Hamsteriharrastuksen väheksyminen

[Ana]

No joskus Alkon myyjää hieman nauratti kun menin sinne ja samoin, että nyt jotain hyvää kouharia kun hamsteri pärjäs niin hyvin bnäyttelyssä :'D

[puttiMO]

^Mukavaa, että juhlitte tapausta tuolla lailla. 

Kun valitettavasi mies ei ollut ihan samaa mieltä tästä hankinnasta 

[Alkemistin]

^Niinhän se tahtoo usein olla... 

[Rawana]

Itse en ole törmännyt ikäviin kommentteihin. Veljeni oli innoissaan hommassa mukana kun mun ja puolison talvikot sai poikasia. Veljelleni annoin silloin poikueesta yhden, jonka hän sai itse valita 

[Rion]

Omalle kohdalleni on osunut lukuisia esimerkkejä pienjyrsijöiden väheksymisestä. Jostain syystä pienjyrsijöiden pitoa lemmikkeinä ei tunnuta ottavan niin tosissaan - määritteleekö eläimen koko ja elinikä ihmisten silmissä niin paljon? Tietysti myös yhteinen historia vaikuttanee asiaan, pienjyrsijät kun ovat olleet lähinnä tuhoeläimiä... 

On tietysti totta, että esim. koiriin ja hevosiin sitoudutaan hyvin paljon pidemmäksi aikaa. Myös kustannukset ovat suuremmat, mutta eivät tällaiset seikat saisi minun mielestäni kuitenkaan eläimen arvoa määritellä - kyseessä on joka tapauksessa elävä olento, jonka hyvinvoinnista on sitouduttu pitämään huolta.

Oletteko törmänneet kyseiseen ilmiöön? Olisi mielenkiintoista kuulla muidenkin aatteita asian suhteen.

[speedy gonzales]

Kyllähän tuota aina kaikenlaista vitsiä saa kuulla. Tosin itse otan ihan huumorilla ja saatan lähteä mukaan vitsailemaan.  Viime kesänä mulla oli afrikkalainen työkaveri, joka oli Suomeen tullessaan ihmetellyt miksi ihmisillä on eläimiä asunnossa. Hänelle oli sitten selitetty, että ne ovat lemmikkejä. Oli ollut vähän ihmeissään aluksi, koska hänen kotimaassaan kissat, koirat ja marsut sun muut ovat ruokaa ihmisille. Mutta sanoi sitten, että ei voisi enää kuvitellakaan syövänsä mitään hiiriä sun muita, kun tietää, että Suomessa ne ovat tärkeitä ihmisille.  Rupesi naurattamaan ja sanoinkin siihen vitsinä, että eipähän tarvitse käydä minun tänään ruokakaupassa, kun kotona ois jaloissa pyörivää ruokaa!  Mutta tämä ei tarkoita, ettenkö itse suhtautuisi oikeasti vakavasti omiin kullanmuruihini!! 

[Rion]

Ei hitsi, voin vain kuvitella, kuinka ihmeissään hän on ollut!  Mutta kyllä nuo kulttuurilliset erot ovat tosiaan massiivisia. Olikohan se Peter Fritzsche, joka yhdessä teoksessaan kirjoitti eräästä syyrialaisesta maanviljelijästä, joka oli nauranut hänelle päin naamaa tämän kertoessa, että länsimaissa hamstereita pidetään lemmikkeinä... ei meinannut millään uskoa - hänen kotimaassaan kun niistä pyritään pääsemään eroon keinolla millä hyvänsä.

