Suomen Hamsteriyhdistys ry

Hamsterit => Yleistä hamsterikeskustelua => : KinuskiToffee 15.01.10 - klo:16:20

: Ekan hamsterinne tarina
: KinuskiToffee 15.01.10 - klo:16:20
Hei kaikki, osaattekos laskea niin kauas taaksepäin kun hommasitte ekan hamsetrinne?  :)
Jos muistatte, että miten eka hamstraaja vielä tuli teille, ja minkäs värinen/lajinen?
Jos teillä on kuvia sieltä vuosien tai vaikka vaan kuukausien tai viikkojen takaa niin olisi kiva nähä niitäkin.... :)


edit: muokkasin otsikkoa//Ninde
: Re: Ekan hamsterin elämäntarinanne
: nössös- 19.01.10 - klo:20:40
mä sain oman hamsun v.2003 tai 2004. se oli valkonen syyrialainen. Nimenä Stuart <3 se oli meillä joku vähä yli vuoden mut sit mun veljelle alko tulla nuhaa ja ei tiiäetty et mistä nii luultiin et siit hamsterist. Annettiin sit se mun kummille ja parin päivän päästä tuli kummiltani viesti et Stuart oli kuollu ....  :|  siinäpä se. nyt ollaan hankkimas toista hamsteria  :roll:
: Re: Ekan hamsterin elämäntarinanne
: KinuskiToffee 23.01.10 - klo:14:09
hauska nimi, Stuart!  :D
Onnea uudellekin hamsullenne! :)
: Re: Ekan hamsterin elämäntarinanne
: Hamtaro 29.01.10 - klo:20:17
Sain ekan hamsun vuonna 2000. Sen nimi oli Venla ja väri taisi olla keltainen. Turkki oli lk. Venla tuli äidin kaverin tutulta kun ne tuli allergiseks. Se eli 2 vuotta ja 5 kuukautta. Jouduttiin lopettamaan kasvaimen takia. Venlalla oli kalteri häkki missä oli paljon putkia yms. ja se hamstras putket aina ihan täyteen jyviä (:
: Re: Ekan hamsterin elämäntarinanne
: GaneshaX 30.01.10 - klo:09:19
Meille tuli eka hamsu 2007. Se oli tukkuhamsu eläinkaupasta, "talvikko" .
Elikin vain 8kk  :<


(http://http://i47.tinypic.com/2lk8qog.jpg)

Tää ketju varmaan pitäisi heivata yleiselle hamsu puolelle, kun ei kaikki ekat hamsut ole syrkkejä  :mrgreen:
: Re: Ekan hamsterinne tarina
: Sirpa 31.01.10 - klo:12:56
Meidän ensimmäisen hamsterin tarina on kirjoitettu blogiinkin (http://http://hiiru.blogspot.com/2008/08/melkein-hamsterinomistaja.html), lyhykäisyydessään hamsterin ottaminen oli kuitenkin vähän niinkuin vahinko. Veljentyttärellä oli ollut hamsteri, mutta muuttojen takia se jäi ilman vakituista kotia ja veli yritti etsiskellä sille sopivaa paikkaa eläkepäivien viettoon, kun toinen oli jo toisella vuodellaan. Me sitten miehen kanssa lupauduimme sen ottamaan vaikkei meillä kummallakaan ollut mitään kokemusta minkäänlaisista pikkujyrsijöistä.
Niin Karamelli sitten tuli meille ja hurmasi meidän sataprosenttisesti. Se ei ehtinyt elää meillä kuin vajaan puoli vuotta, kun se vanheni ja lopulta sairastui johonkin ja lopetettiin. Siinä ajassa se kuitenkin ehti kieputtaa meidät niin tassunsa ympärille, että uuden hamsterin hankinta oli ihan selvä juttu. Niin suloinen pieni otus se oli!

Karamellin tarina ja kuvia blogissa (http://http://hiiru.blogspot.com/2009/08/esittelyssa-hamsterit-karamelli.html)
: Re: Ekan hamsterinne tarina
: Vevve 31.01.10 - klo:15:01
Meidän ensimmäisestä hamsusta oli juttu 3/09 poskarissa, mutta sehän oli siis eläinkaupasta ostettu normaali Silkki-talvikko, jonka sain seitsemänvuotiaana. Silkki eli aika vanhaksi, about 2-vuotiaaksi muistaakseni.

(http://http://i292.photobucket.com/albums/mm39/tijuana-walkers/GetAttachment.jpg)
: Re: Ekan hamsterinne tarina
: Anniina 31.01.10 - klo:15:34
Mun eka (tähän asti ainoo) hamsteri oli lk syrkkiherra Joe, väriltään semmonen vaaleen oranssi ja sain sen joskus 7-8 vuotiaana, 1996-97. Se tuli meille aika äkkiseltään päähänpistosta, kun iskä anto mulle kymmenen markan kolikon ja satuin samana päivänä selaan sanomalehtee, jossa oli ilmoitus myytävistä hamsterinpoikasista 10mk kipale :D Näytin lehtee iskälle iha innoissani ja sanoin, että haluan sellasen ja muistaakseni iskä suostu heti, ainakaan hirveesti ei tarvinnu suostutella :D Hakureissusta en muista hirveesti, joku maatalo se oli ja hamstereita hirveesti, niistä sit valkkasin mieleisimmän värisen. Äidin hommaks sen hoito aika pitkälti jäi ja hamsu eli reilut 3 vuotta ja yhtenä päivänä se oli vaan kankeena juoksupyörän vieressä kun tulin koulusta kotiin, hautasin sen sitten takapihalle ison kiven juureen ja kiveen maalasin sen nimen 8)
: Re: Ekan hamsterinne tarina
: nennu 31.01.10 - klo:15:57
Mä sain ekan hamsuni 13vuotiaana 1986.Eläinkaupasta ostettiin.Kamun kans käytiin joka päivä ruokatunnilla kattelemassa eläinkaupas eläimiä.Sit eräänä päivänä joku nainen toi aikamoisen lauman hamsunpoikasia lähes itku kurkussa.Katteltiin kamun kans vähän aikaa hamssuja ja kotiin päästyä aloin äitille puhuun kuin ihania hamssuja joku nainen oli tuonut eläinkauppaan.Muutaman päivän päästä käytiin ostamassa lk cinnamon hamsu neitonen Susu.Susu olikin todella täräkkä pakkaus vaikkakin todella kiltti.Susu eli 2v2kk ilonamme.Suru oli suuri kun Susu nukkui pois eräänä päivänä vähän sen jälkeen kun tulin kotiin koulusta.Haudattiin läheiseen metsään puun juurelle.
: Re: Ekan hamsterinne tarina
: tiiitu 31.01.10 - klo:16:11
Mun ensimmäinen hamsteri oli lk satiini hunaja poika Leevi. Se tuli tamperelaiselta hamsteriharrastajalta/kasvattajalta 2004. Leevi eli aika vanhaksi, melkein 2 v 7 kk ikäiseksi. Hamsuista se on ollut varmaan se rakkain :sydan

