Yleinen pulina poikasten teettämisestä osa 2

[Mustikkamaan]

Mä jotenki kelaan nykyste, et luonto on ajatellu nää asiat jo mein puolesta. Tottakai pitää ottaa niitä seikkoja huomioon, mitä luonto ei hoida eläinten häkissä ollessa - mutta jos poikueessa on pari hengetöntä ja muu poikue on hyvävoipasta, niin veikkaan että ne kuolleet poikaset katoaa sieltä melko pian vaikkei ihan samointein katoisikaan (ja enhän mä tätä vedä hatusta, onhan mulla kokemusta aikas monta poikuetta). Eri asia on tietysti, jos iso osa poikueesta saati koko poikue on kuolleita, niin niissä on jo vähän liikaa syömistäkin.

Enikeis. Meidän on vaikea ajatella tietysti emojen puolesta, mutta ylimääräistä käsittelyä pitää välttää. Jos vähänkin näyttää siltä, että emo haluaa poikasten luo, niin se on päästettävä sinne välittömästi eikä parin minuutin päästä. Kaikki tarpeettomat käsittelyt pitää jättää pois, on se hamsteri kuinka rakas tahansa.

Ennenmuinoon olin paljon "inhimillisempi" näissä asioissa, yritin kauhiasti hoitaa asioita emon/luonnon puolesta. Mut nykyste kelaan, että on parempi antaa luonnon hoitaa asioita itse niin pitkälle kuin vankeudessa ylipäänsä on mahdollista.

[Sintturainen]

Juu, Heidin kans samoilla linjoilla. Esim. nyt mulla on pennut pesässä, ja kerran oon ottanut tason pois. Ikää pennuilla nyt tänään tasan viikko. Oon siitä läpi vaan tiiraillut että liikettä pesässä yhä näkyy. Eiköhän se emo hoida ne poikaset, jos niitä nyt kuolee/syödään eipä sille ite voi mitään tehä.

[Saana]

Mulla ei oikein ole mitään lisättävää tähän keskusteluun nyt, mutta haluaisin kuitenkin ilmaista olevani samoilla linjoilla PiiaL:n kanssa.

[GaneshaX]

Meillä emoa ei käsitellä turhaan yhtään, ennen kuin poikasilla aukeaa silmät ja ne alkavat liikkua pesän ulkopuolella. Viihtyvät mun mielestä omassa rauhassa vallan mainosti.  :)

on parempi antaa luonnon hoitaa asioita itse niin pitkälle kuin vankeudessa ylipäänsä on mahdollista.

Just nii  :jeps:

[Minski]

Turhaa emon käsittelyä todellakin vältän, kun poikaset ovat alta kahden viikon. Mutta välttämättömäksi käsittelyksi olen kokenut sen, että juuri nostan emon pois terraariosta boksiin herkuttelemaan parin päivän välein noiden ensimmäisten kahden viikon aikana, että voisin rauhassa kurkata pesään varovasti koskematta sormin poikasia tai pesää. Rauhassa ja varovasti, mutta en nyt mitenkään pitkää aikaa vietä nakkeja ihaillen, vaan päästän ihan hetken kuluttua emon takaisin herkkukantamuksineen terraan.

Huonoksi en ole tätä toimintamenetelmää todennut ja tietysti täytyy seurata emon käytöstä, onko se hermostunut vai rauhallinen, milloin olisi sopiva hetki katsoa pesään.

Olen tästä samaa mieltä ja näin toimin itse. Meillä ei ole poikaskuolleisuutta tai stressaantuneita emoja ollut. Mutta toki emokohtaisia ovat nämäkin asiat, kyllä kasvattaja osaa emon tuntien katsoa, että mikä sille sopii, emon ehdoilla siis on kuitenkin aina mentävä eikä niputettava kaikkia emoja samaan nippuun tyyliin "näin kuuluu tehdä joka emon kanssa" tai "näin ei saa tehdä kenenkään emon kanssa". Sitä en sitten taas siedä, että kaikki ihmisenkin vika laitetaan emon syyksi, sitä mieltähän oli aika moni joskus hamsu.infon ammoisina aikoina, siis että emon tulee sietää vaikka mitä käsittelyä ja poikasten häirintää sun muuta ja että emo on huono, jos se ei sitä kestä ja jos se syö poikaset tai hylkää ne tai stressaantuu ja niille, jotka liputti pesärauhan ja luonnollisuuden puolesta sanottiin, ettei kesyhamsua ja luonnonvaraista hamsua kuulu vertailla, kun ne ei ole yhtään sama asia, kesyhamsun tulee kuulemma kestää vaikka mitä :nops: On ihana huomata, että nykyisin on vähän lempeämpi suhtautuminen asiaan eikä emon syyksi laiteta ihan kaikkea semmoista, mikä oikeasti on ihmisen omaa vikaa.

[Mustikkamaan]

Mä taas oon sitä mieltä, että monet inhimillistää hamstereita niin paljon, että kuvittelee tuntevansa niiden mielenliikkeet ja siten eivät osaa katsoa, minkä emon poikasia uskaltaa ronklata ja minkä ei. Siks oon mieluummin sitä mieltä, että jättää ronklaamatta.

