Liian vanha hamsterin omistajaksi?!

[Nilla]

^ Olen täysin samaa mieltä ellipsin kanssa  :)

[Katar]

Mielestäni se on lemmikki, niin aikuisille kuin lapsillekkin. Yritän vain sanoa, että kyllä jotkut lapsetkin osaa hamsterit hoitaa :). Ja eivät kaikki aikuisetkaan hamstereitaan ihan oikein hoida.

Enneminkin harvat lapset osaavat hoitaa hyvin. Useilla lapsilla nimenomaan on se tilanne, että vanhemmat suostuvat hankkeeseen ilman suurempia ehtoja. Ja nuori lapsi on lähes aina hyvin malttamaton perehtymään hoito-ohjeisiin ja tosiaan lapsi myös kyllästyy hyvin nopeasti eläimeen. Vaikka itse olisitkin hyvin tunnollinen hamsterinomistaja lapsena se ei tarkoita että se olisi kovin yleistä. Itsekkin sain hamsterini 12-vuotiaana, mutta vasta pitkän hamsteritieto-opiskelun jälkeen. Siivosin itse aina hamsterieni häkin ja huolehdin kaikesta itse, sain toki taloudellista tuke vanhemmiltani. Toisin oli useilla kavereillani silloin. He hankkivat hamsterin sen takia koska a) minulla oli ja b) ne on söpöjä.

Lisäksi aikuinen ihminen harvoin hankkii itselleen omaksi eläimen, jonka hoitoon ei ole perehtynyt ellei ole jotenkin vinksahtanut.
Lapsella ja aikuisella on täysin erilaiset kynnykset lemmikin hankintaan ja harkintakykyä lapsella ei ole kun on jostain kovinkin innostunut.

[Höyhen]

Harvat varmasti juu, olen huomannut miten tyhjäpäisiä ja asioista selvää ottamattomia suuri osa ihmisistä ja varsinkin lapsista on. Onneksi on meitä poikkeuksiakin.

[muumimamma-64]

Itselläni ollut 2 hamsteria joskus 10-11v iässä ja meni kymmeniä vuosia ennen kuin niitä tuli elämääni takaisin.
Aloitin jyrsijäharrastuksen uudelleen yhdessä tyttäreni kanssa kaksi vuotta sitten tytön ollessa 11v.
Ensimmäiset jyrsijät  olivat tosin kesyhiiriä (kolme urosta) ja, kun niistä aika jätti hiiriä tuli pikkuhiljaa lisää.(Nykyisin 25kpl)
Sitten viime syksyny saapui ensimmäinen hamsteri meille ja se on kyllä ihan meidän yhteinen ja tytär nyt 13v huolehtii siitä ihan siinä missä minäkin eli puruja ym vaihtelee ja ruokkii ja kantaa vastuuta eläimen hyvinvoinnista.Käymme yhdessä näyttelyissä ja tytär valmistelee boxit valmiiksi ym. Keväällä tuli toinen hamsteri taloon rescuetapauksena.
Vaikka eläinmäärä suht iso niin yhdessä niistä huolehditaan ja kannetaan vastuu.Sekä käsitellään ja hoidetaan. Itse olen täysin mukana ja aivan hurahtanut näihin pieniin karvapalleroihin ja en voisi kuvitella elämää ilman niitä. :)
Olen toki kuullut olevani pimahtanut tms vastaavaa ja kommentteja, että eikö nyt pienempikin määrä  jyrsijöitä piisaisi,et sähän olet aikuinen, kun tosiaan hiiriä se 25 (pari omaa poikuetta takana ja uusia suunnitelmissa) ja kaksi hamsteria.
Niin juu ja mun ikä siis tällä hetkellä 44v ja en koe olevani mitenkään liian vanha hamsterin omistajaksi. :grin

[Krisse]

Minä oon saanut vähän kummaksuvia katseita osakseni, kun olen esittäytynyt hamsterinomistajaksi. Lähinnä semmosta ihmettelyä, että miten viitsin enää tällä iällä (21v.) nähdä vaivaa ja laittaa rahaa johonkin onnettomaan hamsteriin.

Itse en kyllä tunne itseäni liian vanhaksi näille pörriäisille, päin vastoin. Hamsterit ei kuitenkaan loppujen lopuksi ole niin helppohoitoisia, vaan niiden eteen täytyy nähdä vaivaa. Siis jos haluaa lemmikilleen vähänkään laadukkaamman elämän, eikä toimi niin että vaan tyrkkii siemenseosta kippoon sillon tällöin ja vaihtaa veden pulloon silloin kun muistaa.

