Poikaspäiväkirjat 3

[Anzukka]

^^Minä taas olen huomannut että periytyminen menee päähän paremmin kuin yksikään kieli tai matemaattinen kaava. :) Itse harjoittelen tietty vieläkin vähän mutta aikalailla on genetiikka hanskassa. Jos pidät hamsujen genetiikkaa hankalana niin menes katsomaan hiiriyhdistyksen sivuilta hiirien genetiikkaa ;) Se on ku koittais ottaa hieroglyfeistä selvää :D

[lentsu]

sarsu: veri papereissa ei merkitse sitä, että ketään olisi syöty tai että jokin olisi vialla. Kuuluu ihan asiaan, että synnytyksessä tulee vähän verta, mikä jää sitten niihin papereihin, jotka ovat olleet pesässä emon alla silloin kun synnytys on ollut käynnissä.

Piia: kyllä mun mielestäni emo syö myös ne heikot, elinkelvottomat jälkeläiset. Mulla on ainakin yhdestä poikueesta kokemusta, kun kerran olis semmoinen kummajaispoikue, että toisella viikolla kaikki syrkkilaikukkaat alkoivat yksitellen nääntyä ja laikuttomat jäivät henkiin. En silti ehtinyt muistaakseni poimia ainuttakaan kuollutta poikasta pois, kun emo söi ne kaikki. Ehdin kuitenkin nähdä että poikasilla ei ollut kaikki ok. Myös viime poikueesta katosi Taiskalta toisella viikolla yksi ainoa poikanen - enkä usko että oli sattumaa että se oli se kaikkein pienin. Luulenpa että se on semmonen eläinmaailman varotoimi, että kun se kuollut poikanen ei voi jäädä pesään eikä sitä voi viedä pesän lähelle myöskään, koska se houkuttelisi petoja, niin taloudellisinta on että emo hoitaa sen syömällä pois jaloista, oli kuolinsyy mikä tahansa.

[wiidii]

Meillä on joskus löytynyt myös puoliksi syötyjä hamsulapsia, jotka emo on sitten potkinut jonnekin pesän ulkopuolelle puruihin.  :roll:  Ei mitään kivoja löytöjä kyllä.

[Mustikkamaan]

Onhan se vähän äklöä joo et niitä puolikkaitakin joskus löytyy, mut se kuuluu elämään vaan eikä saa ihan liian herkästi järkyttyä näistä kasvatuksen miinuspuolista. Virkkeen toinen puolikas lähinnä siis kasvattajanaluille.

Kyl emo tosiaan syö niit heikkoja/elinkelvottomia. Siks onkin aika harvinaista (mun kokemuksen mukaan), että kuolleita poikasia joutuu poimimaan lusikalla pois, ellei niitä oo useempi ni eihän sinne emon masuun mahdu. Tietty joku puutostilakin voi aiheuttaa poikasten syömisen, ja se puutostila voi tulla salakavalastikin - hamstereilta kun ei noita mitään veriarvoja tms. tiineysaikana seurata. Ja tietty emolla voi vaan yksinkertasesti viirata päässä, se voi tuntea siten itsensä turvattomaksi vaikkei syytä olisi eikä sitä päällepäin näkyisi, tai tulla joku muu ahdistus-ähky.

[PiiaL]

Jostain syystä meillä eivät emot ole syöneet kuolleita poikasiaan, vaan olen saanut ne kuivuneet nahkiaiset sieltä itse poimia pois purujen seasta. Siitä minulle sitten on tullut sellainen olo, että varmaan sitten kokevat juuri olonsa aika turvalliseksi, kun eivät ole nähneet tarpeelliseksi raatoja hävittää(ja on varmaan ollut antimiakin tarpeeksi tarjolla, niin ei ole ollut nälkäkään). Nämä poikaset ovat olleet suurien poikueiden pahnanpohjimmaisia, jotka joko eivät ole jostain syystä kehittyneet normaalisti tai ovat saaneet liian vähän maitobaarin antimia. Niin eli siis varmaan loppujen lopuksi poikasten syöminen, oli poikasten kuolinsyy elinkelvottomuus tai tappo, on varotoimi turvallisuuden vuoksi.

[wiidii]

Meillä nimenomaan on noi pahnanpohjimmaiset syöty, ainoastaan sellaiset turvonneet pallomahat olen joskus joutunut itse poimimaan pois - eivät siis ole olleet minun nähden turvonneita, vaan löytyvät pesästä tai pesän vierestä kuolleena ja pallomahaisia. Aina se on harmi noita poimia pois, mutta en koskaan mitään ällöä ole tuntenut. Elämän kiertokulkua huonoimmaista päästä.  :S

[PiiaL]

Onhan se elämän kiertokulkua huonoimmasta päästä, mutta kuitenkin olen osannut aika tunteettomasti suhtautua noihin kuolleisiin poikasiin. Ei mitään ällöpuistatuksia tai tirautteluja niiden takia. Eihän ne vielä ees näytä hamstereilta nakki-iässä, enkä ole vielä kerennyt niiden persooniin kiintyä, niin se siinä varmaan on. Mutta tietty on harmillista, etenkin jos useampi karsiutuu porukasta.

