Lueskelin ketjua papovasta, kun huomasin joukosta tämän linkin:
http://purplekatkritters.tripod.com/syr ... hings.html (http://purplekatkritters.tripod.com/syrian/cushings.html)
Olen harmitellut, etten tullut valokuvanneeksi hamstereita, jotka vuoden 1996 paikkeilla meillä menehtyivät EVIRAssa "suspect alopecia areata" -oletusdiagnoosilla määriteltyyn, mutta varmasti (EVIRA) perinnölliseksi todettuun ihosairauteen. Mutta tuossa artikkelissa kuvatut hamsterit ovat täysin identtisiä. Myös kuvatut oireet ovat identtisiä. Meillä oli siis tuo kuvituksen sairaus.
Olen kuitenkin tähän asti ymmärtänyt, että Suomessa cushingiin liittyisi kasvaimia? Meillä kuolleet hamsterit avattiin ja tutkittiin, mutta niillä ei ollut mitään kasvaimia, ei ihossa eikä sisäelimissä. Niiden ainoat oireet liittyivät ihoon ja yleiskunnon muuhun heikkenemiseen.
Myöskään cushingin taudista muilla eläimillä googlettaessani en löytänyt mainintaa (vaikka oireet muuten hyvin moninaiset) muista kasvaimista kuin alunperin mahdollisen häiriön aiheuttavista.
"Cushingin - tauti eli lisämunuaisen kuorikerroksen liikatoiminta koiralla on kohtalaisen yleinen sairaus. Häiriö, eli esimerkiksi kasvain, voi olla joko aivolisäkkeessä (85 – 90 % tapauksissa), joka valvoo ja säätelee lisämunuaisen toimintaa tai itse lisämunuaisen kuorikerroksessa saattaa olla muutos (10 – 15 % tapauksista)."
Voisiko joku kertoa enemmän Suomessa tavatusta cushingista? Luin aikoinaan Heidin artikkelin joka liittyi Mustikkamaan Asunnottomat -hamsteriin ym. muihin Sharondas jne, mutta näkemättä näitä hamstereita tai niiden sairautta, en silloin nähnyt mitään yhtäläisyyksiä meillä olleeseen "ihosairauteen."
Jos Suomessakin tavattu cushing on kuitenkin tuon artikkelin kuvaileman lainen, se voisi selittää myös, miten sairaus alunperin tuli suomalaisiin hamsterilinjoihin. Minähän lopetin kokonaan ko. linjan, jonka kanssa oli ongelmia, mutta sen jälkeen toinen Englannista tuomani hamsteri sairastui samaan sairauteen, ja sitä oli ehtinyt 2 kasvattajaa lainata jalostukseen. Ainakin Maxemals hamsulasta jatkui linja, jossa kyseinen uros oli mukana.
Vanhat avaustulokset 1990-luvulta ovat minulla edelleen tallella.
Olisi kiinnostavaa ja tärkeää saada lisäinfoa cushingista Suomessa. Millaisia oireet ovat? Miten kasvaimet liittyvät asiaan? Tuossa artikkelissa tai muissakaan aiheesta löytämistäni artsuissa ei ole mainittu muita kuin alkuperäinen aivolisäkkeessä oleva ja häiriön aiheuttajana toimiva (mun hamstereilta ei tutkittu aivoja tietääkseni, ainakaan avausdokumentissa ei ole mainintaa, joten cushing ei ole pois suljettu, vaikka EVIRA tuolloin teki oletuksen mahdollisesta alopecia areata -ihosairaudesta).
Uroksen, joka sairastui ja jonka jälkeläisiä pääsi jatkamaan linjaa, nimi oli Baglin's Dashing Blade. Jos pystytte jäljittämään cushing-epäiltyjen eläinten suvun niin pitkälle, olisi erittäin mielenkiintoista tietää, löytyykö tämä uros kenties kaukaa takaa.
