Varhaisin hamsterimuisto

[spellcaster]

Mä muistan jostain 90-luvun alkupuolelta kun serkulla oli muistaaksen normaali syrkki. Näin sen vaan kerran enkä tiedä oliko se sillä edes koko aikaa. Lisäksi mun kaverilla oli ala-aste aikaan kans norre, tosin se asui ehkä halkaisijaltaan 30 cm ja korkeudeltaan 20 cm häkissä  :roll:   Enpä itse silloin mitään tuollaisten seikkojen perään tajunnut, mutta tänä päivänä tuo häkki lentäisi heti roskiin jos sellaisen näkisin  

Omiin hamsuihin liittyvä eka muisto oli, kun faija toi mun ekan hamsterini kotiin (mulle piti tulla gerbuja mutta eläinkaupassa ei sattunu olee kuin hamstereita...  :D  ). Se tuli keittiöön ja kopautti pienestä pahvilaatikosta yhen norren keskelle keittiön pöytää ja totes että "tämmönen löyty eläinkaupasta". Hamsuparka oli ihan kauhuissaan mutta sain sen takaisin laatikkoon ja vein häkkiinsä. Maailman paras hamsteri siitä tulikin sitten  :sydan

[Sintturainen]

Se kun itse halusin hamsterin ja sen sainkin kun gerbiilini oli vasta kuollut. Sitä en muista miksi halusin juuri hamsterin. Eka hamsuni sit oli pk p.s creme naaras "Nelli Karamelli" josta tuli kasvatukseni kantaemo, siellä jossain kaukana varmasti vieläkin...

[Deesa]

Joskus pienenä tyttönä (6-7v.) näin mummini naapurin tytöllä syrkin, joka ei kyllä tieteskään sillon päivällä ollut hereillä... Ja sen takia en oikein innostunut siitä, kyllä se tyttö herätteli sitä (vaikkei tietenkään ole sopivaa) mutta siltikään en innostunut. Mutta myöhemmin samalla tytöllä oli talvikoita joista kiinnostuin ja siitä lähti oikea hamsuinnostus liikkeelle, joka on vain voimistunut ikää myöten. :)

muoks. Ohhoh, olinkin jo kirjoittanut tänne  :roll:  Voi mua huonomuistista  :kieli

[Janika S.]

Ensimmäinen muisto taitaa olla vuodelta öööm.. 2006?
Mulle tuli silloin eka talvikko, ennestään meillä oli ollut jo gerbiileitä.

[Alkemistin]

Ensimmäinen lapsuusmuistoni hamstereista on, että vanhempieni ystäväpariskunnan luona kaivoimme pakastimesta jäätelöä ja sieltä tipahti lattialle jäätynyt syrkki. Olivat siis laittaneet hamsun kuoleman jälkeen sen pakkaseen odottamaan kesän tuloa, että voivat haudata mökille. Minusta se oli outoa ja vähän ällöä.
Joillain kavereillanikin taisi olla syrkkejä, jotka olivat mielestäni tavattoman tylsiä ja alttiita puremaan. Itselläni oli marsu, rottia ja kaneja. Käppäreitä ei tainnut silloin olla kellään.

Ensimmäinen hamsteri (syrkki toki, muuta en voinut ajatellakaan ;) meille tuli, jotta välttyisin hankkimasta koiraa. Tytär oli mankunut koiraa seitsenvuotiaasta asti ja hoitanut/hoitaa naapurin koiria antaumuksella. Kääpiökanimme kuolemasta oli pari vuotta ja itsestänikin tuntui, että olisi taas aika ottaa lemmikki. Minusta hamstereissa oli kiintoisaa lähinnä genetiikka, mutta yllättäin tykästyin tyttären hamsteriin. Se oli ja on paljon kiltimpi, huvittavampi ja seurallisempi kuin mitä kuvittelin hamsterin voivan olla. Pikkuhiljaa nitä on sitten tullut lisää.. Nyt poikani murehtii, kun hänen huoneessaan on vain yksi. Eiköhän se tällä innostuksella korjaannu.

