Harvalla lapsella taitaa olla mahdollisuutta kustannella eläinlääkäreitä, joten kyllä perheen aikuisella on viime kädessä vastuu lemmikistä, oli se mikä tahansa.
Omat lapseni ovat 5- ja 6-vuotiaat ja hoitavat erittäin omatoimisesti ja aktiivisesti hamstereitaan. Heillä on kaksi syyrialaista ja yksi talvikko, sekä nyt syrkeillä vauvat. Tietenkin minä äitinä olen ollut alusta lähtien eläinten elämässä aktiivisesti mukana. Eläinten käsittely ja hoito on pitänyt opettaa kädestä pitäen ja valvoa, että hommat eivät ole liian rajuja. Lapset viettävät hamsujen kanssa yllättävän paljon aikaa (vaikka luulin, että alkuinnostuksen jälkeen se olisi sitten siinä..), ensimmäisenä aamulla ja vielä viimeiseksi illalla ja lukuisia kertoja siinä välissä. Odottava yksilö ja nyt hän vauvoineen on onnistuttu jättämään hyvin rauhaan, vaikka lapset malttamattomana odottavatkin poikasten kasvamista. Häkkien siivouskin sujuu (vielä) hauskana puuhana.
Hamsterit on ihania koko perheen lemmikkejä!
Mutta rajansa kaikella. Hamsteri ei ole "yhtälailla ihminen", ihminen kun on eri eläinlaji. Eihän hevonenkaan ole yhtälailla koira tai muurahainen yhtälailla leppäkerttu. Ymmärrän kuitenkin, mitä aloittaja halusi sanoa. Että eläin on tunteva olento eikä lelu.
Kuitenkin jossain täällä forkalla, taisi olla otsikon "Hamsterin terveyteen liittyvät asiat" -alla joku kirjoitti, että vaikka hamsteri sairastuisi juuri hankalaan saumaan niin muut menot voivat odottaa ja hamsterin terveyden hoito on numero ykkönen. No näin äitinä voin todeta, että jos mulla olisi vaihtoehtona vaikkapa lasten jättäminen ruuatta tai hamsterin eläinlääkärin lykkääminen niin valinta ei olisi kovinkaan vaikea. Elämässä voi tulla tilanteita, jossa rahaa ei vain olekaan. Ne mahdolliset säästötkin voi mennä yllättäen johonkin muuhun kuin hamsteriin. Sellaista on elämä toisinaan.
Omat lapseni ovat 5- ja 6-vuotiaat ja hoitavat erittäin omatoimisesti ja aktiivisesti hamstereitaan. Heillä on kaksi syyrialaista ja yksi talvikko, sekä nyt syrkeillä vauvat. Tietenkin minä äitinä olen ollut alusta lähtien eläinten elämässä aktiivisesti mukana. Eläinten käsittely ja hoito on pitänyt opettaa kädestä pitäen ja valvoa, että hommat eivät ole liian rajuja. Lapset viettävät hamsujen kanssa yllättävän paljon aikaa (vaikka luulin, että alkuinnostuksen jälkeen se olisi sitten siinä..), ensimmäisenä aamulla ja vielä viimeiseksi illalla ja lukuisia kertoja siinä välissä. Odottava yksilö ja nyt hän vauvoineen on onnistuttu jättämään hyvin rauhaan, vaikka lapset malttamattomana odottavatkin poikasten kasvamista. Häkkien siivouskin sujuu (vielä) hauskana puuhana.
Hamsterit on ihania koko perheen lemmikkejä!
Mutta rajansa kaikella. Hamsteri ei ole "yhtälailla ihminen", ihminen kun on eri eläinlaji. Eihän hevonenkaan ole yhtälailla koira tai muurahainen yhtälailla leppäkerttu. Ymmärrän kuitenkin, mitä aloittaja halusi sanoa. Että eläin on tunteva olento eikä lelu.
Kuitenkin jossain täällä forkalla, taisi olla otsikon "Hamsterin terveyteen liittyvät asiat" -alla joku kirjoitti, että vaikka hamsteri sairastuisi juuri hankalaan saumaan niin muut menot voivat odottaa ja hamsterin terveyden hoito on numero ykkönen. No näin äitinä voin todeta, että jos mulla olisi vaihtoehtona vaikkapa lasten jättäminen ruuatta tai hamsterin eläinlääkärin lykkääminen niin valinta ei olisi kovinkaan vaikea. Elämässä voi tulla tilanteita, jossa rahaa ei vain olekaan. Ne mahdolliset säästötkin voi mennä yllättäen johonkin muuhun kuin hamsteriin. Sellaista on elämä toisinaan.