Tässä Leevi 2-vuotiaana:

(http://http://i272.photobucket.com/albums/jj193/tiia--/IMG_4031_3.jpg?t=1264946134)
: Re: Ekan hamsterinne tarina
: jasmy 04.02.10 - klo:15:38
Vuonna -95 on meille muuttanut pk syrkki Hermanni (http://http://img189.imageshack.us/img189/8048/hermanni.jpg).
: Re: Ekan hamsterinne tarina
: Anonymous 04.02.10 - klo:19:29
vuosi sitten suunninpiirtein sain
: Re: Ekan hamsterinne tarina
: TiBe 05.02.10 - klo:16:13
Ensimmäinen hamsteri taisi tulla meille gerbiilini kuoltua vuonna -98 syksyllä, Venäjänkääpiöhamsteri talvikko naaras haettiin muistaakseni Reporangasta ja nimekseen hän sai Naksu. Naksu taisi kuolla kesällä 2001 lähemmäs kolme vuotiaana.
: Re: Ekan hamsterinne tarina
: Minski 13.02.10 - klo:17:27
Ensimmäinen hamsterini oli pk creme-naaras nimeltään Lotta. Sain sen 12-vuotiaana, eli siitä on ikuisuus :) Silloin mielestäni hamsterin piti ehdottomasti olla pk ja creme, nyt taas en enää pidä erityisemmin pk:sta kuin cremestäkään, mutta silloin se oli jotain maailman söpöintä; Lotta oli semmoinen tosi pörröinen ja pehmoinen untuvaturkki, näin jälkikäteen ajateltuna sillä oli todella hyvälaatuinen pk-turkki, paksu ja pitkä. Lotasta ei ole olemassa kuin tämä yksi pieni kuva:

(http://http://personal.inet.fi/cool/tassuttajat/kuvat/lotta.jpg)

Lotta oli todella rakas mulle ja itkin silmät päästäni kun se kuoli. Äiti lupasi mulle varmaan säälistä uuden hamsterin, mutta siitä uudesta ei koskaan tullut yhtä rakasta kuin mitä Lotta oli. Lotta oli niin äärettömän kesy ja kiltti ja rauhallinen hamsteri, todella hyvä lemmikkihamsu.

Lotta ostettiin jostakin Tamperelaisesta eläinkaupasta. Olin toivonut hamsteria jo pitkän aikaa, mutta äiti ei ollut myöntynyt. Eräänä päivänä lähdettiin kaupunkiin ja sitten äidin kanssa vain ykskaks poikettiin johonkin eläinkauppaan, jossa äiti kysyi hamstereita. Heillä oli myynnissä creme-poikue ja niitä sitten katseltiin siinä, sitten sain valita kenet niistä haluan. En meinannut ensin millään uskoa, että saan oikeasti valita jonkun, sillä äiti ei ollut etukäteen kertonut minulle ollenkaan, että saan vihdoin luvan hamsteriin, koko juttu tuli isona yllätyksenä ja muistan vieläkin miten onnellinen hetki oli saada valita oma hamsteri ihan itse ja pitää sitä sylissä ensimmäistä kertaa.

Lotalla oli kyllä häkkikin, mutta käytännössä se asui kokoajan vapaana minun huoneessani tehden pesän kirjoituspöytäni sokkeliin ja liikkuen vapaasti huoneessani :) Häkki sillä oli lattialla siten, että häkin luukku oli auki, jolloin Lotta pääsi häkkiin halutessaan. Mutta ei se siellä koskaan nukkunut, haki sieltä vain ruokaa ja kävi juomassa siellä, varsinainen pesä sillä oli siellä kirjoituspöydän sokkelissa :) Joskus se oli jyrsinyt pussilakanaani noin kymmenen reikää ja muistan miten äitin kanssa sovittiin, että siitä ei kerrota isälle :P

Käsittelin Lottaa hirmu paljon ja siitä tuli todella kesy ja sosiaalinen minua kohtaan; aina kun liikuin huoneessani niin Lotta kiipesi housunpunttia pitkin ylös tai jos istuin kirjoituspöydän ääressä niin yht'äkkiä syliini oli kiivennyt hamsteri :)

Lotta eli 2 v 6 kk ikäiseksi. Muistan miten sen viimeisinä viikkoina se alkoi kävellä kankeasti ja vinossa, äiti hyvissä ajoin yritti valmistella minua kertomalla, että Lotalla ei elinaikaa taida olla paljoa jäljellä, mutta enhän minä halunnut sitä uskoa, vaikka kyllähän sen oikeasti kuitenkin tiesin. Eräs yö Lotta oli sitten vain nukahtanut ikiuneen. Se haudattiin meidän lähimetsään.

