Vkh tv naaraiden aggressiivinen käytös - urokset kohteena

[Mrk]

Kysymys ihmisille joilla on enemmän kuin pari talvikkoa: miten sujuu eri sukupuolta olevien talvikkojen yhdistäminen, poikastenteko mielessä tai eläkeläisten yhdistäminen?

Ei ole mikään uusi asia, että naaras voi käyttäytyä aggressiivisesti urosta kohtaan, jopa tappaa sen jos ei omistaja ehdi erottamaan nopeasti paria, mutta viime aikoina on tuntunut että eri linjoista olevat naaraat ovat olleet kasvavassa määrin huolestuttavan vihaisia.

Itse en ole saanut yhdisteltyä eläkeläispareja (tällä hetkellä asuu vain yksi pari yhdessä ilman ongelmia), ja nuoretkin naaraat kylvävät riitaa puolisoittensa kanssa ihan verenmaku suussa. Mitä ihmettä? Ennenkin on löytynyt niitä naaraita, jotka eivät uroksia hyväksy, mutta ne ovat olleet vähimmistöä. Nykyään tilanne on toisinpäin (meillä).

[Vevve]

Mulla on yleensä mennyt melko hyvin, naaraista ehkä karkeasti sanoen puolet ja puolet käyttäytyy silleen tosi hyvin ja toinen puolet sitten vähän huonommin — ei kuitenkaan ole sattunut kuin yksi pieni haaveri tässä kohta parin vuoden aikana kun olen kasvatellut, yleensä vaan pientä painimista ja säksätystä.

Yhden naaraan kohdalla olen huomannut, että suhtautuminen tuntuu vaihtelevan eri uroksilla... Johtuuko sitten jostain muusta tekijästä vai tosissaan siitä seuramiehestä, en tiedä. Ensimmäisen uroksen kanssa (pari kk naarasta vanhempi) yhdistäminen oli tosi vaikea mutta saatiin poikasia parin kuukauden sisään. Toisia poikasia yritettäessä vanha melkein 2v uros kelpasi oikein hyvin, mutta kun poikasia ei kuulunut ja vaihdettiin about 1,5 vuotiaaseen, tuli tappelu ihan saman tien.  :S (...eikä niitä poikasia saatu sitten enää ollenkaan)

Sitten on löytynyt yksi sellainen tosi kiltti, joka yhdistäessä ei päästänyt pihaustakaan ja oli heti kaveria (kaikkea muuta siinä sitten olikin vialla, poika sairastui diabetekseen sun muuta). Yhdistin sunnuntaina nuoren pariskunnan, naaras reilut 3kk ja uros 5kk, tappelua tai mitään ei ollut aluksi ollenkaan eikä ole ollut sen jälkeenkään, toivottavasti ei tulekaan...

Eläkepariskuntia en tosin ole sitten saanutkaan yhdistettyä kuin kerran. Se ainut haaveri sattuikin kun yritin yhdistää eläkeläisiä, jotka elelivät viikon hyvin keskenään kunnes uros sai turpiinsa (=pieni haava rinnassa). Nyt pari viikkoa sitten yhdistin about 16kk ikäisen naaraan ja reilun vuoden ikäisen uroksen, jotka ovat tähän asti eläneet hyvässä sovussa jopa senkin jälkeen kun rouva käväisi päivän näyttelyssä. Kyseinen naaras tosin on muutenkin muistaakseni ollut tosi kiltti uroksia kohtaan.

[jonna]

Itse en voi puhua suuren suuresta mittakaavasta mutta se mitä on täällä yhdistetty pareja, on aina yhdistämiset sujuneet moitteetta yhtä poikkeusta lukuunottamatta.

Yleensä nuo naaraatovat  kitisseet ja kiukutelleet hetken, ja tämä kestää ehkä ensimmäisen illan jos sitäkään. Juuri eilen lykkäsin parin yhteen eikä sieltä kuulunut mitään. Molemmat vilkaisivat toisiaan tyyliin "aijaa" ja that's it.

Yksi naaras hyväksyi uroksen ekalla kerralla täysin ilman kitinää ja rätinää, toista kertaa yritettiin jos millä konsteilla mutta naaras oli tosi äkäinen. Neljästä uroksesta yksi kelpasi mutta jälkikasvua ei tullut.

