Ekan hamsterinne tarina

[Hamsunen]

No me toivoimme kovasti hamsteria me oltiin aneltu sitä jo 2kk no  joka ilta me kysyttiin saatasko hamsu ja kun vastaus ooli "EI :|  " niin tietysti me kysyimme "miksi " Tätä oli jatkunut jo reilu 1kk Me yritettiin todistaa että me ostataan hoitaa  hamsua lainaamalla tuhansia ja taas  tuhansia hamsteri kirjoja mutta ei se auttanut " Äiti väitti että ne on niinkun "hiiret" ja kun äiti palkää hiiriä no me ei luovutettu pitkän keskustelun jälkeen me sovitiin suunitelma huomen aamuna me anntiin vanhenpienme ymmärtää että keskustelun jälkeen luulimme vastauksen olevan "KYLLÄ" ja se tietysti toimi saimme hamsterin ja nimeksi tuli "Rusina "  No joo aika pitkäö tarina :oops:  mutta Faktaa :sydan

[Ken_G]

Lyhytkarvainen keltainen syrkkipoika Leevi (Algernon) tuli meille elokuussa 2004, lähinnä silloin 9-v. poikani lemmikiksi, vaikka olihan se koko perheen sylilöllykkä. Sukujuuriltaan Leevi oli Vivaldine´s keltaista linjaa, Suvi Attilan ensimmäisestä poikueesta. Leevi eli pitkän elämän ja löytyi dunastaan jyväkupille tuupertuneena joulun alla 2006, melkein 2 v 5 kk ikäisenä. Pojan suru ja ikävä ensimmäisen lemmikin perään oli lohduttoman suuri, mutta sen jälkeen hän on oppinut tottumaan hamsujen lyhyeen elämänkiertoon samoin kuin pikkusiskokin. Pihallemme ruusupensaan ja auringonkukkien väliin on haudattuna jo 18 hamsua.

[Hamsunen]

No me toivoimme kovasti hamsteria me oltiin aneltu sitä jo 2kk no  joka ilta me kysyttiin saatasko hamsu ja kun vastaus ooli "EI :|  " niin tietysti me kysyimme "miksi " Tätä oli jatkunut jo reilu 1kk Me yritettiin todistaa että me ostataan hoitaa  hamsua lainaamalla tuhansia ja taas  tuhansia hamsteri kirjoja mutta ei se auttanut " Äiti väitti että ne on niinkun "hiiret" ja kun äiti palkää hiiriä no me ei luovutettu pitkän keskustelun jälkeen me sovitiin suunitelma huomen aamuna me anntiin vanhenpienme ymmärtää että keskustelun jälkeen luulimme vastauksen olevan "KYLLÄ" ja se tietysti toimi saimme hamsterin ja nimeksi tuli "Rusina "  No joo aika pitkäö tarina :oops:  mutta Faktaa :sydan

[Gina]

Ensimmäisen hamsuni sain v. 2002 kun olin kahdeksan.
Jenna oli syyrialainen , ostettiin se eläinkaupasta, vaikka ei olis uskonut.
Jenna nimittäin oli aivan ihana ja hurmaava pikku neiti kun se meille tuli  :lov  Se rakasti olla sylissä ja rapsuteltavana ( toisin kuin muut hamsuni ovat olleet ) hän oli rauhallinen, mutta silti aktiivinen, rakensinkin sille häkin dunasta ja päälle kiinnitin pienen marsuhäkin, eli siis tilaa ja virikkeitä oli. Jenna eli 3v 2kk , mikä on todella hyvä saavutus ja olen vieläkin ylpeä että hänellä oli niin pitkä elämä ja kuoli täysin terveenä.

vieläkin vähän ikävä sitä nassukkaa  :angel

[Rauhaisa]

Sain ensimmäisen hamsterini muistaakseni syksyllä 2005. Sain silloin vihdoin oman huoneen ja äiti suostui ottamaan hamsterin kissatalouteen. Hamsteri muutti kotiimme läheisestä eläinkaupasta, jossa oli silloin kaksi syrkkinaarasta, joista sain valita. Nimesin hamsterin Nekuksi värityksen takia :) Ensimmäisinä iltoina en meinannut malttaa käydä ollenkaan nukkumaan, kun olisin vain halunnut seurailla hamsun touhuja.
Nekku eli hieman vajaa 2-vuotiaaksi. Vein sen eläinlääkärille takapäästä valuvan haisevan eritteen vuoksi. Syyksi paljastui todennäköisesti suolistokasvain ja rakas hamsterini nukutettiin ikiuneen.