Muistan Lotan aina, ensimmäinen ikioma lemmikkini, itse valitsemani, niin täydellinen ja söpö :sydan
: Re: Ekan hamsterinne tarina
: Eevi 20.02.10 - klo:00:28
Meille ensimmäinen hamsteri tuli 3.10.07. Alkukosketukseni hamstereihin oli vuonna 2004, kun kaverini osti kaksi cambpelli veljestä, jotka olivat todella agressiivisia. Ensivaikutelmani hamstereista ei siis ollut kovin ruusuinen. Toinen kaverini kuitenkin sai vuonna 2005 syrkki tytön, joka oli aivan mahdottoman ihana ja siitä lähtien olin varma siitä, että haluan oman hamsterin! Vanhempani eivät kuitenkaan heltyneet ajatukselle. Yhä useampi kaverini sai oman hamsterin, mutta vanhempieni vastaus oli silti aina se sama jyrkkä ei edes ajatukselle hamsterista. Sain sitten oman kasvin, kun en hamsua saanut. Tosin kasvi kuoli muutman viikon päästä, vaikka oikeasti hoidin sitä! :(

Kuitenkin vuonnna 2007 kaverini hamsterin piti saada poikasia, joita ei kuitenkaan koskaan syntynyt, koska naaras jäi tyhjäksi. Äiti kuitenkin oli luvannut minulle poikasen kaverini poikueesta ja kun poikasia ei tullutkaan sain luvan ostaa hamsterin eläinkaupasta. Jo heti samana päivänä ostin häkin käytettynä kaveriltani ja kiiruhdimme kauppakeskukseen, jossa ei ainoassakaan kaupassa ollut myynnissä uros syyrialaista, jonka nimenomaan halusin. Isäni kuitenkin päätti vielä soitella läheisiin eläinkauppoihin ja muutaman soiton jälkeen tärppäsi. Eräässä eläinkaupassa oli kaksi kahden kuukauden ikäistä syrkki urosta. Lähdimme kauppaan samantien ja muistan kuinka matka tuntui kestävän ikuisuuden. Viimein kun pääsimme kauppaan näin kaksi pientä hamsteripalleroista nukkumassa vierekkäin puuhanurkassa.
Myyjä kysyi haluaisinko punertavamman vai vaaleamman ja halusin punertavamman. Siinä se sitten oli, minun ihka oma hamsteri. Olin päättänyt jo kaksi vuotta aiemmin, että jos joskus saan hamsterin se on Terho. Terhohan siitä sitten tulikin. Terho oli aivan mahtava hamsteri, juuri sellainen kuin ensimmäisen hamsterin tuleekin olla. Terho oli kiltti ja ahne hamsteri. Ruokin sitä aina kaltereiden läpi, annoin sille aina osan leivästäni. Sitä se aina odotti, jos söin leipää häkin vieressä. Terho myös nakersi moniin lakanoihini upeita reikäjonoja ja pujahti kerran saunan seinän sisään. En mennyt sinä päivänä kouluun vaan itkin seinän vieressä. Terho kuoli 1v. 11kk iässä vanhuuden uuvuttamana. Terhon kuoltua tuntui kuin maa olisi sortunut jalkojen alta. Onneksi Terho näytti minulle miten ihania hamsterit ovat.
Nyt Terho lepää hyllylläni.  :sydan
: Re: Ekan hamsterinne tarina
: Wiivi 20.02.10 - klo:12:39
Mun oli kauhean vaikeaa saada hamsu. Noin vuoden ajan olen ollut hirveä hamsterihullu ja toivonut sellaista. En saanut, koska äidillä on se tylsä allergia.. Nyt sitten kuitenkin kun taas sain päähäni, että minun on saatava hamsu, ja aloin elätellä toiveita, niin puhuin taas äidille. Se ei edes halunnut kuunnella mua, enkä enää mahtanut asialle mitään. Sitten iskä lupasi puhua äidille, ja lopulta se suostui! Sitten se vaan tuli, kun mä olin täällä foorumilla, ja sanoi, että saan hamsun, kun olen niin kovasti toivonut. Nyt vaan toivotaan, ettei äidille tule siitä mitään ongelmaa.. On se kuitenkin mun huoneessa, ja ovi kiinni, niin tuskinpa siitä mitään ongelmaa tulee.. :sydan
: Re: Ekan hamsterinne tarina
: lapanen 21.02.10 - klo:18:34
Itsellänikin oli hieman vaikeuksia ekan hamsun saamisessa...
Äitini ja hänen miehensä ovat allergisia kaikennäköisille karvaisille eläimille. No, olin jo kauan kinunnut jonkin sortin pientä eläintä, kun meille ei sitä koiraa voida luultavasti koskaan ottaa. Lähdimme lauantaina käymään Faunattaressa, jossa sitten olikin hamstereita. Oli kaksi talvikkoa ja syyrialaisen poikaisia. Ensin mietimme mustaa syrkkipoikaa, mutta päädyimme sitten hankkimaan jo vähän vanhemman talvikon, kun en olisi jaksanut muutamaa päivää odottaa syrkin luovutusikään  ;)  Ostimme kaikki tarvittavat tavarat siinä samalla, ja lähdimme kotia kohti, uusi hamsu pahvilaatikossa  :lov  Rockyksi poika nimettiin, ulkomaille muuttaneen parhaan ystäväni lempisarjakuvahahmon mukaan. Poika eleli luonani n. 1,5 vuotta. Sitten se pahin tapahtui... Lähdimme veljeni kanssa viettämään uuttavuotta isämme luokse, ja äiti tietysti jäi hoitamaan Rockya. Ihmettelin, kun äitini laittoi viestiä, että tulkaa tarpeeksi ajoissa pois että ehdimme ostoksille. Kun pääsimme sitten kotiin, äitini kertoi kierrellen että Rocky on kuollut. Hän oli ollut laittamassa sille iltaruokaa, ja oli ottanut Noksun keittiön pöydälle omassa kopissaan. Äitini ei ehinyt tarpeeksi ajoissa, ja Rocky tippui pöydältä... Poika kuulemma ei enää liikkunut kunnolla, ja hiljaa vaipui lopulliseen uneen, ei tainnut onneksi kärsiä. Itkin aivan kamalasti, en osannut kuvitellakaan että oma pikku lapseni oli poissa  :cry: ... Sitä äiti oli tarkoittanut ostoksille menemisestä. Pari viikkoa olin ilman uutta hamsteria, kun sitten viimein päätimme lähteä uudestaan katselemaan, josko Faunattarees olisi tullut talvikoita. Siltä reissulta mukaamme lähti Nappi, joka on minulle todella rakas, harmi vain että pojalla on ikää jo 1,4kk, mutta toivon että hänelle ei tule samaa kohtaloa kuin Rockylle, toivottavasti äitinkin on ottanut opikseen... Ikävöin Rockyä todella paljon, en olisi halunnut hänelle sellaista kohtaloa  :itq:
: Re: Ekan hamsterinne tarina
: Wiivi 21.02.10 - klo:19:08
^ Vitsi kun ajattelen tota Rockyn tapaturmaa, niin alkaa surettaa.. :( En pystyis kuvittelemaankaan miten kauheeta olis..
: Re: Ekan hamsterinne tarina
: HamsterSailor 05.03.10 - klo:19:51
Se oli alkuvuodesta -05, kun olin puhunut ja lukenut hamstereista jo jonkin aikaa, kun äiti pamautti yhtenä perjantai-aamuna, että "ollaan nyt isin kanssa mietitty, ja oon käynyt varaamassa paikallisesta eläinkaupasta sellasen ihanan ruskeen hamsun". Olin intoa täynnä :hyper , kun tulin koulusta kotiin ja sitten mentiin eläinkauppaan ja sain Ellin. Silloin en tiennyt pöläystäkään Ellin väristä taikka turkista, mutta nyt valokuvista olen tutkinut ja todennut, että neito oli lk suklaa. Elli oli jo 4kk, kun sain hänet, mutta eli oikein terhakaan elämän, kunnes yksi ilta hän simahti ikuisiksi ajoiksi. Olin jo nukkumassa, ja äitini oli ottanut Ellin syliinsä ja Elli oli vetänyt ison henkäyksen, joka oli hänen viimeisensä :( Hän eli n.2 vuotta.
: Re: Ekan hamsterinne tarina
: Miipemi 07.06.10 - klo:20:57
Sain Napin muistaakseni 27.5.09 tai jossain sen tienoilla. Ostin Napin venäläiseltä ystävältäni. Hän ei voinut pitää Nappia, koska menisi koko kesäksi Venäjälle, eikä voinut nukkua Napin takia. No minä sitten ilomielin otin Napin vastaan ja hyvin olen nukkunut, kun ostin Napille isomman asunnon, kunnon juoksupyörän ja paljon virikkeitä :))
: Re: Ekan hamsterinne tarina
: Naksu 09.06.10 - klo:11:49
Minun eka hamsu, mikä minulla on vieläkin, on talvikkopoika Narsku YoRex "Naksu". Se on aika seurallinen, kiipeää aina heti käteen kun laittaa käden häkkiin.  :)