Tyypillisesti sairaus alkoi oireilla naarailla vasta poikasten teon jälkeen, kun eläimet sitä ennen olivat olleet täysin terveen oloisia. Sen jälkeen sairaus eteni juuri naarailla kaikkein aggressiivisimmin. Ensimmäinen hamsteri, jonka mukana sairaus meille tuli, oli uros Englannin tuonti Baglin's Charming Yellow, jonka omat oireet pysyivät myöhäiseen ikään asti hyvin lievinä (ja siksi se pääsikin astumaan, kun vaikutti terveeltä, vain pään alueella karva oli hieman ohutta). Sen jälkeen sairaus näytti periytyvän varsin systemaattisesti, paitsi joukossa oli myös terveitä yksilöitä, Colbronde's Mentor pysyi aina terveenä, ja tiettävästi sen jälkeläiset (minulla oli itselläni niitä monta sukupolvea sen jälkeen) olivat myös terveitä. Sitä vastoin naaraslinja tuhoutui kokonaan, ja U-poikueessa myös osasta uroksia oli oireita. Viimeinen tämän Mayasta periytyneen linjan (Maya ja sen tytär Uzya sairastuivat, lopetettiin, avattiin ja tutkittiin) uros Colbrondes Umar kuoli minulla ikääntyneenä, ulkoisesti terveenä, ilman jälkeläisiä - en uskaltanut jatkaa sen kanssa.
Sairaus eteni täsmälleen kuten linkin kuvissa. Kuvista vain puuttuu pahin, eli vaihe, jossa hamsterin iho meni osittain kuolioihin.
Sairaus oli selvästi periytyvä, mutta sen periytymismekanismi jäi silti epäselväksi. Oletan nyt, että kyseessä oli cushingin tauti, vaikka EVIRA ei silloin sellaista epäilyä pöytään heittänytkään. Kun sairaus ei etene ihan kronologisesti isältä pojalle (vaikka emältä tyttärelle se näyttäisi kyllä etenevän), ja sukupolvia ja yksilöitä voi ilmeisestikin jäädä sairastumatta väliin, on tietysti mahdollista, että tietyissä linjoissa on lähes oireettomien urosten kautta sairaus pysyy tietyissä linjoissa ja putkahtaa aina joskus esille?
Moikka,
Yritän etsiskellä omat muistiinpanoni asiasta, aikanaan oli aikamoisen selvittelyn takana, ennenkuin pienen mutkan kautta cushingia päädyttiin epäilemään. Jos muistan oikein, linjassa, josta mulla itselläni oli eläimiä (myös omia kasvatteja), osalle ei kehittynyt cushing, vaan ne kärsivät "vain" valtavista ja ärhäköistä vatsan alueen kasvaimista. Ellen nyt puhu ihan läpiä päähäni - näistä asioista on nyt reilut pari vuotta, enkä ole ollut aktiivisena pitkään aikaan - liittyi siis silloin nimenomaan vatsakasvaimiin ja ilmeisesti lisämunuaisiin levinneet kasvaimet laukaisivat cushingin joillakin eläimistä (?). Joillakin sitten taas ilmeni oireita, muttei selviä vatsakasvaimia, vaikka todennäköisesti niitä kuitenkin oli.
Näiden meillä syntyneiden sairastuneiden takana oli teiltä ainakin Xardanin sukua, mutta nyt en muista ihan tarkasti niiden sukutaulua, pitää kaivella.
Kiinnostavaa. Hieman eri sairaus kuitenkin alunpitäen kyseessä, koska meillä ei yhdelläkään hamsterilla asiaan liittynyt vatsan tai muunkaan alueen kasvaimia. Sen sijaan tuo, että sairastaminen johti cushingiin, kuulostaa loogiselta. Meidän hamstereissa ei ollut muuta vikaa, olivat ulkoisesti täysin terveitä ja tiinehtyivätkin normaalisti, kunnes karva alkoi lähteä ja iho hajota. Cushing jos se sitä oli, periytyi siis itsessään, ei toisen sairauden oireena. Liekö ollut tuo aivolisäkejuttu? Sitä EVIRA ei mahdollisesti huomannut avatessaan...
