eli lepo vaan. Nälkäiset poikaset piippaavat ja ovat levottomia, eli tältä kantilta hiljaisuus on hyvä merkki.

Kiitos paljon   Vaikka kutakuinkin noin ajattelinkin, niin on se silti kiva lukea kokeneemmilta.