Ja ainakun on ottanut ruokaa ruokakupista, se nuolasee sitä pari kertaa ja lähtee pesään tyhjentämään posket. XD
Ja kun se ottaa vipeltämästä, se nuolee kättä hirveää vauhtia ja katsoo anovastasti, ja rupeaa jynssäämään suolaa kädestä. Nuolemisen ja suolanottamisen erottaa. Kun se nuolee, se nuolee ihan kevyesti, ja katsoo minua. Kun se ottaa suolaa, se katsoo kättäni ja ottaa voimakkaita vetoja tai jopa hieman järsiikin.  :pilehile:

Kerran se oli karannut kun olin kaverini kanssa olohuoneen sohvalla, ja kaverini vähän ihmetteli, kun Naksu järsi hänen sukkia.  xD

Illalla naksu roikkuu häkin katossa pelkillä hamspaillaan ja liikkuu kaltereita pitkin edestakaisin.

Vaikka Naksu vähän vekkuli onkin, silti ihana  :lov
: Re: Ekan hamsterinne tarina
: Henni 09.06.10 - klo:22:03
Ensimmäisen hamsterini sain noin kuusi vuotta sitten. Se oli minun ja isosiskoni yhteinen. Se ostettiin eläinkaupasta ja nimeksi tuli Milla. Millan lajista ei ole varmaa tietoa, mutta se oli ehkä campbelli.

(http://http://i964.photobucket.com/albums/ae127/HenniH/112_1236.jpg)

Milla eli hyvän ja pitkän elämän. Lopetettaessa se oli noin kaksi ja puoli vuotta. Millan jouduttiin lopettamaan, koska se oli jo niin huonossa kunnossa. Kävellessään se vähän väliä kaatuili ja eläinlääkäri epäilikin, että sen tasapainoaisti olisi hävinnyt.

Tässä kuvassakin näkyy tuota kaatuilua
(http://http://i964.photobucket.com/albums/ae127/HenniH/184_8452-1.jpg)

Milla harmaantui vanhetessaan.
(http://http://i964.photobucket.com/albums/ae127/HenniH/184_8451-1.jpg)

Milla oli melko kesy mutta häkistä se  piti nostaa aina putken kanssa tai se puri. Kädessä se ei kuitenkaan ikinä purrut. :sydan
: Re: Ekan hamsterinne tarina
: Rose 10.06.10 - klo:00:00
: "Henni"
Milla harmaantui vanhetessaan.
(http://http://i964.photobucket.com/albums/ae127/HenniH/184_8451-1.jpg)

jännän värinen :) näyttää musta ihan hybridille, mutta todella suloinen.
: Re: Ekan hamsterinne tarina
: Henni 10.06.10 - klo:10:27
^Niin. Hybridi meilläkin on ollut mielessä, kun ollaan jälkikäteen väriä mietitty, mutta se oli ihan musta aluksi kuten ekasta kuvasta näkee. Sen takia en oikein tiedä voiko se hybridi olla.
: Re: Ekan hamsterinne tarina
: Anonymous 10.06.10 - klo:11:32
Ensimmäisen hamsterini, Leevin, mä sain vuoden 2008 jouluna. Mä muistan sen hetken ja tunteen, kun mä lähin ihan innoissani hamsteria ostamaan, melkeinpä suoraan koulun joulu-juhlasta. Leevi on syntynyt 8.9.08, on väriltään Creme vn, ja on lyhytkarvainen. Leevin kesyttämisessä kesti aika kauan, mutta se ei ollut turhaa, nimittäin kun laitan käteni Leevin häkkiin, Leevi tulee heti tutkii ja kiipeää kädelle. :) Leevi on edelleen elossa, ja on minun ensimmäinen hamsteri ja ensimmäinen oma lemmikkini. : D
: Re: Ekan hamsterinne tarina
: Summera 10.06.10 - klo:15:53
Ensimmäinen hamsterini oli syrkkinaaras Poppi :) Oikein kiltti ja mukava hamsteri, joka oli päivisikin hereillä. Eli onnellisen elämän jopa 3-vuotiaaksi. <3
: Re: Ekan hamsterinne tarina
: MortimerRiddle 30.06.10 - klo:10:05
Minun ensimmäinen hamsterini oli naaras roborovski Papu. Hankin tytön Puutorin akvaariosta ja tullessaan hän oli niin pieni, että ystäväni luuli minun ostaneen sittenkin hiiren hamsterin sijaan  :P Papu eli 1½ vuotiaaksi, kuoli sitten ilmeisesti johonkin sairauteen. Kesy ei tyttö oikein ollut, eikä kädessä tykännyt juuri lainkaan olla. Juoksypyörässä juokseminen sen sijaan oli todella ihanaa, samoin kuin auringonkukansiementen mussutus :sydan Hautasimme Papun mummini ja pappani maatalon pihalle.

