Missä arvossa siis pidät näitä pieniä nappisilmiä? Kuinka valmis olet panostamaan hamsuharrastukseesi?
Täällä haluaisin siis herätellä keskustelua hamsuharrastuksesta hyvine ja huonoine puolineen.
Itse eksyin hamsujen pariin oikeastaan ihan vahingossa vuonna -04. Ystäväni oli saanut aivan ihanan syyrialaisnaaraan ja itsekin ihastuin noihin nappisilmiin heti. Eipä aikaakaan, kun meille muutti Viirun sisko Lulu eläinkaupasta. Hamsuista en tiennyt mitään, mutta saman vuoden lopulla meille vihdoin tuli tietokone ja löysin SHY:n sivut sekä asiantuntevaa tietoa hamstereista. Lulu jätätti minut todella hamsujen kiehtovaan maailmaan. Vuonna 2004 menin myös ensimmäiseen hamsterinäyttelyyn Grand Galaan pk-seudulle. Siellä näin monia upeita eläimiä ja näin kasvattajia. Se oli todella upea kokemus hamsuista tietämättömälle ihmiselle.
Näyttelyihin en kuitenkaan olisi valmis matkaamaan kovinkaan kauas, se olisi rankkaa ihmisille että eläimille. Minulle jokainen hamsu on se oma rakas mussukka - perheenjäsen, jolle haluan tarjota mahdollisimman hyvän elämän. :)
Hurmuri eli meidän yksi vuotias ukkelihamsu tuli firefly`s hamsulasta ihan vain siksi, etten saanut koiraa ja suutuksissani päädyin hamsu.. ei ollut tippaakaan hajua miltä pk uros hamsu edes näyttää ennen kuin järkytykseksi näin ne laahukset :teipit
tuolloin nauroin kaikille näyttelyille yms.. kohta mieheni oli hamsuun jo sen kauniin käytöksen vuoksi ihan lovena ja huomasinkin olevani opiskelemassa hamsujen genetiikkaa.. ja aloinkin metsästää luonnonvalkeaa hamsutyttöaä ja löysinkin pk luonnonvalkoisen neidon pikkumökiltä :) kesäkuussa meillä oli kuuden vauvelin pentue, mutta emolla oli sitten kohduntulehdus jota en osannut päätellä, ja äityli söi poikaset --> 6 vrk. jälkeen kuoli itsekkin.
tästä kaksi viikkoa olikin jyväskylän pet`expo näytskä johon huomasin hurmua jo kiikuttavani ja sieltä meille tuli purasen annelta Belluska, mielessä myös omat vaavit.. neitohan on pk luonnonvalkoinen roan.. syyskuussa meille nakkeja tulikin.. 10 maailmalle varttui 5. kaksi pontevaa poikaa ja kolme tyttöä. molemmista pojista olen todella ylpeä, koska ne ovat perineet isänsä huipun luonteen :) tästä pentueesta meille jäi pk luonnonvalkea poika pumpuli.. ja kaikkiaan hamsuja on yhden sijasta meillä jo neljä :) enkä niistä varmasti luovu!
pari kertaa vuodessa hennon ne näyttelyissä käyttää.. xD
Olen ylpeä harrastuksestani ja jokainen otus on äiteen oma mussukka :lov
Toi on turha kysymys. mie suhtaudun niihin vakavasti. Ne ovat yhtä arvokkaita kuin koirat, kissat tai muut eläimet, pienemmässä koossa vaan. Ei koko merkkaa mitään. :sydan :lov
Kyllähän hamsu paljon merkkaa minulle, vaikka onkin kooltaan pieni. Onhan siinä vähemmän hoitamista kuin esim. koirassa, mutta en kuitenkaan vähättele sitä yhtään. Ei pieni koko tee pienistä eläimistä mitenkään vähempiosaisia. :) Haluan hoitaa hamsuni hyvin ja antaa sille mukavan, pitkän, terveellisen ja rennon elämän. :lov :D
Näyttelyistä en ole kovinkaan kiinnostunut, enemmän tykkään pitää hamsun lemmikkinä ja seurakaverina. ;) :sydan Näyttelyitä mitenkään väheksymättä.
