Hamsteriharrastuksen väheksyminen

[ReettaO]

Kaikessa yksinkertaisuudessaan en edes mainitse tuntemattomammille mitään meidän eläimistä, ellei jostain syystä ajauduta puhumaan elukoista ja tyyppi kysy, että niin onko teillä eläimiä. Siihenkin vastaan mahdollisimman lyhyesti "joo mulla on kolme marsua, kaks gerbiiliä, hamsteri ja poni, ja äitillä lauma (6) koiria". Kummasti ohittavat aina kaiken muun, kun mainitsee tuon ponin. "Siis ihan oikeesti, hevonen, asuuks se teidän talossa?" Jepjep, kyllä, olen Peppi Pitkätossu...

Muttajoo, tässä laumassa ei yks hamsteri tunnu enää missään, ei meidän perheelle eikä ulkopuolisellekaan. Eniten ihmetystä onkin aiheuttaneet marsut, jotka asuvat huoneessani vapaana. "Mitä jättihamstereita noi oikein on?" on aika yleinen kysymys joiltain... Niin, ja koirista taas kommentoidaan taloon tullessa, että eikö nää lopu koskaan. Yksi ainoa kaveri jaksaa ihmetellä, ja viimeisimpänä tuosta hamsterista, että mitä ihmettä sää sellasella ja eikö nuo edelliset jo riittäis. Yhtään ei-eläimellistä kaveria en omistakaan, kaikilta löytyy vähintään koira tai hevonen, ja esim. koulussa en tosiaan näistä puhu enkä kailota. En todellakaan häpeile tätä fanaattisuutta karvakasoja kohtaan, mutta en myöskään halua, että minut leimataan samantien.

Perhe on jo varsin OK sen kanssa, että tässä talossa voi vuoden aikana elävien määrä tuplaantua. Nykyään lemmikkien liittyminen perheeseen tapahtuukin kaikessa yksinkertaisuudessaan niin, että ilmoitan varanneeni/ostaneeni eläimen, ja että se pitäisi hakea päivänä x paikasta y. Vanhemmat on ihan myytyjä noille pikkuvipeltäjille, isä rakastaa etenkin marsuja ja äiti taas on eniten innoissaan hamsusta. Sen verran ovat jarruttaneet tätä harrastusta, että ponin + kahden lauman/erakon (tällä hetkellä siis gerbiilit ja marsut, koska tulleet aiemmin) lähes kaikki kulut maksavat, loput eläimet tarvikkeineen ja ruokineen jäävät minun kukkarolleni. 19-vuotias kotoa pois muuttanut isoveli käy aina välillä katselemassa ja diagnosoimassa noita, 20-vuotias myöskin kotoa muuttanut isosisko taas haluaa aina täällä ollessaan käydä lepertelemässä ja pitämässä etenkin marsuja sylissä, ja oli ihan järjettömän innoissaan kun kuuli, että tähän taloon tulee taas pitkän tauon jälkeen syrkki! :D Pikkuveljeä ei eläimet ylipäätänsä juurikaan kiinnosta. Pappa on aina uusista elukoista kuultuaan tullut niitä katsomaan, ja todennut, että mä en noista tykkää yhtään mut mikäs siinä jos sää tykkäät. En tiedä, onko muu suku edes nähnyt tätä jyrsijälaumaa, (tosiaan asuttavat vain minun huonettani, ja näitä on nyt pitkän tauon jälkeen ollut vasta 1,5 vuotta) mutta ainakin alkukesällä valmistujaisten aikaan marsulauma vietti päivän etupihalla, (että saatiin osa koirista tänne) ja liekö niitä joku käynyt katsomassa.

[unijojo]

Isovanhemmat  eivät pysy perässä, että kuinka monta hamsteria mulla aina on. He eivät myöskään ikinä muista nimiä, niin luulevat aina että mulla on uusi kun puhun noista nimillä. Ukki myös kutsuu mitä tahansa hamsteria Masiksi, koska tädillä on ollut joskus Masi niminen hamsteri. 

[Ana]

No yks huvittava juttu sattu tuossa vähän aikaa sitten. Tiedän kyllä, että mies ei tykkää syrkeistä, mut ei ilmeisesti muistakana ko talvikosta.
Tuli hamsuhuoneeseen avas talvikon dunan ja sano "Mää silitän tätä meijän ainoaa hamsteria" :'D oliko kenties hienovaranen vihje, että ei syrkkejä? niistä se ei tykkää XD Meillä siis yhteensä 8 hamsua.