Etupäässä tässä nyt en ymmärrä, että miksi sitä emoa pitää tieten tahtoen käsitellä heti poikasten synnyttyä. Miksei sen voi antaa olla niiden jälkeläistensä kanssa. En siis tällä tarkota tätä, jossa pesän elinvoimaisuutta tarkistetaan, vaan semmosta hupikäsittelyä.

[Saana]

^Joo, siinä olen samaa mieltä, että hupikäsittely täytyy jättää kokonaan pois, kun on pieniä poikasia pesässä. Samoin ainakin se viikko ennen laskettua aikaa. Nyt kun mm. noilla nuorilla on niin kauhea hinku lisäännyttää eläimiään niin varmastikaan monelle ei ole selvää se raja hupikäsittelyn ja emon kunnon tarkastamisen välillä.

[Sara]

Kuinka selkeästi huomaatte syrkkinaarailta kiiman? Olen yrittänyt jo tovin etsiä Vanjalta kiimaa, mutta tuntuu ettei sitä vaan löydy tai sit olen vain sokea ja en huomaa sitä. Ainoan kerran kun olevinani löysin siltä kiiman, uros ei hyväksynyt tätä ollenkaan.

[Anonymous]

Kun naaraalla on kiima se jähmettyy häntä pystyssä ja haisee huomattavasti voimakkaammalle. Mun naaraat ainakin vislaa uroksille kun niillä on kiimapäivä. Näin ei kyllä kaikilla läheskään tapahdu. Kiima on 4 päivän välein jollei ole tiine.

[Saana]

Ja kiima voi olla vaikka juuri silloin kun ihminen nukkuu ja kestää vaan muutamia hetkiä. Joskus kiimaa ei meinaa löytää ennen kuin laittaa uroksen naaraan luokse. Tässä on tietenkin suuri tappelun riski, joten sitä ei taas voi suositella. Kannattaa kokeilla eri vuorokaudenaikoihin meneekö naaras "sahapukkiasentoon" niin että uros on jossain lähettyvillä ja naaras haistaa sen. Kiima voi tällöin voimistua ja näin ollen sen mahdollisesti huomaa helpommin.

[Mustikkamaan]

Yleensä se voimakkain haju ja eritys tulee kiiman jälkeen vasta.

Ja kiima on joka 4. päivä, ei neljän päivän välein.

[Jinny]

Heei, osaiskos joku valottaa vähän tuota robojen lisääntymistä? Olen tietoinen siitä että nuohan lisääntyvät yleensä "vähän miten sattuu", eli joskus saattaa mennä kuukausia uroksen ja naaraan yhdistämisestä, ennen kuin niitä poikasia sitten syntyy. Mutta johtuukohan tämä siitä, että ne ei vaan yksinkertaisesti parittele aiemmin, vai siitä, että naaras ei vaan tiinehdy heti parittelusta huolimatta? Tietääkö kukaan? :)

Alkaa jo vähän kutkuttaa, kun ensi maanantaina tulee se kolme viikkoa siitä, kun yhdistin nuo popotit, ja nehän tosiaan parittelivat heti yhdistämispäivänä moneen, moneen kertaan. Naaraskin on tässä tämän viikon aikana selkeästi jo vähän pyöristynyt, mutta sekin voi toisaalta olla vain sitä, että nyt kun sillä on kaveri (eli aiemmin siis yksin), se myös syö paremmin, ennenhän se oli aika pikkuruinen ja laiha... Toisaaltahan se voi kyllä myös johtua niistä poikasista, mutta en vaan halua herätellä itsessäni mitään turhia toiveita :D Mutta olisikohan mahdollista, että naaras on tullut heti silloin kantavaksi, ja meillä tosiaan olisi tässä ihan lähiaikoina vauvoja tulossa?

[Vevve]

^ On ihan mahdollista että syntyvät heti yhdistämisestä. Meillä Pierre ja Sikuriina eivät kolmessa kuukaudessa saaneet aikaan mitään, mutta kuin rouva vaihtui Mega-Marikaan, pesue putkahti heti kolmen viikon päästä  :D

[Jinny]

^ Eli parin päivän päästä olen siis jo aika tulisilla hiilillä! :D Oivoivoi.
Täytyy nyt vaan toivoa, että tuo lupaavan näköinen pieni pyöristyminen (joka tuollaisessa minimallin robossa on kyllä helppo huomata) tarkoittaisi juuri sitä, että siellä olisi nyt niitä ihania vauvoja kasvamassa :)

[tiiitu]

Minkä kokoinen syrkkinaaras on teidän mielestä liian pieni kasvatukseen? Olin suunnitellut teettäväni Baby D:lle syksyllä poikaset, ikää on nyt 5 kk ja se painaa vaan vajaa 140 g. Kyllähän se vielä vähän voi kasvaa, mutta tuskin kovin paljoa..? :-|