Ensimmäinen syyrialaiseni tuli sitten hieman Papun jälkeen, lahjana siskoltani. Hänet haettiin Paimion eläinkaupasta ja oli jo tullessaan aikamoinen möhkäle xD Varsinkin aiemmin vain kääpiöhamsterin omistaneen pikkutytön silmään. Poika nimettiin sitten Pepe Roomeoksi. Pepe on edelleen rakkain hamsteri mikä minulla on ollut. Olimme kaiken aikaa yhdessä ja kaikenlaista todella tuli koettua tämän pojan kanssa. Hän karkasikin ensimmäisenä viikkona ja sitä hauskuutta kestikin muutama päivä kunnes sain kiinni Pepen oltua tutkimusmatkalla
huoneessani  :mrgreen:

Pepe elikin sitten kaksi vuotiaaksi.

Tässä on vielä herrasta säilynyt kuva jonka tänään löysin:

(http://http://i963.photobucket.com/albums/ae113/puhpallura/Picture0017.jpg)
: Re: Ekan hamsterinne tarina
: EmmaTi 30.06.10 - klo:21:43
En muista enää tarkasti vuotta milloin sain ensimmäisen syrkkini, mutta se on ollut suunnilleen v. 1984 (n.7-vuotiaana). Silloin syrkkejä kutsuttiin kultahamstereiksi ja väreissä ei ollut juurikaan valinnanvaraa, kaikki olivat norreja  :) .
Tico ostettiin eläinkaupasta ja klassisen tarinan mukaisesti pyöräytti hetikohta poikasia jotka kuitenkin kuolivat kun emo ei ehkä osannut niitä hoitaa tai sitten se häiriintyi niin pahasti kun me pahaa-aavistamattomina tongittiin sen pesää  :(

Tico oli tosi kesy koska meitä oli 3 ala-asteikäistä siskosta sitä lullaamassa. Lopulta se kuitenkin kuoli tapaturmaisesti, tai siis kissa puri sitä niin pahasti että piti lopettaa.

Sen jälkeen meillä oli vielä toinenkin norre Tico2 ja vielä punasilmäinen valkoinen poika Pumpuli. Näitten jälkeen on ollut vain kaneja ja marsuja kunnes syyskuussa -08 tuli taas hamsteri taloon  :lov
: Re: Ekan hamsterinne tarina
: Nappi98 02.07.10 - klo:21:26
Minun eka hamsu on syyrialainen hamsteri Nappi se tuli meille Marraskuussa v. 2009. Se on pitkäkarvainen creme. Se maailman paras hamsteri ja niin kesy  :lov . Nappi on nyt noin 10kk.
: Re: Ekan hamsterinne tarina
: Cindu 11.08.10 - klo:21:40
Me saatin tutuilta Lokakuussa 2008 roborvoski Söpö, allergian vuoksi. Alussa se oli vilkas ja tykkäs maistella sormia ja viihtyi parhaiten dunassansa. Se oli pirteä ja monet sanoi nimensä veroinen. Elokuun 10 päivä vietiin lopetettavaksi Eläinlääkärille kasvaimen vuoksi joka aiheutti liikkumisvaikeuksia. Ikää hamsterilla oli jo 2 vuotta!  :sydan Paras hamsteri, aina sydämmessä ja mielessä <3
: Re: Ekan hamsterinne tarina
: Hamsunen 12.08.10 - klo:12:56
No me toivoimme kovasti hamsteria me oltiin aneltu sitä jo 2kk no  joka ilta me kysyttiin saatasko hamsu ja kun vastaus ooli "EI :|  " niin tietysti me kysyimme "miksi " Tätä oli jatkunut jo reilu 1kk Me yritettiin todistaa että me ostataan hoitaa  hamsua lainaamalla tuhansia ja taas  tuhansia hamsteri kirjoja mutta ei se auttanut " Äiti väitti että ne on niinkun "hiiret" ja kun äiti palkää hiiriä no me ei luovutettu pitkän keskustelun jälkeen me sovitiin suunitelma huomen aamuna me anntiin vanhenpienme ymmärtää että keskustelun jälkeen luulimme vastauksen olevan "KYLLÄ" ja se tietysti toimi saimme hamsterin ja nimeksi tuli "Rusina "  No joo aika pitkäö tarina :oops:  mutta Faktaa :sydan
: Re: Ekan hamsterinne tarina
: Ken_G 12.08.10 - klo:12:57
Lyhytkarvainen keltainen syrkkipoika Leevi (Algernon) tuli meille elokuussa 2004, lähinnä silloin 9-v. poikani lemmikiksi, vaikka olihan se koko perheen sylilöllykkä. Sukujuuriltaan Leevi oli Vivaldine´s keltaista linjaa, Suvi Attilan ensimmäisestä poikueesta. Leevi eli pitkän elämän ja löytyi dunastaan jyväkupille tuupertuneena joulun alla 2006, melkein 2 v 5 kk ikäisenä. Pojan suru ja ikävä ensimmäisen lemmikin perään oli lohduttoman suuri, mutta sen jälkeen hän on oppinut tottumaan hamsujen lyhyeen elämänkiertoon samoin kuin pikkusiskokin. Pihallemme ruusupensaan ja auringonkukkien väliin on haudattuna jo 18 hamsua.
: Re: Ekan hamsterinne tarina
: Hamsunen 12.08.10 - klo:12:57
No me toivoimme kovasti hamsteria me oltiin aneltu sitä jo 2kk no  joka ilta me kysyttiin saatasko hamsu ja kun vastaus ooli "EI :|  " niin tietysti me kysyimme "miksi " Tätä oli jatkunut jo reilu 1kk Me yritettiin todistaa että me ostataan hoitaa  hamsua lainaamalla tuhansia ja taas  tuhansia hamsteri kirjoja mutta ei se auttanut " Äiti väitti että ne on niinkun "hiiret" ja kun äiti palkää hiiriä no me ei luovutettu pitkän keskustelun jälkeen me sovitiin suunitelma huomen aamuna me anntiin vanhenpienme ymmärtää että keskustelun jälkeen luulimme vastauksen olevan "KYLLÄ" ja se tietysti toimi saimme hamsterin ja nimeksi tuli "Rusina "  No joo aika pitkäö tarina :oops:  mutta Faktaa :sydan
: Re: Ekan hamsterinne tarina
: Gina 13.08.10 - klo:23:07
Ensimmäisen hamsuni sain v. 2002 kun olin kahdeksan.
Jenna oli syyrialainen , ostettiin se eläinkaupasta, vaikka ei olis uskonut.
Jenna nimittäin oli aivan ihana ja hurmaava pikku neiti kun se meille tuli  :lov  Se rakasti olla sylissä ja rapsuteltavana ( toisin kuin muut hamsuni ovat olleet ) hän oli rauhallinen, mutta silti aktiivinen, rakensinkin sille häkin dunasta ja päälle kiinnitin pienen marsuhäkin, eli siis tilaa ja virikkeitä oli. Jenna eli 3v 2kk , mikä on todella hyvä saavutus ja olen vieläkin ylpeä että hänellä oli niin pitkä elämä ja kuoli täysin terveenä.

