Liian vanha hamsterin omistajaksi?!

[Kricee]

Eka hamsun sain kun olin vajaa kymmenen vuotta. Monen hamsterin jälkeen yhdeksäntoista vuotiaana päätin "luopua" hamstereista Vilman kuoleman jälkeen.

Työharjoittelussa ollessani nyt keväällä -08 tietenkin iski muhun taas kamala hamsu kuume  XD
Otin sitten kaksi hamsua. Toisen harjoittelun alussa ja toisen lopussa. Vaikka vannotin itelleni ettei taloon tulis hamsuja enempää oon uusia poikasia menossa kattomaan huomenna 24.7. (mikäli kerkeän). Ja eiköhän tosta poikueesta tännekkin yksi eksy, mikäli on joku sellainen että "iskee"  :)
Ja kun isompaan asuntoon muutan, tarkoitus olisi ottaa niitä enemmän. Kasvatukseen niitä en käytä. Omaksi ilokseni vaan. Hamsut on kivoja, enkä tunne olevani liian vanha niitten pitämiseen. (22v)

[Minski]

Ensimmäisen hamsterin sain 12 vuotiaana, eli ala-asteella. Ja joidenkin puheista nyt saa käsityksen että silloin ei missään nimessä voi vielä hamsteria hankkia (ja varmaan vielä minunkaan ikäisenä?), mutta olin kyllä ottanut hamstereiden hoidosta selvää.

Ei millään pahalla, mutta en suoraansanottuna usko, että kaikki ottaa minua nyt tosissaan, nuoren ikäni takia. Mutta ymmärrän sen.

No minä ainakin otan sut tosissani Myinhän sulle 2 roboakin ja olen kyllä sellainen, joka uskaltaa sanoa "en myy", jos siltä tuntuu :)

Itse tarkoitin omassa tekstissäni lapsilla ihan lapsia, en enää teini-ikäisiä. Pitäisi kai sanoa sitten paremminkin niin, että mielestäni hamsteri on enemmänkin aikuisten ja teini-ikäisten lemmikki :P Tosin toki se riippuu tapauksesta; olen myynyt 2 hamsua ns. lasten lemmikeiksi, toisen 9-v ikäiselle ja toisen 10-v ikäiselle, mutta tietäen, että hamsut eivät jää missään tapauksessa näiden lasten vastuulle siellä uusissa kodeissa vaan ovat aikuisen vastuulla, mutta nimellisesti kuitenkin ns. kyseisten lasten lemmikit :) Näistä hamsuista toinen on jo 2 v 3 kk ikäinen ja ainoana kyseisestä poikueesta enää hengissä, joten todella hyvän kodin se sai <3 Olen myös kieltäytynyt myymästä hamsua aikuisille ihmisille, joten totta on, että ei kaikki aikuisetkaan ole perehtyneet hamsun hoitoon; aikamoisiin tulitikkuaskeihin välillä hamsuja kysellään asumaan...

minusta hamsteri nimen omaan on aikuisten eläimiä, onhan näyttelyissä lastenlemmikkiluokkakin erikseen

No tuo lasten lemmikkiluokkahan nimenomaan on osoitus siitä, että hamsteri on hyvin paljolti lasten lemmikki. Ei niille muuten tarttis omia luokkia tehdä jos ei olisi paljon lapsiomistajia! Ei rotilla tai muilla jyrsijöillä ole lasten lemmikkiluokkia sillä hamsu taitaa olla se yleisin lasten lemmikki!

Ei muuten taidakaan muilla lajeilla olla lapsille omia luokkia ? Mitä oon ite esmes hiirifoorumia lueskellut niin hyvin paljon käsittääkseni juuri aikuiset näyttelyttää hiiriä lemmikkiluokissa (ja tietty muutenkin) kun taas hamsupiireissä sai yhteen aikaan tuntea melkein salamoita niskassaan, kun aikuisena vei lemmikkihamsunsa lemmikkiluokkaan ;)

Minusta ei voi sanoa, että jonkin toisen lemmikin menetys on kamalampaa kuin toisen (lajista riippuen), tai että jokin toinen laji on toista enemmän perheenjäsen. Tämä on nimittäin täysin subjektiivinen asia, joka riippuu täysin siitä, millaiseksi suhde eläimeen on tämän elinaikana muodostunut.

