Suomen Hamsteriyhdistys ry

J-muksut 3,5vk:

Meillä on tulossa lopetusreissu tiistaina :( Desirellä on nyt kohta kolme viikkoa ollut turvotusta mahassa, koko ajan se on tainnut hieman isommaksi kehittyä. Tällä hetkellä eläin näyttää siltä, kuin odottaisi todella isoa poikuetta, mitä nyt hamsterille tuskin syntyisikään. Koko maha on kuin ilmapallo, pinkeä. Ensiksi mahan kasvu ei näyttänyt häiritsevän hamsteria itseään mitenkään, yhtä touhukas oli ja ihmettelinkin yhtäkkistä lihomista, kun ruokintakaan ei ole mitenkään muuttunut. Seurailin laskeeko turvotus, muuttuuko tilanne mihinkään suuntaan ja sitten soitin lääkäriin kun viikossa mitään ei ollut tapahtunut, maha ehkä vaan kasvanut. Nyt tämän viikon sisällä käytös on muuttunut rauhallisemmaksi ja liikkuminen on kömpelömpää, ruoka kuitenkin hyvin edelleen maistuu. En vaan tiedä mistä on kysymys, epäilempä osaako lääkärikään sanoa, parempi on toisen päästä pois kivuista. Surettaa vaan niin paljon, ikää Desirellä on 1,5v nyt, mutta en olisi vielä odottanut sen poismenoa.

J-perhe

taikahamsu: Sorruit xD

nemuli: On kyllä, siellä on kaksikin soopelia :)

Meillä ollaan kolmiviikkoisia:














 :sydan

^ Komppailen Minskin sanomisia. Meillä ovat emot olleet kanssa tosi luottavaisia. Alle pariviikkoisia poikasiakaan ei ole ensimmäistä poikuettani lukuunottamatta kukaan emo syönyt ja jos poikasia on kuollut, ne on pitänyt itse poistaa pesästä. Siksipä epäröin, syökö emot yleensäkään viallisia poikasiaan vai johtuuko poikasten syöminen vain emon stressistä, turvattomuuden tunteesta tai kenties joskus proteiinin puutteesta?

Kerran meillä kävi niin, että meille parikuisena muuttanut Valencia olikin tiineenä oman veljensä toimesta ja synnytti yhden poikasen. Huomasin tapahtuman, kun kuulin pesästä piippausta. Emo asui tuolloin matalareunaisessa häkissä ja pelkäsin koko ajan, että aktiivisesti häkissä silmät vielä kiinni pyörivä poikanen jotenkin saa itsensä ulos kaltereiden välistä tai jää puristuksiin. Yritin kiinnittää häkin reunoille pahvia tms, mutta emo jyrsi ne aika hyvin kappaleiksi jatkuvasti. Kun poikasen silmät avautuivat siirsin emon ja poikasen välittömästi terraarioon asumaan ja otin vielä mukaan puhtaita pesäpuruja entisestä asumuksesta terraarioon. Emo ei kuitenkaan hyväksynyt poikasta enää pesäänsä vaan hyökkäsi poikasen kimppuun, jos poikanen yritti päästä mahan alle.

Tässä vaiheessa kyllä mietin, että koskinko poikaseen liian aikaisin ja siirsinkö heidät liian aikaisin terraarioon turvaan. Kuitenkin kun nyt jälkeenpäin olen miettinyt muiden poikueiden kanssa asiaa, niin emo kyllä huudatti aika paljon tätä poikasta jo heidän asuessaan häkissä sen kahden ensimmäisen elinviikon aikana, kun jos vaikka verrataan tähän nykyiseen 13-päiseen poikueeseen, joka oli hiljaa niin kauan kun poikaset aloittivat keskenään nahistelut nyt yli pariviikkoisina. Että uskoisin emon ja poikasen suhteiden olleen takapuolellaan jo silloin häkissä ollessaan ja tähän uskon syynä olleen emon tosi nuoren iän ja juuri tapahtuneen kodin vaihdon, hän ei vielä luottanut minuun ja kaikki hajut ja ympäristö olivat täysin hänelle vieraita.