[Yadell]

Ensimmäisen hamsterin sain tammikuussa 2008. Olin pitkään yrittänyt saada vanhempia suostumaan marsuihin. Äiti ehdotti, että jos ottaisin ensin hamsterin, ja jos osaan hoitaa sen, niin saan sen jälkeen marsuja. Yhtenä iltana vanhemmat sanoi, että käydään tänään katsomassa hamstereita eläinkaupoissa. Luulin tosiaan koko ajan, että menemme vain katsomaan, ja yllätyin iloisesti, kun he eläinkaupassa kysyivät minulta ja siskoltani, että minkä noista haluaisitte.  Valitsimme sitten Nitan ja nimi oli keksitty jo aiemmin. Nita oli väriltään syyrialainen ja väriltään lk keltainen valkonauhainen, tosin en sitä aluksi tiennyt, vasta kun kiinnostuin näyttelyistä, aloin miettimään sen väriä.
Nita oli täydellinen ensimmäiseksi hamsteriksi. Aluksi se oli arka, niin kuin hamsterit yleensä, mutta lopulta se kesyyntyi ja siitä kuoriutui upea eläin. Se oli luonteeltaan todella lempeä, eikä purrut ikinä - paitsi jos laittoi käden sen pesään, sen erehdyinkin pari kertaa tekemään.
Monia virheitä ensimmäisen hamsterini aikana tein, käytin sitä ulkona ja ostin tietysti valjaat ja juoksupallon. Nitan ansiosta olen nykyään paljon viisaampi, ja hoidan nykyiset hamsterini oikein, asumuksetkin ovat nykyään suositusten kokoiset.    Nitan ansiosta olen tutustunut jyrsijänäyttelyiden ihmeelliseen maailmaan ja tutustunut ihaniin ihmisiin, joita ilman en voisi kuvitellakaan eläväni. ?
Nita jouduttiin lopettamaan loppukesällä 2009 vanhuuden mukana tuomien sairauksien takia. Ikävä on suuri. Nuku rauhassa, rakas.

Nita Ilona
25.10.2007 - 24.07.2009

[Nilla]

Mun tarina on melko lyhyt      No mutta niin, eka hamsteri tuli todellakin vasta, kun äiti varmistui, että oikeasti olin kiinnostunut hamsuista eikä se ollut mikään hetken mielenjohde, niinkuin yleensä todella monella tuon ikäisellä (8v)  Eka kiinnostus hamsuihin tuli siis 8- vuotiaana jolloin suunniteltiin kaverin kanssa välitunnilla kalliolla (muistan hetken vieläkin ihan älyttömän hyvin!) et vitsit ku olis ihanaa ku meillä ois hamsterit! Kaveri kertoi, että mielummin ottaisi kääpiöhamsterin ja mä hädintuskin tiesin et on olemassa jotain kääpiöhamstereita.

No mut siitä se sit lähti, aloin ettii tietoa netistä ja kirjoista. Sitten löysin jonkun foorumin. Se oli mun mielestä sillon se hamsteri.info, koska muistan kun surin kun yhtäkkiä sivu ei enää toiminutkaan. Muistan hämärästi kuinka lueskelin kaikkia juttuja sieltä. Olinhan sitten jo vuoden lueskellut näistä norsuista niin sitten äitikin innostui. Alko kattelee kaikkia kasvattajia netistä, vähän autoin kyllä niitten löytämisessä     Monista poikueista kaikki oli sit just varattu kun sattui osumaan meidän silmään. Sitten löydettiin tämä musta valkonauhainen poika joka oli ainut musta poikueessaan, muut olivatkin kyyhkynharmaita. Äiti otti yhteyttä Carola Roivakseen, joka siis oli Ompun kasvattaja ja hetken päästä lähdettiinkin hakemaan Omppua.

Omppu pääsi asumaan pieneen häkkiin päiväksi ja seuraavana päivänä lähdettiin hakemaan kaupasta gabberia josta sitten herra sai koko ikäisen asuntonsa. Omppu oli ihastuttava hamsteri, niin kiltti ja rauhallinen! Omppu eli yli 2-vuotiaaksi, se meni yhtäkkiä huonompaan kuntoon, kävely oli hoipertelua ja kaatuili kokoajan. Muutaman päivän sisällä Omppu löytyi kuolleena pesämökkinsä edestä   

Onneks mulla on täällä yks aivan Ompun kaltainen hamsu, nimittäin Edina vanhus. Se on sukuakin Ompulle, tosin todella kaukaista, mutta silti ovat niin samankaltaisia.