[Vevve]

Varhaisin muisto minkä muistan taisi olla, kun menimme ostamaan ensimmäistä hamsuamme Itäkeskuksen Faunattaresta. Isossa muovilaatikossa vilisti hullun iso lauma normaalin ja helmiäisnormaalin värisiä talvikoita, valitsin normaalin naaraan ja äitini mäkätti kun helmiäisnorre olisi kuulemma ollut hienompi 

[Janzu]

Ala-asteella, olisiko ollut 5. luokkaa, kysyimme kaverin kanssa ekaluokkalaiselta kummilapsioppilaaltamme, mitä hän haluaisi synttärilahjaksi, ja vastasi että hamsterin. Aloimme sit tosissaan miettimään sitä hamsteria, soitimme tytön vanhemmillekin ja kysyimme mielipidettä tähän ja myöntävä vastaushan sieltä tuli. Halvalla pienen monikerroksisen häkin löydettyämme menimme synttärien lähestyessä eläinkauppaan etsimään sitä oikeaa pientä kaveria, ja se oli sit selvä juttu kun yhdestä terrasta kurkisti nätti laikukas campbellilapsi, joka saikin nimekseen Bella. 

Tulihan ko. hamsteria mm. ulkoilutettua valjaissa ja muuta tyhmää, mutta tuli silloin jo ruokinnastakin kyllä aika paljon luettua, eikä siinä sit mennytkään kuin reilu vuosi kun mulle muuttikin jo oma ensimmäiseni. 

[Jadesku]

Oma ensimmäinen muistoni on, kun olin vasta noin 4-5 vuotias. Meillä oli silloin akvaario, ja kävimme eläinkaupasta hakemassa lisäystä akvaarioon (Kaloja siis). Pikkuisenakin olin aika kiinnostunut jyrsijöistä, ja hamstereita oli pakko käydä katsomassa!:) Ensimmäinen näkemäni elävä hamsteri oli harmaa ja aika iso (En muista rotua) ja eläinkauppias sanoi sen olevan jo aika vanha, hän yritti kaupata sitä minulle, mutta en silloin vielä voinut kuvitellakkaan haluavani hamsteria, vaikka ne olivatkin ihania, ja nykyään minulla onkin hamsteri joka on jo noin 1.8 vuotias.

[Unipallo]

Mä muistan 80-luvulla ala-asteella ollessani silloisella luokkakaverilla oli hamsteri. Muistan sen haiskahtavan häkin heidän keittiön jossain sivupöydällä. Siellä näkyi aina vain mytättyä vessapaperia ja hmm tymäkkä haju. Mietin aina, että "jännä" eläin tuokin, kun ei näy mitään.  Heillä oli myös yksi marsu sellaisessa muovisessa pyykkikorissa.  Muistan aina säälineeni näitä eläimiä, kun mielestäni niitä ei hoidettu ihan niin kuin ois pitänyt.

[Dee]

Varmaan joskus muksuna jossain eläinkaupassa olen ihastellut ihka ensimmäisiä hamsujani joskus muinoin.
Mutta oikeasti kaikista paras ja mieleenpainuvin ollut kun sai sen ihka ensimmäisen OMAN hamsterin (syrkki) kotiin dunaan vipeltämään tuossa -11 lokakuussa. :)
Niin ja siinä hakutilanteessa unohin ihan kysyä hamsun kutsumanimeäkin. ;D

[zazo]

Pikku lapsena ihailin pikku jyrsijöitä eläinkaupassa haaveillen omasta, mutta eihän vanhempani niihin silloin oikein lämmenneet. Sitten vuonna 2009 oli työharjoittelussa Faunattaressa, johon kasvattaja toi suloisia hamsupoikasia ja sieltä heti ihastuin mustaan vkkk. Syrkki tarttui sieltä mukaan ja eihän siltä tieltä ole pois pääsyä 

[Ritu]

Mun kaverilla oli aikoinaan Manja niminen normaalin värinen hamsteri. Me aina leikittiin sen kanssa, juoksutettiin sitä lattialla ja hiekkalaatikolla (kyllä, oltiin täysin älyttömiä), johon tehtiin sille käytäviä mitä pitkin se sitten juoksi. Manja inhos ku se herätettiin, äksyili meille kauheesti (kyllä, herätettiin se päivällä). Se nukku puolikkaassa kookospähkinässä ja sillä oli ihan liian pieni häkki. Olin ihan penska sillo.

