Millaisia pieniä tai suurempia ongelmia olette havainneet hamstereiden jalostuksessa? Voidaan hyvinkin puhua yksittäisistä tapauksista, jotka eivät välttämättä liity perinnöllisyyteen lainkaan - mielestäni nämä on vain hyvä tuoda julki, jotta saadaan ehkä vähän paremmin kartoitettua ongelmia.
Jos minun listani jo pelkistä campbelleistä vaikuttaa hurjalta, ja muutkin kasvattajat aktivoituisivat tälle aiheelle, voisimme perustaa triidit joka lajille erikseen.
Eli esimerkiksi omistani voisin mainita:
Kaksi campbelliä - täysin eri poikueista mutta kuitenkin sukua - ovat jääneet minikokoisiksi ja kasvaneet vasta noin puolen vuoden iässä normaalikokoon (tai oikeastaan toisesta tuli hyvinkin suuri).
Campbelleissä on syntynyt naaraita ilman emättimen aukkoa.
Campelleillä on jonkin asteista perinnöllistä (siis ihan mututuntumalla luokiteltu perinnölliseksi - ei tosiaankaan mikään tieteellinen juttu) sairautta, joka aiheuttaa jostain syystä voimakkaan karvanlähdön lonkissa. Karvat eivät yleensä kasva takaisin. Nämä ovat yleensä eläneet normaalin loppuelämän, mutta yhden tuollaisen jouduin lopettamaan äskettäin noin 1,5 vuoden iässä, sillä se laihtui äkillisesti. Voi olla, että karvattomuus ei liity tähän kuitenkaan.
Campbelleillähän on vinonenäisyyttä, jossa kirsu on vinossa oikealle. Se on perinnöllinen ongelma (Ruotsissa havaittu selkeästi perinnölliseksi todella monen poikueen perusteella), mitä on ainakin pari tavattu Suomessa. Meiltä kotoa en ole toistaiseksi löytänyt sellaista, mutta olen kyllä sen suhteen haukkana. Kirsu on todella voimakkaasti kääntynyt oikealle, ja luonnollisesti se voi aiheuttaa ongelmia.
Nyt vastikään havaitsin yhden campbellin, jolla selkäranka kaareutui takajalkojen väliin - samaan tapaan kuin mikä on ollut joidenkin talvikoiden ongelma. Hamsterin kivekset olivat "litistyneet" hännän sivuille ja häntä meni käytännössä koipien väliin. En tiedä sen perinnöllisyydestä, sillä se on ainoa tapaus minkä olen tavanut enkä luonnollisestikaan käytä sitä jalostukseen.
No talvikoilla on meillä esiintynyt tuota samantapaista harvakarvaisuutta kuin Mustikka tuossa juuri kuvailikin. Meillä se ei toistaiseksi ole aiheuttanut mitään lisäongelmia, mutta tietenkin on sääli kun niillä ei ole hyvää turkkia.
Suurin talvikko-ongelma kuitenkin varmasti liittyy hybrideihin. Koska talvikoita on todella vähän, ja samoin niiden kasvattajia, ollaan jonkin verran tukeuduttu eläinkauppavahvistuksiin. Eläinkauppavahvistukset ovat tuoneet luonnollisesti mukaanaan hybridiongelmaa ja monet kasvattajat ovatkin joutuneet jättämään pois jalostuksesta yksittäisiä poikueita ja kokonaisia sukulinjoja. Allekirjoittanut mukaanlukien. :|
Muutaman kasvattajan voimin jatketaan, ja toivottavasti ihmiset olisivatkin mahdollisimman yhteistyöhaluisia ja kykyisiä asian edessä.
Talvikoilla on lisäksi esiintynyt viimeaikoina jonkin verran diabetestä, muutamia yksittäistapauksia silmätulehdusta, ja kasvaimia jotka ovat vieneet mukanaan verrattain nuoria talvikoita.
Ai - unohtui synnytysongelmat. Niitäkin meillä on esiintynyt hurjasti, samoin poikaskuolemia.
Knikit - maailman ärsyttävimpiä vitsauksia :roll:
Lainaus käyttäjältä: "lentsu"Tiinehtymisongelmat. Varsinkin talvet ovat hankalaa aikaa saada naaraita tiineeksi. Se lienee luonnollista, että pimeällä ajanjaksolla hamsut eivät tiinehdy yhtä hyvin, mutta jos ongelmanpoikasta pukkaa tässä muutenkin, homma kääntyy tuskaksi talvella.
Lisäisin tän vielä tähän omaan listaani. Viime syksynä-talvena etenkin oli tosi paljon hankaluuksia tän ongelman kanssa ja kauhulla odotan ensi syksyä/talvea kun 4 hamsutyttöstä on just sillon parhaassa poikasiässä.
Edit. Männä syksynä-talvena ei ollut tästä kantavaksi tulo-ongelmasta taas tietoakaan :pileet:
Talvikoista lisäisin vielä selkäviat, jotka ovat itselleni tuottaneet päänvaivaa eniten tähän mennessä. Yksi poikueellinen (ja alkava linja) jäi kokonaan käytöstä selkäkyhmyjen takia. Minusta onkin tullut hirveä selkähysteerikko, yhdessä vaiheessa löysin jotain kyhmyjä (todennäköisesti ihan normaaleja selkänikamia :D ) suunnilleen kaikilta talvikoiltani, myös niiltä joista eivät ole näyttelyissäkään tuomarit löytäneet mitään vikaa... Suhteellisuudentaju kadoksissa? Hybridipelko on myös koko ajan mielessä, poikasia tulee syynättyä tosi tarkkaan, ja hälytyskellot alkavat kilkattaa heti jos joku on vähänkin erikoisemman värinen tai muuten kummallinen tms.
Meillä talvikoiden kanssa päänvaivaa auheuttavat erityisesti seuraavat ongelmat:
Uroksia kohtaan agressiiviset naaraat.
Ennen aikainen vanhentuminen. Vuoden iässä talvikko alkaa saamaan samankaltaisia piirteitä, joita pitäisin normaaleina 1,5-vuoden iän ohittaneilla. Eli laihtumista, kynnet paksut ja kovat, turkki huononee jne. Ei tosin ole tullut vielä vastaan kuin yksi tapaus omalla kohdallani.
Ongelmat synnytyksessä ja tiinehtymisessä. Osaa naaraista ei saa astutettua ollenkaan, eivät vain tule kantaviksi. Ehkä pitäisi olla useampia uroksia joita voisi tarjota näille hankalille tapauksille, mutta yleensä ei ole mahdollista kuin korkeintaan kahden uroksen kanssa yrittää. Poikaskuolemia on silloin tällöin. Harvemmin koko poikue kuolee synnyttyään/synnytykseen, mutta sitäkin on tapahtunut. Useimmiten esim. 7 poikasesta 2 syntyy kuolleena.
Hybridiepäilyt. Eikä nykyinen "jokainen tekee kuinka parhaaksi katsoo" asenne edistä yhtään ongelman poistamisessa. Mutta eipä mulla ole heittää mitään uusia ehdotuksiakaan tilanteen helpottamiseksi. :(
Joo ei se oikein toimi. Mutta minkäs teet...
Campbelleilla
- sokeritauti
- uimarit
- aggressiivisuus (lajitoveria ja/tai ihmistä kohtaan)
Nämä on olleet suurimpina ongelmina tässä vuosien aikana.
Synnytysongelmia on poikasmäärään nähden ollut hirmu vähän, samoin poikaskuolemia. Näitäkin tietysti on erinäisiä tapauksia ollut. Muutama naaras on kuollut ilmeisesti kohtutulehdukseen poikasten ollessa parin viikon ikäisiä ja synnytykseen on niin ikään kuollut vain muutama naaras.
edit:
lisään vielä syrkeistä
- knikit
- "naksuvat" pennut (ilmeisesti hengitystietulehdus 2-3 viikon iässä)
- "isomahaiset" pennut joilla läpinäkyvä nesteinen vatsa -> kuolevat pentuiässä (jos ei lopeteta)
Knikit ovat syrkeillä yleisin ongelma. Niistä ei tunnu pääsevän millään. Aina jollekin tulee knikki, vaikka ongelmaa kuinka välttelisi valitsemalla aina taatusti suorahäntäiset vanhemmat. :roll:
Tiinehtymisongelmat ja synnytysongelmat suurikokoisilla ja hyväntyyppisillä naarailla. Varsinkin talvet ovat hankalaa aikaa saada naaraita tiineeksi. Se lienee luonnollista, että pimeällä ajanjaksolla hamsut eivät tiinehdy yhtä hyvin, mutta jos ongelmanpoikasta pukkaa tässä muutenkin, homma kääntyy tuskaksi talvella.
Yksi perinnöllinen ihosairaus meinasi katkaista koko linjani 90-luvulla, mutta se on jo niin vanha juttu ja ilmeisesti kadonnut? ongelma, että melkein turha mainita. Silloin oli paha.
Kaiken kaikkiaan, knikkejä lukuunottamatta, syrkkikasvatus tuntuu aika vähäongelmaiselta kun kuuntelee kääpiöhamstereiden vaikeuksia.
Kiinarikasvatukseni jäi aikoinaan lyhyeksi eläinten aggressiivisuuden vuoksi. Astutus joka johti kaikista varotoimista huolimatta uroksen nenän ja korvien repimiseen, vei viimeistään multa innon siihen lajiin.
Edit: mullakin oli syrkeillä pari kolme "naksuvaa" poikuetta 90-luvulla. Ditrim paransi ne.
Meillä oli yhdessä syrkkipoikueessa pari tuollaista pallomahaa. Kaikki tällaiset poikaset mistä minä olen kuullut, ovat olleet sukua toisilleen. Eräs oli myös yhden tällaisen poikasen avannut itse, ja sen munuaiset olivat olleet mustat. Nämä poikasethan usein myös naksuvat loppu vaiheessa, mikä ymmärtääkseni viittaa hengitysvaikeuksiin.
Olen pohtinut, että voisiko kyseessä olla jotain tämän tapaista:
Munuaisten amyloidoosi
Amyloidoosi kuuluu ikääntyvien hamstereiden sairauksiin. Tällöin munuaisten kyky poistaa elimistön haitallisia aineita verestä heikkenee, proteiinien ja kivennäisaineiden valuessa osin hukkaan virtsan mukana. Hamsteri juo paljon, paino laskee ja eläin kärsii etenevästä lihaskadosta. Jos proteiinikato on voimakasta, eläimen kudoksiin sekä vatsa- ja rintaonteloon alkaa kerääntyä nestettä. Rintaonteloon kerääntyvä neste vaikeuttaa eläimen hengittämistä. Vatsanseudun nestekertymän johdosta eläin näyttää lihovan, lihasten samalla surkastuessa. Todennäköisesti amyloidoosin syntyyn vaikuttaa perinnöllinen taipumus.