Nokkonen (kuten ed. hamsteritkin) on rakas perheenjäsen, kuin oma lapsi. Kuten koiranikin :lov
Piti vielä mainita että näyttelyt ei minua kiinnosta, tuntuu jotenkin ikävältä ajatus että yöeläintä ja tökitään päiväsaikaan hereille arvostelua varten. Mutta tämä on vaan minun mielipide, toivottavasti siitä ei kukaan loukkaannu :)
Hamsterit ovat minulle rakkaita lemmikkejä ja perheenjäseniä, joista haluan pitää hyvää huolta ja suoda niille onnellisen elämän.
Näiden suloisten otusten pariin eksyin miettiessäni eläintä, jota äitini allergia sietäisi, päädyin jyrsijöihin ja sitä kautta hamstereihin.
Hamsterit ovat minulle,pieniä ihania :) ne on niin suloisia ja mukavia.hyviä kavereita.ne tulevat aina olemaan ystäviäni :sydan
Noh, hamsterit EI ole mulle perheenjäseniä eivätkä ne todellakaan ole samalla viivalla lapsen (tai edes miehen :D ) kanssa. Noin yleensäkin vastustan kovasti eläinten inhimillistämistä ja sellaiseksi se liian korkealle tasolle nostaminen yleensä menee.
Hamsterit kuitenkin ovat mulle tärkeä ja kiinnostava harrastus ja pidän kyllä kovasti näistä mielenkiintoisista pikku-viipottajista. Voisi sanoa että mukava pikku lisämauste elämään. :)
Mutta maailmani ei kaatuisi, vaikka jostain syystä joutuisin niistä luopumaan.
Mä en voi sanoa että inhimillistäisin lemmikkejä. On väärin eläintä kohtaan kohdella sitä ihmisenä. Silleenhän esim. ongelmakoiriakin syntyy kun ei osata ymmärtää koiraa koirana jolla on täysin erilaiset eleet ja käytösnormit yms kuin ihmisellä. Mutta omat lemmikkini hamsterista koiraan ovat mun perhettä. Mulle on aina eläimet olleet tärkeämpiä kuin ihmiset ja se ei tule koskaan muuttumaan.
Kaikki lemmikkini, myös hamsterini, ovat minulle perheenjäseniä. Ihmiseen ne toki eivät ole rinnastettavissa, eikä niitä keskenään voi täysin vertaillakaan. Jos esimerkiksi pieni, lyhytikäinen eläimeni ei lääkinnän jälkeen parantuisi, lopetuttaisin sen helpommin kuin esimerkiksi kanin tai koiran. Tämä ei johdu siitä, etteivätkö kaikki olisi minulle rakkaita. Ne ovat vain erilailla rakkaita ja ymmärrän eliniän niiden elämään muodostamat puitteet.
Minulle hamsterini on perheenjäsen, ja se ei siitä miksikään muutu! :)
Edit// Kirjotan kohta viestin uudestaan.
Ja sillä, että sanoin, että hamsterit ovat minulle (muun muassa) perheenjäseniä, en inhimillistä niitä. Kaikki rakkaat eläimet ovat lemmikkeinä minulle perheenjäseniä, ihmiset nyt ovat tietenkin ihan eri asia, mutta minusta sana perheenjäsen ei aina tarkoita ihmistä. :)
Hamsterit yleisesti eivät ole lempielukoitani. Ovat jotenkin liian söpöjä mun makuuni. Ja mua ärsyttää niin vietävästi kun esim. pikkulapset haluaa pitää Patea sylissä juuri söpöyden ja "lapsen ensimmäisen lemmikki" -maineen takia. Kun tuo meidän Pate-tyttö on aikamoinen itsemurhaliitelijä, eikä sitä haittaa että ollaan korkealla, alas on tultava ja mahdollisimman nopeasti x).
