Suomen Hamsteriyhdistys ry

Lainaus käyttäjältä: "Mustikkamaan"Mä olin juuri toteamassa ihan samaa kuin Heli. Eli kun ostaa sen elikon, ostaa samalla myös kaikki tarvikkeet, sapuskat sun muut hörhelöt.

Ilmeisesti joillekin poikasenostajille on mahdoton ajatus, että eläin ja tarvikkeet pitäisi ihan jopa eri paikoista ostaa. Onhan se nyt tosi monimutkaista... Hamstereiden kanssa en tähän ole törmännyt, mutta noiden isompien elikoiden (esim. kanit ja marsut) kohdalla ihmiset kuulemani mukaan tuntuvat helposti kuvittelevan, että kasvattajalta ostaessaan saa sitten häkin ja muut tarvikkeet mukaan... Möin juuri yhdelle marsukasvattajalle muutaman vanhan kanihäkin, kun hän valitteli että poikasenostajat aina haluaisivat ostaa häkin samalla. Ja äsken yhden kanikasvattajan vieraskirjaa lukiessani törmäsin samaan ilmiöön, poikkeuksetta kysellään, saako kanin mukana häkin.

Nykyään nämä lemmikinostajaperheetkin osaavat jossain määrin kääntyä kasvattajien puoleen, mutta eivät aina. Vähän aikaa sitten huvitti, kun itse ajoin naapurikaupunkiin hakemaan kasvattajalta hiiriä, ja samalla viikolla kuulin, että tuttavaperhe oli ajanut sieltä tähän kaupunkiin ostamaan hiiriä eläinkaupasta... Mutta varmaan netin kauttakaan tällaisten ihmisten on vaikea lähteä kasvattajia etsimään, jos esim. eivät tiedä edes lajiyhdistysten olemassaolosta mitään. Ja sitten herää kysymys, mistä ne ihmiset sitten hoito-ohjeet hankkivat...

Meni nyt vähän sivupoluille tämä viesti.

Lainaus käyttäjältä: "Elena"mutta mistä nämä eläinkaupat sitten hankkivat niitä PUHDASROTUISIA JA HIENON SUKUTAULUN OMAAVIA talvikoita kun kasvattajat eivät myy tai poikasia ei ole saatavilla? Kyllä tässä voivat muutamat kasvattajat mennä ihan peiliin katsomaan että miksi paikkakunnalle on tuotu ulkomailta hamstereita, jos ei ole puoleen vuoteen ollut hamsun hamsua saatavana (hassua kyllä joillekin liikkeille kasvattajilta löytyy poikasia) niin jostakin ne eläimet on saatava.

Ai se onkin kasvattajien vika että eläinkaupoissa myydään tukkuhybridejä, mitäs eivät ole myyneet (suom. antaneet puoli-ilmaiseksi) omia hienoja poikasiaan, joutuvat raukat ostamaan eläimensä tukusta  xD No joo... Itse en myy eläinkauppoihin, koska haluan tietää minne poikaseni päätyvät, enkä toisekseen näe kovin järkeväksi syöttää ja kasvattaa poikasia viisiviikkoisiksi ja sen jälkeen myydä ne muutamalla eurolla eläinkauppaan, josta kauppias myy ne eteenpäin kahdellakympillä. Ja mitä hassua siinä on, että "joillekin liikkeille kasvattajilta löytyy poikasia"? Kai kasvattajalla nyt on oikeus valita mihin myy, ja onko se nyt ihmekään jos ne ovat niitä hyviksi tunnustettuja eläinkauppoja, jotka onnistuvat saamaan poikasia kämäisten tukkujen sijaan kotimaisilta kasvattajilta? Ei minulla ole mitään kenenkään muun kasvattajan eläinkauppoihin myyntiä vastaan, uskon että fiksut kasvattajat osaavat valita oikein ne kaupat mihin myyvät.