[speedy gonzales]

Ja onhan se Suomessakin varsinkin joillakin vanhemmilla ihmisillä ihmettelemistä, kun on rottia, hiiriä ja myyriäkin nykyään lemmikkinä. Niistä, kun just maatiloilla sun muilla pyritään pääsemään eroon. Minunkin äiti on jo aika iäkäs, eikä ole koskaan tykännyt kun kissoista oikeestaan. On nuoruudessaan ollut just maalaistalon tyttö. Mut nyt se on muuttunu jotenkin, kun näitä jyrsijöitä mullekin on tullut ajan mittaan. Ensimmäisenä aina haluaa katsella marsuja ja juttelee niille mukavia. Sitten se menee katsomaan mitä hiirelle kuuluu ja aina se harmittelee, miks hamsua ei koskaan näy päivällä!

[Alkemistin]

Oletteko törmänneet kyseiseen ilmiöön? Olisi mielenkiintoista kuulla muidenkin aatteita asian suhteen.

No kyllä! Tämä oli suuri huvinaihe miesvaltaisessa työpaikassani, ja jopa kasvattieni ostajat välillä pyörittelevät silmiään nähdessään talon vallanneet jyrsijät.   
Kun kirjoitin blogiini matkastamme brittien pieneläinnäyttelyyn, niin lapsuudenaikainen ystäväni kommentoi: "Oot niin söpö sun harrastuksen kanssa". Ja olen kuitenkin aikuinen ihminen!    ...tai sinnepäin.

[Rion]

Mut nyt se on muuttunu jotenkin, kun näitä jyrsijöitä mullekin on tullut ajan mittaan. Ensimmäisenä aina haluaa katsella marsuja ja juttelee niille mukavia. Sitten se menee katsomaan mitä hiirelle kuuluu ja aina se harmittelee, miks hamsua ei koskaan näy päivällä!

Ihana tuo äitisi suhtautuminen! Omien isovanhempieni suhtautuminen asiaan on ollut mielenkiintoista seurattavaa. Ovat muutaman kerran päässeet näkemään kääpiöt. Isoisäni yrittää kovasti hiirennakkia tarjota takataskuun, en ole ihan suostunut vielä...  Isoäiti taas on jopa silitellyt tuota vanhempaa ja rauhallisempaa yksilöä. Kaikenlaista!

Vanhempani ovat eläinrakkaita, mutta pienjyrsijät ovat vieraampia tapauksia heille. Mieleen on jäänyt hyvin se, kun olin lapsuuden kodissani käymässä jouluna vanhempi kääpiö mukanani. Se sai jouluherkkuna muutaman mantelilastun, syödä mutusti siinä keittiössä. Äitini tokaisi vain, että nyt mennään äärirajoilla, kun tiskipöydällä oli sulamassa pakastettu hiiri viljakäärmeelle ja keittiön pöydällä mutustelee tyytyväisenä elävä jyrsijä...  Tykkäävät kuitenkin kovasti, vitsinä hän sen heittikin. 

Hajime, tuo on kyllä ikävää pidemmän päälle. Siitä saisikin ihan oman ketjun aloitettua, että miksi hamsterit ovat niin suosittuja lasten lemmikkeinä. Kesyhiiri olisi huomattavasti sopivampi vaihtoehto lapselle lemmikiksi...  En koe tämän menevän pahasti ohi aiheen, sillä uskon sen tietyllä tapaa liittyvän tähän otsikossa mainittuun suhtautumiseen.

[gimlixx]

Kun kirjoitin blogiini matkastamme brittien pieneläinnäyttelyyn, niin lapsuudenaikainen ystäväni kommentoi: "Oot niin söpö sun harrastuksen kanssa".

Toi kommentti oli kyllä sellainen, joka iski mullekin johonkin hermoon.  "Voi, että kun sulla on sitten söpö harrastus!" Tuitui vaan sullekin. 

Olen vuosien aikana törmännyt todella paljon kaikenlaiseen väheksyntään marsuja ja hamstereita kohtaan. Mieheni pikkuveli kerrankin tuhahteli ja pyöritteli silmiään kun meidän piti lähteä kotiin marsujen takia eikä voitu olla heillä "vielä yhtä yötä". Juu, mitäpäs siitä, että ne eläimet ovat kotona ilman vettä ja ruokaa. Nehän on vaan marsuja.

