Yleinen pulina poikasten teettämisestä

[Saana]

Itselläkään ei ehkä ensimmäisenä mielessä isää ja tytärtä yhdistää... Mutta käsittääkseni tuolla tavalla on kaikenlaisia erilaisia värejä ja turkkeja saatu aikaiseksi, kun se ensimmäinen on syntynyt.

Jos noita sukuja katsotaan useampi polvi taaksepäin niin samat nimethän ne sieltä löytyvät. Eli lasketaanko sukusiitos neljältä polvelta vai esim. kymmeneltä? Jos yhdistää yhdet lähisukulaiset ja etsii sitten mahdollisimman eri sukuisen niin en pidä sitä niin pahana. Tosin siihenkin täytyy olla jokin kunnollinen syy. Mutta mitä kukakin sitten pitää riittävänä syynä..?

Ihmisillähän serkkuavioliitot ovat ihan normaali käytäntö esimerkiksi tuolla etelämpänä. Ja Suomessa pohjoisen kylissä vähän kaikki ovat sukua toisilleen. Siellähän oli niitä sairauksia, joita ei muualla ole. En nyt vaan tietenkään muista, mitä ne olivat nimeltään. Mutta siis ovathan ihmiset ja pienet jyrsijät ihan eri asia. Toisaalta ongelmat lienevät aika pitkälle samoja.

[Minski]

Ja jos haet näkökulmaa muiden lajien kasvatuksesta, kuten olen ite yrittänyt hakea tän mun välillä paikallaan junnaavan hunaja-kyyhkynharmaan kanssa niin esmes hiirifoorumilla uusien ja harvinaisempien värien kasvatukseen ohjeeksi neuvotaan nimenomaan kyseisen väristen yksilöiden lisäämisen sisäsiitoksella, ihan siis juuri näillä isä-tytär yms. parituksilla. Se on vaan hirmu vieras ajatus itelle. Ja mistä sen tietää miten hamsteri kestää sisäsiitosta, voihan olla että hiiri kestää paremmin semmoista kuin hamsu, onhan kyseessä ihan eri eläin. Mun korvaan jo tuo serkkuparituskin kuulostaa hurjalta ja jotenkin epäinhimilliseltä (juu no ihmisiähän nämä hamsut ei ole eivätkä ymmärrä sukulaisuussuhteita kuten me ihmiset, mutta joku siinä kuitenkin mulla haraa vastaan). Ymmärrän kuitenkin asian senkin laidan, että jos kyseistä väriä ei kerran ole eikä kirveelläkään mistään löydy niin eihän sitä voi mitenkään kasvattaa ennenkuin värin edustajia on olemassa. Kyllähän sitä välillä miettii, että miksi sitä ite yrittää niin vaikean kautta tehdä asioita; etsiä kissojen ja koirien kanssa monia kuukausia eri sukuisia eläimiä sellaisessa värissä, jonka värisiä yksilöitä ei juuri muutenkaan ole olemassa.

[Marla]

Se, mitä oon aina miettiny sillain sivuajatuksella: Onko ihan tervettä aatella, että jonkun yksittäisen värin tai kuvion takia saisi tehdä sisäsiitosta?

No kun tuo sisäsiitos ei niin hirvitys ole, vaikka se siltä äkkiseltään kuulostaa, niin kyllä mun mielestä toi on oikeastaan niitä ainoita syitä, jonka vuoksi esim. isä-tytär -paritus tulisi ajatukseen. Jos ei ihan oikeasti ole sitä väriä tai kuviointia tai jos kys. yksilöt ovat erityisen hienoja, niin kyllä silloin on musta ihan perusteltua käyttää lähisukulaista, mut jos perustelu on sitä luokkaa, että "noi kaks on niin kivoja" tai "ei mulla nyt oo muitakaan hamstereita" tai jos haluttua muunnosta löytyisi muutenkin, ei siinä tapauksessa ole välttämättä järkevää/perusteltua tehdä sukusiitosta.

Vaikkei se niin paha juttu olisikaan, en mä näe, että sitä kannattaisi käyttää jos muitakin varteenotettavia vaihtoehtoja on. Esim. ite en ihan äkkiseltään osaa kuvitella, että tarvis sukusiitokseen turvautua, kun cremensukuisia, kyyhkiksiä sekä mustia kyllä löytyy, mut justiinsa joku huky voi olla astetta hankalampi.