Näyttelyistä tykkäisin varmasti kun saisin aikaseksi lähteä käymään. Omaa tyttöäni en lähtisi kuskaamaan ku on niin randomi heebo, mutta olisi kiva käydä katselemassa ja kuuntelemassa muita omistajia ja heidän karvakuonojaan.
Hamstereissa vähän myös tökkii se, että ovat yksineläjiä. Lauman toimintaa on mielestäni kiva seurata, siksi omistuksessani on myös pari hiirtä. Hiiret luotan myös paremmin vieraiden syliin.
Itselle hamsteri ei ole mikään sylivauva mutta kyllä se eläinpesueeseen mukaan lasketaan vaikka vahingossa meille päätyikin. Siinähän se menee muiden muassa ja sen touhuja on ihana seurata ja terraa on kiva sisustaa, mutta tuskin mulle enää elämäni kolmatta hamsteria tulee.. Mutta ikinä ei saa sano ikinä :)
Mulle hamsteri on perheenjäsen, josta pitää piettää huolta samalla lailla kun itsestään ja muistakin eläimistä. Olen ylpeä siitä, että omistan hamsterin ja haluaisin alkaa harrastamaan sen kanssa näyttelyissä käymistä. :)
Se on minulle kuin oma veli tai poikaystävä <33
Hamsterit ovat minulle tällä hetkellä ainoa harrastus (ja tulee varmaan olemaankin, koska en ole mikään kovin innokas harrastamaan mitään). Niiden kanssa tulee puuhailtua usein monta tuntia päivittäin enkä oikein osaa kuvitella mitä tekisin jos niitä ei olisi tai olisi vain yksi. Istuisin varmaan noin 3 tuntia enemmän tietokoneella kuin yleensä.
En kuitenkaan pidä hamstereita niin suuressa arvossa kuin esimerkiksi kissojamme, jotka meillä ovat olleet jo todella kauan ja ovat todellakin kasvaneet osaksi perhettä. Hamsterit elävät paljon vähemmän aikaa, ne ovat yksinkertaisempia ja persoonattomampia ja minulla on niitä sen verran monta. On myös jotenkin oudon tuntuista kutsua hamstereita lempinimillä, ja yleensä puhunkin niistä esimerkiksi tyyliin "se mummo" tai "se joka tuli sieltä oulusta".
saan vasta lähiaikoina ekan hamsuni, mut meil on myös parivuotiaita gerbiilejä joihin oon tosi kiintyny (:
mun kaverit ei yhtää ymmärrä sitä et pari pientä "hiirtäki" voi merkitä tosi paljo, yhtä paljo ku niille jotkut koirat. mulle ainaki pienimmätki eläimet joitai mul on ollu, nii on ollu täysin korvaamattomii, koostaan riippumatta. ((: sori ku ei tavallaa liittyny aiheesee mut sanoin kuiteski :D
Mulle hamsut merkitsevät erittäin paljon. Sen verran monta vuotta ne ovat olleet jo osana elämää, etten ihan heti sopeutuisi elämään ilman niitä.
Eiväthän hamsterit mitään koiria ole, mutta kyllä mun silmissä asetan koirat ja hamsut samalle viivalle, vaikka tietty koirat nyt aina ovat koiria.
Vaikka mulla on tällä hetkellä 6 hamsua, yhtä lailla oon kiintynyt jokaiseen kuin olisin, jos omistaisin vain yhden hamsun. Onhan meillä hamstereita enempikin, mutta noihin omiin on aivan erityinen suhde, kun niiden kanssa tulee enemmän puuhailtuakin.
Vaikka ovatkin yksinkertaisia, hamsterit ovat jokainen omanlaisiaan persoonia ja kyllä niistä jokaista jää suremaan ja kaipaamaan pitkäksikin aikaa - itse asiassa vuosiksi.
Ehkä mulla sitten on huonoja ihmissuhteita pirusti tai jotain, mutta kyllä hamsterit ovat tärkeämpiä ja läheisempiä kuin monet ihmiset - ihan yhtään inhimillistämättä hamstereita.