[MortimerRiddle]

Minun mielestäni se on kaikkein hassuinta/kauheinta, kun jotkut ihmiset eivät ymmärrä pienen jyrsijän menettämisen suremista. Osa näistä on sellaisia jolla itsellään ei jyrsijää ole ollut, mutta toiset ovat jopa harrastajia. Vähättelyä ja hamsterin vertausta esineeseen, jonka voi aina korvata uudella en siedä. Hamsterit ovat yksilöitä siinä missä koirat ja ihmisetkin. Nekin ovat ainutkertaisia. Tätä eivät kaikki eläinharrastajatkaan tunnu ajattelevan.

Minä olen surrut (ja suren yhä) jokaisen lemmikkihamsuni menetystä. Olen haudannut ne sukutontille ja yhä kävellessäni metsässämme pysähdyn aina välillä jokaisen haudalla muistelemaan hamsua. Toki hamsuissakin osa on ollut rakkaampia kuin toiset, mutta jokainen elää edelleen vahvasti mielessäni. Jopa se aivan ensimmäinen robo, jonka sain kahdeksanvuotiaana.

Tietenkin hamsterin menettämisestä tulee erilaista sitten, kun niitä on ollut jo pitkään. Sitä tiedostaa alusta pitäen selvemmin sen, että kyseessä todella on lyhytikäinen eläin... joten niitä kahta vuotta, jotka sellaisen kanssa saa yleensä viettää, voi todella vaalia. 

[talvikko00]

Kaikki sanoo rotaksi tai rotikaiseksi. Kerran mummi nappaa Tahvon syliin kun sitä ei oltu edes vielä pidetty käsillä

[emmesyys]

Moni suhtautui ihan ekoihin hamstereihin sillain että aww kun on söpöjä ja ihania, tai sitten vähän välinpitämättömästi. Nyt kun näitä tulee koko ajan lisää, niin monen reaktio on vaan että "taasko?", ja välillä tuntuu että jotenkin pitäisi perustella niille miksi meillä on taas uusi hamsteri (näitä on tällä hetkellä kolme, mutta kesäkuussa tulossa seuraava ja sitten myöhemmin vielä yksi). Jotenkin tuntuu että vaikka ihmiset ajattelee että mikäs siinä jos jollakin on tuollaisia lemmikkejä, niin ei ne kyllä ihan tajua kuitenkaan. :D Monelle varsinkin sukulaiselle nämä on vain "hiiriä", enkä kaikille jaksa edes mainita vaikka varmaan voisinkin puhua hamstereista kuinka kauan vain.

Niin ja sitten näyttelyt on vielä asia erikseen, kun jollekin mainitsee että viedään meidän hamsterit hamsterinäyttelyyn, niin reaktiot on usein semmoisia pieniä tyrskähdyksiä että mitä ne siellä tekee, juoksee kehää vai. Jotkut kyllä suhtautuu ihan kiinnostuksellakin että millasta siellä sitten on. Ja sitten saa aina kertoa.

[Alkemistin]

Nyt kun näitä tulee koko ajan lisää, niin monen reaktio on vaan että "taasko?", ja välillä tuntuu että jotenkin pitäisi perustella niille miksi meillä on taas uusi hamsteri

Voi kuinka tuttua.  Tosin vieraammat ihmiset ilmaisevat saman asian kysymyksellä "Niin montako teillä näitä nyt on?" 

Niin ja sitten näyttelyt on vielä asia erikseen, kun jollekin mainitsee että viedään meidän hamsterit hamsterinäyttelyyn, niin reaktiot on usein semmoisia pieniä tyrskähdyksiä että mitä ne siellä tekee, juoksee kehää vai. Jotkut kyllä suhtautuu ihan kiinnostuksellakin että millasta siellä sitten on.

Tämä on tosiaan selvä vedenjakaja. Jotkut ovat kiinnostuneita ja toisista se on suunnattoman hullunkurista. Onneksi ne eivät sulje toisiaan pois. 
Oman lisänsä tähän on vastikään tuonut "ruusuketaulumme" ja se, että mainitsen vaikkapa Wonkan voittaneen meille paprikan tai sitruunamelissan tai kuohujuoman (joka muuten oli yllättävän hyvää). Lapsivieraat tosin ovat asiaankuluvan otettuja.

[Murmelsson]

Pakko todeta että välillä ottaa päähän tuo oma äiti (asun siis vielä perheeni kanssa), joka käy pudottelemassa kattoritilöiden välistä kurkunpaloja ym. ja mielellään katselee Vilja-talvikon touhuja ja puhuu siitä myös usein. Silti joskus, ilmeisesti todistellakseen ettei pidä hamstereista/eläimistä, hän päättää tulla istumaan sänkyni reunalle ja hokemaan jotakin että "hyi onpa se ällö kato nyt yök mitä se nyt tekee hyi eikä vähänkö inhottava".