Minun mielestäni on ostajan vastuu katsoa mistä eläimensä ostaa ja millaista toimintaa tukee, sekä eläinkaupan vastuu hankkia myyntiartikkelinsa mahdollisimman eettisesti, ei kasvattajan vastuu huolehtia siitä, että eläinkaupoilla riittää myytävää.

Hybridiasiaan minäkään en jaksa enää kommentoida.

Ei noista varmaan suuren maailman biologeillakaan mitään satavarmaa tietoa ainakaan minun tietääkseni ole. Yksi teoria on ymmärtääkseni se, että talvikko ja cambelli olisivat alunperin samaa lajia, joka on luonnossa hajaantunut eri alueille ja näin ollen eriytynyt toisistaan mm. ulkonäöltään ja käyttäytymiseltään.

Voi elämä tätä keskustelua  :roll:

Kun ensin puhutaan siitä mahdollisuudesta, että tehtäisiin koemielessä  yksi hybridipoikue tai pari SHY:n luvalla ja tiukasti kontrolloidusti (= asialla kokeneita ja luotettaviksi tunnustettuja ihmisiä) eikä eläimiä myytäisi mihinkään, niin se onkin sitten jonkun mielestä näemmä täysin sama asia, kuin että "ai hybridien lisäännyttämisestä tuleekin sitten luvallista, alankin sitten kasvattamaan eläinkauppaeläimillä!".

Mitä tulee siihen, että hybridejä/hybridiepäilyjä voisi myydä "jalostuskieltopapereiden" kera, niin se on moneen kertaan tämän palstan keskusteluissa todettu ja kantapään kautta koettu, että tuntemattomampiin ostajiin ei voi satavarmasti luottaa tässä asiassa!

Voin kuulostaa ilkeältä, mutta en edelleenkään pysty ymmärtämään, miksi usvaniityn - kun kerran virallinen gerbiilikasvattajakin on, eikä niin ollen ihan pystymetsästä? - edelleen haluaa niin itsepintaisesti lisäännyttää eläinkauppatalvikoita, kun kenenkään muunkaan lajia jalostamaan pyrkivän kasvattajan ei vielä ole tarvinnut sinne saakka alentua... Ja kyllä, se, että joidenkin nykyisten jalostukseen käytettävien talvikoiden esi-isissä on eläinkauppaeläimiä, on eri asia kuin kasvattaa tietoisesti pelkästään niillä. Niin kuin jo moneen kertaan on todettu, eläinkauppataustaisia on käytetty ennen huolettomammin, koska hybridiongelma on tosissaan räjähtänyt käsiin vasta noin vuoden sisällä. Varmaan yhdenkään talvikon takana ei ole 20:ta sukupolvea pelkkiä tunnettuja eläimiä, mutta se ei ole mikään peruste sille, että niitä epämääräisiä voisi edelleen käyttää huoletta!! Nyt on pelattava niillä korteilla mitä jäljellä on ja pyrittävä pelastamaan se, mitä on vielä pelastettavissa, eikä siinä työssä helpota ollenkaan se, että toiset saivarrellen etsivät syitä käyttää tieten tahtoen eläinkauppataustaisia eläimiä.

Vähän paha laukoa omia mielipiteitä kun minulla ei kuitenkaan ole samaa kokemusta ja asiantuntemusta kuin miriliillä, Helillä, Niinalla, Mustikkamaalla ym. pitkän linjan kasvattajilla, mutta joka tapauksessa minunkin mielestäni SHY:n siunaama ja tiukasti kontrolloitu hybridikokeilu olisi mielenkiintoinen. Verrattuna nykyisiin hybridiepäilyihin minun mielestäni siinä olisi ainakin se hyöty, että nykyiset epäilyt ovat todellakin vain epäilyjä, ja niistä voi ihmisillä olla eri näkökantoja, kun taas tietoisesta kokeilusta saataisiin tiukkaa faktatietoa, jota kukaan ei voi kiistää. Sitten myös tiedettäisiin, että tässä eläimessä on nyt X prosenttia campbellia ja X prosenttia talvikkoa ja se näyttää tältä ja sillä on näitä ja näitä piirteitä. Mustaa valkoisella. Se olisi todella arvokasta tietoa.