[Marla]

Meidän tapauksessa jokin oli pielessä, etteivät poikaset olleet elinkelpoisia, mutta Marlan tapauksessa voisin ajatella, että emo ei jostain syystä sitten kokenut poikasten ympäristöä tarpeeksi turvalliseksi? Oliko hamsteri lainassa sinulla jostakin vai ihan oma, sinun kämpässäsi asunut? Minulle on kuitenkin muodostunut aika vahva olettamus siitä, etteivät emot syö elinkelvottomia, heikkoja jälkeläisiään vaan syöminen olisi nimenomaan turvattomuuden tunteesta johtuva varotoimi.

Naaras oli sijoitushamsteri, eli ei siis vakiasukki täällä, ja oli synnytyksen aikoihin sekä jälkikäteen muutaman päivän huomattavasti hermostuneen oloinen, vaikka mitään selkeää syytä en moiselle nähnyt, siksi en uskaltanut ihan heti mennä pesään kurkkimaan. Kuitenkin terraariossa sai olla suht. eristyksissä, ei ollut melua enkä uskoisi koirankaan läsnäolon vaikuttaneen, kun on koiriin tottunut ja tuo koira ei päässyt minkäänlaiseen kontaktiin naaraan kanssa. Ketään muita ihmisiä täällä ei asu, eli ei ole mahdollista, että kukaan olisi pesärauhaa häirinnytkään.
Tiedä sitten, mikä mahtanut olla syynä sille, että poikaset piti popsia poskeen - ainakin eläviä sieltä syntyi.

Täytyy katsella, yhdistäisikö nuo jossain vaiheessa uudemman kerran. Kumminkin molemmat vanhemmat ovat suvullisia hamstereita, eikä taustalla pitäisi olla mitään hämärää - voihan siltikin syntyä sairaita poikasia, eipä sillä. Voi tietty olla myös niin, ettei naaraan hermot kestä, vaikka ei normaaliarjessa ole järin hermostunut ollut.

Mua ennen kaikkea sapettaa, että kaikki katoavat - ei noihin tosiaan erityisen tunteillen osaa suhtautua vielä nakki-iässä.

[PiiaL]

^ En tarkoita ympäristöstä häiriintymistä sillä, että konkreettisesti joku menee hämmentämään terraariota, vaan juurikin sitä, että ympäristö vaihtuu juuri kun hamsteri on herkimmillään, poikimassa. Hamsteri kyllä tietää hajuista ja äänistä ympärillään, jos on eri paikassa, vaikka olisikin omassa asumuksessaan, missä on siihenkin asti ollut. Olikohan se ihan hamsterin.infon foorumin aikoihin, kun muistan foorumilta lukeneeni, kun joku ihmetteli, miksi hamsterit syövät poikasensa, vaikka hän siirtää terraarion aina synnytyksen ja poikueen hoitamisen ajaksi eri huoneeseen, jossa on mahdollisimman hiljaista ja käydään tosi harvoin. Minun mielestäni hamsteri voi tuossa tilanteessa stressata normaalin elinympäristönsä äkillisestä muutoksesta niin, että ei koe poikueensa olevan turvassa. Ja tämä on varmasti ihan yksilökohtaista miten helposti eläin stressaa asioista, kuitenkin kuten sanottu, tällöin naaras on aika herkillä. Meillä kun asutaan koko ajan olkkarissa, eletään ihan normaalisti ja telkkaria katsotaan, vaikka kuka siellä samaan aikaan poikisi. Hamsterit tietävät elämän normaalista äänistä, että kaikki on ihan niin kuin aina, eli on turvallista myös poikia.

[Marla]

^ Niin juu, mä sitä tuossa ajattelin lähinnä niin, kun ei tosiaan varsinaisestä häiritsemisestä voi olla kyse. Tietty täällä on aivan eri haju- ja äänimaailma kuin varsinaisessa kodissa.
En mäkään noita siirtele poikimaan minnekään rauhallisempaan paikkaan, vaan tuossa huoneessa ovat missä muutenkin, tiedä nyt, mitä tuon kanssa keksisi.

[lentsu]

Meillä on 14 poikasta!  :c8

[Saana]

Meillä on 14 poikasta!  :c8

Onnea! xD

[Anonymous]

Kylläpä on isoja poikueita porukalla nyt, Lentsulle onnea isosta poikueesta :mrgreen:

[Unipallo]

Meillä on 14 poikasta!  :c8

Ihanaa!  xD  :lov

[lentsu]

Pikkuiset L:t saivat nimet!  :) Nimiä tarvittiinkin sit aika monta.  xD Laitoin myydään-osastolle. Kohta kuvaamaan! Mies lupasi laittaa tänään mun koneeni kuntoon! (mun oma kone on siis ilman nettiä enkä kehtaa tälle miehen työpaikan macille ladata hamsukuvia  :roll: )