Liian nuori hamsterin omistajaksi ?

[Juulia]

Olin n. 8-vuotias, kun ensimmäisen kerran innostuin hamstereista. Aluksi äiti ei oikein tykästynyt ideasta ja ensimmäinen oli "Ei". Syynä käytti sitä, kun meillä oli jo koira. Muutaman päivän ajan äiti kypsytteli mielessään ajatusta ja minä etsin kaiken mahdollisen tiedon hamstereista (nettiä meillä ei vielä tuolloin ollut...). Välillä, kun asiasta kysyin äiti oli sitä mieltä, etteikö koira jo riittäisi.
Suostuttelin äitini minun ja siskoni kanssa eläinkauppaan. Siellä menimme ensimmäiseksi katsomaan tietenkin hamstereita. Siellä oli n. kymmenkunta lk mustia ja lk normaaleja hamstereita. Aikamme pieniä ihastellessa, äiti lopulta tokaisi "No otetaan se hamsteri, kun täällä ollaan" :haha . Olin aivan sanaton ja luulin aluksi sitä vitsiksi. Kuitenkin äiti oli ihan tosissaan ja menimme katselemaan hamsterillemme tarvikkeita ja sen jälkeen menimme myyjän avulla valitsemaan hamsteria. Päädyimme siskoni kanssa lk normaali naaraaseen, jonka nimesimme Luluksi.

Tällä tiellä olemme edelleen ja hamstereita on harrastettu jo reilu 5-vuotta. Ensimmäinen hamsteri tuli siis v. 2004.

// Jankuttaminen ei siis todellakaan auta, vaan noi vanhempien mielestä jopa olla esteenä. Kannattaa omatoimisesti kerätä tietoa hamstereista ja mennä tietoineen päivineen vanhemman luokse ja kysyä asiasta. Mikäli vanhemmat eivät suostu, kannattaa kysyä kieltämiselle perustelut. Ja ei kannata antaa katteettomia lupauksia, kuten siivoan itse huoneeni ja lupaan parantaa koulunumeroita tai jotain vastaavaa, mikäli niitä ei myöskään noudata ;) .

[KaisaM.]

Itse olin jo 17v ensimmäisen hamsun hankkiessani. Meillä on joskus vuonna keppi ja kivi ollut marsuja ja niitä veljeni ei osannut hoitaa oikein ja ne eivät eläneet kauaa. Siitä äidille tuli mielipide ettei enää häkkieläimiä meille.

No, minä olin ihastunut hamstereihin ja vain ilmoitin että sellaisen otan. Ja minä otin. Ja parin kuukauden päästä sitten toisen. Ja kolmannen. Ja neljännen. Ja nyt niitä on kymmenen.  xD

Ja ei äidillä ole mitään sanomista asiaan. Ei sen tarvitse hoitaa mitään hamsuasioita, minä siivoan, käsittelen, ruokin, ostan kaiken.  :)  Kyllä äiti niitä välillä käy rapsuttelemassa ja innolla seuraa poikueideni kasvua.  :)

[trap]

^ Asut siis omassa kämpässä? Itse olen muuttamassa ensi vuonna yksin asumaan, tai itse asiassa toi (omakoti)talo jää mulle ja porukat muuttaa pois. Tilaa olisi yllin kyllin useammallekin hamsterille, ja olen jo alkanut suunnittelemaan lisäystä laumaan xD Se on vaan sitten niin kätevää kun ei ole kenelläkään mitään sanomista hamsuiluuni, kun kerran eivät saman katon alla asu xD

[Laku-kissa]

Ensin kirjoitin saarnauksen hamsuista tietokoneelle (esittääkseni kiinnostuksen), sitten juttelin äidin ja iskän kanssa asiasta. Äiti ja iskä lupasivat miettiä, mutta siskoni saa leopardigekon ja veljeni mopon, niin vaikka ne olivat aluksi JYRKÄSTI sitä mieltä että ei, ne sanoivat että pitää minunkin saada tahtoni periksi jos muutkin saavat :lov

Saan sitten kolmen viikon päästä olevan lomamme jälkeen tyttötalvikon :oops:

[KaisaM.]

^^En asu omassa kämpässä (mikä pelottava ajatus  :shock: ) vaan ihan kotona vielä.  xD

[hitan]

Aloitin pehmentämisen selittelemällä yleisesti kaikkea maan ja taivaan välillä hamsterien hoidosta ja elämisestä. Tätä jatkoin noin parin viikon ajan, kunnes äidin mahtava myönteisyys näkyi kysymyksenä "minkä kokoinen se on".

Mankumatta en kyllä päässyt vaikka ikää on jo 18, mutta lopullisen isän kanssa käydyn tiukan ja raastavan väittelyn jälkeen sain luvan, "mikäli saat kaikki tavarat ilmaiseksi"! :D Noh eipä se minua estä, töissä kun käyn niin oli helppo ostaa tavarat. Eipä äitiä hamalasti surkuttanut kun tulin esittelmään hamppupesää ja ruokakippoa sun muuta.