Yhden eläkeläisparin yhdistin, sekin sujui hyvin. Lähinnä toraa taisi tulla tapettien väristä, naaras ei kelpuuttanut uroksen pesään raahaamia papereita vaan kantoi ne pihalle  xD

Tästä riitelystä vaan tuli mieleen kauanko nuo naaraat yleensä hyväksyvät tyttärensä? Minulla on nyt yksi naaras kera 3kk ikäisen tyttärensä eikä lootasta ole kuulunut minkäänlaisia soraääniä. Samoin toinen naaras asui kahden tyttärensä kanssa viime sunnuntaihin asti, en uskaltanut enää pistää yhteen kun tytöt kävivät näyttelyssä. Sisarukset asuvat sovussa edelleenkin vaikka näyttelyn olivat erillään. Kokeilin erittäin varovasti mitä tuumaavat jos päivän eron jälkeen laittaa samaan tilaan. Ei minkään näköistä vihareaktiota, haistoivat kerran ja homma oli siinä. Tälläkin hetkellä nukkuvat vierekkäin mökissään.

Ymmärrän toki että tämä voi olla riskaabelia, mutta ihan yhtä hyvin eläimelle voi sattua tapaturma, vahinko jne. (nimimerkillä poikanen tukehtui juotuaan juomapullosta). Eikä tarkoitus ole tehdä tästä mitään vakikäytäntöä että asutetaan pareittain, jos näyttää siltä että laumaelo sujuu niin sitten on OK, mutta pienenkin epäsovun ilmaantuessa ilman muuta erotus tulee vastaan. Nämä on niin yksilökohtaisia juttuja.

Voi olla että omalle kohdalle on vaan käynyt hyvä tuuri.

[mirilii]

Meillä on kyllä sujunut harvinaisen hyvin viimeaikoina pariskuntien yhdistämiset. Eläkeläispariskunnissakin monesti on auttanut ihan se, että on vaihtanut naaraalle jonkun toisen uroksen jos ensimmäisen kanssa naaras meinaa antaa urokselle köniin.

Meillä vain muutama hamsteri asuu yksin, pois lukien luonnollisesti nuoret lisääntymisikäiset naaraat joille ei jälkikasvua toivota.

Meillä on myös yksi veljespari, joista toinen poika jäi vähän vahingossa kotiin. Veljekset on elelleet nyt sovussa jo yli 7kk.

[Mrk]

Lohduttavaa kuulla, että muilla on sujunut normaaleissa merkeissä yhdistämiset. Kaiken järjen mukaan eihän noilla vihaisemmilla naarailla pysty edes jatkamaan sukua, eli ne jäävät automaattisesti periyttämättä luonnettaa eteenpäin. Mutta kyllähän sekin vähän harmittaa jos naaras ottaa poikasten jälkeen, vasta vanhoilla päivillä ukkovihan elämäntarkoituksekseen. Kyllä aina sopuisa parieläminen parantaa eläimen elämänlaatua ja tietysti kasvattajan näkökulmasta on nopeampi siivota yksi kuin kaksi asumusta.

Emot sietää yleensä tyttäriään n. 3-4kk ikään asti samassa asumuksessa. Pitempään ei ole kyllä tullut testattua.

Noita erityisen aggressiivisia naaraita yhdistää merkkailu, pyllyt pystyssä vetelevät maha maassa kuin suurikin machouros. :grin

[TiBe]

Minulla oli joskus kolme vuotta sitten naaras joka oli loppupeleissä varsin tuittupää urokselle, asuivat uroksen kanssa sopuisasti viikon ajan, kunnes naaras antoi urokselle iskua enemmän ja vähemmän, lopputulos oli uroksella päälaella haava, ja korvanlehdessä pari reikää. Erotin parin, mutta poikue syntyi kuitenkin.
 Poikueesta kotiin jäi yksi naaras jota sitten myöhemmin ajattelin kokeilla urokselle, naaras hyväksyi uroksen hyvin tutustumaan verkkoaidalle pariksi päiväksi, otin aidan sen jälkeen pois ja elivät sulassa sovussa melkein kaksi viikkoa, kunnes eräs aamu löysin uroksen raadeltuna kuoliaaksi. Poikuetta he eivät saaneet aikaan. Eli kovin perityviä nuo naaraiden agressiot taitavat olla, koska myös samaisesta poikueesta oleva naaras joka tuli minulle astutettavaksi, oli urokselle myös varsin röyhkeä ensitapaamisella, joten jätin leikin sikseen senkin naaraan kohdalla.