Omat hamsterini ovat olleet minulle kuin perheenjäseniä, koska sisaruksia ei ole. Jotkut ihmiset saattavat sanoa siitä, että eihän hamstereista ole mitään iloa, mutta olen siinä asiassa erimieltä. Ainakun on tullut pahamieli nii voi siinä katsoa kun pikkunen nukkuu ja tulee heti hyvä mieli :lov
Semmoinen oivallus pitää vielä lisätä, että minulle hamsterit eivät ole tärkeämpiä kuin ihmiset yleensä, mutta ehdottomasti tärkeämpiä ja läheisempiä kuin ne muutamat ihmiset / "kaverit" jotka pitävät harrastustani täysin hullunhommana ja pilkkaavat. :)
No ihmiset menee minullakin hamsterin edelle, mutta kyllä kun katsoo esim. koirasta hamsteriin niin pidän kumpaakin ihan yhtä tärkeänä. Hamsterit on mukava lisä elämään. : )
Nämä pienet nappisilmät ovat mun mielestä ihanimpia jyrsijöitä :lov
Kaikki hamsterit ovat tosi ihania. Erityisesti syrkit lähellä sydäntä :lov
Mulla on hamsun lisäksi vanhempien luona kolme punakorvakilpikonnaa. Ne on 14 v. ja mulle tosi rakkaita.
Kun muutin JKL:ään opiskelemaan jäi konnat Ouluun. Silloin tajusin tarttevani uuden mussukan jota hoitaa.
Hamsu Yoda tuli kuvioihin. Vaikka silloin hamsut oli täysin uus juttu mulle niin en enää voisi kuvitella elämääni ilman pikkujyrsijöitä. Yodan kunnosta huolehtiminen ja yhdessä puuhaileminen on itseisarvoisen tärkeitä juttuja.
En ajattele ihmistä ja eläintä samalla viivalla vaan koen yodan rakkaana ystävänä, joka tuntee ja ajattelee, mutta toimii paljolti vaiston varassa kuten eläimet tekee.
Yoda on mulle todella tärkeä, se on erityinen perheenjäsen. Nyt odotellaan uutta perheenjäsentä pikkurobotyttöä, joka vielä on poikueessaan... Nähnyt sen jo olen, mutta en tietty osannut tunnistaa kuka on tyttö ja poika siinä emon kyljessä...
Hamsut merkitsevät ERITTÄIN paljon, ne ovat perheenjäseniä eivätkä yhtään alempiarvoisia kuin mikään muukaan eläin. Ensin ihastuin hamsterin ulkonäköön sen jälkeen rupesin lukemaan niistä paljon ja kiinnostuin toden teolla, nyt sitten on vaikea kuvitellakkaan elämää ilman noita söpöjä nappisilmiä ;D Minulla tulee aina olemaan ainakin yksi hamsu :D
Ne on pieniä mutta arvokkaita eläimiä. Jotka ei ole mitään leluja.
Ihan saman laisia eläimiä kun kaikki muutkin. :lov
Pieniä mutta todella arvokkaita ja tärkeitä eläimiä minulle.
Ei värillä tai koolla väliä, puhui tai ei, perheenjäseniä ne ovat, mammanmussikoita :sydan
Neppari on minulle todella tärkeä. En luopuisi rakkaasta talvikostani mistään hinnasta. :sydan
Tässä jotain mitä hamsteri minulle merkitsee:
-Luottamusta :sydan
-Huolenpitoa :sydan
-Rakkautta :sydan
-Hellyyttä :sydan
-Pientä vaivannäköä :sydan
-Ystävyyttä :sydan
-Läheisyyttä :sydan
Niin nappula :grin
Ja vaikka tulee vastaan sekin ikävin hetki kuolema täytyy yrittää vain olla hamsterin kanssa vaikka huonolta näyttäisi ja eihän jos vie vaikka lopetukseen niin ei se raha kaikkea merkitse <3
Hamsterit ovat mulle tärkeitä, mutta tietenkin ihmiset menevät edelle. Vaikka nää ovatkin vain pieniä jyrsijöitä, niin silti niillä on ollut monella tapaa suuri merkitys mulle. Ja en osais kuvitella millaista mun elämä olisi ilman niitä.
meidän hamsu on perheen jäsen ja samalla tavalla tärkeä meille kuin muutkin lemmikit ovat ja ovat olleet. en antaisi pientä ikinä pois. Hamsterin puuhia on mukava seurata ja se saa aina hyvälle tuulelle :lov haluan että sillä on hyvä olla ja että se saa elää pitkän ja hyvän elämän meillä.