(Hamsterin sairaudet, Niina Toivonen, 1998, //http://www.kolumbus.fi/satumetsan/)
Tämä siis ihan vain pohdintaa. Oudointa mielestäni on, että osa tällaisista poikasista on säilynyt myös hengissä.
Tämä nyt ei varmaan ole kamala ongelma, tuskin on perinnöllinen, mutta kuitenkin.
Ensimmäiseen poikueeseeni syntyi poika, jolla oli kolme jalkaa. Toinen etutassuista oli tynkä. Eläinlääkärin mukaan saattoi olla jokin kehitysvirhe, oli näkevinään tyngän päässä varpaiden alut. Ensimmäisiä vauvakuvia myöhemmin selaillessani minusta alkoi tuntumaan, että siinä tyngän päässä oli tummemman punainen kohta, eli olisikohan purtu poikki tai jotain sellaista.
No tämä poika jouduttiin lopettamaan suunnilleen luovutusikäisenä. Muuten oli elinvoimainen ja kasvoi sisarusten tavoin, mutta kun tuli aika kasvaa hamsteriksi ja alkaa käyttämään poskipussia ei tyngällä voinutkaan tyhjentää toista puolta kokonaan. Poskipussi siis tulehtui vakavasti. Eläinlääkärin kanssa pohdiskeltiin, että jos olisi ollut jokin muu eläin, ei jalan puuttuminen olisi haitannut, tai jos tynkä olisi ollut takajalka.
Minä edelleen olen syrkeillä eniten huolissani knikeistä!
Meillä niitä on ollut ja on todella monta, useista eri linjoista. Knikit tulleet 1kk-15 kk:N välillä. Muutamia olen epäillyt tapaturmasta aiheutuneiksi, mutta jättänyt käyttämättä silti jalostukseen. Yhtä olen käyttänyt jalostukseen, joka tekikin knikin sit myöhemmin ;D <--tämän jälkeläisistä kahdelle tulikin knikki.
Knikkejä on meidän taloudessa ilmennyt 10 omalla (joista 3 omia kasvatteja) ja nämä kaikki siis vuoden sisällä!!
Yksi naksuva poikanen kuoli ja toinen selvisi. Vaihdoin purut röpöön niin naksuminen loppui.
Muutamasta sokrutapauksesta olen myös syrkeillä kuullut vuoden aikana, toinen ainakin ruotsalainen. Ja kasvaimiin olen myös monen kuolleen. Näistä ei siis omaa kokemusta.
Niin juu kasvaimet tietysti on yksi. Nehän ei itsessään ole perinnöllisiä, mutta alttius sairastua on suurempi. Mulla on muutamalla cämpsynaaraalla ollut nisäkasvain. Ja sitten on tietysti ollut muita kasvaimia, cämpsyillä enimmäkseen.
Naksuvia syrkkipoikueita on ollut kaksi, ekat sai antibiootit, tokat parani ilman. Molemmat tapaukset 2000-luvulla. 90-luvun kasvateissani, jotka olivat eri linjaa, ei tällaisia tapauksia esiintynyt.
Voitaisko me ihan tylysti listata erilaisia sairauksia/vikoja omaavien eläinten lukumäärät tänne? Saatais ehkä jotain "tilastontapaista"? Ei tarvitse eläinten nimiä antaa, jos jännittää että kuitenkin tulee jokin noitajahti. Mutta esimerkiksi diabetestapaukset (lajeittain - ja mieluiten ehkä jokin vuosiluku?).
Mä en ole pitänyt oikein kirjaa mistään noista jutuista - nykyisin olen raapustellut jo vähän enemmän. Mutta esimerkiksi diabetestapauksia meillä on tainnut olla max 5. Yksi näistä kuoli ihan alle 2-kuisena jo, loput olivat aikuisia. Campbellejä siis.
Campbellinaaraat, joilta puuttui emättimen aukko, on ollut muistaakseni 3 + 1 - eli siis 3 samasta ja 1 eri poikueesta/linjasta.
Karvattomat lonkat omaavia campbelleitä meillä on ollut kaksi, joista toinen eli 2 v ja toinen 1,5 - eli se mistä aiemminkin kerroin että jouduin lopettamaan voimakkaan laihtumisen vuoksi.
Joskus vuonna 1999-2000 meillä oli syyrialaisilla useampia nk. kohtutulehdustapauksia. Kaksi siskosta meni siihen ja pari ihan muuta naarasta - hitsi kun muistaisi vähän paremmin...
Niin ja sitten on tietysti tämä nk. cushingintauti, josta onkin juttua sivuillani http://koti.welho.com/hlehikoi/syopa.html (http://koti.welho.com/hlehikoi/syopa.html) ja ainakin näyttäisi siltä, että riesasta oltaisiin päästy eroon.
Mitäs muuta me keksittäis vielä xD Kyllähän näitä riittää!
Meillä yksi hamsupoikanen kanssa "syntyi" jalattomana, eli äiti poikkasi vahingossa jalan napanuoran mukana. Poikanen kuitenkin käveli normaalisti, eikä se eronnut sisaruksistaan paitsi jalkamäärän perusteella.
Poikanen meni lemmikiksi Helille Destiny's hamsulaan ja tänään kun sitä juuri näin, se pesikin itsensä jalantyngällä eikä se siitä mitenkään näyttänyt kärsivän. Se kuulemma on kiipeillyt Gapperin kaltereissakin... :D
Takajalkojen puute ilmeisesti yleensä ei haittaa, mutta etutassun jos emo puree tms kannattaa olla tarkkana. Kuten meillä kävi (edellisellä sivulla), oli pienenä elinkykyinen ja vilkas, muttei lopulta pystynyt tyhjentämään poskipussiaan.
Meidän Kolmiolta siis tosiaan puuttuu toinen etujalka, mutta hyvin se on ilman sitä pärjännyt. :) Talvikot eivät kyllä ole yhtä ahkeria ja uhkarohkeita hamstraamaan kuin syyrikset.
Kolmio, pikku vauhtipilleri, ei osaa edes kuvitella ettäkö hamsterilla voisi olla neljä jalkaa. Tuolla se sukii naamaansa tyngällään ja mukasyö sen avulla.
Ja kuten tuo gabberin katossa roikkuminenkin jo kertoo niin melko taidokkaasti poitsu on omaksunut elämän kolmella jalalla.
Oho, teillä on ollut tuuria että pystyy kaiken tekemään tyngällä. Voi kun meilläkin olisi ollut. Hyvin se kulta kävellä viipotti, kiipeili ja tappeli sisarten kanssa tyngälläkin, mutta valitettavasti emme saaneet pitää poikaa meillä pitkään. Poskipussi siis tulehtui ja ilmeisesti sai aikaan kuolion poskeen tosi nopeasti niin että tulehdusta ei huomattu kunnolla vasta kun poskessa oli se kuolio :cry:
Möh, saisitte olla vähän ahkerampia noissa ongelmien listailuissa et saatais jotain perspektiiviä! Jotenki tuntuu siltä et ongelmia piilotellaan aika paljon, onhan ne ikäviä - ja tietty jos tekee joidenkin suhteen ratkasuja joita suurempi yleisö ei hyväksy, niin onhan se vaikeeta sanoa. Mut yrittäkää ny vähän jakaa informaatiota enempi, jookosta? :)
Meillä on ilmentynyt jonkin sortin knikintapasta syrkeillä, joista ilmeisesti emo on se "syyllinen". Eli kahdella tytöllä + emolla tuntuu sellainen pie kevyt "möntti" hännässä. Ainakin toisella tytöllä sekä emolla "möntti" on tasainen eikä taitu tai tee muunlaista poikkeamaa hännässä - toinen tyttö on Yökyöpelillä, mitä sanoo hää?
Lainaus käyttäjältä: "Mustikkamaan"Möh, saisitte olla vähän ahkerampia noissa ongelmien listailuissa et saatais jotain perspektiiviä! Jotenki tuntuu siltä et ongelmia piilotellaan aika paljon, onhan ne ikäviä - ja tietty jos tekee joidenkin suhteen ratkasuja joita suurempi yleisö ei hyväksy, niin onhan se vaikeeta sanoa. Mut yrittäkää ny vähän jakaa informaatiota enempi, jookosta? :)
Mulla ainakin on syntyny niin paljon poikasia että ei mitenkään pysty muistamaan kaikkea ja ihan kaikkia juttuja ei ole edes kirjattuna mihinkään ylös. Tarttis ensin kaivella vähän papereita esille, mut se sit vaatii vähän enemmän viitseliäisyyttä... :P
^No mutta toit ees ongelmia esille ;) Sekin on jo kiva.
No, kerronpa minäkin. Syyrialaisten suhteen ei oikeastaan ole suurempia ongelmia ollut, mutta en ole kovin montaa syrkkipoikuetta kyllä kasvattanutkaan. Yhdellä kasvatillani tiedän olen knikin..
Campbelleilla on ollut kausittain sokeritautia. Muutama vuosi sitten tapauksia tuli paljon, yhdestä poikueesta kaikki tiettävästi kuolivat sokeritautiin. Sitten oli muutaman vuoden tauko ja nyt n. vuosi sitten meni taas monta poikuetta ja toisiltakin kasvattajilta tulleet eläimet tuntuivat siihen sairastuvan. Nyt sokrutilanne tuntuu taas rauhoittuneen. Albiinocampbelleilla oli aikanaan myös glaukoomaongelmaa ja paljon diabetestä, joten niiden kasvatuksen jouduin lopettamaan.
Noita karvattomia lonkkia vanhemmilla campbelleilla meillä on myös pari ollut joskus muutama vuosi sitten.
Mä en jaksanut edes meidän talvikko-ongelmia ottaa puheeksi enää. :D Miri toikin ne esiin tuolla aika hyvin pääpiirteittäin ja asioista on melko paljon muiden talvikkokasvattajien kesken ollut puhetta. Tosin nykyään ei taida juurikaan enää kasvattajia löytyä joiden kanssa asioita puida ja suunnitella tulevaisuutta...
Syyrisongelmasta voisi pari sanasta mainita. Eli meillä on jostain kumman syystä aina ollut syyristen lisääntymisen kanssa ongelmia. Verrattuna siihen että meillä on syntynyt vain muutamia syyrispoikueita ja mulla on syyriksiä kaiken kaikkiaan ollut alle kymmenen, on meillä ollut todella paljon ongelmia! Tarkkoja muistiinpanoja mulla ei enää ole tallessa tuolta vuosilta 2002-2003, mutta noin 75% meidän syyristen astutuksista on päätynyt siihen että naaras on kuollut n. vuorokautta ennen synnytystä ilman mitään ennakkovaroitusta.