[NormaJeane]

Ensimmäinen hamsterini oli robo, tuo pikkuinen punkkari He-Puli. Kävin eläinkaupasta pikkuisen hakemassa ja valitsin isoimman poikasen. Rakastuin ikihyvikseni ja tahdoin sitten kaverin He-Pulille, ostin siis veljen muutaman päivän päästä. Toiset ei enää tulleet toimeen joten Junttis sai uuden kodin sitten. He-Pulista tuli kahden pesueen isä joista vielä kaksi on minulla itselläni. He-Puli oli aivan ihana luonne, rakasti olla kädessä, koskaan ei venkoillu vastaan kun kynsiä leikattiin tai pidin kädessä. Sitten eräänä päivänä löysin rakkaan pienen miehen vaipuneena ikiuneen. Suru oli todella suuri, mutta vielä me joskus kohdataan <3

[anskumoi]

Muistan että olimme tulleet vanhempieni kanssa Caribian kylpylästä. Menimme sitten eläinkauppaan [!!] ja katselimme häkkejä. Meinasin ottaa ensin helmiäisvärisen naaraan ja pyysinkin jos sitä, mutta sitten pesästään tuli ulos toinen helmiäinen, söi posket täyteen ja tuijotti lasin läpi pistävästi silmiin ja se oli pakko ottaa :----D? päivä oli 7.2.2009 tiistai.

R.I.P ensimmäinen hamsterini Hamu, 7.2.2009 - 24.2.2011 ?

[Joku]

Ensimmäiseni ja tällähetkellä ainokaiseni on Toope:
Kaipailin joskus ylä-asteella pientä seuralaista ja hiiripoika oli mielessä mutta hiirten kasvaimet kuitenkin pelottivat. Niinpä etsiskelin tietoa muista jyrsijöistä ja löysin talvikon joka kolahti ja kovaa. Mutta hiiret jaksoivat kiinnostaa ja puntaroinkin suht. kauan näiden välillä, päädyin sitten talvikkoon, etenkin sellainen safiirin värinen miellytti silmää.
Noh, jatkoin sitten hamsteritiedon keräämistä ja kun hamsterien maailma aukeni minulle ja uskoin kykeneväni hoitamaan hamsteria hyvin, menin äidille hieman puhelemaan. Lupa tuli melkein heti, koska ahkerana eläintenhoitajana ja 15-vuoden ikään ehtineenä äiti ajatteli että hamsteria todellakin hoidettaisiin.
Tästä alkoi kasvattajien etsintä ja lähin löytyi sitten parin sadan kilometrin päästä, varattiin poikanen ja hankittiin kaikki tarvikkeet. Ja kuukauden kuluttua haettiin hamsteripoika nimeltään Pekka-Top, eli Toope. Ja hyvin on yhteiselo mennyt eikä ole kaduttanut, päinvastoin, Toope on ollut yksi kaikkein parhaimpia asioitani elämässäni :)

[Jadelini]

Minä sain ensimmäisen hamsterini vähän ennen joulua 2011. Tuli yhtäkkiä mieleen jännä ajatus, että mitäköhän hamsun omistaminen olisi? Lueskelin kirjoja ja selasin nettiä kovasti ja vanhempien vastaus olikin myöntävä. Sitten eräänä arkipäivänä koulun jälkeen menimme lemmikkieläinkauppaan ja katselin hamsuja varmaan puoli tuntia...
Pian ajattelin löytäneeni sen oikean. Vielä kysyin eläintenhoitajalta, onko se terve ja millainen luonne sillä on. Sehän oli vilkas ja kovasti meneväinen talvikkotyttönen. Aluksi nimesin sen Steriaksi, mutta sitä oli vaikea lausua ja muistaa, niinpä nimi vaihtui Jadeksi. Nyt neitonen asustaa tyytyväisenä 9 kk ikäisenä. Ero ei tunnu tulevan pian, sillä se voi hyvin (ja on vilkas!!). Toivotaan kaikkea hyvää  :sydan !

[Sahapukki]

Ensimmäinen hamsu tuli taloon vuonna -00, mutta olin silloin vielä niin pieni - että en muista siitä mitään, paitsi kuvien avulla. Tämä oli semmonen hopsu naaras merkkeineen. Eli kertakaikkisen mahtavan näköinen.