Nykypäivänä meillä naaraat ovat kuitenkin olleet uroksille lepposia, välillä olen pareja yhdistänyt juuri sopivasti naaraan kiimankin aikana, jolloin pelkkä astutus on riittänyt. Joillakin yhdistetyillä pariskunnilla on ensimmäisen illan aikana pientä säkättelyä, ja "nyrkkeilyä" mutta ei sen pahempaa. Jotkut naaraat ovat sitten saattaneet olla sellaisia,että ihan mikä tahansa uros ei ole kelvannutkaan, vaan urosta vaihtamalla on turha säkätys loppunut  :)
Joitakin eläkeläisparejakin meillä on ollut hyvällä menestyksellä. Myös naaraspoikaset ovat voineet asua emänsä kanssa sinne 3-4kk ikään asti, kunnes olen urokselle naarasta käyttänyt ja joutunut ne erottamaan. Myös muutama uros pari asui meillä yhdessä, toinen pari (urokset eri poikueista)niistä alkoi nahistelemaan 4kk iässä ja jouduin erottamaan,Hyvinkään näyttelyn jälkeen toinen uros pareista (veljekset) hyväksyi toisensa takaisin samaan asumukseen mukisematta.

[AnsaLucia]

Meillä on kyllä myös mennyt mielestäni hämmästyttävän hyvin (pessimisti ei pety) talvikoiden yhteiselo. Yhdistämisissä ei ole ollut ongelmaa. Jos naaras on ollut kovin harmistunut, olen suosiolla erottanut parin ja kokeillut seuraavana iltana uudestaan. Viimeistään kiimailtana hyväksyy uroksen. Yleensä kuitenkin jäävät sovussa asumaan heti samantien.
Eläkeläispareja minulla on joistakin kokemusta. Ainoastaan yksi päätyi melkein ikävästi. Jo pitkään olivat yhdessä asuneet, molemmat suht samanikäisiä ja ikää jo n. puolitoista vuotta. Naaras vain päätti että nyt riittää, onneksi osuin kohdalle koska mitään ääntä ei tappelusta tullut. Verisen uroksen sain pelastettua viime hetkellä. Uros kuntoutui ja eli vielä pitkän elämän yksin. Tämä naaras itse aikanaan lisääntyi aivan mainoisti sekä käyttäytyi aviomiehensä kanssa kuten poikastensa kanssa esimerkillisesti. Mistä lie riita tullut.
Tällä hetkellä minulla asuu yhdessä kolme paria ilman ensisijaista lisääntymistarkoitusta (varsinaisista eläkepareista ei voitane puhua). Ovat aikanaan yhdistetty poikasten toivossa, mutta kun poikasia ei alkanut kuulua ja pari oli kovin mieltynyt toistensa seuraan, olen jättänyt ne asumaan yhdessä. Jos "iltatähtiä" tulee, ne ovat toki kovin tervetulleita. Kaksi näistä näiden parien uroksista on käynyt näyttelyissäkin ja näyttelypäivän jälkeen palaavat vaimon luokse ongelmitta. Näiden parien elämää on tosi mielenkiintoista seurata, ne ovat tosiaan kuin vanha aviopari, yhdessä puuhataan kaikki asiat, syödään, juostaan pyörässä, nukutaan kasassa.. Aina kylki kyljessä. Toki oikeasti olisi fiksua vaihtaa näillä puolisoa, siis jos todella näistä poikasia haluaisi, mutta kun kaikki vaan ei voi olla niin laskelmoivaa toimintaa. Minulle on paljon mieluisampaa katsella näitä pareja keskenään kuin tavoitella niiden kautta mahdollisesti hienoja jälkeläisiä. Ne ovat niin ihquja...