Hamsterini ovat minulle sekä rakkaimpia ystäviä, että arvostettuja perheenjäseniä, mutta myös hienoja eläimiä joiden hoitamiseen minä olen etuoikeutettu. Ne ovat rakas (ja ainoa) harrastukseni sekä omanlainen jännittävä elämäntyylini. Hamsut merkitsevät minulle siis todella paljon, kuten jokainen muukin lemmikkini talossa.
Jos hamsterini osaisivat puhua, ne varmasti osaisivat kertoa minusta sellaisia juttuja joita lähimmäisetkään ihmiseni eivät välttämättä tietäisi.
Lainaus käyttäjältä: "Yadell"Hamsterit ovat mulle tärkeitä, mutta tietenkin ihmiset menevät edelle. Vaikka nää ovatkin vain pieniä jyrsijöitä, niin silti niillä on ollut monella tapaa suuri merkitys mulle. Ja en osais kuvitella millaista mun elämä olisi ilman niitä.
Minä olen aina ihmetellyt tätä "tietenkin ihmiset menevät edelle".
Minusta ihminen kuin ihminen ei TIETENKIN mene edelle vain siksi että on ihminen. Minulla jokainen karvainen perheenjäsen on tärkeämpi kuin vaikkapa oma veli. Jos on hirveä ihminen niin sitten on hirveä ihminen ja kummasti siinä kiilaa rakkaat perheenjäsenet ohitse ;)
Lainaus käyttäjältä: "Tupuliina"Lainaus käyttäjältä: "Yadell"Hamsterit ovat mulle tärkeitä, mutta tietenkin ihmiset menevät edelle. Vaikka nää ovatkin vain pieniä jyrsijöitä, niin silti niillä on ollut monella tapaa suuri merkitys mulle. Ja en osais kuvitella millaista mun elämä olisi ilman niitä.
Minä olen aina ihmetellyt tätä "tietenkin ihmiset menevät edelle".
Minusta ihminen kuin ihminen ei TIETENKIN mene edelle vain siksi että on ihminen. Minulla jokainen karvainen perheenjäsen on tärkeämpi kuin vaikkapa oma veli. Jos on hirveä ihminen niin sitten on hirveä ihminen ja kummasti siinä kiilaa rakkaat perheenjäsenet ohitse ;)
Kuulostaa sinun mielestäsi ehkä tyhmältä, mutta itse luopuisin mielummin eläimistä, kuin esim. perheestä ja kavereistani. Hamsterit ovat mulle tosi tärkeitä, mutta ne elävät vain muutaman vuoden, ihmiset säilyy mun elämässä (melkein) koko elämäni ajan.
^ En mä sitä varsinaisesti ihmettele, kyllä mä ymmärrän että sinulle perhe ja kaverit ovat tärkeysjärjestyksessä etusijalla :)
Kyllä minullekin omassa elämässäni ihan etusijalla on oma aviomies. Myös muita tärkeitä ihmisiä on kuten eräät ystävät ja omat vanhemmat.
Olen tätä joskus oikein enemmänkin miettinyt ja huomannut että minulle eläimet ovat aivan äärimmäisen tärkeitä. Ne ovat täydellisesti osa elämääni, perhettäni. Ja näinollen viimeisimpiä asioita joista luopuisin. Siinä menisi moni ihminen ensin että hei hei :grin:
Lainaus käyttäjältä: "Tupuliina"^ En mä sitä varsinaisesti ihmettele, kyllä mä ymmärrän että sinulle perhe ja kaverit ovat tärkeysjärjestyksessä etusijalla :)
Kyllä minullekin omassa elämässäni ihan etusijalla on oma aviomies. Myös muita tärkeitä ihmisiä on kuten eräät ystävät ja omat vanhemmat.