Xardan ei ollut tästä sairaasta perheestä. Eikä takana ole myöskään Dashing Blade - itse en onneksi ehtinyt sitä urosta käyttää. Kuten sanottu, lopetin niiden hamstereiden kanssa kasvattamisen, jotka olivat sairaasta perheestä, vaikka pysyivätkin itse terveinä. Muistelisin, että Mentor oli kuitenkin Xardanin takana, sairaan suvun terve vesa... Mutta en ole kuullut Mentorin jälkeläisten useissa sukupolvissa kenenkään sairastuneen. Ja Xardan oli poikkeuksellisen pitkäikäinen... ei oikein natsaa. Ehkä kuitenkin ongelmat muusta sukulinjasta? Mitä muista hamstereita siellä takana oli? Hienoa jos sulla on papereita vielä tallella... mä olen viskannut vanhat sukutaulut (erittäin pöljä teko) mutta säästänyt sairauksia koskevat dokumentit ja avauspöytäkirjat.
Tässä avauspöytäkirjasta 22.12.1997
lyhytkarvainen naaras, 174 g, synt. 19.8.1996
"Yleiskunnoltaan kohtalainen lopetettu hamsterinaaras. Karvapeite on harventunut voimakkaimmin pään ja eturuumiin alueelta, mutta on kauttaaltaan normaalia harvempi. Iho korvien seudulla, silmän ympäristössä ja vulvan ympärillä tumma. Pinnalliset imusolmukkeet ovat kaikkialla selvästi suurentuneet. Muutoin elimissä ei todeta silmämäärin merkittäviä muutoksia. Rakko tyhjä. Mahalaukussa ja suolessa normaalia sisältöä. Suu ja poskipussit normaalit.
HIst: Iho: Voimakas multifokaalinen ja paikoin diffuusi lymfohistosytäärinen ja lymfoblastinen infiltraatio (joukossa myö seosinofiilejä), joka paikoin korvaa karvafollikkelit ja niiden rauhaset ja ulottuu nahanalaiseen rasvakudokseen. Kaikissa näytteissä todetaan diffuusi karvanjuurifollikkelien telogenisaatio. Karvanjuurifollikkeleihin liittyvät rauhaset puuttuvat monin paikoin kokonaan. Epidermis on pääosin normaalin paksuinen. Multifokaalisesti todetaan epidermiksen hydrooppista degeneraatiota sekä yksittäisten solujen nekroosia. Lisäksi todetaan multifokaalisia subepidermaalisia rakkuloita, joissa on voimakas lymfosytäärinen infiltraatio. Samanlaisia pienempiä rakkuloita todetaan myös karvanjuurituppien seinämässä ja soluinfiltraatiota talirauhasissa.
Tulos: Atrofinen dermatoosi, suspekti alopecia areata.
Kommentti: Pahoittelemme vastauksen viipymistä ja kiitämme toimittamastanne aineistosta. Hamsterilla todetut ihomuutokset muistuttavat ihmisellä ja myös mm. koiralla ja hiirellä kuvattua alopecia areata- ihosairautta. Sen syytä ja mekanismia ei täysin tunneta, mutta sen epäillään olevan immuunivälitteinen, ts. puolustusjärjestelmän toiminnan häiriöön liittyvä. Ihmisellä sairaus liittyy tiettyihin HLA-antigeeneihin ja on siten perinnöllinen."
Tämä siis vanha litania, jonka jotkut muistavatkin. Nyt vaan tästä on tuo kuvasarja, joka on linkin sivun mukaan cushingin tauti. Sitä en tiedä, miten varmaksi ja missä cushingin tauti on noista hamstereista diagnosoitu, mutta jos on luotettavasti, sitten tämänkin avauspöytäkirjan takaa löytyy oikeasti cushingin tauti, sillä oireet ja kuvat ovat todellakin kuin suoraan mun vanhoilta sairailta hamstereiltani.
Minulla on kotona englantilainen eläinlääkärikirja vuodelta 1997 jossa kerrotaan cushingin olevan syyrianhamsuilla yleisen umpieritysrauhasten syövän yksi oire. Ko syöpä on syyrianhamsujen 2. yleisin syöpätyyppi - imusolmukesyövän jälkeen - ja esiintyy spontaanisti, ei siis periydy kirjan mukaan. Uutta tietoa on toki voinut tulla vuoden 1997 jälkeen.