[Minnaw]

Meillä on yhdistämiset pääsääntöisesti menneet oikein hyvin. Yleisesti muutama pieni sanaharkka muodostunut, mutta ei sen kummempaa. Yksi poikkeus meidänkin joukosta löytyy, samantapainen kuin AnsaLucialla, mutta en ehtinyt pelastaa urosta (ei myöskään mitään ääniä (duna oli vielä sängyn vieressä) ja aamulla löytyi kuollut uros). Yksi tapaus oli sellainen, että naaras vain jahtasi urosta, joten vaihdoin paria vielä samana iltana, ja sitten sujuikin hyvin.

Erityisen hyviä kokemuksia minulla on emo-naaraspoikanen pareista. Tällä hetkellä kaksi täysin toimivaa emo-poikasparia, sekä kaksi sisarusparia (sekä urokset, että naaraat).

Eläkeläisparit on myös yhdistetty suhteellisen hyvin menestyksin (kerran tosin kävi niin, että yhdistin liian nuoren "eläkeläis"naaraan uroksen kanssa, jolloin tuloksena poikaset ja edelleen terve emo).

Mun mielestä nykyään parit tulleet oikeastaan paremmin toimeen mitä aiemmin. Toisaalta voi olla, että olen ottanut myös enemmän riskejä yhdistäessäni pareja keskenään (toistaiseksi hyvin menestyksin). On noita kyllä kivempi katsella pareittain. Suloista kun puuhailevat yhdessä kaikkea :)

[Mrk]

Nyt meillä ilmeni looginen syy kahden naaraan erityisen vihaiselle käytökselle: molemmat olivat kantavia! Ne olivat asuneet jo pidemmän aikaa uroksen kanssa yhdessä, ja kun poikasia ei kuulunut, luonnollisesti ajattelin vaihtaa pareja ettei aika lopu kesken. Neitoset olivat kuitenkin tulleet kantaviksi vähän ennen kuin erotin ne alkuperäisistä pareista, joten siksi uudet miehet saivat sotaisan vastaanoton. Pessimistinä jäi tämä seikka ottamatta huomioon.

[TiBe]

Hyvä juttu että syy agressioille löytyi :) Meillä eilen illalla yksi naaras kitisi jatkuvasti urokselle, tosin ihan vain huutelu/narina asteikolla, ei mitenkään agressiivisesti. Ovat asuneet yhdessä 2kk, ja tänään se pyöräytti ne jo kauan odotetut poikaset, tosin naaras ei pyöristynyt mitenkään huomattavasti (siksi poikasten tulosta ei ollut aavistustakaan) joten siksi olikin niin hilpeän näköistä kun uros oli pesässä poikasten kanssa, ja naaras kävi saviruukussa synnyttämässä kaksi poikasta lisää ja ei ollut moksiskaan kun uroksen sieltä pyydystin pois. Tosin vähän aikaa sen jälkeen naaras näytti jotenkin sellaiselta,että olisi oikein etsinyt urosta "sun vuoro olla lapsien kaa, mä lähren ulos tyttöjen kaa tuulettuu" meiningillä  :haha

[Mrk]

Mä en taida enää edes yrittää asuttaa talvikkoja eläkepareiksi. Meillä on nyt alkuvuodesta kuollut kaksi helmiäisnormaali urosta naaraan raatelemana! Molemmat parit olivat sopuisasti viikkoja yhdessä, mutta sitten ilman mitään syytä naarailla naksahti päässä. Ei niitä pysty mitenkään valvomaan 24/7, joten parempi olla edes yrittämättä. Ne saa pahaa jälkeä aikaseksi ihan tunneissa, koska urokset yrittää aina vaan puolustautua, eikä hyökätä kuollettavasti, toisin kuin naaraat. Miten voi meidän talvikkonaarailla viirata näin pahasti päässä? :x

[Vevve]

^ Mäkin oon todennut eläkeparit toivottomiksi. Kaikki yhdistämäni on päättyneet haavereihin. Ei sentään kuolemaan, mutta yksi uros menetti toisen takajalkansa.  :( Se onneksi on parantunut täysin ja on oikeen reipas kolmijalkainen herra, mutta en taida yhdistää enää eläkepareja.