Siinä suhteessa olen samaa mieltä kuin Niina, että minunkaan mielestäni ei ole eettistä tuottaa eläimiä koemielessä pelkästään purkkiin pantavaksi, sen sijaan jos menevät vanhemmiten esim. käärmeenruuaksi niin se on minulle ok. Ja eikös noita testipoikasia nyt joka tapauksessa kannattaisi seurata pitkälle aikuisikään saakka, sillä eläimethän muuttuvat vanhetessaan ja olisi hyödyllistä nähdä, muuttuvatko hybridipiirteet kuinkakin paljon ajan saatossa?

Plussia ja miinuksia voi olla vaikea arvioida, koska on tosi yksilökohtaista, mitä kukakin pitää hyvänä tai huonona puolena. Hamstereissakin on suuria eroja eri lajien kesken.

Gerbiileistä voisi yleisesti sanoa, että elävät hiukan pidempään kuin hamsterit (n. 3-4 v, hamsterit n. 1,5-2,5 v.), terraarion siivousväli on pidempi (jopa 4 vkoa) sillä gerbiilit juovat todella vähän eivätkä niin ollen myöskään kastele purujaan kovin ahkeraan. Gerbiilit ovat sellaisia maanisia touhottajia, jotka kyllä puuhailevat paljon ja ovat näkyvillä, mutta joidenkin mielestä niiden touhuilu on vähän sellaista stereotyyppistä ja pakkomielteenomaista (esim. ruoputtavat jotain terraarion nurkkaa tuntikausia, jyrsivät kaiken minkä kiinni saavat). Gerbiilit ovat käsiteltäessä paljon vikkelämpiä jaliikkuvaisempia kuin hamsterit varsinkin jos vertaa syrkkeihin.

Lainaus käyttäjältä: "Lola"Ja sitten olis sellasta asiaa et niinku annanko mä niitten asua yhdessä muutaman päivän (yön yli) vai vain yhden tunnin yhdessä ja muutaman kerran viikossa?

Kannattaa laittaa yhteen ainakin muutamaksi viikoksi. Minä teen yleensä niin, että yhdistän naaraan ja uroksen ja sitten lasken, milloin naaras aikaisintaan voisi saada poikaset, mikäli uros saa sen heti kantavaksi (18 vkr). Sitten joskus 16-17 vrk kohdalla tarkkailen naarasta tiiviisti ja mikäli yhtään tuntuu että se on kantavana, otan uroksen tässä vaiheessa pois. Jos sitten poikasia ei kuulukaan, laitan vielä uudestaan yhteen. Tietysti tuo kantavuuden arviointi voi olla vaikeaa, sillä meillä käytännössä naaraiden mahat ovat pyöristyneet kunnolla vasta synnytyspäivän aamuna! Siinä vaiheessa asiassa ei olekaan ollut sitten mitään epäselvää, yhdeltäkin naaraalta olisi suunnilleen voinut ulkoapäin laskea poikaset, kun maha oli niin ääriään myöten pinkeänä ja muhkuroilla poikasista  :mrgreen: Käytännössä meillä kaikki ovat synnyttäneet 20-21 päivänä.

Tuollaisia muutaman päivän kerrallaan -yhdistämisiä ei kannata tehdä, koska uskoisin, että tappeluiden riski on suurempi, kun talvikot laitetaan yhteen ja otetaan pois uudestaan ja uudestaan, jolloin ne eivät pääse kunnolla tutustumaan vaan ovat joka kerralla toisilleen vieraita. Ja koska talvikoilla on kiima muutaman (?) vrk välein mutta ihminen ei sitä voi tunnistaa, muutaman tunnin kerrallaan yhdistämisessä voi mennä kohtuuttoman kauan, ennenkuin tärppää.