Jotkut tuntuivat olevan ihmeissään kun olin oikeasti surullinen kun talvikkoni kuoli, ja vielä enemmän ihmeissään olivat kun kerroin että aion vielä uuden ottaa. Luulivat varmaan, että tämä oli vaan jokin ohimenevä hoivaviettikausi. Olen oikeasti menettänyt sydämeni pienille karvapalloille. :lov

[Höyhen]

Jotkut tuntuivat olevan ihmeissään kun olin oikeasti surullinen kun talvikkoni kuoli--

Tssshh, ihan kuin eläimen menetys olisi sama asia kuin se että joku korvakoru menee rikki... huh miten ihmiset voivatkaan ihmetellä tuollaista.

[Hanna_Pauliina]

Jotkut tuntuivat olevan ihmeissään kun olin oikeasti surullinen kun talvikkoni kuoli--

Tssshh, ihan kuin eläimen menetys olisi sama asia kuin se että joku korvakoru menee rikki... huh miten ihmiset voivatkaan ihmetellä tuollaista.

Joo, minunkaan pomoni ei tahtonut ymmärtää, kun olin yhden päivän poissa hamsuemoni karattua ulos talostamme, mikä siis tarkoittaa melko isolla prosentilla, että a) en näe sitä enää ja b) se ei ole elävien kirjoissa enää pitkän aikaa. Olin niin shokissa, surullinen ja raivoissani perheenjäsenen menetyksestä, etten olisi ollut minkään näköisessä työskentelykunnossa. :shock: Ihan kauheaa. Vaikkei hamsteri ole ihminen, se on silti perheenjäsen ja useimmille omistajille niillä lienee ihan aitoa yksilönarvoa. Tekisi mieli potkaista ihmistä, joka käyttää ilmaisua "vain hamsteri" tai "pelkkä hamsteri". Sen lisäksi, että siinä tulee määritelleen hamsterin joksikin, jonka elämällä on suunnilleen yhtä paljon arvoa kuin rikki menneellä tuolilla, siinä samalla loukkaa hamsterin omistajan arvomaailmaa ja vähättelee tämän tunne-elämää.

[Nilla]

^ Totta. Onko muka koolla väliä, että koko tekee hamsterin ''ei niin tärkeäksi'' ?  :o  Ei, ei minun mielestä. Jos vaikka verrataan chihuahuaa ja tanskandoggia, niin olisiko tanskandogin menetys muka rankempaa kuin chihuahuan joka on pienempi  :huh  Vaikka hamsteri elääkin vähän aikaa ja on pieni, niin silti sen menetys voi olla kamalaa!  :<
(poikkesipa taas aiheesta, mutta oli nyt pakko kirjottaa..)

[Heli]

No kyllä MINULLE koiran ja hamsterin menettäminen on vähän eri asia. Meillä koira on himppasen erilailla läsnä jokapäiväisessä elämässä kuin hamsterit. Ja hamstereita on tosiaan ollut useita kymmeniä niin pakkohan se on ollut joku tasapaino löytää. Hamsterit ei meillä tosiaankaan ole mitään "perheenjäseniä", lemmikkejä ne on. Mutta ymmärrän toki että jollekin se oma hamsteri voi olla hyvinkin tärkeä ja sen menetys raskas asia.

Ja tosiaan niin ihan varmasti on juu lapsia jotka hoitavat lemmikkinsä hyvin ja tunnollisesti! En sitä epäile lainkaan. Ja toisaalta on aikuisia jotka eivät hoida eläimiään... Eli ei se ikä kaikkea merkitse.

[BooBoo]

Täällä kans yks vanhus ilmottautuu (43v.:D)  ... En tunne itseäni yhtään liian vanhaksi omistamaan hamstereita tai mitään muitakaan eläimiä mitä minulla on. Kaksi hamsuani olen omistanut vasta pari kuukautta, pikku gerbiilityttöset hommasin viime kuussa Jyväskylän näyttelystä. Lisäksi minulla on kahdeksan kania ja kahdeksan siniviiriäistä.

Lapsesta asti olen tottunut siihen, että kotona on ollut aina jos jonkunlaisia eläimiä; hevosia, lampaita, possuja, kanoja, kissoja, koiria, marsuja jne...
Sitten omat lapset syntyivät ja esikoinen oli todella allerginen koirallemme josta piti sitten luopua. Meni muutama vuosi kokonaan ilman eläimiä, kunnes meille hommattiin akvaario ja siihen kilpikonnia.