[S.D.G.]

Onpa ikävä kuulla  :(  Kuitenkin talvikon luonteen pitäisi olla sellainen, että se vanhana sietää kaveria, eikä vaan nuorena poikasia teetettäessä.

Syksyllä meinasin tähän topiciin vastata, että vähän on välillä nihkeetä ollut yhdistelmien kanssa, mutta se sitten jäikin, ja nyt on taas asiat muuttuneet. Kai jalostuksellakin on osansa tuossa ollut, ja toivotaan, että jatkossa naaraat olisivat sitten vanhoina lempeämpiä. Nyt mulla on ollut todella lempeitä emoja ja vanhempia naaraita, jotka ovat sietäneet lukuisia isoja tyttäriä (poikasostajat kaikkosivat) luonaan eikä mitään ongelmia ole ollut, kunnes neljän kuukauden kohdalla olen valitettavasti astuttamisen takia noi täydelliset äiti-tytärparit joutunu erottamaan. Yksi tytär ja emä menivät yhteen jopa erossa vietetyn näyttelypäivän jälkeen, tytär kolmikuinen  :shock: Näistä naaraista pitää jättää tyttäriä kotiin, jospa hyvä luonne periytyy aina vain etiäppäin...

Vielä alkusyksystä vaikutti siltä, ettei noi meidän eläkeläisparit millään onnistu. Yksi vanha, nyt jo yli kaksivuotias uros ei mennyt useista yrityksistä huolimatta yhteen minkään naaraan kanssa, koska naaraat aina ottivat uroksen kovakouraiseen käsittelyynsä. Hassua oli se, että kaikki yhdistämäni kolme naarasta ovat aikanaan asuneet kyseisen uroksen kanssa poikasten toivossa ja vihdoin yksi naaras ne poikaset tekikin. Sitten keksin yhdistää nuo kaksi silloin puolitoistavuotiasta naarasta noin vuotiaiden tai vähän alle urosten kanssa ja tätä sopuisaa yhteiseloa on jatkunut useamman kuukauden ajan. Toinen naaraista oli aikoinaan mahdottoman vaikea yhdistää urokselle ja jäikin lapsettomaksi, mutta eläkeläisparina asuminen meni todella hyvin.

Että eihän noissa mitään logiikkaa tunnu olevan. Hankalaa yrittää jalostaa hyvää luonnetta kun nuorena kiltti voi vanhana olla kauhea ja taas päinvastoin. Pikkiriikkisella otannalla vaikuttaisi, että nuori terve uros puumanaaraan kanssa toimii, mutta tää teoria vaatii paljon lisätestausta ja tokikin kaikki on yksilöitä...

[Mrk]

Pikkiriikkisella otannalla vaikuttaisi, että nuori terve uros puumanaaraan kanssa toimii, mutta tää teoria vaatii paljon lisätestausta ja tokikin kaikki on yksilöitä...

Meillä on ollut just päinvastoin, ne vanhat kääkkä naaraat antaa oikeen täyden kaulimen käsittelyn niille nuorille uroksille. :D Nuorilla uroksilla on niin huono itsetunto, että karkuun juoksevat vaan... ja sehän vasta eläkeaggrejen murhanhimoisuutta nostattaa. Ei hyvä.

Toimivin eläkepari tuntuu muodostuvan kun uros on heti tiukkana eikä anna tuumaakaan naaraalle periksi ja näin naaraas yleensä luovuttaa ja sopuisa elo voi alkaa.

Mutta en tiedä tosiaan onko järkeä edes yrittää asuttaa eläkepareja, jos todellisena vaarana on uroksen hengenlähtö? En ole keksinyt miten sen voisi ennakoida tai estää, muuta kuin asuttumalla yksin.

[Mrk]

Mulla on nyt testissä isommat terraariot eläkepareille (80cmx40cmx40cm), kokeilen jos se auttaisi vähentämään vihaisuutta. Yhden naaraan kohdalla auttoi jo ainakin.

Jännä muuten, että meidän villitalvikoiden jälkeläinen naaras on ihan yhtä vihainen uroksia kohtaan (ellei vihaisempikin) kuin nämä jalostetummat versiot.