Pari kertaa olen tosissani tuosta suuttunut. Tiedostan ilman tuollaista typerää hokemistakin ettei äiti ole eläinihmisiä ja että hän ei koske Viljaan vaikka mikä olisi (ei siihen muutenkaan turhaan kosketa kun pikkuinen säilyttää mieluummin sen koskemattomuutensa).
Eikä se että hänkin viihtyy nenä kiinni terran lasissa tarkoita että luulisin hänen rakastavan Viljaa jotenkin erityisesti. Se nyt vain sattuu olemaan osa perhettä ja onhan se aika veikeä eläin jota on hauska katsella.

[hannamariify]

Itsekin olen kohdannut erilaisia reaktioita harrastukseeni liittyen. Yleisimpänä reaktiona olen huomannut olevan sen, että hamstereita pidetään lasten lemmikkeinä ilmeisemmin niiden "helppohoitoisuuden" vuoksi. Itse tosin koen, ettei hamsteri ole sen helpompi lemmikki, kuin mikään mukaan, mikäli sitä hoitaa oikein. Yleensä ihmisille täytyy perustella, miksi omistan nimenomaan hamstereita, miksi niitä kasvatetaan "kuten koiria" (kasvattaminen, rekisteröiminen, virallinen nimeäminen yms.) ja voidaan käyttää näyttelyissä. Eräs ystäväni myös kerran tokaisi: "Miksi ihmeessä otat hamsterin? Ne on oksettavia! Ota mieluummin joku coolimpi eläin."  Sitten siinä taas selität, kuinka hamsterit sopivat omaan elämäntilanteeseen, ovat siistejä ja, kuinka itse pidät niistä juuri sen "hamsterimaisuuden" vuoksi jne. 

[S.D.G.]

Hehheh! Isossa-Britanniassa oleillessa tuli taas kartutettua tätä reaktiomäärää, mutta vain ja ainoastaan positiivisesti! Englannissa hamsterit eivät suurimman osan aikaa kuuluneet päivittäiseen elämääni millään lailla - kävin silloin tällöin näyttelyissä, mutta koska omia eläimiä ei siellä ollut, en niistä aina kaikille muistanut mainitakaan. Kävin siellä sitten eräässä seurakunnassa, ja taas kerran odottelin sunnuntai-iltana bussia pysäkillä englantilaisen ystäväni kanssa. Tulin sitten maininneeksi viikonloppuni menot - että perjantaina olin metallikeikalla Leedsissä, ja lauantaina Otleyn maatalousnäyttelyssä (juttua sieltä uusimmassa Poskarissa, vink vink  ), jonne menin alunperin sen takia, että siellä oli myös hamsunäyttely. Siitähän kaverini sai melkein slaagin! Alkoi nauraa ja kiljua niin että katu raikui että "HAMSTEREITA! Mikset sinä aikaisemmin ole kertonut!!" ja minä siihen kakistelin että kun olen saanut vähän outoja reaktioita aiemmin niin en aina ihan kehtaa kertoakaan. Sain pienen, ystävällismielisen "läksytyksen" siitä että näin hienot ja eksoottiset harrastukset tulee aina mainita ja esitellä. Bussissa sain esitelmöidä koko harrastuksesta juurta jaksain, ja seurakunnassa minua kiidätettiin kaveriporukasta toiseen kertoen "ette ikinä arvaa millaisia hienoja harrastuksia Karoliinalla on eikä hän ole kertonut meille mitään!" Sitten piti esitellä kuvia puhelimesta ja kertoa taas kaikki mahdollinen.
Se oli harvinaisen positiivinen kokemus, joka pyyhkäisi aika hyvin pois monet negatiiviset muistot, joita tässäkin ketjussa joskus olen jakanut. Pohdiskelin sitten, että saa loppua tämä harrastuksen häpeileminen. Pää pystyyn ja hamsterit julki! Toki täytyy huomioida myös, että yleistettynä monet britit rakastavat eläimiä ja kaikenlaista kasvattamista ja värkkäämistä - oli siis kyseessä hamsujen tai vihannesten kasvattaminen tai käsitöiden tai hillojen tekeminen. Siitä huolimatta yritetään pitää mielessä, että jos joku ihminen suhtautuu vähättelevästi tähän hienoon hullutukseemme, niin hänen suhtautumisensa kertoo vain ihmisen omasta tietämättömyydestään ja ymmärtämättömyydestään, ei suinkaan siitä, että harrastuksessamme sinällään olisi jotain vikaa. 