Näin on :jeps:
Mulla nousee aina niskakarvat suoraan kohti kattoa siitä, kun eläimiä aletaan arvottamaan tärkeysjärjestykseen sen eliniän, koon tai muun ominaisuuden mukaan :kieli

Ja jos tuo elinikä on se lemmikin tärkeysmittari niin kukaan niin ajattelevahan ei sitten kiellä, etteikö monia kymmeniä vuosia elävät kilpikonnat tai papukaijat olis ne kaikkein tärkeimmät lemmikit, joita saa surra oikeesti :D Mitä nyt jostain koirasta, joka elää vaan 15 vuotta, eihän sen kuolema nyt tunnu miltään jonkun 80 vuotiaan kilpparin tai 50-vuotiaan papukaijan rinnalla xD

[Nilla]

Nyt kerron taas oman mielipiteeni, ettei tätäkään tarvitse hautoa.

Mielestäni hamsteri voi olla myös lapsen lemmikki, sellaisen joka oikeasti osaa hoitaa niitä. Jotkut täällä sanoo, että hamsteri ei todellakaan ole lasten lemmikki, minkäköhän ikäistä tarkoitatte lapsella?  :roll:  Sillä minut taidetaan laskea viellä lapseksi, täytän syyskuussa 12v. Omistan 6 hamsteria, en olisi saanut toistakaan hamsteria jos en olisi hoitanut ensimmäistä hyvin. Yritän tässä nyt vain sanoa sitä, että lapsetkin voivat osata hoitaa hamsuja ja muitakin eläimiä, jotkut osaavat jotkut eivät, yksinkertaista. Eli siis, vaikka 9-vuotias voi olla parempi hoitamaan hamsua, kuin aikuinen, siksi ei kannata sanoa ''Lapset (monikossa, tarkoittaa siis varmaan kaikkia lapsia?  :roll: ) eivät osaa hoitaa hamstereita, eivätkä ne todellakaan ole lasten lemmikkejä.

[Somnium]

Minustakin hamsterit ovat kyllä enemmän aikuisten lemmikkejä kuten jotkut ovat jo täällä sanoneet.. samoista syistä. Hamsterit elävät öisin ja lapset tietysti haluavat leikkiä ja paijata juuri silloin kun ne ovat menneet nukkumaan. Kynsien leikkuukin ei ole ihan helppoa, ja se vaatii kärsivällisyyttä ja tarkkaa silmää. Ruokintapuolellakaan lapset tuskin ajattelevat mitä hamstereille saa ja mitä ei saa antaa. Puhun nyt siis "yleisellä" skaalalla (koska valitettavan suuri osa ihmisistä kuuluu tähän osioon..), johon kuuluvat n. 6-14 vuotiaat lapset, mutta myös aikuisissa ihmisissä löytyy niitä, jotka eivät ymmärrä hamstereiden päälle mitään ja niiden hoidosta.

[Katar]

Nilla tottakai yleistetään lapsia koska SUURIN OSA ei ole tarpeeksi vastuullisia huolehtimaan hamsterista. Tietenkin on kuitenkin niitä lapsia ja nuoria (esim. juuri sinä), jotka hoitavat hamsterinomistajan tehtävänsä mallikkaasti  ;)
Kokemuksesta täytyy sanoa että hamsteri EI ole (yleisesti) lasten lemmikki, lukuunottamatta fiksuja ja tunnollisia lapsokaisia (joita kyllä on).

Mulla nousee aina niskakarvat suoraan kohti kattoa siitä, kun eläimiä aletaan arvottamaan tärkeysjärjestykseen sen eliniän, koon tai muun ominaisuuden mukaan :kieli

Ja jos tuo elinikä on se lemmikin tärkeysmittari niin kukaan niin ajattelevahan ei sitten kiellä, etteikö monia kymmeniä vuosia elävät kilpikonnat tai papukaijat olis ne kaikkein tärkeimmät lemmikit, joita saa surra oikeesti :D Mitä nyt jostain koirasta, joka elää vaan 15 vuotta, eihän sen kuolema nyt tunnu miltään jonkun 80 vuotiaan kilpparin tai 50-vuotiaan papukaijan rinnalla xD

