Suomen Hamsteriyhdistys ry

Minä lähden huomenna viemään kahta talvikkokasvattiani 12-vuotiaalle tytölle, jonka ensimmäisen kasvattini kissa tappoi. Edesvastuutonta? No, kyseinen kissa oli perheessä hoidossa, tyttö vahti kuulemma todella tarkasti ettei kissa pääse talvikkoon käsiksi, mutta unohti oven auki tms. ihan muutamaksi minuutiksi, ja se oli siinä. Vahinkoja sattuu, nyt perheessä ei ole kissaa ja tiedän tytön muuten tunnolliseksi eläinten hoitajaksi.

Varmaan jokaisen hamsterinomistajan perheessä on jotakin riskitekijöitä, toisilla enemmän ja toisilla vähemmän. Kissat ovat yksi, mutta vain yksi niistä. Se mikä ratkaisee, on mielestäni etupäässä omistajan asenne ja vastuunkantokyky, ei riskitekijöiden olemassaolo sinänsä. Ja vahinkojahan voi sattua kenelle vain, nimim. "kaksiviikkoisten poikasten emon kissansa suusta viime hetkellä pelastanut".

Minulla ei oikeastaan ole mitään tiettyjä reunaehtoja poikasenostajille (paitsi tietysti oikeankokoinen asumus, perustiedot talvikon hoidosta, lupaus viedä eläin lääkäriin tarvittaessa jne. nämä perinteiset), aika pitkälti oman vaistoni varassa päätän, kenelle myyn ja kenelle en. Aika nopeasti ostajista näkee jos asenne on se, että lapselle ollaan lelua ostamassa. Sellaiset ostajaehdokkaat kierrän kaukaa.

Lainaus käyttäjältä: "Mustikkamaan"Ikävintä elikon lainaamisessa on se, jos sille sattuu jotain - siis kun lainaa toiselta itselle niinkö. Mikään ei kyllä oo niin ahistavaa. Vaikka tietää että hoitaa hyvin niin tuntuu aina että se on oma syy - kun se omistaja ei ole paikalla näkemässä.

Todellakin. Meillä kissa melkein söi lainassa olevan talvikon - ikinä ennen ei ole onnettomuus ollut lähelläkään ja olen yleensä erittäin tarkka eläinten turvallisuudesta, lainaeläimistä vieläkin tarkempi - mutta onneksi mitään pahempaa ei sitten käynyt kuitenkaan, vaan onnistuin pelastamaan talvikon viime hetkellä. Nuo tuollaiset jutut ei kyllä ole rahalla korvattavissa jos jotain käy, joten täytyy tosiaankin olla tarkka lainaeläinten terveydestä! Kaikkia sairastumisia ei tietenkään voi välttää, mutta kuten Mustikkamaan sanoi niin silti sitä tuntee itse olevansa vastuussa...

Minä olen kolmessa viimeisimmässä poikueessa käyttänyt kerran lainaurosta, kerran lainanaarasta ja kerran yhteisomistusurosta. En ole tehnyt mitään kirjallisia sopimuksia, lainaajat ovat olleet sen verran tuttuja.

Kaverini talvikko kuoli ennenkuin ehti synnyttää ensimmäistäkään poikasta, sai eläinlääkärissä oksitosiinia jne. mutta se ei auttanut. Voisi kuvitella että ihmisen mahdollisuudet auttaa synnytyksen etenemisessä ovat paremmat, mikäli poikanen on jo osittain näkyvissä. Jos taas poikanen on ihan synnytyskanavan alkupäässä täysin väärässä tarjonnassa tyyliin poikittain tms. niin siinä ei paljon mitään voi tehdä...

Liian iso poikanen voi jumittua synnytyskanavaan. Tällöin emo ja poikaset yleensä kuolevat, sillä ihmisen mahdollisuudet kätilöidä hamsterin kokoista eläintä ovat varsin rajalliset. Jos synnytys ei etene, hamsterille voidaan kyllä antaa eläinlääkärissä oksitosiini-hormonia supistuksia voimistamaan, mutta jos poikanen on yksinkertaisesti liian iso tai emon lantio liian kapea, poikanen ei pysty syntymään. Samasta syystä ihmisiäkin kuoli synnytyksiin ennen vanhaan. Hamsterin kokoiselle eläimelle ei käytännössä pystytä tekemään keisarinleikkausta.

Minna kirjoitti aika hyvin, että loppujen lopuksi paljon on ostajan persoonallisuudesta kiinni. Usein minulle ainakin tulee jo viiden minuutin keskustelun perusteella tietty tunne ostajasta ja sen perusteella päätän myynkö vai en. Siinä on paljonkin eroa, onko lapsiperheeseen hamsteria kyselevän asenne tyyliä "Ajateltiin joku lemmikki noille lapsille hankkia kun ne niin kauan ovat sitä vinkuneet, ei kai nuo rotat kovin kauaa elä?" vai tyyliä "Joo tottakai vastuu on meillä aikuisilla, lapset saavat käsitellä hamsteria vain meidän läsnäollessa, tietoakin me ollaan etsitty kovasti SHY:n sivuilta..."