Olen miettinyt tuota cushing-kohua paljonkin, meillä on ollut sen sukuisia eläimiä, ja ne ovat eläneet pitkään. Katkaisin kohun vuoksi rakkaan linjan R-poikueeseen, ja tuo R oli meidän kaikkien aikojen pitkäikäisin poikue keskimäärin, eli tyhmästi tein...? Siitä mm Oranssin Rock, keltainen umborous lk uros, eli 2 v 10 kk 12 pv meillä kotona.
Luulen, ettei ongelma ollutkaan missään tietyssä linjassa, vain jossain vaiheessa harrastetussa liiallisessa sukusiitoksessa, hamsuilla yleisissä kasvaimissa ja hieman myös huonossa tuurissa. Cushing-hamsut eivät tulleet tyhjästä, vaan syntyivät Suomessa, Ruotsissa ja Englannissa eläneistä tunnetuista hamsusuvuista. Kun sukusiitos purkaantui riittävästi, hamsut elivät taas pitkään terveinä.
Turhan sukusiitettyjä ovat monet nykyisetkin hamsut Suomessa, joten kannattaa varoa uusimasta ongelmia ja tutkia sukuja pidemmällekin kuin sen 4 polvea joka näkyy sukutaulussa! On aika hurja huomata, miten meidän B1-poikuetta vuodelta 1997 on kerrattu vuosien varrella eri puolilla. Löytyy yksilöitä, joiden takana on B1 x 5 - 10, jopa enemmän!
Erisukuisille tuontihamsuille alkaisi olla käyttöä, kun niitä luotettavista lähteistä löytyisi.
Xardan tosiaan eleli kolmivuotiaaksi papparaiseksi ja kuoli vanhuuteen, ei kasvaimiin tai mihinkään muuhunkaan "epämääräiseen". Suvussa oli tietysti kourakaupalla muitakin, kun nyt vaan saisin jostain kaivettua ne sukutaulut...
Meillä epäilty cushing (tai itseasiassa vatsakasvaimet) ilmeni ensin siis Pepillä (Mustikkamaan Peppi Pitkätossu) ja sen jälkeen sen jälkeläisillä. Pepin takana joillakin oli havaittu vatsakasvaimia, joten niihin suuntasin silloin ensisijaisesti ajatuksia. Muistaakseni ainakin pari tapausta, naaraitakohan kaikki?
Hitsi, kun mulla ei nyt ole Pepin tai meidän J-poikueen sukutauluja mitenkään järkevästi tallella, vanhan koneen myötä meni kaikki sukutaulut ja paperiversiot on "jossain hyvässä tallessa". Jos joltakulta löytyy, niin saa huikata. Mia?
Löysin jotain ylös pistämääni:
"Asian arvellaan olevan niin, että sen mahdollisen Cushingin taudin laukaisee kasvaimet munuaisten alueella (kaikilla ei ole ollut täysin samoja oireita, joten ilmeisesti toisilla vatsan alueen kasvaimet leviävät sinne munuaisiin ja lisämunuaisiin asti, jolloin lisämunuaisen kortisolin eritys villiintyy). Kyseiset eläimet ovat siis näitä, joista aiemmin puhuin vatsakasvaintapauksina.
Kaikilla vatsa ei ole suurentunut niin hirveästi, olisiko sitten niin, että kasvain on jo pienikokoisena siellä munuaisten alueella. Ovat tuntuneet menevän hyvin nopeasti huonoon kuntoon ja jouduttu kipujen takia lopettamaan. Näillä muistaakseni kaikilla esiintyi mm. karvanlähtöä, kaljuja kohtia ja ihon kuivuutta. "
"Peppi ja Cinda (Sharonda's Jacinda):
Kun havainto kasvaimesta tehtiin, se oli jo pitkällä ja eteni hurjaa vauhtia: n. 4vk ennen Pepin lopetusta se oli näyttelyn BIS3 - vauhdilla alamäkeä siis mentiin. Kaksi viikkoa eteenpäin alkoi kivut ja puri (!!) terrasta nostettaessa. Tästä eteenpäin kunto vain huononi, karvat alkoivat harventua ja paikoittaan lähteä, se oleili paljon pesässä ja alkoi vaikuttaa todella kipeältä, peräpäästä näytti valuvan jotain "mätämäistä". Eläinlääkärille menimme ja päädyimme lopetukseen. Eläinlääkäri totesi, että kasvain oli rintakehän alta peräsuoleen asti ulottuva möykky.