Nuoremmille, joiden vanhemmat ovat eläinvastaisia, ehdotan pitkää, pitkää ja pitempää suostuttelujaksoa. Älkää muuttako himoeläintänne kesken kaiken! Jos vanhemmat eivät taivu, niin on odotettava omaa kasvua. Itse odotin pleikkaa sen 10 vuotta, ja lemmikkiä yhtä pitkään. :< valitettavaa, mutta totta.

[Hamsuihminen]

No mä sain hamsun suostuttelulla. Isosiskolla oli ollu 6 vuotta sitten ja siihen aika vahvasti vetosin. Luin paljon hamsterin hoidosta ja esittelin tietojani vanhemmille. Lopulta sain ekan hamsterini, lk normaalinvärisen syrkkinaaraan sillä ehdolla että hoidan sen melko pitkälti itse :) Nyt on toinenkin hamsteri, pk soopelinvärinen uros :grin
Ja siitä että salaa ei eläintä pidä ostaa oon samaa mieltä.

[Handiis]

No juttelette siitä kotona ja kerrot ja vakuutat että jaksat hoitaa. (jos jaksat  :angel ) No kumminkin ei sitä kannata ottaa heti vaan että otan hamsun. ok! On siinäkin hoitamista. onnea vaan! :D

[hamsu fani]

itse sain ensimmäisen hamsun kun meidän  gerbiilit oli kuollu  ensin äiti sano jyrkästi ei mutta kun mentiin "vaan katsomaan"niin äidin sydän heltyi niin että viikko siitä meillä olikin jo hamsu kotona :)

[hhein_i]

Itse sain äidin suostumaan sillä, kun näytin haluamani hamsterin kuvan ja kerroin mitä minulle oli siitä kerrottu, eli että se on kiltti yms.. :)

[vkhViiru]

oman hamsun sain kun mentiin vaan 'kattomaan' ni sitten tuli hamsu mukaan heti kun äitikin ihastui..

[maria-helena]

Meille eka hamsu tuli kaverilta. On jo pitkään halunnu hamsterin, ja isä oli heti mukana.. Äiti vain oli se joka aiheutti ensin ongelmia. Kuitenkin sinnikkäästi kerroin äidille hamuista ja niiden hoidosta, ja vähitellen hän heltyi. Asiaan auttoi myös se, että kaverillani oli hamsuja ja niitä sitten esittelin äipälle. Plussaa oli myös se, että hamsulla on vain pieni häntä! ;) Eli meidän äiskä onkin niitä häntäkammoisia.. Seuraavat öttiäiset otettiinkin ilomielin vastaan! :D Eläintarhaa meille ei vielä kuitenkaan saa perustaa, vaikka en mie niitä otuksia kymmeniä tarvikkaan.

[Vilma]

Ystäväni oli saanut syntymäpäivänään lahjaksi syyrialaisen hamsterin. Ihastuin Viiruun kovasti ja aloimme siskoni kanssa pehmentää äitiämme. Äiti lupasi miettiä muutaman päivän ja ilmoittaisi sitten vastauksensa. Meillä ei ollut vielä tietokonetta, joten tiedon hankinta oli ollut melko mahdotonta.
Pari päivää kului, eikä äiti ilmoittanut vastaustaan. Menimme viikonloppuna hänen kanssaan paikalliseen eläinkauppaan ja pitihän se arvata. Äiti ihastui pieniin hamsterilapsiin ja osti meille yhden.
Nimesimme hamsterimme Luluksi, koska äidinkin hamsteri oli aikoinaan ollut Lulu. En vielä tiennyt Lulun väriä, mutta tiesin kuitenkin, että Lulu oli kultahamsteri.
Pyysin isääni ottamaan selvää hamstereista ja hänhän sitten löysi Suomen Hamsteriyhdistyksen kotisivut. Isä liitti minut ja siskoni siihen ja tietoa alkoi vähitellen karttua. Myöhemmin paljastui, että Lulu oli ollut lyhytkarvainen normaali.
Nyt tästä päivästä on jo vuosia ja hamsuja on vain tullut lisää. Nämä viisi saavat kyllä riittää. Hamsterit ovat ihania eläimiä ja voin suositella niitä lämpimästi kaikille! :)

[Mia]

Mä olin halunnu hamsterii jo suunnillee eskarista asti. Sitte mun kaverin hamsteri sai poikasii ja yritin jankuttaa äitiltä sellasta. Sitte se suostu sillee että se olisi mun kaverilla ja kävisin aina hoitaas sitä sielllä. Sitten kun oli hetken sillee ollu, niin mun isäpuoli sanoi, että mi5tä hyötyy on eläimestä jos sitä nnäkee niin harvoin. Sitte se puhu mun äitin ympäri ja sain mun rakkaan Lumen meille asumaan ja meillä se on  vieläkin. <3

[vilkku]

sanottii vaa et se on helppo hoitisempi ku kissa mitä se oli meille luvannu mut ei kuiteskaa ostanu,sen oli pakko valita kissa tai hamsu [me haluttii sitteski hamsu] ja kun se oli ostettu,mun iskä rakastu sen poikasii ja ollaa ostamas lisää ;)