I totally agree  
Jos jollain on kaksi kissaa ja toinen elää kauemmin kuin toinen, en usko, että se tekee siitä pidempään eläneestä mirristä mitrnkään tärkeämpää ja parempaa.
On ihan naurettavaa väittää, että jonkun koiran menetys muka olisi suurempi kuin jonkin toisen eläimen. Se on ihan ihmisestä kiinni ja siitä kuinka suhtautuu eläimeen. Minulle ensimmäisen hamsterin menettäminen oli todella tuskaista, sillä se oli aidosti tärkeä. Olin masentunut muutaman viikon, mutta olinhan vielä lapsi. Itse pidin hamsteriani perheen jäsenenä ja tein kaikkeni, että sillä olisi hyvät oltavat. Siksi koska huolehdin siitä hyvin tarkasti ja juoksutin ja syleilin sitä joka päivä, hamsusta tuli todella merkittävä. Ja vain koska minä itse halusin huolehtia siitä mahdollisimman hyvin koko sydämestäni. Voin sanoa, että se oli merkittävin eläin minulle koskaan ja tulee aina olemaan tärkein riippumatta muiden lemmikkien iästä, koosta ja vaativuudesta.  :sydan
Hieman arvostusta pikkuisillekkin. (ja väitteet että ne eivät ole koiran veroisia ovat suht loukkaavia)  :roll:

[Scarlett]

Olen 25-vuotias, ja otimme juuri mieheni kanssa hamsterin, ja innoissani soittelin muutamalle kaverille ja sukulaiselle "perheenlisäyksen" johdosta. Ihan hyvin ottivat moisen vastaan, mutta arvaan kyllä että jotkut muut oudoksuvat ja ovat huvittuneita. Tässä iässä kun olisi joidenkin mielestä "hyväksyttävämpää" ruveta tekemään lapsia, ottaa asuntolaina, koira, auto tai hevonen kuin olla innoissaan pikkujyrsijästä  ;)

Mutta eipä hirveästi kiinnosta, mitä muut ajattelevat. Oikeastaan taitavat pitää minua varsin pöljänä muutenkin tuon My little pony -harrastuksen vuoksi, joten tilanne ei muutu millään lailla...  :D

[excitant]

Hamsterille on jotenkin aikojen kuluessa kehittynyt sellainen imago että se olisi vain ja ainoastaan lasten lemmikki, tai ainakin yksi yleisimmistä lasten lemmikkieläimistä. Näin kuvittelevat myös monet tuttavani, ihmettelevät myös kovasti omaa hamsteriharrastustani, kun olen "jo" 18-vuotias.

[Agnés]

Haluaisin vielä lisätä yhden seikan tuohon, että tuntuuko hamsterin menetys pahalta. Eläimen lajin lisäksi siihen vaikuttaa varmasti tosi paljon se, et jos on kasvattaja ja hoitaa pariakymmentä hamsua, myy paljon poikasia pois ja on tottunut siihen, niin ei se varmasti sure yhden hamsun poismenoa läheskään niin paljon kuin vaikka ensimmäisen ja ainoan hamsunsa menettänyt aloittelija. Ei tälläkään foorumilla ole paljon saanut lukea kokeneiden kasvattajien itkuhymiötäytteisiä viestejä siitä miten hamsu on kuollut ja tuntuu pahalta viikkokausia. Tietenkin se on ymmärrettävää!
Se mikä ihmetyttää, on toi asenne, et esim. koiraa sais muka surra enemmän ja kauemmin koska se on elänyt kauemmin ja sitä voi ulkoiluttaa (eli sen kans voi olla enemmän muutenkin). Voin sanoo et todennäkösesti sit kun mun elämän ensimmäinen rakas lemmikkini Mansikka-hamsu kuolee, mä saatan surra sitä paljon enemmän kuin joku koko elämänsä eläimien parissa viettänyt joka menettää 10-vuotiaan koiransa. Et kannattais ajatella vähän pidempään ennenku sanoo jotain sellasta et ei hamsu oo mikään perheenjäsen. Jollekin se voi olla koko elämä mikä on toiselle normaali "päivärutiini".

Itse olen 18v ja ekan lemmikkini sain siis tuossa kohta vuosi sitten. En ollut edes lapsena kovin kiinnostunut eläimistä, päinvastoin, ärsytti ala-asteen hysteeriset heppahullupissikset ja ihq koiranpennuille lässyttäjät. Jotenkin mä vaan yhtäkkiä hurahdin eläimiin ja nyt olen ihan koukussa. Nyt en halua edes ajatella sitä että jonain päivänä joudun hyvästellä rakkaat hamsterini.

