Serkullani oli talvikko, sellainen pieni ja harmaa naarashamsu, varsin jännittävä. Vähän sen jälkeen kun sitä oli käyty ihailemassa sain minä 10-vuotias kuulla, että saisin oman ihka ensimmäisen hamsun. Paikallisessa eläinkaupassahan sitä sitten koulukaverin kanssa lähes joka päivä käytiin, mutta sieltä on jäänyt lähinnä mieleen vinkat seeprahiiret, hamsterit taisivat olla kaikki niihin aikoihin unten mailla. Hiirihän se sitten olisi tietenkin pitänyt saada, mutta onneksi äitini puhui pääni yli ja akvaariokaupasta tarttui mukaan pienen pieni robovauva, jolla oli reikä toisessa korvassa. Muistan kuinka minua silloin neuvottiin hamsterinvalinnasta, että sellaista ei saa ottaa, joka nukkuu, koska se ei sitten muuta teekkään. Niinpä minä valitsin sen hamsterin, joka oli parhaillaan nujakoimassa sisaruksensa kanssa. Siinä oli kauppiaalla työtä saada se hamsu nostettua häkistä kuljetuskoppaan. Nimekseen uusi perheenjäsen sai Papu. Muistan, kuinka tapasin vain istua häkin edessä ja katsella, kuinka hamsteri puuhasi omiaan.