Tässä kävi kuitenkin onnellisesti, koska pariviikkoinen poikanen söi jo kovasti kaikkea muuta ruokaa kun jouduin sen erottamaan sitten emostaan, ja Gillianista kasvoikin isompi tyttö kuin äidistään. Mietin kyllä silloin, että kannattaako tätä emoa enää uudestaan astuttaa omien kasvatussuunnitelmieni mukaisesti, kun suhde poikaseen oli noin karu, mutta päätin ottaa riskin ja se kannatti. Valencia sai sitten muutaman kuukauden päästä 12-päisen kauniin poikueen, jonka hoiti moitteettomasti ilman poikaskuolemia neliviikkoiseksi asti.

Lainaus käyttäjältä: "jonna"Illalla emo kävi keräämässä eväitä pesään ja sain tilaisuuden nappaa kuvan nakeista. Laskeminenkin sujui paremmin tietokoneen näytöltä, kuvasta löytyy 18 nakkia  :huh  ja niitä varmaan on vielä jokunen tuon pinon alla....

Piti lainata tämä Jonnan viesti tuolta poikaskuvakeskustelusta tänne, koska asiani ei kuitenkaan pelkästään kuvaa koske. Miten ajattelisitte, näkisikö joku jo tässä vähän karsimisen aihetta? Jokaiselle poikaselle ei emolta tuossa tilanteessa tule nisää koko ajan riittämään ja jokunen voi sitten roikkua mukana siellä elämän ja kuoleman välimaastossa. Vai ajatteleeko joku, että luonto hoitaa, mitä ihmisen mennä siihen puuttumaan, odottaa vain että emo joko karsii tai sitten ei? Minulla ainakin tekisi pahaa ja miettisin kyllä muutaman karsimista tuollaisessa tilanteessa hetimiten. Onneksi ei ole ainakaan vielä meille syntynyt noin isoa poikuetta.

Vielä viidentoista poikasen poikue ei minun mielestä olisi liikaa, mutta lähinnä maksimi. Kun meilläkin on kuitenkin kehittynyt yhtä matkaa isoiksi hamsuiksi 15päinenkin poikue, mutta on sitten ollut yksilöä, paria pienempiäkin poikueita, joissa pari on saattanut menehtyä maidon saannin vähyydenkin vuoksi (tai mistä voin varmaksi tietää).

Muistaakseni kuitenkin joillakin on ollut vielä isompiakin poikueita kuin tuo 15 ja että kaikki olisivat jopa selvinneet(hyvin?)? Kokemuksia, ajatuksia?

Jiit 17vrk:

J-muksut 15vrk:


Maitobaarilla

Meillä on muutamia yllätyksiä vielä paljastunut J-poikasista. Punasilmäiset cremet ovatkin satiini minkkejä, ensiksi väri näytti kyllä ihan cremeltä ja satiinisuus hieman hämäsi, nyt ovat selkeästi harmaita.

Ja meillä taitaa ehkä olla siellä pari whitea, joka aiheuttaa minulle kyllä päänvaivaa ovatko todella sitä, vai onko niillä vaan tämmöisiä virhelaikkuja. Yhdellä normaali umborouksella näyttäisi olevan suurehko koko mahan pituinen valkoinen epäsymmetrinen kuvio ja yhdellä soopelilla on suuri valkoinen läntti alamahassa ja valkoisesta kaulaviirusta on levahtanut valkoista rinnuksille jonkin verran. Muita muksuja ennyt tainut ainakaan katsella sillä silmällä, että olisin huomannut muilla valkoisempia vatsoja.
Hadjiraa, eli poikueen emoa, en ole pitänyt enkä näyttelyttänyt whitena, koska ei sillä minun mielestäni ole valkoista vatsassa tai muutenkaan selkästi vaalempi perusväri, toisin kuin sen veli on selkeä white täysin valkoisine vatsoineen, punertavine silmineen ja valkoisine niskalaikkuineen. Hadjiran emo on white. Mutta kun whiten pitäisi kuitenkin periytyä suoraan niin onko sitten olemassa "piilowhiteja" samoin kuin piilokilppareita?