En varmaankaan olisi osannut joskus 10-vuotiaana vielä eläintä käsitellä, mutta kuten joku tuolla jo totesikin, kyllä lapsistakin löytyy hyviä ja tunnollisia eläimen omistajia. Ja kylläpä kismittää nuo kommentit, mitä itse saan kuulla usein, et "hahaha mullaki oli hamsteri joskus ekalla!!11" :kieli

[excitant]

Niin ja tuosta eläimen menetyksestä vielä. Mulla oli eräs hevonen vuoden verran, joka kuitenkin sairastui ja kuoli. Vähän aikaa sitten mulla oli yksi hamsteri vuoden, joka kuoli myös. Kummankin kohdalla itkin ihan yhtä paljon.
Mutta nämäkin asiat ovat niin yksilöllisiä. Eräskin ystäväni oikein ihmetteli että mitä itken yhden hamsterin perään. Itsellään hänellä on kaksi kissaa. En tiedä itkisikö hän, jos ne kuolisivat. Joka tapauksessa yritän sanoa, että jokainen ihminen ottaa lemmikit eri tavalla. Joillekin se on "vain lemmikki", joillekin paras ystävä. Minäkin kun yksin asun ja juttelen joka päivä täällä hamsujen kanssa, niin kyllä siinä itku tulee jos yksi lähtee. Noi hamsuttimet on mun perhe, niin hauskalta kuin se kuulostaakin :) Ja vaikka niitä on monta, niin jokainen on silti yhtä tärkeä.

[Fiona]

Vai että joku voisi olla liian vanha hamsterin omistajaksi :D
Minä olen lähestymässä eläkeikää lähivuosina ja omistan yhden suloisen syyrialaisen hamsteridaamin ja muutaman marsun. Ja koiran. :sydan  :sydan  :sydan  
Hamstereita on ollut enemmänkin joitakin vuosia sitten, tämä nykyinen tulee kuitenkin olemaan olosuhteiden pakosta se viimeinen.

[Hanna_Pauliina]

Minä kyllä ymmärrän lajikohtaisen arvottamisen, kunhan mihinkään eläimeen ei suhtaudu täysin hälläväliä-vaikka-kuolikin -asenteella. Kunnioitukseni kuitenkin jokaiselle, joka pitää hamsteria arvokkaana ja tasavertaisena yksilönä muiden lajien kanssa. Minä olen vaan taipuvainen luokittelemaan lajit hermoston kehittyneisyyden mukaan (vaikka pidänkin esim. koiraani tärkeämpänä kuin useimpia ihmisiä, mutta tässä mennäänkin sitten taas perheenjäsenten rakastamispuolelle... Teoriassa voisin olla valmis uhraamaan oman elämäni koirani vuoksi, mutta yhden hamsterin suhteen sitten? Siinä on jo vähän miettimistä..)  Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö rakastaisi hamstereitani yksilöinä ja surisi niiden menetystä.

Vedetäämpä vertauskuvalliseksi vaikka niin, että eläimen laji olisi vähän niinkuin kuinka läheinen sukulainen on kyseessä. Jos sinulta kuolee veli tai sisko, niin se varmasti järkyttää ja surettaa huomattavasti enemmän kuin uutinen jonkun kaukaisen ja vähemmän tutun pikkuserkun kuolemasta? Tämä ei yleisellä tasolla vähennä millään tapaa pikkuserkun arvoa yksilönä, kyse on vain sinun henkilökohtaisesta tunne-elämästäsi. Tai sanotaan vaikka, että kaukana maailmalla sattuu jättimäinen katastrofi, jossa kuolee tuhansia tuntemattomia ja että naapurikadulla jää pikkulapsi auton alle - kumpi sinua järkyttää enemmän? Sille ei oikein mahda mitään, jos tietty eläin muodostuu syystä tai toisesta itselle läheisemmäksi.

Minulle eläimen pitkäikäisyys ei sinänsä merkitse, lajiominaisuuksissa painanee se, missä määrin se on ihmisen kaltainen - esim. koira on kooltaan ja päivittäisiltä elintavoiltaan lähempänä ihmisen arkea. Lisäksi painaa tosissaan se, miten paljon on vaivautunut/ehtinyt tutustumaan hamsteriinsa yksilönä - jos niitä on 20, yhden poismeno ei niin hirveästi hetkauta. Varsinkaan, jos viettää hamsujen kanssa aikaa päivässä tasan sen verran, että käy jotain salaattia tipauttamassa kippoon ja siivoaa häkit viikon välein...