Esimerkiksi erääseen perheeseen myymistä epäröin aluksi vähän sillä heillä oli melko nuori lapsi eikä vanhemmista heti saanut selkoa kuinka paljon he ovat perillä hamstereista, mutta kun perheen isä selitti seikkaperäisesti miten perheen edesmennyt Annikki-talvikko kiipeili dunassaan puisia portaita ja miten se katsoi aina silmiin kun sille antoi ruokaa, arvelin että ainakin tässä perheessä ollaan eläimestä aidosti kiinnostuneita eikä hankita sitä vain lapsen leluksi  :D  Ja vähän aikaa sitten sieltä tulikin kuvia ja kuulumisia sähköpostilla, hyvin näytti kasvatillani menevän...

Minä olen kyllä huomannut ihan 4-5 viikkoisissa poikasissakin selkeitä eroja silmien koossa saman poikueen sisällä. Yhden poikueeni isä oli pikkuisen pallosilmäinen mutta ei pahasti, ja sen silmät selvästi periytyivät muutamalle poikaselle ja lopuille taas ei. Mutta en kiistä etteivätkö voisi liittyä ylipainoonkin, minulla ei selkeästi ylipainoisia talvikoita ole ollut joten paha sanoa.

^ Tästä keskusteltiin kaksi sivua sitten...

Minä kirjoitin:

LainaaEläinkaupoissa näkee varsin usein sellaisia pitkäpäisiä ja muutenkin pitkulaisia talvikoita, jotka ovat siis sellaista ei-jalostettua tyyppiä... Se ei ole mikään varsinainen hybridipiirre, voivat siis olla ihan vaan ei-niin-standardinmukaisia talvikoitakin.

Ja Mustikkamaan jatkoi:

LainaaNimenomaisesti. Sellasia on joka lajissa, paljon paljon paljon enemmän kuin näitä jalostettuja muotoja. Tuo meidän näyttelykaarti vain vastaa paljon enemmän sitä mitä me ollaan haluttu niistä. Luonnonmuoto on varmastikin kirjaimellisesti luonnollisempi, pitkäpäisempi, kapeatyyppisempi ym. - jotta se pystyy parhaiten hyödyntämään toimintaansa luonnossa. Näitä tukkueläimiä ei jalosteta erikseen standardinmukaisiksi, siksi ne usein ovat juurikin pitkänokkaisia myyräeläimiä.

Noista mulkosilmistä muistan yhteen aikaan jossain keskustellun, ja silloin arveltiin, että kun talvikolle on jalostettu lyhyttä ja kuperaa kuonoa ja isoja silmiä, niin kun näitä ominaisuuksia liioitellaan, seurauksena on pallosilmät jotka eivät enää "mahdu päähän", siis vähän sama ilmiö kuin joillakin kääpiökoiraroduilla. Liioitellun suuret pallosilmät eivät siis talvikolla ole mitenkään toivottavat, vaikka niitä jonkin verran näkeekin.

Lainaus käyttäjältä: "GaneshaX"Ja hei anteeksi vaan, mutta musta on monesti sanottu, etten mä ymmärrä pätkääkään sarkasmia ja mulla ei ole tippaakaan huumorintajua XD  Et anteeksi nyt taas niin hirveesti :twisted:

Joo, se tosiaan oli sarkasmia  xD

Minulla on nyt viimeisimmän kolmen poikueen kanssa ollut ihan hirveän suuria vaikeuksia saada poikasia myydyksi. Viime kesän poikueista jäi lopulta kotiin toisesta poikueesta neljä kahdeksasta poikasesta ja toisesta kaksi viidestä, näistä yhtä sitten käytin mutta loput viisi ovat tosiaankin olleet vain lemmikkejä... ja siis sinällään "turhia" eläimiä, kun kasvatukseen käytettäviäkään ei mahdu ikinä kotiin niin paljon kuin haluaisi. Nyt huhtikuussa syntyneestä poikueesta on edelleen kotona kolme kuudesta poikasesta, myydyistäkin kaksi meni kaverilleni. Kyselyitä on tullut kahden ja puolen kuukauden aikana muistaakseni kolme, näistä yksi varasikin mutta perui sitten.