vieläkin vähän ikävä sitä nassukkaa  :angel
: Re: Ekan hamsterinne tarina
: Rauhaisa 14.08.10 - klo:11:24
Sain ensimmäisen hamsterini muistaakseni syksyllä 2005. Sain silloin vihdoin oman huoneen ja äiti suostui ottamaan hamsterin kissatalouteen. Hamsteri muutti kotiimme läheisestä eläinkaupasta, jossa oli silloin kaksi syrkkinaarasta, joista sain valita. Nimesin hamsterin Nekuksi värityksen takia :) Ensimmäisinä iltoina en meinannut malttaa käydä ollenkaan nukkumaan, kun olisin vain halunnut seurailla hamsun touhuja.
Nekku eli hieman vajaa 2-vuotiaaksi. Vein sen eläinlääkärille takapäästä valuvan haisevan eritteen vuoksi. Syyksi paljastui todennäköisesti suolistokasvain ja rakas hamsterini nukutettiin ikiuneen.
: Re: Ekan hamsterinne tarina
: Yadell 30.08.10 - klo:16:47
Ensimmäisen hamsterin sain tammikuussa 2008. Olin pitkään yrittänyt saada vanhempia suostumaan marsuihin. Äiti ehdotti, että jos ottaisin ensin hamsterin, ja jos osaan hoitaa sen, niin saan sen jälkeen marsuja. Yhtenä iltana vanhemmat sanoi, että käydään tänään katsomassa hamstereita eläinkaupoissa. Luulin tosiaan koko ajan, että menemme vain katsomaan, ja yllätyin iloisesti, kun he eläinkaupassa kysyivät minulta ja siskoltani, että minkä noista haluaisitte.  :icon_e_wink: Valitsimme sitten Nitan ja nimi oli keksitty jo aiemmin. Nita oli väriltään syyrialainen ja väriltään lk keltainen valkonauhainen, tosin en sitä aluksi tiennyt, vasta kun kiinnostuin näyttelyistä, aloin miettimään sen väriä.
Nita oli täydellinen ensimmäiseksi hamsteriksi. Aluksi se oli arka, niin kuin hamsterit yleensä, mutta lopulta se kesyyntyi ja siitä kuoriutui upea eläin. Se oli luonteeltaan todella lempeä, eikä purrut ikinä - paitsi jos laittoi käden sen pesään, sen erehdyinkin pari kertaa tekemään.
Monia virheitä ensimmäisen hamsterini aikana tein, käytin sitä ulkona ja ostin tietysti valjaat ja juoksupallon. Nitan ansiosta olen nykyään paljon viisaampi, ja hoidan nykyiset hamsterini oikein, asumuksetkin ovat nykyään suositusten kokoiset.   :icon_smile: Nitan ansiosta olen tutustunut jyrsijänäyttelyiden ihmeelliseen maailmaan ja tutustunut ihaniin ihmisiin, joita ilman en voisi kuvitellakaan eläväni. ?
Nita jouduttiin lopettamaan loppukesällä 2009 vanhuuden mukana tuomien sairauksien takia. Ikävä on suuri. Nuku rauhassa, rakas.

Nita Ilona
25.10.2007 - 24.07.2009
: Re: Ekan hamsterinne tarina
: Nilla 30.08.10 - klo:17:28
Mun tarina on melko lyhyt   :icon_cheesygrin:   No mutta niin, eka hamsteri tuli todellakin vasta, kun äiti varmistui, että oikeasti olin kiinnostunut hamsuista eikä se ollut mikään hetken mielenjohde, niinkuin yleensä todella monella tuon ikäisellä (8v)  Eka kiinnostus hamsuihin tuli siis 8- vuotiaana jolloin suunniteltiin kaverin kanssa välitunnilla kalliolla (muistan hetken vieläkin ihan älyttömän hyvin!) et vitsit ku olis ihanaa ku meillä ois hamsterit! Kaveri kertoi, että mielummin ottaisi kääpiöhamsterin ja mä hädintuskin tiesin et on olemassa jotain kääpiöhamstereita.

No mut siitä se sit lähti, aloin ettii tietoa netistä ja kirjoista. Sitten löysin jonkun foorumin. Se oli mun mielestä sillon se hamsteri.info, koska muistan kun surin kun yhtäkkiä sivu ei enää toiminutkaan. Muistan hämärästi kuinka lueskelin kaikkia juttuja sieltä. Olinhan sitten jo vuoden lueskellut näistä norsuista niin sitten äitikin innostui. Alko kattelee kaikkia kasvattajia netistä, vähän autoin kyllä niitten löytämisessä   :icon_lol:  Monista poikueista kaikki oli sit just varattu kun sattui osumaan meidän silmään. Sitten löydettiin tämä musta valkonauhainen poika joka oli ainut musta poikueessaan, muut olivatkin kyyhkynharmaita. Äiti otti yhteyttä Carola Roivakseen, joka siis oli Ompun kasvattaja ja hetken päästä lähdettiinkin hakemaan Omppua.