Mitkään eläimet eivät ole olleet suku toisilleen, toisilla on ollut eka poikue, toisilla ei, elinolosuhteet ja ruokinta on ollut erilaista. Tapauksissa ei ole mitään yhdistävää tekijää.
Mulle nämä tapaukset on olleet melkoisen järkyttäviä ja raskaita, varsinkin kun tämä ei edes ole yleistä syyriksillä (paitsi siis meillä...).
Meillä oli taas äsken talvikon synnytysongelmia. Menin katsomaan että mahtaisiko yhdellä naaraalla näkyä jo merkkejä siitä että poikasia on tulossa.
Siellä oli kuitenkin täysi toiminta jo päällä. Emo yritti synnyttää poikasta joka oli kuonostaan jumissa synnytyskanavassa. Poikanen oli jo kuollut ja emo oli epätoivoisesti yrittänyt nyhtää sitä irti. Katsoin että se ei saa varmasti synnytettyä poikasta omin avuin ja vedin sen itse ulos pihtien avulla.
Poikanen oli todella iso, melkein saman kokoinen kun meillä tällä hetkellä viikon ikäiset poikaset. Sen etupää oli aikalailla tavallinen, mutta peräpää oli ihmeellinen lituskainen jossa jalat oli sijoittuneet miten sattuu.
Meillä nähtävästi runsas poikaskuolleisuus tekee taas paluuta talvikkorintamalla. Naaras teki kymmenen poikasta, joista seitsemän löytyi pesästä ehjinä, mutta kuolleina.
Samoihin aikoihin alkoi viime vuonna samat ongelmat.
Mä olen joka poikueen kohdalla odottanut että milloin niitä poikasia nyt alkaa kuolemaan kun siitä niin paljon puhutaan, mutta toistaiseksi kaikki ovat syntyneet ja pysyneet elossa. Tietysti otantakin on erittäin pieni eli kolme poikuetta (6, 8 ja 5 poikasta), joten se ei sinällään kerro oikein mitään.
Tosiaan niinkuin mainitsinkin jo, niin ainakin omalla kohdalla hybridiepäilyt ovat suurin ongelma. Tähän mennessä olen tuota 5 poikasen poikuetta epäillyt hybrideiksi, sillä yksi normaalipoikanen oli pienenä värisävyltään kummallisen keltainen, tuli vähän cämpsyjen normaali siitä mieleen. Nyttemmin se on ihan tavallisen oloinen, mutta varmuuden vuoksi en kuitenkaan käytä tuon poikueen poikasia kasvatukseen.
Selkäongelmissa huolestuttaa lähinnä se, etten luota omaan kykyyni erottaa "oikeita" kyhmyjä ja selkämutkia normaaleista selistä. Pari poikasta on syntynyt joilla on ihan selvät kyhmyt, muita olen toistaiseksi uskaltautunut pitämään terveinä.
Hiukan epäilen että kesä ja kuumuus tekee osaltaan poikasille tukalat oltavat. Kuumuus lisää nesteentarvetta ja poikaset ovat vastasyntyneinä erittäin herkkiä nestehukalle/kuumuudelle. :( Kunpa saisi jotakin selvyyttä asiaan.
Mulla kuoli myös juuri syrkkipoikueen ainokainen viikon iässä. Kuumuus varmaan osasyynä. Tai sitten yksi poikanen ei riittänyt stimuloimaan emon maidontuotantoa..
Meilläkin pari viikkoa sitten kuoli kokonainen talvikkopoikue. :(
Voi kun ikäviä tapauksia täällä. :S Kun itse edes saisi tuon syrkkimamman tiineeksi...
Lainaus käyttäjältä: "Mustikkamaan"Meillä on ilmentynyt jonkin sortin knikintapasta syrkeillä, joista ilmeisesti emo on se "syyllinen". Eli kahdella tytöllä + emolla tuntuu sellainen pie kevyt "möntti" hännässä. Ainakin toisella tytöllä sekä emolla "möntti" on tasainen eikä taitu tai tee muunlaista poikkeamaa hännässä - toinen tyttö on Yökyöpelillä, mitä sanoo hää?
Juup, mönttihän se möllöttelee meilläkin asustelevan Fifiläisen hännässä. Noo, eipä tarvii enää miettiä millä moisen soopelisukuisen otuksen astuttais :mrgreen:
Mutta asiaan.
Syrkit:
- knikit vaihtelevasti
- tyhjäksi jäämisiä, näitä on ollut niin pullukoilla kuin vähemmän pullukoilla
- yksi naaras on kuollut ennen oletettua laskettua aikaa, en nyt muista montako päivää ennen ja ihan satavarma en ole oliko se tiine vai ei
- parissa poikueessa ollut näitä nestevatsoja
- cushing
cämpsyt:
- uimareita
- diabetestä
- kasvaimia, etenkin nisä-/maitorauhaskasvaimia
kiinarit:
- diabetes
- astutusongelmat aggressiivisuuden takia
- yhdellä naaraalla jäi poikaset sisään
Siinä niitä äkkiseltään listattuna. Miks ihmeessä kasvattaa hamstereita :shock:
Lainaus käyttäjältä: "Yökyöpeli"Miks ihmeessä kasvattaa hamstereita :shock:
Nauratti hieman kun toisaalla joku koirakasvattaja huokaisi, että taidan alkaa kasvattamaan hamstereita. xD Eipä siinä kyllä sen helpommalla ongelmien suhteen pääse, vaikka "pieniä ja mitättömiä" ovatkin.
Lainaus käyttäjältä: "Heli"Lainaus käyttäjältä: "Yökyöpeli"Miks ihmeessä kasvattaa hamstereita :shock:
Nauratti hieman kun toisaalla joku koirakasvattaja huokaisi, että taidan alkaa kasvattamaan hamstereita. xD Eipä siinä kyllä sen helpommalla ongelmien suhteen pääse, vaikka "pieniä ja mitättömiä" ovatkin.
Minä kyllä paljon mieluummin kasvattaisin hamsuja kuin koiria :D
^^Mä nauroin ihan samalle. :D Meinasin vastata että älä hyvä ihminen viitsi, niitten kanssa vasta ongelmia riittäkin. xD
Joo, tämä hamsukasvatushan on niin helppoa ja auvoista, ja lyöhän suurilla pentueilla myös RAHOIKSI!! :nuija:
Syyristen ongelmia en nyt tähän hätään muista kauhean tarkasti kun viimeisestä pentueestakin on aikaa, mutta ainakin ekassa pentueessa oli yksi sydänvikainen joka sitten parin kuukauden iässä kuoli. Oli pentueen rääpäle, joka kasvoi ja kehittyi hitaasti mutta varmasti, tassut ja nenu olivat viileitä ja väliin sinertäviäkin. Muut pentueen poikaset ovat/olivat terveitä, taisi vaan yhdellä uroksella olla ihossa jkin ongelma, Unknown varmaan osaa selittää paremmin kun mun hatara pää ei nyt muista oliko se ihan syöpää tai jotain muuta kauheaa.
Nyt tälle vuotta on ilmennyt sitten diabetesrobotkin. Ja ei, en ole kyllä mielissäni ollenkaan. Uroksia molemmat, toinen isokokoinen, toinen sirpsakka 2,5v veteraani joka on mun kasvattini, toinen oli hoitohamsteri. Ketoaineliuskoilla testattu molempien pissat ja aivan selvät tulokset tuli, meni yli 16..mikäs yksikkö se nyt olikaan, mikä siinä tulosvärilistassa olikaan. Eli maksimit ketoaineet kummassakin. :(
Toivonpa todellakin että näitä ei jatkossa ilmaannu, jotta olisivat ihan vihoviimeiset yksittäistapaukset. Eivät ole sukua keskenään, en tiedä sitten johtuiko nuo huonosta mäihästä, ruokinnasta, mistä, mutta onneksi ainakaan kasvattini sukulaisilla ei ole ollut onneksi merkkejä juomapullon pikatyhjennyksistä taikka muusta oireilusta.
Noista sairastuneista on sitten jäänyt läskipelko, joka heijastuu sitten ison koon ihannointiini aika negatiivisesti.. (selvennys, siis mikseipä lihavuus vaikuttaisi hamsteriinkin samoin kuin ihmiseen? tuskin liikaläskiys millekään eläimelle on terveellistä..)
Jaa a listaa sitten pukkaamaan. Eli mun list aon vaan syrkeistä, kinejä on tullut vasta yksi poikue.
Noista knikki tilanteissa voi tulla muutoksia, ja nyt on muutama uus tullut edellisestä
Poikue 1, syntyi 4, ei kuolleita, ei knikkiä
poikue 2 syntyi 6, ei kuolleita, 2 knikkiä (poikueen isälle tuli knikki)
poikue 3 syntyi 11, ei kuolleita, ei knikkiä (yksi kuoli n. ½vuoden iässä)
poikue 4 syntyi 5, ei kuolleita, 1 knikki
poikue 5 syntyi 10, ei kuolleita, 3 knikkiä
poikue 6 syntyi 6, kuolleita 3, ei knikkiä (2 söi emo, yks kuoli oli naksuva, toinen naksuva selvis)
siis tässä meillä syntyneet knikilliset.
Sitten muut meille tulleet knikilliset
Routsalaisia on täs ollut kevään aikana 3 knikillistä.
Sitten ihan suomalaisia reilun vuoden sisällä 5, kaikki eri kasvattajilta.
Ja jotenkin tuntuu et jotain unohtuu...
Niin ja tiinehtyvyysongelma on ollut vaan yhdellä naaraalla, eli 7 eri naarasta olen astuttanut ja vaan yksi jäänyt ilman penuu.
Tehdäänpä samanlainen katsaus kuin Loretalla. Mainitsen tietysti vain sellaiset knikit, joista olen tietoinen. Mikäli joku täällä omistaa kasvattini, jolla knikki, josta en tiedä, pyydän ilmoittamaan.
Syyrialaiset:
1.poikue, syntyi 8, kuoli 7, ei knikkejä (poikasista neljä hävisi pesästä ennen viikon ikää, kolme kuoli pesään kaksiviikkoisena ja ne kolme olivat "isomahaisia" poikasia, joilla läpinäkyvät nesteiset vatsat)
A-poikue, syntyi 7, ei kuolleita, 1 knikki (emolta löytyi knikki 1v 5kk ikäisenä)
B-poikue, syntyi 5, kuoli 1, 1 knikki
C-poikue, syntyi 15, ei kuolleita, ei knikkejä
Muiden meillä asuneet/asuvat kasvatit:
2 x eläinkaupasta ostetulla naaraalla knikki, hamsterin alkuperä tuntematon (toinen A-poikueen emo)
2 x nimettömiltä eri kasvattajilta Suomesta ostetuilla naarailla knikki (toinen A-poikueeni pojan tytär)
Tiinehtyvyysongelmaa on sinänsä, että näistä neljästä teetetystä poikueesta kahta naarasta on pitänyt astuttaa ainakin 2 kertaa, ennen kuin naaras on jäänyt tiineeksi ja kiimakierto on muuttunut astutuksien myötä epäsäännölliseksi. Yksi naaras jäi tiinehtymättä kokonaan jalostusikäisenä.
