^Oikein hyvä puheenvuoro ja paljon asiaa.

[ja sori nyt tulee piiitkä postaus]
Itse olen parin poikueen jälkeen miettinyt paljon noita samoja näkökohtia. Ensimmäinen naaraamme oli meillä sijoituksessa, meni kasvatuskotiinsa tekemään poikueen ja tuli meille takaisin eläköitymään. Toinen naaras teki meillä yhden poikueen ja on nyt kotona. Tätä rouvaa olen valmis luovuttamaan tutulle yhteistyökasvattajalle toisen poikueen tekoon painavin syin. Otan mielelläni naaraan taas luokseni sen jälkeen. Nyt kolmas naaras on tehnyt meillä hienon poikueen. Tila alkaa kieltämättä käydä ahtaaksi, sillä kolme nuorempaa tyttöä (joista kaksi omista poikueista) on vasta kasvamassa. Lisäksi meillä on pari kasvatuksen kannalta “turhaa” urosta, ja muutama vähemmän “turha”.

Joka ilta kaikki tai melkein kaikki näistä juoksentelevat joko keittiössä (yleensä urokset, joita ei tarvitse niin huolella vahtia) tai kylpyammeeseen laitetussa puuhapaikassa (jossa on mm. tavallista isompi juoksari sekä kiulullinen kaivuuhiekkaa). Harvoin tulee tilanne, jolloin joku otus ei pääse kahteen perättäiseen päivään asumuksestaan ulos. Tämä tosin edellyttää myös muilta perheenjäseniltämme aktiivisuutta, ja kaikilla ei ole tähän muutenkaan yhtä hyvää mahdollisuutta kuin meillä.
En itsekään pidä ajatuksesta, että kasvatuskäytössä olleista hamsuista halutaan päästä heti eroon. Toisaalta ymmärrän sen jotenkin, enkä pidä käytäntöä huonona, jos eläimelle löytyy hyvä koti loppuelämäksi. Siellä se saa todennäköisesti enemmän huomiota. En myöskään usko, että keskivertohamsutin kiintyy välttämättä emäntäänsä/isäntäänsä kovasti tai ehkä ollenkaan. Useampi muutos kuitenkin varmasti stressaa eläintä. Muistikaan ei noilla ole aivan huono, josta voisin (joskus toisella kertaa

) kertoa enemmänkin. Syrkit ainakin tunnistavat vanhat paikat oltuaan monta kuukautta poissa.
Teetän mielelläni helposti ja onnistuneesti lisääntyneellä naaraalla toisenkin poikueen. Eri uroksen kanssa ja molemmista poikueista lähtee sitten vähemmän yksilöitä kasvatusoikeudella eteenpäin. Näin periaatteessa naaraita kertyy vähemmän, mikä lisää niille liikenevää aikaa. En mitenkään usko, että luonnossa nämä tekevät vain yhden poikueen. Tosin taas luonnoneläinten lisääntymisterveys on usein huomattavasti parempi kuin lemmikeiden, ja geenipohja toki laveampi.
Verrattuna tukkueläimiin, lähes miltä tahansa suomalaiskasvattajalta lähtenyt eläin saa paremmat lähtökohdat elämälleen. Silti kasvattajienkin tulisi mielestäni pystyä suhtautumaan kriittisesti omiin toimintatapoihinsa. Uskon esimerkiksi enimpien hamsujen olevan riittävän tilavissa asumuksissa, mutta “väliaikaisasumusten” suhteen joustetaan välillä turhankin paljon. Jos eläin on yli viikon vähimmäiskokoa pienemmässä purkissa, mennään jo hyvän käytännön tuolle puolen. Tämä lisää myös eläinten sairastumisalttiutta stressihormonien huonontaessa vastustuskykyä.
Tuo vapaana juoksentelu on vähän hankalampi juttu. On oikeasti vaikeaa kasvattaa hamstereita alle kymmenen eläimen populaatiolla tai ainakin siihen tarvitaan kanssakasvattaja, jolla olisi saman värilinjan eläimiä. Varsinkin koska kaikki eivät sitten kuitenkaan sovi jalostukseen. Meillä menee kolmisen tuntia hamsterirulettiin, kuten puoliskoni sitä kutsuu.

Koitan laittaa ekat eläimet puuhailemaan iltakasin kieppeillä ja viimeiset nostelen asumuksiinsa nukkumaan mennessäni. Ovat muuten oppineet heräilemään aikaisin, ensimmäiset pyörivät jo seiskalta odottelemassa.
Joka tapauksessa tunnen itseni melko idiootiksi melko usein niitä hamsuttimia väsyneenä veivatessani. Eihän kaikki ns. pelkät lemmikitkään saa samaa kohtelua! Kun iltayöstä pohdin minkä juoksarin Lumolle tällä kertaa valitsen, niin siippani ystävällisesti muistuttaa, että tälle on termikin: “First World Problems”

Mutta tältä asia näyttää aloittelevan ja (yhä) idealistisen kasvattajan silmin. Näkemykseni ja toimintatapani varmasti muuttuvat vuosien varrella, enkä nytkään tarkoita tuomita ketään – en kanssakasvattajaa tai hamsteriaan valitsevaa ostajaakaan.

Itse toivon pääseväni pienempään eläimäärään jossain kohtaa, jotta ne olisivat enemmän taas lemmikin asemassa.