Elikkä sukupuolijakaumakin on selvillä: pk creme naaras, pk creme uros, pk satiini minkki uros x 2, pk satiini normaali naaras ja toinen epäselvä naaras satiinin suhteen, pk satiini normaali uros ja toinen epäselvä uros satiinin suhteen, pk normaali umborous white? uros, pk satiini normaali umborous uros, pk soopeli white? naaras, pk soopeli naaras ja pk cinnamon uros. Hieman urosvoittoisempi poikue, kahdeksan urosta ja viisi naarasta :)

^^ ja ^ kyllä vain.  :)  Mitä omituista hernemaissiporkkanassa ja kananmunassa? Varsin monipuolisesti olen aina emoa ja poikasia ruokkinut, vähän kaikkea, ei pelkästään paljon yhtä tiettyä ruoka-ainetta.

Voi hitsiläinen miten ihania nuo Anninan Ismen lapset :sydan

Tässä ois meidän Jiit 11vrk:



Suurella ruokahalulla sännätään ruuan kimppuun :p

Meillä näyttäs jakauma tämänlaiselta tässä vaiheessa: 2 x soopeli (toinen mahdollisesti satiini), 2 x creme, 2 x ps creme (molemmat satiineja), cinnamon (mahdollisesti satiini), 4 x normaali (1 tai 2 satiinia) ja 2 x normaali umborous (toinen mahdollisesti satiini). Kerrankin vähän kirjavuutta meidän poikueessa :) Tommonen pks punasimmu creme varmaan jää kotia.. tai saahan nähdä mitä niistä kasvaa.

Poikasia syntyi 14, mutta yksi niistä löytyi menehtyneenä viikonikäisenä. Menehtynyt poikanen oli isoimpia puolet pienempi, eli joko sillä oli jotain häiriötä kehityksessä tai se ei saanut tarpeeksi sijaa maitobaarissa. Nämä 13 vaikuttavat oikein terhakoilta pikkuisilta, nyt ikää 10vrk.

Sintturainen: Kiitoksia ja suuret onnittelut Nellin menestyksestä, pitää sitä nyt vähän kasvattajana omia itellekin, hienoja hamsuja I-poikasista on kasvanut :)

Vähän semmosta turkin puutetta meilläkin noilla hamsuilla on ajoittain(vaikka muuten turkit ovat hyväkuntoisia ja tiheitä), että aina miettii kehtaako ketä mukanansa tuoda. Kun pitkiksiä kasvattaa, niin kyllä niillä pitäisi sitten sitä turkkia kanssa löytyä näytettäväksikin. Pitkäturkki vaan on semmoinen, että yhtenä päivänä on mieletön pehko, seuraavana saattaa olla siitä muisto vain ja se päivä on hyvin usein se näyttelypäivä. Tuomari ei kuitenkaan ollut hirveän ankara turkin pituuden suhteen nyt, muutkin seikat ratkaisivat yhtä paljon. Niimpä meidän Darwin oli pitkisten toinen, Igor viides ja Gillian kuudes, kaikki saivat sertit. Eli kivasti oli sijoittuneissa suku edustettuna, Darwin ja hänen lapsensa Igor & Nelli, Igorin ja Nellin siskopuoli Gillian ja Darwinin siskon Darcellin tytär Tuisku :)

Lemmikkiluokastakin jokainen sai jotakin: Gillian oli toinen, Darwin sai kuman ja Igor erikoispalkinnon. :)

PetExpossa sitten aikalailla samalla kokoonpanolla nähdään taas :)

Ai Tossu on jo vaari? No meidän Sefir se sitten on vaan tosi viriili isovaari, kun sen 14 viikonikäistä poikasta tuolla pesässä mönkii  :) Eipähän Sefirkään vielä mikään vanha ole, puolitoistavuotias. Tämmönen ratkasu tällä kertaa, kun en sittenkään halunnut käyttää Tossun veljeä niiden äidin suvun vuoksi, sitä sukua kun on meillä jo tarpeeksi käytössä, minkä tajusin vasta F-poikueen jälkeen. Että taidan kuitenkin jatkaa kahdella enkä kolmella linjalla.