But my first hamster oli vkh campbelli, tätä ennenkin on hamstereita ollut ; mutta periaatteessa koko perheen yhteisiä. Tämä oma hamsteri tuli taloon muistaakseni vuonna 2009 / 2010 alkuvuodesta. Nimettiin Wiimaksi, ostin kasvattajalta. Silti tyttö oli todella erilainen kuin muut näkemäni campsyt - hyvin hurja jo heti alkujaan. Surullisina uutisina oli jokapäiväinen kiire, eikä hamsterille jäänyt paljoa aikaa, kuin iltaisin. Wiima opetti minulle hamstereista suurimman osan. Eli siis, jos joku minulta kysyy: miksi hamsterit ovat mielenkiintoisia? Vastaus oli päivänselvä. Ne opettavat, ja antavat halua jaksamiseen.
Vuoden iässä tytön käytös muuttui. Se oli entistä rauhallisempi, muttei antanut koskea itseensä. Puolenvuoden kuluttua Wiima alkoi voida todella huonosti, epäilin kasvainta. Ajattelin viedä Wiiman piikille, mutta viikon päästä hamsteri oli mennyt parempaan paikkaan. Wiiman kuoltua, ei ollut enää tätä upeaa hamsteria, jonka kanssa sain kokea ne parhaat jutut. I do not forget you, Wiima.

[Sulo]

Ensimmäiset hamsterit tulivat meille syksyllä vuonna 2009

Olin jo jonkun aikaa haaveillut omasta hamsterista, mutta äiti oli sitä mieltä että meille ei tule mitään eläimiä kun on jo kaksi kissaa. Aloin silti katselemaan kasvattajia ja myynti-ilmoituksia. Löysin erään ilmoituksen kahdesta syyrialaisesta, jotka annetaan pois pitovaikeuksien vuoksi. Juttelin vielä äitini kanssa asiasta  ja lupasin maksaa kaiken itse, sain sitten luvan ja parin päivän jälkeen käytiin hakemassa hamsterit. Nimesin ne Suloksi ja Viiruksi.
Kiertelin niiden kanssa paljon näyttelyissä ja vietin muutenkin paljon aikaa hamsterien parissa. Ne opettivat minua paljon, joka päivä opin jotain uutta! (:
12.3.2011 löysin Viirun kuolleena terrastaan. En koskaan saanut tietää mikä aiheutti tuon äkillisen kuoleman, mutta Viiru sai elää luonani melkein kaksi vuotta.
Sulokin alkoi mennä huonompaan kuntoon, mutta jaksoi silti vielä porskuttaa!
3.8.2011 Sulokin nukkui pois. Illalla kun Sulo heräsi otin sen normaalisti syliin, pidin siinä sitä jonkun aikaa ja tajosin sille herkkuja. Hetken päästä laitoin sen takaisin terraan ja menin katsomaan telkkaria jne. Parin tunnin päästä palasin katsomaan Suloa, mutta se oli jo nukkunut pois.
Sulo ja Viiru on haudattu mökillemme

[Daenerys]

Se oli vuosi 2003, kun toin ensimmäisen hamsterini vkh talvikko uroksen kotiin. Kyseinen talvikko eli kunnioitettavan pitkään, 2006 keväällä menehtyi. Tämän jälkeen ostin syyrianhamsteri naaraan saman vuoden kesällä. Syrkkineitosen nukuttua pois 2009, oli tässä muutaman vuoden tauko hamstereihin, kunnes nyt 2012 keväällä pk creme syrkki uros muutti luokseni.
Vähän meni ohi aiheen, kun kysyttiin vain ekan hamsun tarinaa, mutta näin tämä tarina on meillä edennyt...

[agilityhamsterit]

Torsti talvikko

Eka hamsterini, Torstin sain vuonna 2008. Olin halunnut pitkään koiraa mutta sitä ei voinut ottaa perheenjäseneni allergian vuoksi. Päädyimme sitten hamsteriin, sillä se olisi hajuton, helppohoitoinen ja sillä ei olisi kaljua häntää(äiti pelkää:D). Torsti haettiin ihan eläinkaupasta. Kävin silloin agilitykurssilla kaverin koiran kanssa ja innostuin kokeilemaan jotain itsetehtyjä esteitä Torstilla. Siitä se sitten lähti, hamsteriagility. Harjoittelin Torstin kanssa joka päivä ja se oppi todella nopeasti kaikki uudet radat ja mutkat.

Torstista oli oikeen juttu Aamulehdessä ja se pääsi telkkariinkin, YLEn Galaxi- ohjelmaan:).

21.4.2010 oli haikea päivä. Torsti oli vain paikallaan ja piti kummallista rohinaa ja ääntä. Sen silmät olivat puoliksi kiinni ja päätimme viedä sen eläinlääkäriin. Eläinlääkäri tutki sen ja totesi, että Torstilla oli mahassa suuri kasvain, jota ei voisi poistaa eli Torsti oli lopetettava. Se eli hienon elämän ja pääsikin melkein kahden vuoden ikään.

Seuraava hamsteri oli Sulo, myös talvikko ja tietenkin hamsteriagilityn uusi harrastaja;). Nyt huoneessani asustaa myös toinen jyrsimö, syrkki Simo ja sekin on päässyt vähän kokeilemaan agilityratoja.