Viime vuoden poikueiden jälkeen mietin jo lopetanko koko touhun, vaikka myyminen ei olekaan se päätavoite niin olisi silti kiva, jos voisi jättää kotiin vain ne 1-2 eläintä joita itse tarvitsee, eivätkä loput jäisi lemmikeiksi tilaa viemään. Rohkaistuin sitten kuitenkin vielä kokeilemaan, kun eri puolilla puhuttiin, että talvikoita on ollut viime aikoina huonosti saatavilla, ajattelin että saan varmaan ne muutaman "ylimääräisen" poikasen helposti lemmikkikoteihin. Mutta kun ei niin ei... Tietty nuo minun kasvatuseläimeni eivät ole mitään sertitasoa, mutta kuitenkin näyttelyssä käyneitä, suvultaan tunnettuja, terveitä jne. Luulisi, että ne edes lemmikiksi jollekin kelpaisivat  :pihalla:

No, tämä on varmaan viimeinen poikue sitten, ellei ihmeitä tapahdu. Minulla on nyt kotona kymmenisen talvikkoa, jotka ovat kaikki eläkeläisiä, lemmikkejä tai myymättä jääneitä poikasia. Pitää ainakin odottaa että tämä sukupolvi poistuu, ennen kuin voi harkitakaan että mitään lisää hankkisi...

Monille poikasenkyselijöille tuntuu tulevan yllätyksenä, että kasvattajaa peräti kiinnostaa tietää jotain varaajasta. Kai nyt kasvattajan pitäisi olla ihan vaan onnellinen siitä että saa poikaset kaupaksi (kun myymisen takiahan se on ne teettänytkin) ja näin ollen jokainen poikasenkyselijä on hänelle melkein kuin joku hyväntekijä, jolle kasvattajan totta kai pitäisi ilomielin myydä...

Ja sitten se "onko sulla myydä häkkiä poikasen mukaan"... Miksi ihmeessä minulla olisi? Luulevatko ihmiset, että olen joku eläinkauppa?

Sekin on rasittavaa, kun ihmiset kyselevät poikasia, antavat ymmärtää että varaavat, ja sitten heistä ei kuulukaan mitään. Ennen huutelin vielä viikkojen kuluttua näiden perään että oletko vielä ottamassa poikasta vai myynkö sen muualle, mutta enää en jaksa. Oma ongelmansa, jos ei viikkoihin anna kuulua itsestään eikä sitten saakaan poikasta. Varausmaksukäytäntö voisi tietenkin tässä suhteessa olla selkeämpi. Poikanen on varattu kun olet maksanut, piste. Tämä karsisi varmaan näitä mukamas-varaajia. Mutta tämä nyt on todennäkösesti minun viimeinen poikueeni, joten eipä tarvitse jatkossa miettiä näitä.

Minun mielestäni eläinkaupoissa näkee varsin usein sellaisia pitkäpäisiä ja muutenkin pitkulaisia talvikoita, jotka ovat siis sellaista ei-jalostettua tyyppiä... Se ei ole mikään varsinainen hybridipiirre, voivat siis olla ihan vaan ei-niin-standardinmukaisia talvikoitakin.

Tässä esimerkkinä yksi ihan susiruma nyt jo edesmennyt lemmikkitalvikkoni  xD Siinä on paljon tyypillisiä virheitä, eli pitkä pää, huono tyyppi ja haalea, ruskehtava väri. Voi kyllä olla hybridikin sillä suvusta 3/4 oli tuntematonta.

Vastasin jo tuohonkin  ;)

Lainaus käyttäjältä: "Sarantha"kun toisaalta ihminen ei edes näe talvikon kiimoja, osaat varmaan tästä itsekin päätellä, että kiimat eivät juuri vaikuta tappelemiseen/tappelemattomuuteen.

Ja vielä rautalankaa:
- ihminen EI erota talvikon kiimoja, voit tämän suhteen yhdistää ihan milloin vain
- kiimat eivät vaikuta siihen, tappelevatko uros ja naaras vai eivät
- talvikot asutetaan yhteen useammaksi viikoksi, tämän aikana naaras ehtii olla useamman kerran kiimassa/kiimattomana tai sitten kantavana, jos tärppää heti

Yleensä sen näkee jo yhdistämistilanteessa, jos talvikot eivät tule toimeen keskenään. Kun yhdistäminen on sujunut hyvin ja talvikot nukkuvat samassa pesässä ja syövät ongelmitta yhdessä, on todennäköistä että ne pysyvätkin hyvissä väleissä. Ei siis tarvitse erityisemmin vahtia, yleensä riittää kun ensimmäisen tunnin-pari seuraa jatkuvasti, ja sen jälkeen silloin tällöin. Ikinähän elävistä eläimistä ei tosin tiedä, mutta kasvattamiseen liittyy tietenkin aina jonkinlaisia riskejä. Jos niitä ei uskalla ottaa, ei kannata haaveilla poikasista.