Olen tätä joskus oikein enemmänkin miettinyt ja huomannut että minulle eläimet ovat aivan äärimmäisen tärkeitä. Ne ovat täydellisesti osa elämääni, perhettäni. Ja näinollen viimeisimpiä asioita joista luopuisin. Siinä menisi moni ihminen ensin että hei hei :grin:
Mäkin tosiaan luopuisin paljon mielummin monista ihmisistä, jotka eivät mulle ole erityisen tärkeitä. Hamsterit on mulle todella rakas harrastus, ja en niistä kovin helpolla luopuisi. Ja jos mulla todettaisiin vaikka allergia, niin se olisi mulle melkein maailmanloppu. Tarkoitin tuolla sitä, että mielummin kuitenkin luopuisin rakkaasta hamsterista, kuin ihmisestä. :)
No mun mielestä ihmiset ja lemmikit (nekään keskenänsä) eivät ole edes vertailukelpoisia. On vähän tyhmää ees aatella, tyyliin että "jos jonkun pitäisi kuolla niin kuka se olisi: hamsterisi, koirasi vai puolisosi" - ööh? Vähän sama asia kuin yrittäisi vertailla: kumpi on sinulle tärkeämpi asia, puolisosi vai vanhempasi? Molemmat ovat äärimmäisen tärkeitä, kukin omalla tavallaan eikä voi vertailla että kumpi on TÄRKEÄMPI. Näin minä asian näen.
Sanotaako näin että jos ukko tulis mahdottoman allergiseksi, jotta joutuisin hamstereista luopua, niin se olisi itsestään selvää että hamsterit lähtisivät. MUTTA jos ukko sais yhtäkkiä päähänsä, että hamstereista pitäisi luopua vain siksi että ne ärsyttävät häntä syystä X, niin sitten me ei yksinkertaisesti enää oltais ukon kanssa ylipäänsä samalla aaltopituudella elämän asioissa ja siksi ukko saisi lähteä. Hän saa kuitenkin rajoittaa taas eläinten määrää esim. siten, että jos päättäisin että mein koko kämppä saa yhtäkkiä olla täynnä hamsuasumuksia, niin tokihan hällä olis oikeus olla sitä vastaan enkä voi semmosessa päsmäröidä. Mut tuolla eläinhuoneessa kun ovat, niin en kyllä aio vastaisuudessakaan sopia yksittäisten hamstereiden hankinnasta :D
Hamsterit on mulle harrastus ja elämäntapa, pidin tossa pari vuotta hiljaiseloa, jossa ajassa hamsumäärä väheni tosi pieneen. Siinähän alko mennä jo pasmat sekasin, kun laitoin aina liikaa tuoreruokakippoja :D Muutenkin oli hyvä ottaa etäisyyttä harrastukseen, hengähtää välillä, nyt onkin sit taas ihan eri fiilis :)
Lemmikeitähän nuo ovat. Ei sillä tavalla kuin koirat, ettäkö paapoisin niitä joka päivä tai että itkisin kö kuolisivat, ja pystyn antamaan aikuisen hamsterini uuteen kotiin. Silti ne ovat siinä mielessä tärkeitä, että en halua niiden kärsivän missään suhteessa ja haluan että ne ovat tyytyväisiä elämäänsä. Tykkään kattella välillä kun touhuuvat ja minusta on mukava rakennella niille kaikenlaisia virikemyksiä. Sitten on tietty ihana kattella niiden kasvua ja kehitystä ja vanhenemista, hiplailla poikasia ja noin. Että vaikka eivät sinänsä ole minulle semmosia että tuntisin jokaisen persoonan kovinkaan hyvin, niin en silti halua ikämaailmassa niille pahaa, esmes säilyttää missään purkeissa ja ikään kuin ottaa esille silloin kun itteä huvittaa - ja haluan kuitenkin tunnistaa kaikki niin, että muistan mistä kukin on ja minkä ikästä jne..