Toinen maanmainio kokemus sattui, kun olin sitten juhannuksen alla poistumassa noilta mailta. Matkasin Suomeen veljeni kanssa, ja meillähän oli aivan jättimäiset määrät tavaraa mukana - sekä ruumaan menossa oleva koirankuljetuslaatikko, jossa yhdeksän hamsteria! Olimme erittäin hyvissä ajoin Manchesterin lentokentällä check-in-jonossa - eläinten kanssa lentäessä ei lähtöselvitystä voi netissä suorittaa. Kun sitten check-in aukesi, meidät ohjattiin business check-inin puolelle, jossa vanhempi herrasmies aivan riemastui kun tajusi, millaisia eläimiä tässä checkataan. Oli kuulemma hänelle uran ensimmäinen kerta, vaikka tiedän hamstereita aiemminkin lennätettäneen samalla Finskin Manche-HKI-linjalla. Eläinten checkaamisessahan menee tovi jos toinenkin, joten ehdimme rupatella vaikka mitä. Virkailijamme tahtoi välttämättä kuulla hamsteriharrastuksesta lisää. Englantilaisesta harrastusmaailmasta kertookin se, että hän kysyi minulta "do you show these as they show crops and produce" eli näyttelytätkö näitä samaan tapaan kuin satoa ja käsitöitä, hilloja, leivonnaisia yms. näyttelytetään.  Suomalainenhan olisi kysynyt "kuten koiria näyttelytetään" mutta tämä herra tiedusteli asiaa vihannes-, leivonnais-, hillo- jne. näyttelyiden kannalta! Siellähän tosiaan sulassa sovussa näyttelytetään niin eläimet kuin vihanneksetkin!

Rupattelimme siinä sitten aikamme, kunnes turvamies tuli hakemaan eläimiä. Kaikki olivat muun muassa herttaisen huolestuneita eläinten hyvinvoinnista. Me pääsimme mukaan katsomaan, kuinka eläimet luovutettiin eteenpäin ruumaan vietäviksi. Sitten pääsimme itse jatkamaan turvatarkastukseen. Veljeni ja minut opittiin jo tuntemaan Manchen lentokentällä nimityksellä the lady and the gent with ten hamsters, mikä lienee hienostunein nimitys, jolla minua on koskaan kutsuttu.  No, sitten turvatarkastuksessa koin vielä yhden positiivisen yllätyksen ja hämmästyksen. Boarding passia eikä passiakaan kysytty, mutta jotenkin kummassa turvatarkastaja kuitenkin tunnisti minut, ja kysyttyään, oliko minulla enempää nesteitä käsimatkatavaroissani ja vastattuani kieltävästi, hän vitsaili vielä "no more hamsters?", "ei enempää hamstereita?". Olin aivan ällikällä lyöty sillä en ainakaan mielestäni tunnistanut turvatarkastajaa. Hauskaa se kyllä oli! Ja sitten lopulta boardingissa minut jälleen tunnistettiin, ja minulle haluttiin kertoa että kapteeni ja miehistö tietävät eläimistä, ja ne on jo viety ruumaan ja niillä on kaikki hyvin. Jälleen kerran muut matkustajat tuijottivat minua kummeksuen, mutta se oli selvä, että ainakin tällä kertaa Finskin brittivirkailijat innostuivat eläimistä ihan valtavasti.
Kokemus oli kyllä valtavan mukava, joskin tiedostan, että aina kaikki ei mene näin positiivisesti. Tällä kertaa oli ainakin kyllä ihan loistoa!

[Murmelsson]

^ Huh! Pakko sanoa että sieltähän tuli ihan vip-tason kohtelua, taisivat tosiaan olla aika intopiukeina pikkukavereista. :D

Mukavahan se on että aina ei tule vain niitä nenän nyrpistyksiä ja silmien pyörittelyä. Tuota lukiessa tuli kyllä ihan hyvä mieli itsellekin! :)

[Alkemistin]

Täytyy kompata, että hyvä mieli tuli Karoliinan juttua lukiessa.    Kiinnitin muuten huomiota pari viikkoa sitten reissulta palatessamme, kuinka iloisesti Hki-Vantaan lentokentällä henkilökunta suhtautui jostain Antwerpenistä(?) saapuviin moniin koiriin. Eläinten vointia kyseltiin ja niille lirkuteltiin ihan avoimesti - jopa täällä Suomessa. 

Sitten taas eilen puolitutussa eläinkaupassa puodinpitäjä kyseli montako hamsteria meillä on ja tuntui vähän päivittelevän sitä siivoamista ja muuta rasitetta - täh, alan ihminen!    Sitä paitsi nuo melkein kaikki käyvät nykyään vessalootalla, joten tämähän on helppoa. 

[Vevve]

^Helsinki-Vantaalla olen saanut aina ihastelevia kommentteja hamstereista, mutta Amsterdamissa Schipholin kentällä niihin on yleensä suhtauduttu aika nuivasti. Turvatarkastukset ovat perusteelliset.

[puttiMO]

Avokki käski käydä alkossa, kun tällä viikolla kävin hakemassa uudet hamsut kotiin.... 

[Alkemistin]

^Mukavaa, että juhlitte tapausta tuolla lailla.