Tiinehtyvyysongelmia on etenkin suurikokoisilla ja "hyväntyyppisillä" naarailla ja pahimmillaan pimeään syys-talviaikaan.
Edit// Lisäsin ensimmäisen poikueen kohtalosta mieleen putkahtaneita seikkoja ketjua selatessani.
Tuossa toisessa hamsterikeskustelupalstalla (en tiedä saako täällä mainostaa :D ) ollaan nyt käyty keskustelua mycoplasmasta ja sen tarttumisesta hamsteriin. (käykää vaikka katsomassa mitä puhuttiin) Mietinkin kysyä täällä kasvattajilta, että oletteko huomanneet hamstereissa kyseistä sairautta? Ja varsinkin te joilla on rottia samassa taloudessa.
Myco on käsittääkseni lajispesifi.
http://www.kesyrotta.info/mycoplasman.htm (http://www.kesyrotta.info/mycoplasman.htm)
Joo, on lajispesifi.
Meillä olikin keskustelua siitä, kun Eviralla sanottiin, että hamsteriin tarttuu sama Mycoplasma pulmonis joka on siis rotalle ja hiirelle tuttu.
Tässä siis keskustelu:
//http://www.hamsteri.info/forum/forum_posts.asp?TID=11265&PN=1
Minun mielestäni asia josta on turha hysterisoida. :)
Vähän meinaa tulla mieleen nää marsuihmisten kanihysterisoinnit. ;) Yhteen aikaan tuntui että kasvattajat eivät halunneet pasteurellavaaran vuoksi myydä marsuja talouteen jossa on kaneja.
Olen vähän samaa mieltä. Jos "ongelma" olisi kovin suuri oltaisiin siitä jo kovasti keskusteltu. Siksi ajattelinkin kysellä täältä kasvattajilta, että onko ollut mitään ongelmaa, koska minulta se ainakin on mennyt täysin ohi jos sellaista on ollut :S
Miten mä olen kokonaan tämmöisen ketjun missannut.. :oops:
Tässä tällähetkellä mieleenmuistuvia meillä 2 vuoden aikana ilmenneitä ongelmia:
- Naaras on aggressiivinen urosta kohtaan.
- Naaras ei tule tiineeksi.
- Selkämutkat : näitä ei meillä ole enää alkukankeuksien jälkeen esiintynyt, jolloin suljin tietyt eläimet & niiden jälkeläiset kasvatuksesta heti selkämutkien ilmentyessä.
- Hybridit : meillä on syntynyt yksi poikue, jonka takana hybridiepäily. paria yhdistäessä en tiennyt vielä kyseisestä hybridiepäilystä, ja kun kuulin, erotin tietysti parin heti, mutta vahinko oli jo tapahtunut. tämän seurauksena syntyi kaksi lasta, jotka ovat molemmat täysin lemmikkikodeissa, joissa niitä ei käytetä jalostukseen missään nimessä. itse en ole hybrideistä todellakaan innostunut, joten jos olisin tiennyt epäilyistä, olisi kyseinen uros jäänyt kasvatuksesta heti pois. erittäin tarkkaan tulee syynättyä jokaisen kasvatukseen suunniteltavan talvikon sukutaulu.
Niin, ja tuosta Mycoplasmasta; meillä on asunut samassa huoneessa hiiriä ja hamstereita vierekkäisissä asumuksissa jo viitisen vuotta, ja vaikka hiirillä on välillä ollutkin hengitystie oireita, en ole ikinä hamstereilla mitään havainnut. :)
Kokoan nyt tähän meillä viime aikoina tavattuja ongelmia campbelleillä:
• knikit
• käyrähäntäisyydet
• aggressiivisuudet
• oudot kuolemat hyvinkin nuorella iällä
• emättimen aukko puuttuu
• sukujen ahtaus
Näitä on aivan liikaa (kotona on 6 käyrähäntäistä, 2 knikkistä, 1 kaksikuinen uros kuoli juuri ilman näkyvää syytä, vihaisia on monta...). Ei toivoakaan, että saisin lähivuosina doveja oikein jalostettuakin. Taistelen varmaan useamman vuoden ensin, että pääsen näistä ongelmista eroon - jos pääsen... Ja sitä ennen yritän saada edes terveitä eläimiä aikaiseksi, värillä ei niin väliä.
Nyt on kaksi kappaletta pariviikkoisia tyttöjä, joiden isälle ilmeni tuo käyrähäntäisyys ja emo rupesi vihaseksi poikasten synnyttyä. Lapset ovat toistaiseksi suorahäntäisiä ja kilttejä kuin enkelit, mutta saas nähä onko niistäkään jalostuskäyttöön - joidenkin kuukausien päästä sitä alkaa näkemään...
Toivoisin todella, että campbellikasvattajat alkaisivat puhaltaa täysin keuhkoin yhteen hiileen campbellien ongelmien ratkomiseksi. En voi mitenkään uskoa, että olisin ainoa jolla ilmenee tällaisia määriä ongelmia. Pyydän hartaasti, että tuotte niitä esiin ja yritetään vaihdella terveitä ja kilttejä eläimiä keskenämme mahdollisimman paljon!
^Onks vai vielä muitakin campbellikasvattajia kun sinä? :lol:
Eipä kuulosta kovin kukkaiselta campbellienkään tilanne.
Täytyy nyt kyl robojen kohdalla mainita ongelmaksi tuo vaivihkaa ilmennyt ja pahentunut aggressiivisuus lajitovereita kohtaan. Aika ikävää kun jo poikaset saattavat olla mättämässä toisiaan, tai vanhempiaan. :pihalla:
Lainaus käyttäjältä: "Ninde"- "naksuvat" pennut (ilmeisesti hengitystietulehdus 2-3 viikon iässä)
Taas on näitä naksuvia meillä. :( Kolme poikasta kuoli, neljä jäljellä. Tänään käytiin lääkärissä hakemassa antibiootit ja nesteytystä viimeiselle huonokuntoiselle. Kolme poikasta on koko ajan ollut hyväkuntoisia, mutta nyt kun kuunneltiin niin kyllähän nekin naksuivat. Vielä ei kuitekaan antibioottia aloiteta näille, seurataan vaan tilannetta ja tarvittaessa sitten lääkitys. Emän kanssa sama juttu.
Kiinnostais vaan tietää, että mistähän tämäkin johtuu. Ei meillä 90-luvun poikueissa ollut mitään tälläisiä ongelmia, ei naksuvia eikä nestevatsoja... Ja nyt on viimeisimmissä ollut molempia (ei kylläkään samalla kertaa, onneksi!). :pihalla:
^meillä olleet nestevatsat naksuivat ennen kuolemaa.
meillä eka emo tappoi kaikki poikaset ja kuoli itsekkin hyvin hämysti, vaikka ulkoisesti oli terve.. nyt sitten emännys on vinksahtanut jotenkin.. saa ihmeellisiä raivareita tyhjästä..
muita ongelmia ei kyllä ole ollut; onneksi
Meillä on nyt viime aikoina ollut vaikka mitä outoa ja mielenkiintoista campbellirintamalla.
Mulla on nyt viimeisen puolen vuoden aikana syntynyt taas täplikkäitä monen vuoden jälkeen. Ekassa poikueessa kaikki täplikkäät hyppivät takaperinvoltteja ja olivat muutenkin ihan kamalan rauhattomia - sinkoilivat terraa eestaas minkä kerkesivät ja pomppivat reunoja vasten. Poikueen naaraat oli myös kokoajan lussuttamassa juomapulloa (joka toimi, testasin) mutta eivät kuitenkaan juoneet kokoajan :pihalla:
Toisessa poikueessa yksi täplikäs säilyi tältä "back flipping problemilta" niinkuin Jana Prahassa ongelmaa nimitti, mutta muut kaksi rupesivat pikku hiljaa heittämään volttia. Näistä kahdesta naaras sekosi ihan täysin, ja on varsinainen ikiliikkuja. Yhdistin sen vähän niinkuin testin vuoksi urokseen - ja kuinka ollakaan, urokselle rupesi ilmaantumaan samansuuntaisia ongelmia, eli siis se oppi ne naaraalta! No erotin tietty parin samantien.
Mielenkiintoista musta on tässä se, että poikuiden isällä joka oli täplikäs ei ollut tätä ongelmaa, ja poikueiden yksiväriset poikaset on ihan kunnossa ja terveitä ja tavallisia.
Ongelmia mulla on myös ollut pariskunnalla normaali-keltainen. Ekassa poikueessa syntyi kaksi sandya, keltainen ja kaksi argentea. Ne kehittyivät hirmu hitaasti (vaikka molemmat vanhemmat ovat kehitykseltään ihan ok). Keltainen kuoli neliviikkoisena, samoin toinen sandy. Argentet jatkoivat kehittymistään hitaasti mutta varmasti, mutta toinen sandy oli vielä parikuisenakin kooltaan lähinnä pariviikkoisen kokoinen. Vein sen kuitenkin Janalle, joten tällä hetkellä en tiedä sen kehityksestä, vannotin kuitenkin ilmoittamaan mikäli se ei kehity mihinkään suuntaan. No, koska olen kovapäinen, tein pariskunnalla pienen tauon jälkeen toisenkin poikueen; keltainen, kaksi sandya, argente ja normaali. Kaikki poikaset ovat kehittyneet kyllä, mutta hitaasti. Nyt ne ovat noin viisiviikkoisia, ja niillä on älyttömän suuret luut mutta ne ovat tosi pitkiä ja kapeita tyypeiltään. Emä on kuitenkin näyttänyt imettävän niitä poikueajan, ja ne syövät ihan normaalisti ruokaa. Tästä poikueesta jätän ainakin keltaisen ja sandyn kotiin, seuraillaan tilannetta.
Onko muilla minkälaisia kokemuksia etenkin täplikkäistä?
Mulla on ollut yksi täplikäspoikue. Emo oli semmoi "piilotäplikäs".
Yks semmoi alikehittyny täplikäs (tietty se kaikista hienoiten kuvioitunu) on kiltti. Mut se on alikehittynyt tosiaan, ihan semmoi laiha pikkunen raasu aina vaan.
Yks täplikkäistä rupes heittää back flippingiä, joten pistin sen pois.
Loput täplikkäät käy näpeille kaheleina.
Kuviottomista kaks rupes äksyiksi, muut täysin kilttejä.