Cindalla aloin epäillä kasvainta mahassa n. 16-17kk iässä, mutta se ei vielä kummemmin oirehtinut. Myöhemmin se alkoi aristaa vatsaa ja nukkumaan selkeästi enemmän, samoin se usein kyhjötti loppuaikana lasia vasten silmät viirussa, kipuja epäilin. En jäänyt odottamaan karvojen lähtöä tai yhtä rankkoja kipuja kuin Pepillä, joten Cinda sai sitten lähteä viimeiselle matkalleen. Vatsassa oli pingispallon kokoinen kasvain.
Eli molemmilla näistä kasvain kasvoi ensin tosi isoksi ennenkuin oireita tuli.
Cindalla ei karvanlähtöä ollut erityisemmin (vatsa tosin tuntui melkoisen paljaalta viimeiset pari kk, se kiinnitti huomioni alussa)."
"Netissä Cushingin taudista (Cushing's disease, Cushing's syndrome) löytyy jonkin verran juttua, mutta pääasiassa koirista ja kaikesta ei vielä tiedetä. On paljon epäselvyyttä, esim. perinnöllisyyttä ei käsittääkseni ole tutkittu juuri lainkaan. Enemmän perinnölliseksi arvellaan korostunutta alttiutta tietynlaisiin kasvaimiin, jotka sitten lisämunuaisiin levitessään aiheuttavat Cushingin taudin."
Silloin en löytänyt ainuttakaan artikkelia hamstereita koskien.
Mialla varmaan on jotain aikajanaa Shar. Jenifasta ja sen jälkeläisistä. Myös Jezebelillä oli ongelmia. Molemmat taisivat sairastua näkyvästi hyvin pian poikasten jälkeen? Sairastuneiden jälkeläisten joukossa oli kai yksi tai kaksi urosta, jotka elivät muistaakseni 5-10 kk, muutoin kaikki olivat naaraita. J-poikueesta kaksi ei tietääkseni sairastunut. Se linja loppui omalta osaltani siihen poikueeseen.
EVIRAn patologin mukaan mikään syöpä ei periydy, vaan perinnöllistä on alttius. Kun kolmessa-neljässä polvessa perättäin on samanlaista syöpää, johon osa kuolee alle vuoden iässä, pitää kyllä hälytyskellojen jo soida nimenomaan kasvattajilla.
Oranssi: En tiedä, kumpia hamstereita nyt tarkoitat puhuessasi "cushing-hamstereista" mutta näihin mun 1990-luvun hamstereihin ei ainakaan päde tuo sukusiitos. Toin säännöllisesti tuolloin uutta verta Englannista, ja myös Briteistä tulleiden eläinten sukutaulut olivat viiden sukupolven pituudelta täynnä eri eläimiä - ei linjasiitettyjä edes. Tuolloin elettiin myös sitä aikaa, jolloin sukusiitos (jos tarkoitat sukusiitoksella sitä tosiasiaa, että kun mennään tarpeeksi kauas sukutauluissa, tulevat samat eläimet vastaan, vaikka esim. seitsemän sukupolven ajalta ei olisi yhtään samaa eläintä) ei ollut ehtinyt vielä siihen mittaan mitä se oli 2000-luvun puolella. Sanoisin, että näillä eläimillä oli päinvastoin erinomaisen laaja geenipooli takanaan, mutta Englannista tuli kaksi urosta, jotka sairastivat tätä tautia, ja ne sen tänne jättivät. Eli kyse oli aivan selkeästi perinnöllisestä sairaudesta, joka saatiin tuonneista. Myös EVIRA näki sukutaulut ja sieltä todettiin, että selkeästi periytyvä. Enkä ala asiasta nyt sun kanssa väittelemään, koska tiedän ulkomuistista ilman sukutaulujakin aika täsmälleen, mitä vuonna 1996 kasvatin milläkin eläimillä ja muistan mitä EVIRAN edustajan kanssa puhelimessa keskustelin.