[delfi76]

Mä manguin pienenä aina jotain eläintä ja sain lopulta undulaatin, sen kuoltua sain uuden undulaatin.... En ees muista oliko kellään kaverilla hamsteria, gerbuja kylläkin. Eläinten ystävänä kävin sit isompana eläinkaupassa katselemassa eläimiä ja siellä olen hamsteriin törmännyt eka kerran.
Eka hamsu tuli mulle vähän niinkö vahingossa olin 17v. erään tutun laspi oli tullu allergiseksi ja hamsulle piti löytää koti. Äiti oli ulkomailla ja kun se soitti niin kerroin hätäseen, että nyt mun on pakko pelastaa se kun se muuten lopetetaan... en saanut kyllä kunnon lupaakaan, mutta hamsu muutti meille silloin (äiti ei tykänny eläimistä erikoisemmin) Turbo-Taku oli PK creme vn uros tuolloin noin 1vuoden ikäinen ja eli mullakin liki 2,5vuotta 
Sen kuoltua on ollut punakorvakilppari, seeprapeippoja ja koiria.
toisen koiramme kuoltua 2010 Aloin isännälle puhuu, että Tyttäreni haluaisi hamsterin joka sit hänelle ostettiinkin synttäri lahjaksi Nöpö oli pk normaali naaras (ostettiin muka pk uros) ja sit tietenkin pojan piti saada oma hamsu ja helmikuussa 2011 tuli Jekku LKS kyyhkynharmaa vn naaras (piti olla pk uros) han kasvattajlta ostettiin...   
Huomattiin näyttely ilmoitus ja mentiin Nöpön kanssa sinne tutustuttiin Simonahon Paulaan joka tykösty Nöpöön ja sit teetettiin meillä eka poikaset ja kotiin jäi Crossi pk keltainen  UROS  :D, ja sit Jekkukin teki poikaset ja ja ja ...
no tiedättehän....

[Alkemistin]

...Tyttäreni haluaisi hamsterin joka sit hänelle ostettiinkin synttäri lahjaksi Nöpö oli pk normaali naaras (ostettiin muka pk uros) ja sit tietenkin pojan piti saada oma hamsu

...sit Jekkukin teki poikaset ja ja ja ...
no tiedättehän....

Tiedetään   Ihan kuin meiltä.

[MortimerRiddle]

Serkullani oli talvikko, sellainen pieni ja harmaa naarashamsu, varsin jännittävä. Vähän sen jälkeen kun sitä oli käyty ihailemassa sain minä 10-vuotias kuulla, että saisin oman ihka ensimmäisen hamsun. Paikallisessa eläinkaupassahan sitä sitten koulukaverin kanssa lähes joka päivä käytiin, mutta sieltä on jäänyt lähinnä mieleen vinkat seeprahiiret, hamsterit taisivat olla kaikki niihin aikoihin unten mailla. Hiirihän se sitten olisi tietenkin pitänyt saada, mutta onneksi äitini puhui pääni yli ja akvaariokaupasta tarttui mukaan pienen pieni robovauva, jolla oli reikä toisessa korvassa. Muistan kuinka minua silloin neuvottiin hamsterinvalinnasta, että sellaista ei saa ottaa, joka nukkuu, koska se ei sitten muuta teekkään. Niinpä minä valitsin sen hamsterin, joka oli parhaillaan nujakoimassa sisaruksensa kanssa. Siinä oli kauppiaalla työtä saada se hamsu nostettua häkistä kuljetuskoppaan. Nimekseen uusi perheenjäsen sai Papu. Muistan, kuinka tapasin vain istua häkin edessä ja katsella, kuinka hamsteri puuhasi omiaan.