Meillä oli yksi tp vn naaras joka kans harrasti voltteja, ja oli agressiivinen (meni takas kasvattajalle ja se lopetettiin em. syistä). Tämän sisko oli aika pitkään agressiivinen (tosin ei harrastanut voltteja) ja nyt myöhemmin rauhottui ilmeisesti sokrun takia (about kuukausi pari sitten lopetti puremisen samaan aikaan kun juominen lisääntyi, joten veikkaan että tuo rauhoittuminen johtuu siitä).
Edittiä; niin meillä ei siis jalostuksen kanssa ongelmia ole (kun en harrasta), mutta liittyipä aiheeseen.
Onkohan nää takavoltti cämpsyt samasta sukulinjasta?
Meidän syrkkionni jatkuu;
Poikueeseen syntyi kaksi poikasta. Toinen syntyi kuolleena ja toinen kuoli 1,5vkon ikäisenä naksuun. :| Noh, ei sentäs emo kuollut tällä kertaa. :roll: Mutta ihmetyttää vähän, että miksi ei onnistu...
En tiedä, että kuuluuko tämä tänne, mutta tiedän yhden henkilön, joka teettii hamsterillaan poikasia, yksi niistä kuoli. Mikähän sairaus mahtaa olla; turvonnut vatsa ehkä täynnä keltaista nestettä :huh
*muoks.
Ovatko poikaskuolemat kuinka yleisiä? :pihalla:
Mietintöjä campbelleistä - vaihteeksi :D
Meillä on campellejä syntynyt tuossa tovi sitten. Ensin syntyi 4 ja "tuplissa" 1. Ensimmäisissä on yksi naaras, jonka toinen silmäluomi on kiinni - eikä aukea. Nyt tuplalla sama homma. Mielenkiintoista...
^^ Ei kai se nyt niin tavatonta ole että poikasia saattaa kuolla.
On hyvin voinut olla jokin kehityshäiriö. Kuoleehan niitä vastasyntyneitä koiranpentujakin. Ja ihmisen vauvoja
Siis eikös ne poikaskuolemat ollut harvinaisia ja epänormaaleja ja vain huonoilla ja piittaamattomilla kasvattajilla kuolee poikasia? :pihalla: Ei osata ruokkia oikein eikä oteta hoitolomaa duunista. :|
meillä on ollut suunnattoman huono onni syrkkien kanssa. yksi emo söi kaikki 6 ja kuoli itse, toinen emo huitaisi puolet poikueesta ja puolet jätti, viimeisin emo söi 10 6... :| ei paljoa kiinnostaisi kasvatus, vaikka värejä ja kaikkia olen opiskellut ahkerasti, nyt kuitenkin keskityn syksyllä koulusta valmistumiseen, ja suunnittelen vain siinä sivussa.. saas nähdä tuleeko jatkoa, minäkun olen sellainen epäkelpo harrastekasvattaja jolla ei vain lykästä :(
Meillä on myös kerran käynyt niin, että kaikki poikaset menehtyivät. Hylkäsikö emo, en ole aivan varma... Joka tapauksessa, ainakin ruokinta on ollut juuri niin kuin pitääkin ja kaikki muukin aivan ok. Kyllä se sitten harmitti ja ihmetytti myös. Toinen poikue tältä samaiselta naaraalta sitten onneksi selvisikin.
Mulla kanssa kuoli yhdeltä naaraalta kaikki poikaset alle viikon ikäisinä, en ole varma mistä johtui, ruokinta oli ihan tavallista ja runsasta. Toisaalta emolle ei enää poikueen jälkeen ole tullut kiimoja, eli kenties joku vika jossakin ja ehkei tullut sitten maitoa ym? Toisaalta myös poikueen isän edellisestä poikueestä kuoli suuri osa. Ja sitten on vielä se Pasture mitä mietin... :roll:
Syrkkien ongelmat:
Meillä ainakin se, ettei penskoja suostuta tekemään maailmaan, vaikka miten päin olisi :roll: Yritän varmaan toisella uroksella ja sitten lyön hanskat tiskiin tai lähden uudestaan ruotsiin :rant:
Lainaus käyttäjältä: "Mustikkamaan"Meillä on campellejä syntynyt tuossa tovi sitten. Ensin syntyi 4 ja "tuplissa" 1. Ensimmäisissä on yksi naaras, jonka toinen silmäluomi on kiinni - eikä aukea. Nyt tuplalla sama homma. Mielenkiintoista...
Meillä syntyi muutama vuosi sitten naaras jolla oli molemmat silmäluomet kiinni, eikä ne koskaan auenneet. Tän naaraan kaikki sisarukset oli ihan terveitä, eikä sen linjaiset asiaa periyttäneet eteenpäin (sisarukset, serkut jne.).
Mutta miksi hamsuja on niin vaikea saada tiineeksi? Paitsi jos kyseessä on jokin suvuton ja huonon kokoinen ja värinen yksilö :roll:
Liian suuri koko ja liikalihavuus ovat yksiä merkittävämpiä ongelmia. Lisäksi liian ahtaat sukulinjat voivat aiheuttaa hedelmättömyyttä.
Ja sitten taas standardi suosii nimenomaan mahdollisimman isoja :roll:
Jep. Siitä onkin jo kauan puhuttu että tarvii muuttaa se, vielä ei vaan olla löydetty sellasta sopivaa sanamuotoa.
Kuinkahan usein toisella uroksella yrittäminen auttaa? Vai onko niin, että jos naaras vain ei tiinehdy niin ei sitten tiinehdy :pihalla:
Lainaus käyttäjältä: "GaneshaX"Kuinkahan usein toisella uroksella yrittäminen auttaa? Vai onko niin, että jos naaras vain ei tiinehdy niin ei sitten tiinehdy :pihalla:
No yhtälaillahan se vika voi olla siinä uroksessa eikä aina vain siinä synnyttävässä osapuolessa. Ei kaikki oo aina naisten vika :D
Eiköhän se uroksen vaihto auta, jos vika on uroksessa. Jos vika taas on naaraassa niin ei siinä auta, vaikka tsiljoonalla uroksella yrittäs astuttaa :P
Meiän Esmille osui ilmeisesti lisääntymiskyvytön uros, kun samalla uroksella jolla Esmiä yritin astuttaa on uroksen omistaja yrittänyt astuttaa omaa naarastaan eikä kyseinen uros ole saanut sitäkään naarasta kantavaksi. Tosi harmi, koska kyseinen uros olis aivan älyttömän ihana ja nätti ja luonnekin ihan ihana <3
Entäs kun jokin menee vikaan. Esim poikaset vaikka syntyneet kuolleena tms.? Onko kokemusta onko tällaisella naaraalla monikaan tehnyt onnistunutta poikuetta?
Wiihaa. Uusimman tapahtuman myötä meidän robokasvatus on saavuttanut sen tilanteen, että mulla on käytännössä kaksi (toistaiseksi) jalostuskelpoista eläintä jotka nekin ovat lähisukulaisia.
Jälleen kerran yksi UROS antoi NAARAALLE selkäsaunan. Olivat asuneet jo hetken yhdessä. Uroksessa ei ole jälkeäkään, naaraalta on syöty poski ja pylly. :(
Voin sanoa että harmittaa ihan törkeän paljon, että useampikin jalostuksellisesti arvokas eläin on jättänyt lisääntymättä ja näin ollen vauhdittaneet umpikujaan ajautumista. En tosiaankaan tiedä enää mitä tekisi, koska noita aggressiivisia eläimiä on tullut vastaan nyt useista aivan erilinjaisista suvuista. Myös paperittomien eläinten kanssa on ollut sen verran hämminkiä, että nekään eivät ole suuri ratkaisu mihinkään.
Noh, ehkä me tässä jäädytellään ja katellaan mitä keksitään ja etitään jäljellä oleville puolisoita joskus ensi vuonna. Oon kyllä tosi harmissani. Ahdistus.
Sääli siinäkin mielessä että ongelmia on tullut, robot kun ennen oli niin helppoja, kun juurikaan mitään ongelmia ei ollut (jos nyt ei lasketa sitä että ne lisii välillä 21 päivän päästä yhdistämisestä, ja toisinaan siinä meni vuosi).
Surullista.
Olisi "mukava" kuulla mikä on tämän päivän tilanne hamsterien terveyspuolella...
Meidän viimeisimmästä poikueesta (i: Möhköfantti e: Cheirosa) on ilmennyt hammasvikaa ja nyt sokeritautitapaus.
^Voi ei, tosi harmillista! :S
Johtuu varmaan siitä, että mä otin ko. poikueesta yhden eläimen poikasten toivossa (kun ne cämpsytkin otin samalla ajatuksella ja sit sielläkin puhkes sokrua). xD Mut okei okei, uskon nyt et meille ei ole tarkoitus enää syntyä poikasia! XD
En ole mistään löytänyt vastausta tähän. Voiko olla mahdollista, että vaikka talvikko uros olisi astunut naaraan, naaras ei tule tiineeksi?
Lainaus käyttäjältä: "pikkutiikeri_86"En ole mistään löytänyt vastausta tähän. Voiko olla mahdollista, että vaikka talvikko uros olisi astunut naaraan, naaras ei tule tiineeksi?
Toki on mahdollista, aika useinkin näin voi käydä.
Onko muuten kääpiöillä yleisesti paljon tiinehtyvyys ongelmia? Syrkeillä käsittääkseni on niitä suhteellisen paljon? :pihalla:
Lainaus käyttäjältä: "GaneshaX"Onko muuten kääpiöillä yleisesti paljon tiinehtyvyys ongelmia? Syrkeillä käsittääkseni on niitä suhteellisen paljon? :pihalla:
No en nyt tiiä onko varsinaisesti
ongelma, mutta talviturkkinen talvikkohan ei tiinehdy.
Mistä tulikin mieleeni, onko tiedossa tapauksia että talviturkkinen tv oliskin kuitenkin saanut pennut? :D
^On.
Mulla ei ole koskaan ollut hammasvikaista hamsua, joten täytyy kääntyä viisaampien puoleen. Onko tämä kuvan "hammasjuttu" jonkinasteinen hammasvika ? Kuvassa siis oikean puoleinen ylähammas on vähän vinosti vasemman puoleisen hampaan päällä. Hamsua itseäänhän tuo ei haittaa, hampaat kuluvat itsellään tasaisesti eivätkä vaadi leikkaamista ja hamsu pystyy syömään ihan normaalisti. Mutta, kun kyseistä hamsua oli tarkoitus käyttää tulevaisuudessa kasvatukseen niin siksi olisi kiva tietää onko tuo nyt hammasvika, joka estää hamsun käytön tulevaisuudessa ? Vai turhaanko panikoin. Huomasin tuon vasta tänään, aiemmin hamsulla ei ole tuota ollut, täytyy tarkkailla, että onko se pysyvä juttu vai kenties jossain kalterin jyrsinnässä tms. sattunut juttu, joka voi korjaantua.