En nyt lähde moralisoimaan sitä, miten muiden kuuluisi ajatella omista eläimistään, mutta sen sanon, että minusta jokaisen tulisi kunnioittaa toisten ihmisten näkemyksiä - jos joku tarvitsee suruaikaa kultakalan poismenon takia, se on minusta hänelle suotava, vaikkei itse kultakaloista välittäisikään. Tätä pitäisi kunnioittaa vähän samalla tavalla kuin esimerkikisi uskontoja, sillä elämänkatsomushan se on tavallaan sekin, kun osaa arvostaa myös muunlajisia yksilöinä.

[Mustikkamaan]

Minua ei sureta jos hamsteri kuolee. Silloin surettaa, jos se on ollut sairas tai kuollut ennen aikojaan "ilman syytä", koska osaan vain kuvitella mitkä kivut sillä on voinut olla ennen kuolemaansa... Normaali "vanhuuskuolema" tai lopetus ei tunnu yhtään pahalta. Mutta tosiaan kaikki kärsimys ja mahdollinen kärsimys kyllä.

Mua esmes raivostuttaa jos jollain eläimellä on tyyliin kasvain mahassa eikä omistaja tajua lopettaa sitä. No, jokainenhan voi ajatella että "tuskin se siitä kärsii". Minä näen ensimmäisenä mielessäni vain sen tuskan mitä se suurimmalla todennäköisyydellä tuo tullessaan. Elämä ei ole minulle niin suuri itseisarvo, että se menisi tuskan ylitse. Kun on kuollut, on kuollut eikä harmita tai satu.

Mutta kyllä jotkut hamsterit on semmosia että ei haluis lopettaa jos ne on kipeitä tai jos ne kuoleevat vanhuuttaankin niin vähän tuntuu ikävältä. Mutta ei se sillä tavalla sureta, sitä on niin tottunut ja jotenkin "ottaa asian asiana". Joku voisi sanoa jopa että tunteeton, mutta siinä vaiheessa minä kyllä sanon että väärässä on :D Enivei, joihinki kuiteski tulee semmoi niinku sanoisin että "hyvät välit". Varsinki semmoset pummihamsterit mille on koko aika pakko nakkaa jotain herkkuu ku ne on siinä koko aika nii söpösti :D

Tämmöstä ikuista pohdintaa...

[Rowelia]

Minä ihastun aina pohjimmiltani yksilöihin, en lajiin.

Vanhin hamsterini on uskomattoman tärkeä minulle, se on jotain niin täydellisen ihanaa. Se menee tärkeydessään esimerkiksi kaikkien kaniemme ohitse, vaikka kaneista suurin osa on ollut kauemmin meillä kuin pappa-hamsteri. Vaari vain on yksilönä niin upea, että siinä ei koko tai hermoston kehittyneisyys merkitse mitään.

Vedetäämpä vertauskuvalliseksi vaikka niin, että eläimen laji olisi vähän niinkuin kuinka läheinen sukulainen on kyseessä. Jos sinulta kuolee veli tai sisko, niin se varmasti järkyttää ja surettaa huomattavasti enemmän kuin uutinen jonkun kaukaisen ja vähemmän tutun pikkuserkun kuolemasta?

Minä surisin naapurinkin kuolemaa enemmän kuin oman veljeni kuolemaa.

Tässäkin kyse yksilöistä: naapuri on mukava ihminen joka moikkailee ohimennessään tai kyselee koirien kuulumisia. Veljeni sen sijaan on täysin minulle tuntematon ihminen, jonka kanssa harvoin tekemisissä ollessa huomaan vain uskomattoman itsekkyyden paistavan läpi.

[Velluliini]

Mun hamsterin kasvattaja on 39 vuotias

[Sennni]

Mun mielestä koskaan ei ole liian vanha hamsterin hoitajaksi. Ei voi olla liian vanha. Mutta liian nuori voi. Hamsterista on seuraa kun on vapaa aikaa eikä se tai sen tarvikkeet ole kalliita siitä saisi hyvän kaverin vapaa-ajallle :D