No kaikkein suurimmin se vaikuttaa tietysti niin, että puhdaslajiset campbellitkin ovat kohta uhattuina. Mustikkamaan kirjoitti tuolla aiemmin, että talvikko ei ole talvikko, jos siinä on campbellia. Sama pätee myös toisinpäin, campbelli ei ole campbelli, jos siinä on talvikkoa...

Ja sit tuli taas mieleen kun tuosta talviturkista kyseltiin... Muistakaa, että on täysin mahdollista, että hybridi vaikuttaa täysin talvikolta, eikä välttämättä edes asiantuntija erota niitä vedenpitävästi toisistaan! Juuri tässä on se vaara. Kun risteytellään varomattomasti talvikonoloisia mutta taustaltaan epämääräisiä eläimiä keskenään, ei välttämättä edes ensimmäisten sukupolvien aikana tule ilmi mitään huolestuttavaa. Mutta kun lajiin on risteytynyt toista lajia, niin sitä ei sieltä mitenkään enää takaisin saa! Sitten kun epämääräisiä eläimiä vain risteytetään ja risteytetään ja cämpsygeenit kertautuvat sukupolvi toisensa perään, ollaan kohta tilanteessa että kaikki eläimet ovat jotain muuta kuin puhdaslajisia talvikoita tai campbelleja, ja siinä vaiheessa linjojen  sulkeminen on mahdotonta, koska kukaan ei enää tiedä, missä tai minkä eläimen kohdalla tai kuinka monessa sukupolvessa virhe tapahtui.

^ Niin, esimerkiksi minä muistaakseni ostin Tituksen siulta "ihan vaan lemmikiksi"  xD

Ei mutta, ymmärrän kyllä tämän ongelman. Aika yleinen ilmiöhän se on, että nälkä kasvaa syödessä, ja moni kiinnostuu harrastuksen edetessä myös kasvatuksesta. Mutta jos on ihan oikeasti ja vakavissaan ryhtymässä kasvattamaan, pitäisi malttaa mielensä sen verran, että miettii onko se oma juuri sillä hetkellä kotona oleva hamsteri ihan oikeasti sen tasoinen että sitä kannattaa käyttää. Olen huomannut, että loppujen lopuksi poikastenostajiin ei oikein voi tässä asiassa luottaa, jos haluaa olla varma ettei jollain elukalla teetetä poikasia, niin se pitäisi melkeinpä pitää sitten itsellään  :roll:

^^ Joo, nuo on NIIN ärsyttäviä.

Aikaisemmin ajattelin, että voin ottaa varauksen alaikäiseltäkin, kunhan vanhemmat ovat hakutilanteessa mukana. No sitten yksi about 12-vv tyttölapsi varaili poikasta, oli tulossa vanhempiensa kanssa sitä hakemaan, hakupäiväkin sovittu. Mutta eipä kuulunut ostajasta sitten enää kyseisenä päivänä mitään. Jatkossa edellytän, että sovin hamsterin hausta VANHEMMAN kanssa etukäteen puhelimitse ennen kuin edes sovitaan hakupäivää. Varmaan tuossakaan tapauksessa ostaja ei ollut edes jutellut vanhempiensa kanssa varausvaiheessa, ja unohti vain sitten koko jutun kun ei saanutkaan lupaa.

Minä toivon kyllä, että poikaskyselijät käyttäisivät ensisijaisesti sähköpostia varausta tehdessään. Minä kun voin olla töissä tai nukkumassa ihan mihin vuorokaudenaikaan vain, ostajien voi olla vaikea saada kiinni. Lisäksi minua ärsyttää aina esim. työvuoron jälkeen huomata, että on tullut jostain vieraasta numerosta puhelu, se jää aina vaivaamaan jos en tiedä kuka on tavoitellut...