(//http://i28.photobucket.com/albums/c247/geminna/hamsut2/hammas2.jpg) (//http://i28.photobucket.com/albums/c247/geminna/hamsut2/hammas.jpg)
Mä en näe tuossa ongelmaa...Niin paljon pahempaa on tultu nähtyä....Mun talvikkokasvatus päättyi hammasongelmiin ja silloin hampaat oli krkussa vaikkei suvussa mitään hammasongelmia koskaan esiintyny.. Tuon näköiset hampaat ei ole periyttäny mitään ongelmaa. Ei edes se hamsteri, jolta hampaat oikeesti kasvoi ulos periyttäny hammasongelmaa...Mulla siitä suvusta ties kuinka monennessa polvessa hamsteri....
Eli, koskaan ei voi tietää, kannattaa varautua ties mihin.
Minski, asuuko tuo hamsu häkissä ja jos asuu niin pureeko kaltereita?
Lainaus käyttäjältä: "Heli"Meidän Kolmiolta siis tosiaan puuttuu toinen etujalka, mutta hyvin se on ilman sitä pärjännyt. :) Talvikot eivät kyllä ole yhtä ahkeria ja uhkarohkeita hamstraamaan kuin syyrikset.
Kolmio, pikku vauhtipilleri, ei osaa edes kuvitella ettäkö hamsterilla voisi olla neljä jalkaa. Tuolla se sukii naamaansa tyngällään ja mukasyö sen avulla.
Ja kuten tuo gabberin katossa roikkuminenkin jo kertoo niin melko taidokkaasti poitsu on omaksunut elämän kolmella jalalla.
Mun talvikkonaaras oli jotenkin kummallisesti häkin kaltereihin jäänyt kiinni yöllä ja kun pääsin sitä sen jalkaa (taka) sieltä selvittämään, se oli vääntynyt. Käveli kuitenkin jne. Soitin eläinlääkärille, joka sanoi, että ellei tulehdu, niin selviää kyllä kolmellakin jalalla. Päivän päästä oli jäljellä enää luu, joka oli mukana parisen viikkoa. Se taisi katketa sitten jossain vaiheessa mutta jalka ei ele tulehtunut ollenkaan. Aivan hyvä muuten se kohta. Nykyään Helin hamsterin tavoin kiipeilee, juoksee jne. Nauttii kovasti elämästään, tosin nyt vähän laihtunut iän vuoksi, luulisin. Ikää kun on jo joulukuussa 1 vuosi ja 11 kuukautta.
//http://www.munkuvat.org/kuvat/148116.jpeg
Lainaus käyttäjältä: "X-File's/Jonna"Mä en näe tuossa ongelmaa...Niin paljon pahempaa on tultu nähtyä....
Ok. Mulla ei ole ollut ennen millään hamsulla tuommoista hammasjuttua, saati pahempaakaan niin ajattelin kysäistä mitä muut ovat tuosta mieltä. Kiitos vastauksesta.
Lainaus käyttäjältä: "Yökyöpeli"Minski, asuuko tuo hamsu häkissä ja jos asuu niin pureeko kaltereita?
Asuu muoviterrassa ja pienempänä jyrsi kattokaltereita oikein antaumuksella, nykyisin ei niin paljoa kuin silloin. Mutta juomapullon aukot, kun olen ruuvi-mutteri-systeemillä tukkinut niin niitä se roplaa ja järsii nykyisin aivan antaumuksella niin, että saa ne ruuvit ja mutterit jopa löystymään ja tippumaan välillä. Mä olisin aika valmis uskomaan, että siinä on tuo hammas jotenkin mennyt hiukan vinoon, koska se ei ole ollut aina tuommoinen vaan nyt hiljattain tullut.
Meillä on yksi campbelli joka on poikasesta saakka kulkenut lähes jatkuvasti silmät sirillään. Viikonloppuna huomasin että sen toisessa silmässä on tapahtunut muutoksia jotka viittais jonkinlaiseen silmäsairauteen. En osaa oikein tarkemmin kuvailla enkä arvioida mitä voisi olla, vaikka tuossa yritin aiheeseen vähän perehtyäkin.
Saija ainakin puhui tän ketjun alussa jotain albiinoilla esiintyneestä glaukoomasta? Kuinka se hamstereilla ilmenee?
Näitä sirisilmiähän on ollut muillakin niin oletteko sattuneet seuraamaan silmiä tarkemmin, että olisiko kenties muissakin tapauksissa voinut olla kyse jostain silmäsairaudesta?
Tällä meidän elikolla oli aiemmin siis ihan normaalin näköiset nuo silmät, mutta nyt toisen silmän väri on sieltä takaseinämän suunnalta muuttunut. Mietinpä siis josko tuo siristely olisi voinut jo pienestä pitäen olla oireilua vähitellen etenevästä sairaudesta.
Mulla on yhdellä ainoalla campbellillä ollut glaukooma. Albiinohan tuo oli....Sillä silmä ensin harmaantui ja sitten pullistui ulos. Glaukoomahan tarkoittaa painetta silmässä.Kyseinen hamsteri piti kuiteskin lopettaa kasvaimen takia.
Ilmoitusluontoinen asia niille, jotka omistavat robon, jonka sukutaulusta löytyy Saga (ruotsalaista alkuperää).
Sagalla on siis 1 poikue, joka on nyt jo yli vuoden ikäinen. Saga kuoli n. 1 v 3 kk iässä, kuolinsyy tuntematon, en huomannut Sagalla mitään oireita ennen kuolemaa, ikä kuitenkin on muun robokokemukseni mukaan robolle aika vähän.
Nyt sitten tässä lokakuulla katselin, että Sagan poika Ramiro juo paljon, yksi hiiripullollinen meni kevyesti viidessä päivässä ja Ramiro laihtui, mutta oli kuitenkin tosi pirteä, mitä nyt pissaili tietty juomisesta johtuen paljon. Toissapäivänä Ramiro löytyi sitten kuolleena ruokakupistaan, ikää vasta vuosi ja melkein kolme kk päälle.
Sokeritauti tuli ekana mieleen, mutta voihan se olla jotain muutakin tietysti. Yhdistän tämän suht varhaisen kuoleman kuitenkin tuohon Saga-emoon, koska poikueen isä Romildo taas on jo 2 v 7 kk ja elämänsä kunnossa <3
Eli kannattaa varmaan seurailla roboja, joiden sukutaulusta löytyy tuo Saga, vaikkei Sagalla itsellään ennen kuolemaa mitään oireita ollutkaan, ei mitään lisääntynyttä juomista ainakaan. Tiedän ainakin Sagan pojan Crispinon saaneen usean poikueen. Itselläni elelee Sagan tyttö Federica, jolla ei ole mitään oireita.
Meillä kaksi ihan ensimmäistä syyrispoikuetta kuoli tai emo tappoi mutta ihmettelen että sen emon yksi elävä poikane synnyttii saman kokoiset poikueet ja kaikki selvisivät :huh
Sairauksien kanssa ei mulla ole hamsujen kanssa ollut ongelmia, ovat eläneet ihan normaalin pituisen elämän, moni pitemmänkin, että sinällään siis asiat on hyvin. Ainoastaan yhdellä poikueella oli perinnöllinen sydänvika ja niillä en tietenkään enää jatkanut sukua. Knikkejä harmi kyllä on tullut vastaan myöskin. Muita terveysongelmai ei sitten olekaan onneksi ilmennyt.
Mutta sen sijaan sopivien hamsujen saatavuus on mulle jonkin sortin ongelma nykyisin:
- mistään ei löydy sopivan värisiä hamsuja (hunaja-kyyhkynharmaa, hunaja, kyyhkynharmaa)
- jos löytyy niin ne on jotain cremen ja keltaisen yhdistelmiä tai jossain takana on cremeä, jota en halua
- tai sitten poikaset on teetetty tyyliin emo 3 kk ja uros 2,5 kk, jollaisia en todellakaan osta suuren knikkipelkoni vuoksi
- nimelliset tai muuten ennestään tutut kasvattajat vähenevät koko ajan tai kasvattavat värejä, joita en voi omaan kasvatukseen käyttää
- uusista aloittelevista kasvattajista ei tiedä kuka on hommassa tosissaan ja kuka ei (esim. tiedän erään aloittelevan kasvattajan, joka monesta huomautuksesta huolimatta jatkaa uusilla poikueilla sukua, jossa on erittäin paljon knikkiongelmia, juurikin tätä Uno Momento-sukua, josta knikkikeskusteluissa on hurjan paljon esimerkkejä periytyvästä knikistä. Ja on myös myynyt kasvatukseen ainakin yhden poikasen kertomatta tästä knikkitaustaisesta suvusta, vaikka olin häntä informoinut asiasta ja minulle hän kertoi myyvänsä hamsut vain lemmikkikoteihin. Luota siinä sitten sokeasti kaikkiin uusiin hamsuihmisiin... Uusia tosiaan tarvittaisiin, mutta sellaisia, joilla on lähtökohtana jokin muu kuin teettää poikasia hamsulla millä hyvänsä.)
- eläinkauppahamsuja ei uskalla ostaa (koska kerran erehdyin upean kahden sertin naaraan astuttamaan eläinkauppauroksella niin se periytti knikin kaikille urospoikasille = koko 11-päinen poikue ja linja pilalla sen takia)
Onko mulla liian tiukka seula, kun mä kyllä koen, että mulla on tällä hetkellä vaikeuksia saada sopivaa väriä kasvatukseen ? Toki mulla on haasteellinen kasvatusväri (hunaja-kyyhkynharmaa), jota ei juuri valmiina ole tarjolla, mutta entä nuo muut kriteerini ? Pitäisikö mun vain laskea kriteerejäni ja avata ovi creme-taustaisille hamsuille, alaikäisten hamsujen poikasille, eläinkauppahamsuille ilman suku-, tausta- ja terveystietoja ? Mua ei vaan huvittais pilata enää toistamiseen yhtäkään alkavaa linjaa sen takia, että otan kasvatukseen hamsun, joka ei täytä kyseisiä kriteerejä. Kerran sen virheen tehneenä ja sitä niin paljon harmitelleena sitä ei halua kokea enää uudestaan. Ehkä multa vain puuttuu se tietynlainen uhkarohkeus, mutta olen nykyään todella varovainen.
Aika pitkälti komppaan Minskiä!
Mikä on suomen keltasten sukusten tilanne ihan tarkalleen? Virallisia "toimivia" kasvattajia on... 1? Vai useampi?
Tosiaan jotain cremesötkötyksiä tai jotain...