Oon täysin samaa mieltä Mustikkamaan kanssa, kaikki ''koira vai perhe?'' kysymykset on tosi tyhmiä, koska niitä ei vain voi verrata keskenään :) Mutta ymmärän kyllä teidän kantanne hyvin.
Itselleni hamsterit ovat tärkeitä, vaikka en niitä jokapäivä paapoisi, kun Söpö lopettiin niin talo on äärimmäisen hiljainen ja uusi hamsteri on jossain vaiheessa tosiaan tulossa. Ne ovat rakkaita ja ihania lemmikeitä :sydan
Tällä hetkellä täällä asustaa yksi hamsteri, aiemmin ollut myös kaksi muuta. Suunnitelmissa on myös toinen syrkki tuon tämän hetkisen ainokaisen lisäksi. Todella rakkaita ovat ja tärkeä osa tätä jokapäiväistä arkista puuhastelua. Iloa tuottavat joka päivä, niiden touhuja on kiva seurailla ja niistä saa toki itsekin seuraa. Niistä huolehtiminen tuntuu tärkeältä, tahdon tehdä kaikille pienokaisilleni mahdollisimman hyvät oltavat. Perheenjäseniä ovat myös täällä, lemmikeiksi kaikki hankittuja :sydan:
Minulla on kissoja, koiria, gerbiilejä ja hamstereita. Kissat ja koirat ja jyrsijät, jos sinne viivaalle mentäisiin, että pitäisi päättää kenestä luopuisin niin ehdottomasti nuista talttahampaista.
Jos laitetaan viivalle kisut ja koirat vastaan ihmiset;. Elämässäni ei montaa ihmistä eloon jäisi jos valinta pitäisi tehdä näitten välillä. Semmosta.
Hamsterit on minulle ihan harrastus. Sellainen mukava lisämauste elämään. On kiva seurailla niiden käyttäytymistä ja luonnetta, järjestellä häkkiä, laittaa ruokia... :mhappy:
Mulle hamsterit ei ole tavallaan perheenjäseniä, vaikka nuo pikkuotukset ihania ja rakkaita onkin. Mä lasken mun perheenjäseniksi vain mun ihmisperheen ja koiran.
Hamsteri (tai joku muu pikkujyrsijä) on kyllä niin vahvasti osa mun arkea, että olisi ihan hassua jos sitä ei olisi. Varmasti tulee hommattua uusi hamsu, kun nykyinen joskus kuolee.
Sanoisinko että hamsterit ovat peräti intohimoni kohde. Hamsterit on sama tavallaan harrastus, samalla hamsteri on mulle hyvin voimakkaasti perheenjäsen ja ystävä (vaikka esim. Vilja-talvikko ei taida pitää mua omana ystävänään, korkeintaan välttämättömänä pahana. :D), joka auttaa jaksamaan vaikeinakin aikoina, kun siihen saa niin täysillä keskittyä ja samalla kaikki muu unohtuu.
En tiedä osaisinko enää olla ilman hamsteria. Hamsterit on niin veikeitä ja niissä on ainakin mun mielestä paljon sellaista, josta ihmiset välillä sais ottaa oppia. Aina välillä minä ainakin kaipaan hamsteria muistuttamaan itseäni siitä että joskus on vaan pakko pysähtyä levähtämään (vaikka sitten keskelle terraariota ja ihan sama jos näyttää vähän kuolleelta...) ja joskus pitää uppoutua omiin turhiinkin projekteihinsa täysillä (esimerkiksi joskus mökeissä ei ole ovia, ne tukitaan puruilla ym. josta löytyy myös toinen elämänohje: joskus on parempi vaan vaikka väkisin teeskennellä ettei joitakin asioita ole, koska ne vaan on niin turhia).
Pitäskin oikein koota lista näistä hamstereiden nerokkaista ohjeista!