No siis minä itse eläintä ostaessani olen aika usein maksanut sen kasvattajan tilille varauksen jälkeen, jo ennen eläimen saapumista. Näin varsinkin jos jyrsijä on tulossa minulle jonkun välikäden kautta, silloin maksaminen antaa sekä myyjälle että varaajalle varmuuden siitä, että se eläin on nyt tosiaan varattu ja maksettu. Samoin muutamat minulta talvikoita ostaneet ovat maksaneet ne omasta aloitteestaan heti varattuaan. Mielestäni se on kätevä ja helppo systeemi.

Mutta en kyllä kuitenkaan edellyttäisi, että varaajan täytyy joka tapauksessa maksaa talvikko jo etukäteen tilille, kyllä se käteismaksu ostotilanteessa riittää myös.

Talvikoissa kaikkia värejä voi yhdistää, vaikka teoriassa kai parasta jälkeä tulisi samanvärisiä yhdistämällä. Talvikkokanta on kuitenkin niin olemattoman pieni, että käytännössä esim. safiiria on ainakin minun kokemukseni mukaan aika mahdoton kasvattaa käyttämättä välillä myös normaalia. Normaalia ja safiiriahan tuosta yhdistelmästä syntyy, tai mahdollisesti pelkkää normaalia, jos yhdistelmään käytettävä normaali ei ole safiirikantaja.

Olen joskus kuullut sanottavan, että normaali-safiiri -yhdistelmässä normaali huonontaisi herkästi safiirin väriä ja tekisi siitä ruskehtavan. Mutta loppujen lopuksi se taitaa mennä niin, että jalostukseen käytettävien eläinten värien taso on se mikä ratkaisee, hyvä safiiri ja hyvä normaali voivat saada keskenään aivan kelvollisia jälkeläisiä, parempia kuin vaikkapa kaksi huonoa safiiria.

Minä olen yhdistänyt talvikkopariskunnat niin, että naaras ehtii täyttää 4 kk synnytykseen mennessä, vaikka tulisikin heti kantavaksi. Hyvä ikä on jossain 4-5 kk paikkeilla, käytännössä pari kannattanee yhdistää kun naaras on noin 3,5 kk, niin ehtivät sitten olla uroksen kanssa kauemmin ja "jatkaa harjoituksia", vaikka heti ei tärppäisikään.

Ja talvikoiden kiimaa ei tosiaan huomaa muut kuin talvikkouros, näillähän ei käytetä ns. astutusmenetelmää, vaan naaras ja uros laitetaan asumaan yhteen niin pitkäksi aikaa kunnes naaras on kantavana - jos se on kantavaksi tullakseen.

Ja jos suunnittelee talvikoilleen poikasia, kannattaa ehdottomasti lukea tuo eläinkauppakasvatusketju ja muutenkin tiedostaa hybridiongelma! Ihan mitä tahansa ei siis _todellakaan_ kannata lisäännyttää!

Minä ajoin tuolla "asiattomalla" kommentillani takaa juurikin sitä, että ensin kannattaa tutustua lajiin olivat lopulliset päämäärät sitten mitä tahansa. Minulle ei kunnolla vielä ollut jäsentynyt, oletko a) jo omistanut lemmikkitalvikkoja ja nyt tosimielellä etsimässä kasvatuseläimiä, vai b) vasta harkitsemassa hamstereiden hankkimista ylipäänsä. Tunnen monia ihmisiä, jotka kasvattavat yhtä lajia mutta pitävät useampaakin muunlajista puhtaasti lemmikkeinä, sori kun en tältä pohjalta tajunnut, että on todella asiatonta ehdotella Oikealle Kasvattajalle pelkän lemmikin hankkimista  :roll:

Toki tuo kommenttini saattoi äkkiseltään olla sävyltään sellainen kuin se olisi suunnattu jollekin jyrsijöitä koskaan omistamattomalle pikkutytölle, nettiin kirjoitellessa on välillä vaikea saada viesteihin oikeaa sävyä.