Kun poika sitten kasvoi ja allergiat helpottivat, uskalsimme kokeilla yhden kanin ottamista...ja siitä se sitten taas lähti  :mrgreen:  
En voisi kuvitellakaan elämää ilman eläimiä. Ja nyt kun muksutkin alkaa olla jo isoja ja heillä on omat menonsa niin minulla on aikaa hoidella ja paijailla nuita karvalapsosia.
Työpaikalla on jo totuttu siihen, että kerron meneväni näyttelyyn yms. Mutta varmasti osa porukasta miettii mielessään, että taidan olla vähän kajahtanut - mutta siinäpähän miettii!  :P

Tähän ikään olen huomannut ainakin sen, parempaa ja vilpittömämpää ystävää ja terapeuttia ei olekaan kuin eläimet!  :lov

Korvien välistä se on kiinni että oletko sopiva eläimen omistajaksi, ei iästä.

[Oranssi]

Sain (=ostin) ensimmäisen syyrianhamsuni kun olin 34 v. Nyt syyrialaisia on 15, ja mulla ikää 46 v. Tämä väli on mennyt kasvatusharrastuksessa. Tosin nyt kasvatus on hiipumassa, mutta eihän sitä vielä lopullisesti tiedä. Harrastuksen lopettaminen on varmaa vasta sitten, kun hamsut ovat siirtyneet Isoon Pyörään toivon mukaan tosi vanhoina - nyt vanhin on 2 v 6 kk ja yhä virkeä - ja kaikki kama on myyty. Ja kamaa on paljon...

Kerron missä tahansa hamsuista ja harrastuksesta, vaikka töissä, ja mitään negatiivista en ole tästä koskaan kuullut. Uteliaita vain ovat.

[Vilma]

Sain ensimmäisen hamsterini lähes 9-vuotiaana. Vaikka hamsteritietoa ei pahemmin ollutkaan, kävin isäni työpaikalla lukemassa hänen koneeltaan hamstereista (omaa tietokonetta ei silloin vielä ollut). Saman vuoden lopulla liityin yhdistykseen ja lehtien kautta aloin saada oikeaa tietoa hamstereiden hoidosta.
Ensimmäisen hamsterin kanssa sitä tuli tehtyä virheitä, mutta vahingosta viisastuneena jo seuraavan hamsterin olot olivat paremmat. Vaikka hoidinkin (ja hoidan edelleen) hamsterit yhdessä siskoni kanssa, tietenkin vanhemmat auttavat isompien kustannusten maksamisessa.
Nyt tätä harrastusta on kestänyt yli neljä vuotta ja ikääkin jo rutkasti enemmän. Olen samaa mieltä muiden kanssa, ettei ikä merkitse kypsyyttä lemmikin omistamiseen. :)

Minulle ainakin koiran ja hamsterin menetys on hieman eri asia. Rakasta koiraamme, joka eli kanssamme kahdeksen vuotta osallistuen kaikkiin askareihimme, surin kauan ja monta kuukautta. Hamsterin menetys ei tunnu ollenkaan niin kamalalta, pahalta tietysti sekin.

[Nilla]

En siis tarkottanut, että koiran menetys olisi yhtä paha asia, kuin hamsterin menetys. Tarkoitin vaan sitä että myös hamsterin menetys voi olla kamalaa.

[Juulia]

Koira on mielestäni kuitenkin "enemmän" perheenjäsen kuin hamsu. Koiran menettämistä en voisi edes kuvitella, enkä tietysti hamsunkaan, mutta hamsterin elinikä on vain n.2v joten kuolema on paljon odottevammissa kuin koiran...

[Jane_O]

Minusta ei voi sanoa, että jonkin toisen lemmikin menetys on kamalampaa kuin toisen (lajista riippuen), tai että jokin toinen laji on toista enemmän perheenjäsen. Tämä on nimittäin täysin subjektiivinen asia, joka riippuu täysin siitä, millaiseksi suhde eläimeen on tämän elinaikana muodostunut. Joillekin siis hamsterin menetys on yhtä kamalaa kuin minkä tahansa muun eläimen menetys (eli ts. hamsteri on perheenjäsen), joillekin toiselle se ei ole niin merkittävää (eli ts. hamsteri on "vain" lemmikki).

Meille meidän pojat on perheenjäseniä, meidän "lapsosia" :angel, ja tiedän että tulee olemaan kova paikka, kun heistä joskus aika jättää.

Tää nyt meni vähän OT, tsorppa :D!