Eipä ole hetkeen tullut aihetta kirjoitella tänne. Selkeästi, kun aloitin tän keskustelun, ikävä tai omituinen kommentointi oli mun kohdallani aika arkipäiväistä. Sen jälkeen onkin tullut kasvattajanimi, lisää eläimiä, paljon poikueita, jonkin verran menestystäkin. Joo, ja varmaan nahkaakin on tullut paksunnettua iän myötä. Että jos joku jotain kommentoi niin voi sanoa, että tuo kuvottava rotta on itse asiassa kaksinkertainen talvikoiden luokkavoittaja, sertivoittaja ja BIS-voittaja. In your face!
Nyt tuli vaan just pitkästä aikaa tollanen tilanne Facebookissa, kun joku kommentoi jonkun kaverini jakamaan söpöön talvikkokuvaan tyyliin "hyi olkoon" ja "jos meille tulis tommonen, niin onneksi on kissa, joka hoitais sen pois päiviltä". Siis tätä ihan perussettiä. Aikaisemmin tässä threadissa ihmeteltiinkin just tuota, että mikä kumman egonjatke se kissa tai koira on ja minkälainen ihminen sellaisesta haluaa fantasioida. Loppuu mun kohtalaisen laaja ja mustakin huumorintaju siihen paikkaan. Hetken raivoilin itsekseni, mutta jos on aikuisella ihmisellä tuollainen asenne ja empatian puute, niin olkoon mun puolesta, it's your loss.
Kun enhän mäkään sano, että "jos meille tulis semmonen ällö kissa, niin vähänkö ampuisin sen", onhan irtokissojen ampuminen ainakin ennen ollut laissa sallittua, liekö vieläkin. Heti muuttuu meininki; hamstereita saa syöttää kissoille, kissojen tappamisesta pidä puhuakaan...
Tulipas ragea
Ottipa päähän pitkästä aikaa. Nykyään tavallisempi "ongelma" on, että äitini, joka on ihan tavattoman ylpeä harrastuksestani ja tärkeimpiä tukijoitani, kertoo harrastuksestani mielellään KAIKILLE tyyliin postinkantajasta automyyjään, jos vain tilaisuuden saa. Mä oon joutunu jopa toppuuttelemaan, ettei siitä oikeasti nyt ihan kaikille ventovieraille ihmisille tartte kertoo... Mutta tää nyt on positiivinen ongelma!