Esimerkiksi täältä Lappeenrannasta on täysin mahdollista saada kyytejä itäisempään Suomeen päin, meidän alueyhdistyksemme näyttelyissä käy väkeä esim. Kiteeltä ja Joensuusta. Lisäksi esim. yksi virallinen gerbiilikasvattaja on ystäväni ja asuukin tässä ihan lähellä, joten gerbiilinäyttelyjenkin kautta kyydit olisivat ihan mahdollisia.

Tämä vain esimerkkinä, (minulla ei ole tällähetkellä edes poikasia) kyytimahdollisuuksia voi hyvinkin olla yhdellä jos toisellakin, mutta niistä on vaikea tietää jos on liikkeellä sillä asenteella, että ei edes kysy koska kyydit eivät kuitenkaan onnistuisi  ;)

Ei minun mielestäni ilmapiirissä ole täällä suurempaa vikaa, hybridit vain ovat sellainen asia, että ne saavat (ymmärrettävästi!) ihmiset nopeasti takajaloilleen. Minun mielestäni vain suoraan sanoen kuulostaa siltä, kuin usvaniityn yrittäisi saada tämän palstan porukoiden hyväksyntää eläinkauppataustaisilla kasvattamiselle sillä perusteella, ettei pysty saamaan poikasia kunnollisilta kasvattajilta. Sitä hyväksyntää ja siunausta tuon kaltaisille toimille nyt vain on aika mahdotonta saada talvikoiden tilanteen ollessa tämä.

Mitä jos nyt aluksi vaikka hankkisit talvikon tai pari ihan vaan lemmikeiksi vaikka sitten jostain hyvästä eläinkaupasta, ja myöhemmin sitten jos kiinnostut kasvatuksesta, luo yhteyksiä ihmisiin, käy näyttelyissä ja hanki sitä kautta kasvatuseläimiä? Tai jos sinulla on jo lajista kokemusta ja tiedät, että haluat suoraan alkaa kasvattamaan seuraavaksi hankkimillasi eläimillä, niin ole sitten kärsivällinen ja tee töitä (= kysele aktiivisesti poikasia ja kyytimahdollisuuksia!) saadaksesi ne talvikot joltain kasvattajalta.

Tänään tuli lievästi erikoinen ja odottamaton reaktio.

Olen vastikään muuttanut luhtitalon alimpaan kerrokseen, eli tähän asuntoon on suora sisäänkäynti ulkoa samaan tapaan kuin rivitaloissa, ja pihalla kulkijat periaatteessa näkevät ikkunoista sisään, elleivät verhot ole kiinni. Puuhailin jotain keittiössä kun ovikello soi. En todellakaan odottanut ketään, joten en heti mennyt avaamaan, mutta kun ovikello soi uudestaan, menin sitten lopulta. Oven takana oli naapurin keski-ikäinen rouvashenkilö, jonka kanssa olin kerran aiemmin vaihtanut ulkona pari sanaa. Nainen hymyili ja kysyi suoraan, saako tulla "sisälle juttelemaan vähäksi aikaa". Itse asiassa hän kutsui itsensä sisään, en osannut oikein kieltääkään kun naapuri oli jo eteisessä.
"Niin, mie oikeestaan tulin näitten... näitten... näitten pikkuotusten takia..." hän selitti ja oli jo eläinhuoneen ovella. Tässä kohtaa seurasi ihastuneita huokauksia. Huomasin hiukan väkinäiseen sävyyn kertoilevani, mitä missäkin dunassa asuu, ja pian nainen kertoikin jo lastenlastensa siperianmaaoravasta joka kuoli, tirauttipa muutaman kyyneleenkin siinä. Mietiskelin kiivaasti, onko naapuri a) humalassa, b) unohtanut ottaa lääkkeensä vai c) muuten vaan erikoinen. Tuoksu oli vähän sellainen että hiukan oli taidettu perjantaipullolla käydä, mutta toisaalta hän oli täysin asiallinen (lukuunottamatta ylenpalttista tuttavallisuutta). Erityisesti talvikoiden seinälle ripustamiani ruusukkeita hän ihmetteli, oli kuulemma erityisesti niihin kiinnittänyt huomionsa ikkunasta katsellessaan... Siinä täytyi sitten selitellä muutama sana hamsterinäyttelyistä, talvikoiden väreistä jne. Lopulta tämä eläimiini ikihyviksi ihastunut naapuri lähti ihan oma-aloitteisesti, kysyi tosin voiko tuoda jonain päivänä lapsenlapsensa jyrsijöitä katsomaan...

