Suomen Hamsteriyhdistys ry

Okei!
Menevät villat sitten hukkaan, mutta eipä voi mittään...
Kiitos vastauksesta :)

Tee itsellesi villapaita.

Ratmixiä

Tiiva, kukapa olisi siltä tukkujen kauhistelulta säästynyt? Edelleenkään pointti ei ollut, että ostakaa eläinkaupasta eläimiä ja pistäkää ne yhteen tai että tukku on jees, vaan minua kiinnostaa hamsterin alkuperäinen ulkonäkö ja käyttäytyminen/luonne. En olisi halunnut tästä erillistä aihetta, koska halusin vain tuoda tämän pienen huomion ajatusta herättävänä sivuseikkana. Mutta mikäli se saa muut lukijat etsiskelemään siltaa jolta hypätä, niin sitten minun on paras pitää suuni kiinni ja ylläpito voi poistaa tämän aiheen ja kaikki muutkin viestini joissa suollan "mukatietäväistä" paskaa.

Juomapullon... en saa niitä toimimaan oikein byhhähhää.

^Suloinen pikku otus! Kaneli tai Muskotti olisivat hauskoja nimiä. 

[Hajime: siirretty ketjusta "Uusien muunnosten vaikutus roborovskien merkkeihin".]

Olisi mielenkiintoista tietää, että onko näissä uusissa muunnoksissa havaittavissa vaikutusta eläimen käytökseen? Minua ei huolestetuta muunnoksissa se, että ne saattavat turmella eläimen ulkonäön (vaikka toki sekin ymmärrettävästi harmittaa) vaan lähinnä se, ettei niiden mahdollisesti haittavaikutuksesta kantaan oikeastaan tiedetä.

Yleinen aihe "jalostuksen vaikutukset kesyhamstereihin" olisi ihan mielenkiintoinen. Osa näistä leveäkasvoisista, pörröturkkisista ja kirjavista syrkeistä tuntuvat välillä olevan hieman ns. "ulkona." Jotkut eläinkaupassa myytävät normaalin väriset ja kapoiset hamsterit tuntuvat säilyttäneen alkuperäisen käytöksen edellä mainittuja paremmin (olematta nyt kuitenkaan villejä). Mielestäni on myös mielenkiintoista pohtia, että miksi tätä alkuperäistä tyyppiä ei vaalita? Olisihan hienoa säilyttää myös kesyhamsterit mahdollisimman aitoina, varsinkin kun alkuperäinen syyrianhamsteri on vaarassa kuolla sukupuuttoon.

Kaipaan kovasti kahta lk normaali syrkkiä: Pepeä ja Sisua.

Pepe oli ensimmäinen syyrialaiseni ja aivan mahtava uroshamsu. Se oli niin kesy kuin syyrialainen vain olla. Se tuli jopa vapaana ollessaan katsomaan, jos sitä kutsui nimeltä. Se oli minulla aikana, jolloin hamsteri oli ainoa lemmikki, joten se oli erityisen rakas. Toivoisinpa, että hän olisi edelleen elossa ja luonani. Pepe kuitenkin kuoli kahden ja puolen vuoden ikäisenä.

Sisu oli minun iki-ihana syrkkinaaraani, jonka tuittupäistä luonnetta ikävöin. Tosin juuri jääräpäisyys koitui naaraan kohtaloksi, sillä hän pääsi karkuteillä ollessaan järsimään sähköjohtoa (ei niistä turhaan varoitella!) ja menehtyi vasta 9 kk iässä... Ikävä on kova. Sisua ennen tai jälkeen ei toista syrkkinaarasta ole ollut... mutta ehkä vielä joskus.

Peetu oli myös aivan valloittava tapaus. Viimeisin oma syyrialaiseni. Teräspappa, keikkui vielä kahden vuoden iässä häkkinsä kaltereissa ja leikki Tarzania. Sillä oli tapana nousta etutassujensa varassa seisomaan kämmenelleni ja vain olla siinä hetki maailmaa ihmetellen. Aivan loistava pikkuhamsu, joka oli kanssani pitkään ja jota rakastan yhä kovasti.

Minun mielestäni se on kaikkein hassuinta/kauheinta, kun jotkut ihmiset eivät ymmärrä pienen jyrsijän menettämisen suremista. Osa näistä on sellaisia jolla itsellään ei jyrsijää ole ollut, mutta toiset ovat jopa harrastajia. Vähättelyä ja hamsterin vertausta esineeseen, jonka voi aina korvata uudella en siedä. Hamsterit ovat yksilöitä siinä missä koirat ja ihmisetkin. Nekin ovat ainutkertaisia. Tätä eivät kaikki eläinharrastajatkaan tunnu ajattelevan.

Minä olen surrut (ja suren yhä) jokaisen lemmikkihamsuni menetystä. Olen haudannut ne sukutontille ja yhä kävellessäni metsässämme pysähdyn aina välillä jokaisen haudalla muistelemaan hamsua. Toki hamsuissakin osa on ollut rakkaampia kuin toiset, mutta jokainen elää edelleen vahvasti mielessäni. Jopa se aivan ensimmäinen robo, jonka sain kahdeksanvuotiaana.

Tietenkin hamsterin menettämisestä tulee erilaista sitten, kun niitä on ollut jo pitkään. Sitä tiedostaa alusta pitäen selvemmin sen, että kyseessä todella on lyhytikäinen eläin... joten niitä kahta vuotta, jotka sellaisen kanssa saa yleensä viettää, voi todella vaalia.