Kyllä mä tuun nyt ja aina jumaloimaan valkoisia hamsuja yli kaiken - ps ja tk valkoinen varsinkin ovat kauneimpia värejä ikinä, ja tuo mun kaunotar alkaa jo olla vanha. Niitä ei ihan niiiin paljoa oo, mutta tuskin niittenkään kanssa umpikuja tulee vastaan, jos onnistun niihin jossain vaiheessa myös siirtymään.

[Mustikkamaan]

^Ei toki sisäsiitos mikään automaattitappaja ole. Mutta mietin vaan, että miten jokin niinkin pinnallinen asia kuin VÄRI voi olla syy teettää poikue, jonka riski sairastua johonkin perinnölliseen sairauteen kasvaa. Ja toistan edelleen, että en ole tässä asiassa mikään pyhimys itsekään...

Lisäksi aina pohdin, että kuin terveitä nää meidän eläimet oikeasti on. Mua ainakin ihmetyttää ne monet "flegmaattiset" hamsterit, semmoset joilla ei ole sitä normaalia, hamsterimaista tarmoa, jotka on sillain jollain tavalla aina vähän pallo hukassa. En voi sille mitään, että mulla tulee ensimmäisenä mieleen jonkin asteinen kehitysvammaisuus - eihän meidän silmiin semmoset erotu samaan tapaan kuin ihmisten moiset, me erotetaan vaan tyyliin raajapuutokset jne.

Tietysti kehitysvammaisuuksia tapahtuu ihan ulkosiitoksessakin, mutta sisäsiitoksessa niidenkin riski nousee.

Mulla kuluu päivät spekuloidessa aina kaikkia ihmeellisiä asioita, siks nää voikin kuulostaa jonkun korvaan jossain määrin häröiltä ajatuksilta :D

[GaneshaX]

Kyllähän eläimet, kuin eläimet alkaa kertaantumaan, kun tarpeeksi kauas mennään. Ja tiedän että se tilanne tulee varmasti vastaan, ettei erisukuista eläintä saa mistään.
Vaikka hakis ulkomailta, niin siellä voi hyvin olla suomihamsu takana.
Itse en tekis niin radikaalia kuin isä-tytär jne. kevyin perustein. Eläinten pitää olla vähintään sillä serkku asteella.

Mielellään ei niinkään läheisiä.
Pyrin saamaan aina erisukuisia eläimiä, mutta oikeasti mitä jalostusta se olisi, jos käytettäisiin aina, vain ja pelkästään ulkosiitosta. ;)

[Mustikkamaan]

^Nii-in, kyllähän noi kuninkaallisetki monesti lisäänty keskenään että saa pidettyä vallan suvussa. Sit niit sukui sammuki aina välillä sen sisäsiittosuuden tuomiin sairauksiin :D

[venomenom]

Ja mistä sen tietää miten hamsteri kestää sisäsiitosta, voihan olla että hiiri kestää paremmin semmoista kuin hamsu, onhan kyseessä ihan eri eläin.

[OT]mitä mä oon siellä selaillu, niin aika useeseen otteeseen Rapunzel on kertonu että hiiri kestää sisäsiitosta tosi pitkälle, olisko vielä joskus sanonu että sen kestämisen osalta aika/ihan kärkipäässä nisäkkäistä. *yrittää muistella*[/OT]

[Olive]

^^Mut se oli siihen aikaan varmasti sen arvosta :D

Mä jäin miettimään tota...että miten se uuden tai harvinaisen värin kantaan saaminen sitten käytönnössä menis, jos tarvis alottaa tyyliin kahdella eläimellä. Jos niiden pentue astutettaisiin kaikki erisukuisilla eläimillä jotka olis vielä mahdollisimman erisukusia keskenään. Ja sitten näiden pennut vielä keskenään mahdollisimman erisukuisilla. Niin sukusiitosprosenttihan laskisi tosi roimasti polvi polvelta. Ja olis reilusti kantajia/halutun värisiä. Ainakin teoriassa :D

Mut joku viisaampi vois kertoa, miten tää oikeesti menee. Siis miten toimitaan kun halutaan saada joku uus väri?

[tintsku]

Onko siitä mitään haittaa, että astuttaa naaraas vaikka nyt ja neljän päivän päästä uudestaan?

[Pertti]

No harvinaisen värin kohdalla järkevintä varmaan ois (ja niin mä toimin albiinon kanssa) on rutsata eka lähisukulaisia, ja sen jälkeen yrittää tehdä mahdollisimman paljon kantajia ja odottaa pari sukupolvea ja sen jälkeen yhdistellä kantajia keskenään. Periaatteessa toimii, mutta vaatii aika isot resurssit tai yleisen kiinnostuksen projektiin. Pienellä eläinmäärällä melko hankalaaa, koska äkkiä linjat on taas ihan tukossa kun samat kantaeläimet toistuu joka sukutaulussa.