Omppu pääsi asumaan pieneen häkkiin päiväksi ja seuraavana päivänä lähdettiin hakemaan kaupasta gabberia josta sitten herra sai koko ikäisen asuntonsa. Omppu oli ihastuttava hamsteri, niin kiltti ja rauhallinen! Omppu eli yli 2-vuotiaaksi, se meni yhtäkkiä huonompaan kuntoon, kävely oli hoipertelua ja kaatuili kokoajan. Muutaman päivän sisällä Omppu löytyi kuolleena pesämökkinsä edestä   :itqvinq:

Onneks mulla on täällä yks aivan Ompun kaltainen hamsu, nimittäin Edina vanhus. Se on sukuakin Ompulle, tosin todella kaukaista, mutta silti ovat niin samankaltaisia.
: Re: Ekan hamsterinne tarina
: NormaJeane 30.08.10 - klo:22:21
Ensimmäinen hamsterini oli robo, tuo pikkuinen punkkari He-Puli. Kävin eläinkaupasta pikkuisen hakemassa ja valitsin isoimman poikasen. Rakastuin ikihyvikseni ja tahdoin sitten kaverin He-Pulille, ostin siis veljen muutaman päivän päästä. Toiset ei enää tulleet toimeen joten Junttis sai uuden kodin sitten. He-Pulista tuli kahden pesueen isä joista vielä kaksi on minulla itselläni. He-Puli oli aivan ihana luonne, rakasti olla kädessä, koskaan ei venkoillu vastaan kun kynsiä leikattiin tai pidin kädessä. Sitten eräänä päivänä löysin rakkaan pienen miehen vaipuneena ikiuneen. Suru oli todella suuri, mutta vielä me joskus kohdataan <3
: Re: Ekan hamsterinne tarina
: anskumoi 25.02.11 - klo:10:03
Muistan että olimme tulleet vanhempieni kanssa Caribian kylpylästä. Menimme sitten eläinkauppaan [!!] ja katselimme häkkejä. Meinasin ottaa ensin helmiäisvärisen naaraan ja pyysinkin jos sitä, mutta sitten pesästään tuli ulos toinen helmiäinen, söi posket täyteen ja tuijotti lasin läpi pistävästi silmiin ja se oli pakko ottaa :----D? päivä oli 7.2.2009 tiistai.

R.I.P ensimmäinen hamsterini Hamu, 7.2.2009 - 24.2.2011 ?
: Re: Ekan hamsterinne tarina
: Joku 02.03.12 - klo:21:13
Ensimmäiseni ja tällähetkellä ainokaiseni on Toope:
Kaipailin joskus ylä-asteella pientä seuralaista ja hiiripoika oli mielessä mutta hiirten kasvaimet kuitenkin pelottivat. Niinpä etsiskelin tietoa muista jyrsijöistä ja löysin talvikon joka kolahti ja kovaa. Mutta hiiret jaksoivat kiinnostaa ja puntaroinkin suht. kauan näiden välillä, päädyin sitten talvikkoon, etenkin sellainen safiirin värinen miellytti silmää.
Noh, jatkoin sitten hamsteritiedon keräämistä ja kun hamsterien maailma aukeni minulle ja uskoin kykeneväni hoitamaan hamsteria hyvin, menin äidille hieman puhelemaan. Lupa tuli melkein heti, koska ahkerana eläintenhoitajana ja 15-vuoden ikään ehtineenä äiti ajatteli että hamsteria todellakin hoidettaisiin.
Tästä alkoi kasvattajien etsintä ja lähin löytyi sitten parin sadan kilometrin päästä, varattiin poikanen ja hankittiin kaikki tarvikkeet. Ja kuukauden kuluttua haettiin hamsteripoika nimeltään Pekka-Top, eli Toope. Ja hyvin on yhteiselo mennyt eikä ole kaduttanut, päinvastoin, Toope on ollut yksi kaikkein parhaimpia asioitani elämässäni :)
: Re: Ekan hamsterinne tarina
: Jadelini 06.03.12 - klo:18:55
Minä sain ensimmäisen hamsterini vähän ennen joulua 2011. Tuli yhtäkkiä mieleen jännä ajatus, että mitäköhän hamsun omistaminen olisi? Lueskelin kirjoja ja selasin nettiä kovasti ja vanhempien vastaus olikin myöntävä. Sitten eräänä arkipäivänä koulun jälkeen menimme lemmikkieläinkauppaan ja katselin hamsuja varmaan puoli tuntia...
Pian ajattelin löytäneeni sen oikean. Vielä kysyin eläintenhoitajalta, onko se terve ja millainen luonne sillä on. Sehän oli vilkas ja kovasti meneväinen talvikkotyttönen. Aluksi nimesin sen Steriaksi, mutta sitä oli vaikea lausua ja muistaa, niinpä nimi vaihtui Jadeksi. Nyt neitonen asustaa tyytyväisenä 9 kk ikäisenä. Ero ei tunnu tulevan pian, sillä se voi hyvin (ja on vilkas!!). Toivotaan kaikkea hyvää  :sydan !
: Vs: Ekan hamsterinne tarina
: Sahapukki 08.03.12 - klo:10:32
Ensimmäinen hamsu tuli taloon vuonna -00, mutta olin silloin vielä niin pieni - että en muista siitä mitään, paitsi kuvien avulla. Tämä oli semmonen hopsu naaras merkkeineen. Eli kertakaikkisen mahtavan näköinen.

But my first hamster oli vkh campbelli, tätä ennenkin on hamstereita ollut ; mutta periaatteessa koko perheen yhteisiä. Tämä oma hamsteri tuli taloon muistaakseni vuonna 2009 / 2010 alkuvuodesta. Nimettiin Wiimaksi, ostin kasvattajalta. Silti tyttö oli todella erilainen kuin muut näkemäni campsyt - hyvin hurja jo heti alkujaan. Surullisina uutisina oli jokapäiväinen kiire, eikä hamsterille jäänyt paljoa aikaa, kuin iltaisin. Wiima opetti minulle hamstereista suurimman osan. Eli siis, jos joku minulta kysyy: miksi hamsterit ovat mielenkiintoisia? Vastaus oli päivänselvä. Ne opettavat, ja antavat halua jaksamiseen.
Vuoden iässä tytön käytös muuttui. Se oli entistä rauhallisempi, muttei antanut koskea itseensä. Puolenvuoden kuluttua Wiima alkoi voida todella huonosti, epäilin kasvainta. Ajattelin viedä Wiiman piikille, mutta viikon päästä hamsteri oli mennyt parempaan paikkaan. Wiiman kuoltua, ei ollut enää tätä upeaa hamsteria, jonka kanssa sain kokea ne parhaat jutut. I do not forget you, Wiima.
: Vs: Ekan hamsterinne tarina
: Sulo 12.03.12 - klo:22:35
Ensimmäiset hamsterit tulivat meille syksyllä vuonna 2009