[Ely]

Kun kirjoitin blogiini matkastamme brittien pieneläinnäyttelyyn, niin lapsuudenaikainen ystäväni kommentoi: "Oot niin söpö sun harrastuksen kanssa". Ja olen kuitenkin aikuinen ihminen!    ...tai sinnepäin.

Näin myös tuon kommentin ja (myötä?)ärsytti hieman.

Olen kohdannut myös väheksyntää hamsteriharrastusta kohtaan ja aluksi häpesinkin sitä hieman, nyt kerron kuitenkin pystypäin kiinnostuneille mitä kaikkea touhuan hamstereiden kanssa.  Just linkitin uudelle tuttavuudelle käännöksen siitä "legendaarisesta" ( ) ruokintatekstistäni, vaikutti vaikuttuneelta mutta en tiedä mitä oikeasti ajattelee, toisaalta väliäkö sillä. 

[Rion]

Nousi ylipäätään niskavillat pystyyn tuosta "söpö harrastus" - kommentista.  Huh. Stereotypinen visio hamstereista taitaa monelle asiaan perehtymättömälle tuoda päähän mielikuvan, jossa pieni pehmolelumainen pallero nököttää sateenkaaren väreissä loistavassa pienessä muovihirvityshäkkelissään ja juoksee välillä söpösti pyörässään lastenhuoneen nurkassa. Se on harmi. Unholaan jää se fakta, miten mielenkiintoisia otuksia mokomat ovat - sisukkaita, pieniä jyrsijöitä, jotka ovat kehittyneet selviytymään hyvinkin haastavissa olosuhteissa luonnossa. Ja hei c'moon, kuinka moni voi sanoa käyttävänsä poskipusseja kellukkeina pahan paikan tullen... 

[Vevve]

Mä olen ottanut yleiseksi tavaksi, etten kerro kasvattavani hamstereita jos ei siitä mitään kysytä. Koen että helpottaa etenkin uuteen porukkaan tutustumista 

Sukulaiset suhtautuvat kyllä tosi positiivisesti harrastukseen, ja onhan mulla peräti kaksi hamstereita kasvattavaa sukulaista.

[emmesyys]

Mä joissakin tilanteissa nautin ihan vaan sen faktan kertomisesta että joo meillä on kuusi hamsteria, koska se saa niin hauskoja reaktioita aikaan. Toisaalta ei ole hauskaa että kaikki muut puhuvat kissoistaan ja koiristaan ja kun joku kysyy multa että mitä lemmikkejä omistan ja sanon että meillä on kuusi hamsteria niin kaikki repeävät nauramaan. Vaikkei se pahantahtoista olekaan, niin enhän mäkään naura kun joku kertoo omistavansa vaikkapa kissan... Ei ne oikein tunnu ymmärtävän että hamsterit on mulle juuri "se juttu" ja juuri ne lemmikit jotka olen valinnut ja joita haluan pitää. Eikä kukaan ihan ehkä tajua sitäkään miten paljon hamsterinkin elämiseen ja olemiseen voi panostaa ja kuinka paljon tietoa siitäkin voi etsiä ja opiskella.

Oma perhe onneksi tykkää hamstereista eikä niillä ole ollut mitään semmoista "hyi mitä rottia" -hetkeä, lähinnä ne vaan kauhistelee sitä että kuusi hamsteria on niin kamalan monta. Mutta eipä niiden tarvitsekaan niiden kanssa asua eikä niistä huolehtia, joten samapa tuo ja itse päätetään montako eläintä meidän huushollissa majailee. Tärkeintä kai on se että ne tulee hyvin hoidetuksi ja itse tiedetään että ne todella saa tarvitsemansa ajan ja huomion joka päivä.

Muttajoo, en mäkään silti ehkä ihan ensimmäisenä esittäytyessäni kerro että olen ihan hurahtanut hamstereihin ja ne asuttaa muuten puolet meidän olkkarista. :D