Suomen Hamsteriyhdistys ry

Nyt on ilmennyt onkkelma näitten Bittu-pyörien ja juoksuhullujen penikoiden kanssa. Paahtavat pyörissään ihan tajutonta vauhtia, että pyörät liikkuvat terrassa ja paukuttavat terran pohjaan pitäen ihan järkkyä kolketta. Olen virittänyt terran alle jo sanomalehtinippuja, hiljentää vähän. Mutta ajattelin jos fiksais Bitut jonkinlaisiin laudanpaloihin kiinni, jotka "sitoisi" pyörät paremmin aloilleen. Näillä poikasilla taitaa olla joku Paavo Nurmi- geeni.  xD

Mietiskelin tässä kaikenlaisia asumusvaihtoehtoja syrkeille, että sais ne jotenkin kompaktisti/ järkevästi hyllyyn. Nyt siinä siis könöttää FP syrkkidunat. Katselin tuota IKEAn Samla-sarjaa mutta ei siitä minusta oikein syrkille sopivaa löydy. Onko nuo suurimman 130L Samlankin mitat lootan YLÄreunan mittoja? Pohjapinta-ala taitaa siis olla pienempi? Samla 79x57x42 ja Duna hamster 71 x 46 x 31,5. Tuo dunakin kun tuntuu noille duraceleille liian pieneltä, vaikka siinä nyt on edes jonkinlainen "hylly" tuomassa vähän lisätilaa. Ja yksi naaras söi itsensä melkein läpi senkin pohjasta, ennenkuin laitoin metallivahvistuksen. Voikun ei enää ikinä tarvis muuttaa niin hommaisin lasiterrat koko lössille. *pohdintaa* :poppis:

Meillä on tämmöiset rullat hamsuilla.

http://www.hullupulu.fi/tuotekuvat/3-7-2-1a.jpg

Eilen laitoin kotiin jääneelle Cocollekin pyörän ja tyttö ei kauaa ihmetellyt mikä pyörä on vaan alkoi juosta hullun lailla.  ;)

^ Ilmanmuuta.  xD Tarvit vaan paaaljon enemmän viihdykkeitä, kun on paaaljon lapsia.  :angel

Jeeveli miten hieno lastentarha taikahamsulla on.  xD Joku vastaava teemapuisto pitäs vissiin kehitellä, että sais omiakin aktivoitua.

Ihana tuo Anninan kielikuva.  :lov  Miksei koko ajan voi olla poikasia... Mulla on jo pahat vierotusoireet.   :)

Lainaus käyttäjältä: "lentsu"Ja samana iltana, nyyh, Taiskan ihana pesue hajosi, kun piti jo ottaa pojat erilleen. Aika kuluu nopeasti.  :(

Hamsujen kanssa aika tuntuu menevän pikakelauksella. Meillä kotiin jääneet pirpanat ovat jo melkein yhtä isoja kun vanhempansa. Mihin ne pienet nakit katosi...  :|

Ja ettei koko totuus unohtuisi tässä kaikki elävät mikrofoninsuojukset. (miinus muualle varatut ja kotiin jäävät).  :pilvi:

Ihan pakko vielä laittaa tämä. Miten voi olla näin hönö ilme.  :lov

Jäätävän kauniita noi lentsun ipanat.  :lov
Mä täällä suren, että miksi syrkit ei voi olla laumaeläimiä... Tahtois pitää koko jengin. Kuka se mainitsikaan, että hamsukuume tarvii hoitoa suljetulla osastolla, mä taidan olla kohta sellasen hoitojakson tarpeessa.  :mrgreen:

Kuva tuli vähän hämärä, kun seurustelen pikkuisten kanssa illanhämyssä.  8-)

Koiran ilmeet on loistavia, se ei oikein voi ymmärtää mitä ihmeitä karvapallot on.  :S

Lainaus käyttäjältä: "MirkkuH"...mut jospa kohta :P

Onkos merkit jo lupaavat?  ;)
Meiltä lähtee viikonloppuna pari vaavia maailmalle niisk... miten noihin kerkeskin jo kiintyä vähän liikaakin.  :pihalla:

Lainaus käyttäjältä: "lentsu"Ei se koko poikue ole piloilla jos siellä yksi knikki on.

Kiitos lohdullisista sanoista.  :)  Juu, kyllä noissa monta upeaa tuulitukkaa löytyy. Kotiin jää kuitenkin pari, seurailen mitä pikkuisista kasvaa.  :lov

Mullakin meni nyt mietintään, että pidänkö poikueesta ketään vai en. Tietystä edellämainitsemastani syystä.  :roll: Vähän houkuttais pitää tota hopsua valkonauhaista naarasta mikä eräältä varaajalta jäikin "yli"  ;) mutta mäkään kun en OIS halunnu noita nauhoja. Taidan olla nauhojen kanssa naimisissa halusin tai en.  :pihalla:

Joo, pakko kai se on uskoa, että niin on, vaikkei meinaa millään uskoa. Tosi kaunis poika ja sitten pitää olla tuollanen vika.  :cry:

Voi surkeutta suurta. Tänään seurustelin tuossa poikueen kanssa, ovat ihanan rohkeita, kiipeävät kilpaa käsivarrelle ja sitä rallia juostaisiin vaikka kuinka kauan. Jännä huomata tyypeissä selviä luonne-eroja. Rohkein rämäpää on hopeamusta valkonauhainen, kiipeää syliin jatkuvalla syötöllä. Kaveri nimesikin sen One-Track-Mindiksi.  xD
No sitten seuraa se surkea osuus. Otin syliin kertakaikkiaan suloisen "homohoppari" poitsun minkä ajattelin jättää kotiin. Ja siinä sitä tunnustellessa olin tuntevinani sen hännässä knikin. Voi itku... sanokaa ettei se voi olla totta.  :(