Olin jo jonkun aikaa haaveillut omasta hamsterista, mutta äiti oli sitä mieltä että meille ei tule mitään eläimiä kun on jo kaksi kissaa. Aloin silti katselemaan kasvattajia ja myynti-ilmoituksia. Löysin erään ilmoituksen kahdesta syyrialaisesta, jotka annetaan pois pitovaikeuksien vuoksi. Juttelin vielä äitini kanssa asiasta  ja lupasin maksaa kaiken itse, sain sitten luvan ja parin päivän jälkeen käytiin hakemassa hamsterit. Nimesin ne Suloksi ja Viiruksi.
Kiertelin niiden kanssa paljon näyttelyissä ja vietin muutenkin paljon aikaa hamsterien parissa. Ne opettivat minua paljon, joka päivä opin jotain uutta! (:
12.3.2011 löysin Viirun kuolleena terrastaan. En koskaan saanut tietää mikä aiheutti tuon äkillisen kuoleman, mutta Viiru sai elää luonani melkein kaksi vuotta.
Sulokin alkoi mennä huonompaan kuntoon, mutta jaksoi silti vielä porskuttaa!
3.8.2011 Sulokin nukkui pois. Illalla kun Sulo heräsi otin sen normaalisti syliin, pidin siinä sitä jonkun aikaa ja tajosin sille herkkuja. Hetken päästä laitoin sen takaisin terraan ja menin katsomaan telkkaria jne. Parin tunnin päästä palasin katsomaan Suloa, mutta se oli jo nukkunut pois.
Sulo ja Viiru on haudattu mökillemme :sydan:
: Vs: Ekan hamsterinne tarina
: Daenerys 23.03.12 - klo:16:13
Se oli vuosi 2003, kun toin ensimmäisen hamsterini vkh talvikko uroksen kotiin. Kyseinen talvikko eli kunnioitettavan pitkään, 2006 keväällä menehtyi. Tämän jälkeen ostin syyrianhamsteri naaraan saman vuoden kesällä. Syrkkineitosen nukuttua pois 2009, oli tässä muutaman vuoden tauko hamstereihin, kunnes nyt 2012 keväällä pk creme syrkki uros muutti luokseni.
Vähän meni ohi aiheen, kun kysyttiin vain ekan hamsun tarinaa, mutta näin tämä tarina on meillä edennyt...
: Vs: Ekan hamsterinne tarina
: agilityhamsterit 24.03.12 - klo:22:49
Torsti talvikko

Eka hamsterini, Torstin sain vuonna 2008. Olin halunnut pitkään koiraa mutta sitä ei voinut ottaa perheenjäseneni allergian vuoksi. Päädyimme sitten hamsteriin, sillä se olisi hajuton, helppohoitoinen ja sillä ei olisi kaljua häntää(äiti pelkää:D). Torsti haettiin ihan eläinkaupasta. Kävin silloin agilitykurssilla kaverin koiran kanssa ja innostuin kokeilemaan jotain itsetehtyjä esteitä Torstilla. Siitä se sitten lähti, hamsteriagility. Harjoittelin Torstin kanssa joka päivä ja se oppi todella nopeasti kaikki uudet radat ja mutkat.

Torstista oli oikeen juttu Aamulehdessä ja se pääsi telkkariinkin, YLEn Galaxi- ohjelmaan:).

21.4.2010 oli haikea päivä. Torsti oli vain paikallaan ja piti kummallista rohinaa ja ääntä. Sen silmät olivat puoliksi kiinni ja päätimme viedä sen eläinlääkäriin. Eläinlääkäri tutki sen ja totesi, että Torstilla oli mahassa suuri kasvain, jota ei voisi poistaa eli Torsti oli lopetettava. Se eli hienon elämän ja pääsikin melkein kahden vuoden ikään.

Seuraava hamsteri oli Sulo, myös talvikko ja tietenkin hamsteriagilityn uusi harrastaja;). Nyt huoneessani asustaa myös toinen jyrsimö, syrkki Simo ja sekin on päässyt vähän kokeilemaan agilityratoja.
: Vs: Ekan hamsterinne tarina
: desrosiers 08.04.12 - klo:15:48
Vaikka täältä talosta on aikojen saatossa riittänyt elukoiden karvaa vaikka kaikille suomen kansalaisille jakaa, itse hamsterin ostaminen oli vahinko, eikä sitä oltu ajateltu tippaakaan etukäteen.

Vaikka täällä olikin koiraa ja kissaa, mä halusin jonkun pikkulemmikin, minkä kanssa voi viettää aikaa päivittäin. Ensiksi ajattelin ostaa tuliliskoja, mutta ne jäivät unholaan, sillä huomasin Pekan Akvaariossa syyrialaisen poikasia. Ensimmäinen hamsterini oli siis synttärilahjakseni ostettu Delfoin Zimba, valkokirjokilpikonna naaras, jonka nimesin myöhemmin Sinnaksi. Koska se oli ensimmäinen hamsterini, mä vasta opettelin sitä hoitamaan, eikä ollut vielä tietoakaan kuljetusbokseista...

No, Sinna eli lyhyen ja mukavan oloisen elämän, sillä dunaa siivotessani laitoin sen ämpäriin huoneeni lattialle. Sanoin vielä äidilleni, että "Pistä huoneen ovi kiinni, ettei kissat pääse huoneeseen". Hän kuitenkin jätti oven auki, eikä äkännyt makkarin sängyllä syvässä unessa olevaa kollikissaamme. Sittenhän Sinna oli mennyttä, sillä kissahan sen nappasi. Sain kullanmurun 03.09.-09, ja se eli vaivaiset 2kk. : / Ainaki otimme kaikki opiksemme siitä, että huoneen ovi pysyy kiinni hamstereita käsitellessä, oli kissoja talon sisäpuolella tai ei.