Minulla oli joskus kolme vuotta sitten naaras joka oli loppupeleissä varsin tuittupää urokselle, asuivat uroksen kanssa sopuisasti viikon ajan, kunnes naaras antoi urokselle iskua enemmän ja vähemmän, lopputulos oli uroksella päälaella haava, ja korvanlehdessä pari reikää. Erotin parin, mutta poikue syntyi kuitenkin.
Poikueesta kotiin jäi yksi naaras jota sitten myöhemmin ajattelin kokeilla urokselle, naaras hyväksyi uroksen hyvin tutustumaan verkkoaidalle pariksi päiväksi, otin aidan sen jälkeen pois ja elivät sulassa sovussa melkein kaksi viikkoa, kunnes eräs aamu löysin uroksen raadeltuna kuoliaaksi. Poikuetta he eivät saaneet aikaan. Eli kovin perityviä nuo naaraiden agressiot taitavat olla, koska myös samaisesta poikueesta oleva naaras joka tuli minulle astutettavaksi, oli urokselle myös varsin röyhkeä ensitapaamisella, joten jätin leikin sikseen senkin naaraan kohdalla.
Nykypäivänä meillä naaraat ovat kuitenkin olleet uroksille lepposia, välillä olen pareja yhdistänyt juuri sopivasti naaraan kiimankin aikana, jolloin pelkkä astutus on riittänyt. Joillakin yhdistetyillä pariskunnilla on ensimmäisen illan aikana pientä säkättelyä, ja "nyrkkeilyä" mutta ei sen pahempaa. Jotkut naaraat ovat sitten saattaneet olla sellaisia,että ihan mikä tahansa uros ei ole kelvannutkaan, vaan urosta vaihtamalla on turha säkätys loppunut :)
Joitakin eläkeläisparejakin meillä on ollut hyvällä menestyksellä. Myös naaraspoikaset ovat voineet asua emänsä kanssa sinne 3-4kk ikään asti, kunnes olen urokselle naarasta käyttänyt ja joutunut ne erottamaan. Myös muutama uros pari asui meillä yhdessä, toinen pari (urokset eri poikueista)niistä alkoi nahistelemaan 4kk iässä ja jouduin erottamaan,Hyvinkään näyttelyn jälkeen toinen uros pareista (veljekset) hyväksyi toisensa takaisin samaan asumukseen mukisematta.