Teoreettisesti voisi toki harrastaa monta polvea voimakasta sukusiitosta, sen jälkeen "nollata" linjat tekemällä täydellisen ulkosiitoksen ja sitten taas vähän linjailla jnejne.

Jos suomalaisten eläinten sukutauluja lähdettäisiin kaivamaan vaikka kymmenenkin sukupolven päähän, saattaisi ahdassukuisuus yllättää. PERIAATTEESSA sisäsiitoksesta ei ole muuta ongelmaa ensivaiheessa kun hedelmällisyyden lasku ja monta polvea jatkuessaan yleinen elinvoimaisuuden väheneminen, mutta käytännössähän se nostaa melko ilosasti erilaiset sairaudet esille. Teoriassahan sillä voisi myös poistaa jotain sairauksia, mutta sehän nyt loppuisi omaan mahdottomuuteensa kun linjaan ei voisi ikinä ottaa uusia eläimiä..

Kiinareita kasvattaessani koin miellyttävämksi kannan lisäämistavaksi harrastaa kahden eri suvun välillä sisäsiitosta, ja sen jälkeen nollata prosentit yhdistämällä näiden parien jälkeläisiä, joista taas yhdistelin hieman linjaten uusia pariskuntia. Ruusutarhan Tiinalla oli joku hyvä teoria juuri kiinareiden määrän lisäämiseksi, mutta olen hukannut sen Poskarin missä se esitettiin, eikä asia ollut silloin mulle ajankohtanen niin en oo painanut sitä mieleeni.

Mielenkiintoinen ilmiö kaikenkaikkiaan, herättänee tunteita aina.

[Olive]

No harvinaisen värin kohdalla järkevintä varmaan ois (ja niin mä toimin albiinon kanssa) on rutsata eka lähisukulaisia, ja sen jälkeen yrittää tehdä mahdollisimman paljon kantajia ja odottaa pari sukupolvea ja sen jälkeen yhdistellä kantajia keskenään.

Eli se ei oo teoriassa ton monimutkaisempaa :) Harmin paikka että mustaa on aika hyvin saatavilla, muuten olis ollut mielenkiintosta lähtee yrittämään jollain harvinaisella värillä.

[Ninde]

Onko siitä mitään haittaa, että astuttaa naaraas vaikka nyt ja neljän päivän päästä uudestaan?

No siis ei, mutta periaatteessa sitä kiimaa ei pitäis neljän päivän päästä enää tulla jos astutus on onnistunut ja naaras on tullut tiineeksi. Monilla naarailla menee lisäksi vielä kiimakiero sekaisin astutuksesta, vaikka ei tiineeksi tulisikaan, että se kiima ei välttis tulekaan seuraavan kerran silloin alkuperäisten laskujen mukaan pitäisi.

[petosiru]

Heippa! Täällä osataan varmasti vastata kyssäriin; Minkä ikäisistä syrkin poikasista erottaa ovatko lk/pk?  :) Kiitosh!  :D

[GaneshaX]

Pitkäkarva alkaa erottua lyhyestä 3vk iän jälkeen. Pitkäkarva menee myös hieman aalloille. (vai miten sitä kuvailis)

[PiiaL]

Ei meillä mun tietääkseni hormooneja syötetä kenellekään, veikkaan että naaraiden suvuilla on enemmän tekemistä noiden poikasmäärien kanssa xD Tietysti varmaan muuten perusmonipuolinen, aika lailla tuore kasvispainotteinen ruokavalio, vaikuttaa asiaan, missä kunnossa emot ovat tiinehtymään ja hoitamaan poikasensa.

Mutta noin muuten, kriittisimmät hetket poikasilla on viikon ikään saakka, kun ovat vaan emonsa maidontuotannon armoilla. Alan laittaa puuroja, kaikenlaisia tarpeeksi paksuja mössöjä(etteivät huku liian vetisiin soseisiin), makaroonia, perunaa tms. ja pieneksi raastettuja kasviksia pesän ympärille jo viikonikäisten poikasten syötäviksi, ennen kuin poikaset edes liikkuvat pesän ulkopuolella ja hyvin on aina tehnyt kauppansa. Emot eivät useinkaan tuo tarpeeksi ja pienten hampaille sopivaa sapuskaa pesään tuossa vaiheessa. Luulempa että sillä on merkitystä selviytymisen kannalta aika paljon.  :)