Lainaus Nindeltä:

LainaaKääpiöparit olen aina yhdistänyt terrassa jossa ei etukäteen ole kummankaan omia hajuja eli ns. "ei kenenkään maalla". Kääpiöpareista huomaa kyllä melko pian, tuleeko sopua vai ei, joten kannattaa olla varuillaan ja valmiina erottamaan pari jos jompikumpi ei toisesta pidäkään.

Minun mielestäni tämä on paras keino, ja sitä olen itsekin käyttänyt. Siis puolueeton tila.

Talvikoista näkee kyllä kun ne oikeasti tappelevat, pieni narina on alussa ihan normaalia, samoin se, että toinen esim. menee selälleen ja alkaa säksättää toisen tehdessä lähempää tuttavuutta. Aggressiivisen oloinen takaa-ajo ja selvä tappelu ovat sitten pahempia juttuja, silloin kannattaa erottaa. Jos minulla olisi naaras joka selvästi uhittelee urokselle, pitäisin varmaankin vähän taukoa ja kokeilisin myöhemmin yhdistämistä uroksen reviirillä. Olen tähän mennessä yhdistänyt noin 4-6 paria sekä joitakin eri-ikäisiä uroksia, eikä meillä ole vielä koskaan tapeltu.

Ja käytäntönähän on astuttaa talvikot useaksi viikoksi yhteen ja kun toisaalta ihminen ei edes näe talvikon kiimoja, osaat varmaan tästä itsekin päätellä, että kiimat eivät juuri vaikuta tappelemiseen/tappelemattomuuteen.

Ennen poikastouhuja kannattaa myös kahlata ajatuksella läpi kaikki jalostusongelma- ja hybridikeskustelut.

Luepa edellinen sivu, siellä on ainakin Ninden, Minnaw:n ja minun viesteissä asiaa talvikoiden yhdistämisestä  :)

Lainaus käyttäjältä: "Gekko"Puhun siis tämän Tampereella/Nokialla asuvan naisen kasvateista,(nimeä en muista) joista yksi tuli Saaralle ja se oli niin ruma kun talvikko voi olla ja sillä oli todella mutkalla selkä. Automaattisesti jäi pois jalostuksesta. Tämän poikuesisar sitten on pyöräyttänyt poikasia vaikka omistajalle kerrottiin pahasta selkäviasta veljellä.

Joo nyt menee Sanni vähän puurot ja vellit sekaisin  ;)  Ennen kuin hirveä huhumylly lähtee pyörimään niin täytyy oikaista, että minulle ei ole tullut yhtään talvikkoa Tampereen suunnasta. Tuo selkävikainen tuli Espoosta nimettömältä kasvattajalta (olin vielä kokemattomampi kuin nyt ja tyhmä, ajattelin vain että jee jee varaanpa tässä näkemättä poikasen kun kerran on oikean värinen ja eri sukuinenkin kuin muut talvikkoni - se oli sitä aikaa kun kuulin paljon puhetta talvikoiden ahtaista suvuista, mutta hybridiongelma ei vielä ollut ryöpsähtänyt silmille siinä määrin kuin nyt, vaikka toki olin niistäkin jo kuullut), enkä sitä sitten koskaan käyttänyt. Samaan aikaan myin ekasta poikueesta poikasen naiselle, jolla tiesin ennestään olevan lemmikkinä tämän selkävikaiseni siskon, ja hän oli kertonut suunnittelevansa yhden poikueen tekoa lemmikkimielessä. Kerroin sitten ennen kasvatin myyntiä hänelle näistä selkäongelmista, ja hän lupasi olla tekemättä poikuetta, sanoi pitävänsä talvikot vain lemmikkeinä. Arvatkaa pitikö  :roll:  Kuulin hänen tehneen ainakin yhden poikueen kasvatillani ja tällä selkävikaisesta, melko tuntemattomasta suvusta olevalla naaraalla.

Selkävikaisen talvikkoni kasvattaja tai mainittu kasvattini omistaja eivät kumpikaan ole aktiivisia hamsteriharrastajia eivätkä edes kutsu itseään kasvattajiksi, en tiedä "kasvattaako" ensin mainittu edes enää. En ainakaan ole häneen nyt puoleentoista vuoteen törmännyt hamsteripiireissä tai missään netissä. Joten eivät liene "todellinen uhka" juuri kenellekään.

Niin ja tämä omistamani selkävikainen ei ole mikään "virallinen" hybridiepäily, sen ulkonäössä ei siis ole mitään tyypillisiä hybridipiirteitä, mutta minä itse ainakin pidän mahdollisesti-hybrideinä kaikkia talvikoita, joilla on tuntematon/epämääräinen suku. Nykyään en harkitsisi käyttäväni tämäntaustaista talvikkoa, vaikka sillä ei olisi selkävikaakaan ja olisi paremman näköinen.