Ensimmäinen reaktioni tämän yllättävän vierailun jälkeen oli, että mihin hemmettiin minä oikein olen muuttanut! Toinen reaktio oli, että ikkunoihin täytyy hankkia jonkinlaiset pimennysverhot tai vastaavat... Loppujen lopuksi tapaus oli ihan hauska piristys päivään, toivottavasti vain tuo naapuri ei ole mikään paikallinen höpsähtänyt täti josta tulee ajan kanssa maanvaiva...

Ehkä joskus 50-luvun maaseudulla naapuriin mentiin spontaanisti käymään, mutta 2000-luvun Suomessa, kaupunkialueella ja vielä vasta muuttaneen, täysin tuntemattoman naapurin luo...

Itä-Suomi on kyllä hankalaa aluetta sekä eläinten hankkimisen että myymisen kannalta. Esim. viime kesänä minulta varatuista poikasista moni jäi lopulta kotiin, kun kyydit eivät onnistuneet. Tosin kesä on kai tässä suhteessa vuoden hankalin aika, kun näyttelyitä on vähän jne.

Oma aktiivisuus ja toisten (myös eri lajeja harrastavien) jyrsijäihmisten kanssa verkostoituminen auttaa pitkälle poikasen hankinnassa! Esimerkiksi minulle on nyt viikonloppuna tulossa hiiriä toiselta puolelta Suomea gerbiilinäyttelyn kautta, eikä tarvitse ajaa kotoa kuin 3 km niitä hakemaan  :D Jos harrastaa jo aktiivisesti jotain lajia jonka piiristä tuntee ihmisiä, kannattaa kysellä niiltä tutuilta, tunteeko kukaan sen lajin harrastajia mistä on itse kiinnostunut. Minulle nuo em. hiiret löytyivät juuri tuolla menetelmällä. Epävirallisista(kin) kasvattajista saa nopeasti jonkinlaisen käsityksen nettikeskusteluja seuraamalla - ihan parin päivän fooruminluvulla huomaa, keitä jalostuskeskusteluissa pyörii, ja usein ihmisten käyttäjätiedoista löytyy linkit kotisivuille jne. Tietenkin tämä on hiukan työläämpää kuin suora kasvattajalistan selaaminen, mutta varsinkin jos on kasvatuksestakin kiinnostunut, on minun mielestäni ihan suotavaa jo valmiiksi liikkua sen "alan" keskusteluissa ja seurata netin kautta hamsteripiirejä.

Minä en kovinkaan usein lue ostoilmoituksia, en edes silloin kun on poikasia kotona. Toki sitäkin kautta voisi löytyä hyviä koteja, mutta jotenkin minusta antaa motivoituneemman kuvan ostajaehdokkaasta, jos hän ottaa itse yhteyttä kasvattajaan päin.

Ja vielä kannanottona lemmikki-jalostuseläin -keskusteluun: Kun tosiasia on se, että hyvä jalostuseläin on myös hyvä lemmikki, mutta hyvä lemmikki ei välttämättä ole hyvä jalostuseläin, niin miksi täytyisi tarkoituksella pitää rimaa alhaalla ja kasvattaa "pelkkiä lemmikkejä", kun jalostustasoisiin kasvatteihin pyrkimällä voi saada molemmat samassa paketissa?