Jotain tarttis teherä...? :D
Komppailen Minskiä :yes:
Lisätääs vielä litaniaan se, kun soopeli-creme sukuisten linjat on melko ahtaat (puhumattakaan näistä ruskeasilmäisistä versioista...ilmeisesti tilanne on sama myös monien muiden värien kohdalla). Ja sit kun itse yrittää tehdä asialle es sen verran, ettei myisi kuin pari poikasta per poikue jalostukseen, niin sit saa lukea netistä kuinka ostajat onkin kasvatuksesta innostuneet ja käyttäneekin näitä "lemmikkihamstereita". Ja näin ollen sitten yhdestä poikueesta jalostukseen onkin käytetty lähes joka poikasta vaikka alun alkaen jalostuskäyttöön on lähteny vain ne pari. Yritä siinä sitten etsiä erisukuisia hamsuja kun jokaisen taustalta löytyy samat nimet. Turhauttavaa :|
Normaali sopii oikein hyvin keltaisten jalostukseen. Cinnamon myös, sittenpä tulee hunajia. Mustastakaan ei ole muuta haittaa kuin keltaisten mustien lisääntyminen, jos niitä ei halua. Toki siinä välissä on aina se yksi kiusallinen kilpikonnasukupolvi, mutta siten saa uutta verta linjaan. Onhan niitä muitakin värejä kuin creme.
Silloin kun aloitin keltaisten kasvattamisen, mulla oli aluksi yksi kemu, yksi hunaja ja yksi keltainen. Seuraavaksi taisin ostaa normaalin. Vai oliko se normaali kk. Joka tapauksessa jalostusmateriaalia oli tosi vähän. Nykyäänhän keltainen on tosi yleinen väri, kun kilpikonniakin on niin paljon? (Lopetin aktiivisen keltaisten kasvattamisen 2003. Ehdin tehdä sitä työtä 8 vuotta). Voi niitä keltaisia kasvattaa muullakin kuin keltainen x keltainen tai kemu x keltainen tai hunaja-kyyhkynharmaa x keltainen yhdistelmillä. Vähän työtä se vaatii, mutta melkein tyhjästä on nyhjästy ennenkin.
PS. Älkääkä ny ymmärtäkö väärin tahattomasti tai tahallanne. Mä olen aina puhunut puhtaiden värilinjojen puolesta. Mutta silloin kun niitä ei ole, on pienempi paha sotkea värit kuin käyttää sisäsiitosta tai muuten epämääräisiä eläimiä. Väri paranee merkittävästi jo muutamassa sukupolvessa - paljon nopeammin kuin esim. koko tai tyyppi tai pään muoto. Näkisin että keltaisella on tällä hetkellä ihan kohtuullisen hyvä tilanne. Ongelmana on vaan ylipäätään kaikkien näyttelyhamstereiden pieni määrä. Nykyään hamstereita pidetään isoissa asumuksissa ja vain muutama per ihminen, mikä on tietysti eläinten etu, mutta sillä tavalla ei pysty kasvattamaan suuria määriä, jolloin jalostusmateriaalia on sitten vähemmän kuin ennen (miinus vielä brittituontien puuttuminen joukosta). Cremeä ja keltaista ei kannata yhdistää, koska siitä seuraa sillisalaatti josta ei saa enää kukaan selvää, mutta muuten kaikki ne värit jotka on erotettavissa toisistaan, ovat ristiiin käytettävissä. Jos kerran samanväriset loppuvat kesken.
Komppaan Ayaa :D
Eli jos ostaa lemmikiksi, niin sellaiseksi pitäisi jäädä. Ja jos on kyse uroksesta, niin sama juttu - itse ainakin pettyisin kovin jos möisin uroksen lemmikiksi (tai vaikka kasvattajalle harkittuun käyttöön), ja yhtäkkiä käytettäisiinkin ihan kamalan monelle naaraalle ympäri Suomea. Siinä ei ole mitään mieltä. Täytyy vähän nähdä pidemmälle, kuin siihen yksittäiseen tilanteeseen.
Lainaus käyttäjältä: "lentsu"Normaali sopii oikein hyvin keltaisten jalostukseen. Cinnamon myös, sittenpä tulee hunajia. Mustastakaan ei ole muuta haittaa kuin keltaisten mustien lisääntyminen, jos niitä ei halua. Toki siinä välissä on aina se yksi kiusallinen kilpikonnasukupolvi, mutta siten saa uutta verta linjaan. Onhan niitä muitakin värejä kuin creme.
No kerropa mistä löytäisin ei creme-sukuisen mustan tai muun "puhtaansukuisen" em. värin?
Ei meinaan myynnissä näy, enkä enää nykyään tiedä keltä kysellä suoraan kun niin moni lopettanut jne...
;)
Ei ehkä tällä hetkellä myynnissä, mutta tuskin ihan mahdotonta vähän pidemmällä aikavälillä löytää. Riippuu siitä, mitä tarkoitat "puhtaansukuisella". Erittäin puhtaita linjoja olen nähnyt vain englantilaisissa papereissa. Suomessakin on kyllä joillakin väreillä sellaisia linjoja, joissa näkyy kauniisti pitkäjänteinen ajatus, ja itsekin mieluiten ostan sellaisia eläimiä, mutta sitten kun jalostusmateriaali sillä saralla loppuu, alkavat kompromissit ja jos kasvattaa pitkään tavoitteellisesti, niiltäkään ei välty.
Jos hamsterilla on jossain taustallaan cremeä, mutta se on sen värinen, ettei se itse voi teoriassakaan olla creme, ei sitä ole tässä tilanteessa keltaistakaan kasvattaessa mitään erityistä syytä vältellä, elleivät omat keltaiset ovat cremelinjoista. Kyllä mun eka normaali kilpikonnani vai oliko se peräti normaali kantoi cremeä. Sen muistan. Mutta kun toinen osapuoli, uros ei kantanut, enkä pidemmälle suosinut cremen kantajia, niin yhdestä naaraasta so what? Jos ei saa sitä mitä tilaa, täytyy tyytyä siihen mitä on.
Usean vuoden työn jälkeen itse kullakin on varmasti ihan sitä mitä haluaa jos motivaatio riittää ja jaksaa taistella. ;) Tietty se on mukavinta, jos on mahdollista saada riittävästi hienoja eläimiä valmiina, mutta vakavia kasvattajia on nykyisin niin vähän ja niillä vähilläkin eläimiä niin vähän, ettei taida olla valinnanvaraa pysyä ihan puhtoisimmissa värilinjoissa. En tiedä ymmärsinkö väärin, mutta tuli sellanen olo, että pitäisi saada hienot ja näyttelyissä menestyvät hamsterit heti ja nyt.
Aika kuppasillakin eläimillä aloittamalla pääsee josssain vaiheessa tuloksiin, jos joukossa on hyviäkin ja valitsee itselleen joka sukupolvesta sen parhaan poikasen. Ensimmäisinä vuosina ei tietty kunniaa niitä, mutta sitten kun alkaa saada unelmiensa hamstereita, on henkinen palkinto sitäkin suurempi.
Jorisen nyt tällä lailla vaan kun olen kerran itse tehnyt ko. urakan. Nykyäänhän olen ihan sunnuntaihamsterinpitäjä. Mutta itse 1994-1995 aloitin yhdellä hyvällä ja useilla rääppeillä, ensin oli pelkkää epäonnea, sitten tulin luvanneeksi parhaat poikaset parista tärkeästä poikueesta pois, itselle jäi tautiset, sitten ostin ja lainasin siltä kaverilta, jolle ne parhaat oli menneet, siinä vaiheessa vähän sattui, kun tämä tuli mun luona käymään ja sanoi, että näytä nyt mitä sulla on jos on mitään näytettävää... eipä ollut yhtään hienoa eläintä. :cry: 6-7 vuoden päästä siitä olin lk hamsujen kasvattajana VV-kisassa sijalla 1. näyttelyttämättä sinä vuonna yhtään omaa eläintä - muut niitä vain ostivat ja näyttelyttivät, ja silti kotona mulla oli ne kaikista parhaat. Joten en nyt tässä ihan lämpimikseni puhu. Kasvattakaa ihmiset, kasvattakaa! :) Se on prosessi, jossa tulee yhä uudestaan turpaan mutta jossa lopussa ruusuke seisoo. :D
Lainaus käyttäjältä: "lentsu"Jos hamsterilla on jossain taustallaan cremeä, mutta se on sen värinen, ettei se itse voi teoriassakaan olla creme, ei sitä ole tässä tilanteessa keltaistakaan kasvattaessa mitään erityistä syytä vältellä, elleivät omat keltaiset ovat cremelinjoista. Kyllä mun eka normaali kilpikonnani vai oliko se peräti normaali kantoi cremeä. Sen muistan. Mutta kun toinen osapuoli, uros ei kantanut, enkä pidemmälle suosinut cremen kantajia, niin yhdestä naaraasta so what? Jos ei saa sitä mitä tilaa, täytyy tyytyä siihen mitä on.
Ok, toi nyt sitten on "lieventävä" asianhaara...
Mutta ylipäätään tuntuu olevan hankala löytää keltasen sukusen väristä MILLÄÄn mistään...
Ja ei, ei ole kiire saada hieno nlyhamsteri nyt heti... Riittäs ku ois oikeen sukusta väriä, (ei kehittäs knikkiä... :p ) ja olis käsiteltävissä... Mutta kun tuntuu että tossakin on liikaa... xD
Mulla nyt ei ole lähellekään sellasta kasvatustaustaa ku sulla Lentsu, mutta aikanaan mäkin aika kuppasilla alotin ja jotain sainkin aikaiseksi... Ja nyt itken sen "menetetyn" sukulinjan perään...
Nyt muuten muistan kasvattaneeni kerran ihan helkkarin hienon soopelin. Myin tietty pois, mutta se menestyi näyttelyissäkin. Ja tuli taatusti ihan vahingossa. :D Kuului sarjaan "keltaisten kasvatuksen alkutaipaleen kivikot." XD Se taisi tupsahtaa, kun käytin mustaa valkonauhaista, joka olikin umborous ja joka kantoikin cremeä. Vuosikymmenen alussa kun kasvatin ensin soopeleita, olisi hihkunut innosta, kun olisin saanut sellasen uroksen poikueeseen. Sillä kertaa en silti hihkunutkaan... :shock: xD
En tiedä HaKeNi kenen kanssa nyt juttelen, mutta osanotot... Menetetty työ syö aina ihmistä. :( Siitä pitää sit vaan jatkaa sillä mitä jää tai mitä saa raavituksi maailmalta.
hamstereilla on kyllä suomessa varmasti kaikilla perusväreillä aika ahtaat puitteet :( mistähän saisi tuotua uudenlaista kantaa-kun eikös ruotsi ja suomi ole alkanut jo sekoittua aika reippaasti? briteistä kenties? keskieuroopassa taitaa papovaa sun muuta pyöriä aika ajoin aika paljon enemmän kuin täällä meillä..?
Mulla olisi semmonen kaunis mielikuva, että ruotsalaiset ovat sotkeneet suomalaisia syyrialaisia linjoihinsa varsin vähän. Eli, ruotsista voisit hyvinkin saada omille eläimillesi erisukuisia, melko hyvätasoisiankin syyrialaisia. Tosin, mä en tällä hetkellä ole ihan varma siitä, että kuinka ahtaat linjat ruotsissa on - saattaa olla että Ruotsista tuodun eläimen sukulaisia vilahteleekin paljon suomalaisten sukutauluissa, jollon hyöty jäänee vähäiseksi.
Briteistä varmaan saisi hyvälaatuisia syyriksiä, mutta niitä ei ole ihan yksinkertaisinta tuoda sieltä, kun säännöt eläinten tuomiseen ovat melko tarkat (itse en ole niihin edes liiemmin perehtynyt). Andy joskus vei Suomesta kasan eläimiä Britteihin, hän muistaakseni kiersi jostain syystä Hollannin kautta niiden kanssa.
Helpointa eläinten tuonti on Keski-Euroopasta, mutta siellä on melko vähän järjestäytynyttä hamsteritoimintaa, ja eläinten taso lienee sen mukaista. Ainakin sen perusteella kun vuosi takaperin vierailin Tsekeissä katsomassa paikallista hamsteritoimintaa, eläinten taso oli ihan eläinkauppatasoa. Joten näin kylmästi sanottuna - tukut tuovat eläinkauppoihin yhtä hyviä eläimiä. Papovariski todellakin lienee suurempi Euroopassa kuin Suomessa. Mutta toisaalta, Ruotsistahan me se papova ollaan aina ennenkin Suomeen saatu... :D
Summasummarun, voi ottaa riskin ja lähteä tuomaan ulkomailta, tai sitten pitää vaan toivoa että saadaan paljon lisää kasvattajia ja sitä myöten geenipoolin laajennusta myös hamstereihin :)
Briteistä Suomeen ei ole mitään erityisiä tuontirajoituksia (ainakaan ennen ollut). Sen sijaan Britteihin vieminen on hyvin monimutkaista ja luvanvaraista, mistä johtunee Andynkin keikaus Hollannin kautta. Vielä 1990-luvun alussa oli rajoitus, että Euroopasta sai tuoda Suomeen vain 5 hamsteria per ihminen (vai oliko luku 4? joka tapauksessa...), mutta sekin rajoitus poistui jossain vaiheessa 1990-luvulta. Nykytiedot voi päivittää ottamalla yhteyttä Maa- ja Metsätalousministeriöön ja tarkistamalla, onko tullut mitään uusia rajoituksia. Uskoisin että ei, koska Suomi katsotaan nykyään ns. rabiesmaaksi. Britteihin viemisen hankaluus perustuu siihen, että Britannia katsotaan rabiesvapaaksi. Suurin ongelma ovat lentokoneet, sillä läheskään kaikki lentoyhtiöt eivät hyväksy eläinten ottamista käsimatkatavaroihin, joten ennen lippujen ostamista pitää tarkistaa kunkin lentoyhtiön ja reitin kanta, ja varata lipun paluumatkalle sen mukaan, että tietää saavansa hamsterit ongelmitta koneeseen. Sen jälkeen ainoaksi ongelmaksi jää papovan riski. Eläinkaupoista en siellä lähtisi hamstereita ostamaan vaan ottaisin etukäteen yhteyttä tuttuihin hamsterikontakteihin siellä ja pyytäisin apua sopivien hamstereiden löytämiseksi. Ja lopuksi, toisin vain uroksia ja karanteenaisin hamsterit kotona useita kuukausia, jotta tuonti ei aiheuttaisi lisäriskiä muille kasvattajille ja harrastajille.
^Ei kun ongelma on ollut 9/11 jälkeen turvallisuusasiat, siksi eläimiä on vaikea viedä ja tuoda. Andy ei pystynyt myöskään tuomaan Briteistä hamsuja sen vuoksi. Homma olisi pitänyt hoitaa Hollannin kautta silloinkin, en ihan tarkkaan muista yksityiskohtia.
Hää ihan ehdotti, että hää tulis hamsujen kanssa Hollantiin ja joku tulis sinne vastaan hakemaan hamsut Suomeen. Mutta siihen ei tainnut porukka ihan heti syttyä, tai sitten ajatus ei vaan lähtenyt suurempaan liikenteeseen.
Arvelinkin että 9/11 on aiheuttanut lisäongelmia lentokenttäpolitiikkaan, mutta tuo kuulostaa aika vaikealta.
Hassua toisaalta. En usko että Alqaida tms. ensimmäiseksi käyttäisi jyrsijöitä Britannian tuhoamiseen. :roll:
Niinno, yhtälailla ne on tarkentunut Suomenkin kentillä, mietin tossa juuri Oulusta lentäessäni ku mun purukumeja syynättiin turvatarkastuksessa iha huolella, et luulekoha ne oikeesti et joku haluu räjäyttää Oulu-Hki lennon jolla matkustaa noin 20 henkilöä :D:D
Finnair käsittääkseni on tällä hetkellä ihan maailman (tai ainakin euroopanlaajuisesti) ainoita lentoyhtiöitä jotka huolii eläimiä matkustamoon. Tai ainakin Sveitsistä kyseltiin kamalan kiinnostuneena mun matkasta hamstereiden kanssa, ja sanoivat ettei muut yhtiöt huoli. Finnariilla kyl on aina joskus iha edukkaita lentoja Amsterdamiin.... ;) :D
No onhan se toisaalta tietty niin, että kaikkein julmimmat terroristit väijyvät jossain niin säälittävien yhteyksien varrella kuin Pori -Helsinki -lennot tai vastaavat ja liikkeellä ovat itsemurhapommittajiksi koulutetut pk hamsterit, joille on liimattu ihan purukumin näköinen muoviräjähde laahuksiin. :roll: Pelottavaa. :roll: XD
Pete on tämän takia suojelupoliisin erityisvalvonnassa, koska sun epäilyttävät jyrsinyhteytesi on kartoitettu ajat sitten, ja purukumi sun hallussasi on järkyttävä riski ilmailulle. :shock:
*reps ja kops*
:reps:
Perjantai...
Mahtavat jutut teillä kyllä. Ja kun otsikkona oli erilaisia ongelmia jalostuksessa ni tulin siihen päätökseen että myös terroristit ovat ongelma hamstereiden jalostuksen kannalta,koska terroristit alkavat kohta niitä kouluttamaan...Sitten hamstereidenkin on käytävä armeija ennenkuin voivat tulla muotovalioiksi....
Joo,tais taas mennä yli.... :grin
No ihan vakavasti ottaen ne hemmetin idiootit terroristit OVAT ongelma jalostukselle välillisesti koska papovan jälkeen ne ovat paniikkiin ajetun ilmailupolitiikan vuoksi eniten ulkomaantuonteja haittaava tekijä. :huh
Mun yksinkertainen käsitykseni on se, että ennen hamsterit "salakuljetettiin" lennoilla, mutta nykyään tuo salakuljetus ei enää onnistu tiukentuneiden turvatoimien vuoksi. Raha tietty varmaan saa ne hamsteritkin kulkemaan.
Ei se ihan noin ollut. Kuten Pete sanoi, Finnair hyväksyy eläimet käsimatkatavaroihin. Kun toin hamstereita Englannista, se tapahtui kyllä erittäinkin julkisesti. Ainoa hamsteri, jonka salakuljetimme, oli se ylimääräinen, kun silloin oli kpl raja per henkilö. Toimme yhden liikaa laittamalla kaksi poikasta samaan boxiin ja toivomalla, ettei tullimies pengo. Niitä boxeja ihan availtiinkin tullissa. Eli kyse ei ollut (sitä yhtä lukuunottamatta, jota eivät onneksi huomanneet) salakuljettamisesta vaan ihan sekä Englannin, Suomen että ilmailulakien mukaisesta toiminnasta. Sittemin kpl rajoitus poistui. Lensimme Englantiin British Airwaysilla mutta paluulento oli Finnairilta juuri em. syystä.
Tuskailin vähän aikaa sitten sitä, että viimeisimmän campbellipoikueeni jälkeläisissä oli jotain vikaa kun kaksi naarasta kuoli ja tuo kolmaskaan ei ole mikään terveyden perikuva (luulin sen jo heittävän veivit, mutta se olikin vain muuten tuollainen outo - se yksilö mikä oli muutenkin kehityksestä jäljessä). Olen odottanut että saisin töitä, pääsisin lopetuttamaan sen omituisen tytön ja saisin lähetettyä Eviraan - mutta työtilanne on niin surkea ja Eviran hinnat korkeat, että joudun kyllä varmaan lopettamaan sen jo kohta ilman tutkimuksia :( Se ei mitenkään erityisen kärsivältä vaikuta, mutta en voi sanoa sen olevan normaalien kirjoissa.
Noh, nyt kun minulla on se yksi naaras ja kaksi urosta jäljellä, olen kiinnittänyt huomiota, että pikkukärpäset pyrkivät aina niiden asumuksiin - samalla tavoin kuin ne suosivat tämän poikueen asumusta vielä silloinkin kun koko perhe oli koossa. Olen erottanut naaraan emostaankin varmuuden vuoksi, eli se asuu yksin. Keskenään toisessa asunnossa asuvat kaksi kundia, jotka ovat ihan normaalin oloisia.
Lisäasukkaina siis molemmissa terroissa on pikkukärpäsiä - missään muissa hamsuasumuksissa ei ole. En ole huomannut mitään omituista vedenkulutusta missään vaiheessa eivätkä terrat haise minusta mitenkään erityiselle, ettäkö voisin diabetesta epäillä - pitäisköhän varmuuden vuoksi ostaa muutama tikku... Jotain hämärää niissä täytyy kuitenkin olla kaiken logiikan mukaan.
Hitsi kun olisi varaa, niin lykkäisin kaikki Eviraan. Silloin joskus se maksoi vielä muistaakseni jotain 100 markkaa per hamsteri, kunnes hyppäsi kertalaakista 60 euron tietämille...
Näissä voi olla siis ihan puhtaasti sukusiitoksen tuoma joku perinnöllinen ongelma, sillä en saanut emon sukua ollenkaan - ja isän isä on samalta kasvattajalta Ruotsista kuin emo on. Isän isä myös kuoli suht' nuorena selittämättömästä syystä kuulemma.
Campbellien suhteen luovutin heti alkuunsa, eli PERIAATTEESSA tämä ei ole "minun murheeni", mutta olisin kuitenkin utelias tietämään mistä on kyse - ehkä se valaisisi muidenkin campbellien omituisia kuolemia. Voi olla hyvinkin, että saisin toisella yhdistelmällä terveempiä yksilöitä, mutta campbellien suhteen minulla on ollut vuosien varrella niin paljon terveysongelmia, että lopahti mielenkiinto.
Lueskelin tätä topicia kun huomasin puhuttavan uimareista,mitä se tarkoittaa?