Mun hamstereilla ei ollut syöpää eikä näkyviä kasvaimia, kuten avausdokumentistakin näkyy. Niillä oli linkistä näkyvät oireet ja myös kaikki se, mistä tuossa englanninkielisessä tekstissä kerrotaan. Sitä, onko kyseessä todellakin cushing, en tiedä, mutta sen tiedän, että hamstereillani 90-luvulla oli varmasti tuo sama kuvattu sairaus ja avausdokumentti liittyi suoraan niihin oireisiin eikä mihinkään muuhun, oli sen sairauden nimi sitten xxx tai mikä tahansa. Linkissä kuvattu sairaus on olemassa, se on selkeästi periytyvä ja olen valitettavasti nähnyt sen omassa hamsulassani ja kasvatustyössäni vuosina 1995-1997.
Tuosta Sundaen viimeisimmästä viestistä ymmärsin, että kasvaimet eivät johtuneet cushingin taudista tai olleet sen oireita, vaan pitkälle ja munaisiin edetessään laukaisivat myös cushingin taudin. Korjatkaa, jos ymmärsin täysin väärin.
Noin ollen sillä, olivatko nämä hamsut jotain sukua noille briteille, jotka mainitsin tai eivät, ei ole pahemmin merkitystä, koska oleellista oli voimakas periytyvä alttius kasvaimiin, mitä taas näissä mun mainitsemissa hamstereissa ei ollut lainkaan.
Kiinnostavaksi mun kannaltani tuo linkki jää, koska se selkeästi kuvaa sairauden, joka lähes katkaisi kasvatustyöni 1990-luvulla. Jos kyseessä on oikeasti cushing, olen nyt vihdoin saanut tuolle sairaudelle, joka on jäänyt askarruttamaan minua, sen verran raju kokemus se oli, vihdoin nimen ja ulkopuolisen kuvauksen.
Nämä sairastuneet hamsterit olivat huolellisen jalostustyön tulosta, eivät mitään rutsattuja tai muuten epämääräisiä - ostin ensin 1994 silloin lopettaneelta voitokkaalta Pähkinänsärkijän kasvattajalta häneltä jääneitä hamstereita ja aloitin silloin niillä keltaisen kasvattamisen, lisäksi toin 1990-luvulla, tuona kultaisena aikana ennen papovaa :< , lukuisia hamstereita Englannista kolmelta eri kasvattajalta eri linjoista, ja risteytin näitä suomalaisiin. Sain mm. Baglin's hamstereita monta muutakin kuin nämä sairastuneet - hienoja terveitä eläimiä. Eli itse asiassa näillä hamstereilla oli niin laaja geenipooli, että siitä voi vain uneksia nykyään, kun Englannista ei sairauksien pelossa uskalla hakea mitään.
Varjopuolena, ja ehkä tämän sairauden selityksenä, oli se, että Englannissa hamstereita pidettiin valtavia määriä todella ahtaissa oloissa (kävin tuolloin useiden kasvattajien luona, eivätkä ne hamsterit kenenkään luona siellä olisi osanneet edes uneksia sellaisesta tilasta kuin duna :roll: ), ja jos joku sairastui, ei sitä tutkittu sen kummemmin ellei kyse ollut pahasta epidemiasta. Tuolloin kysyin näiden urosten kasvattajalta, oliko hän havainnut tällaisia ongelmia linjoissa, ja sain vastaukseksi ettei hän ole huomannut tai kuullut. Kysyin myös toiselta brittikasvattajalta, ja hän sanoi, että ongelmia on ollut ja hän on kuullut vastaavista tapauksista kyllä kyseisissä linjoissa.
Siitä olen Oranssin kanssa samaa mieltä, että rutsaamista on syytä välttää kaikin tavoin, koska se altistaa vähän kaikenlaisille sairauksille. Ihmettelen tällä hetkellä mm. joitakin ruotsalaisilla sivuilla näkemiäni sukutauluja, millaisia yhdistelmiä juuri nyt tältä kantilta tehdään. :c8
Mutta pistäkää tähän ketjuun kaikki mitä aiheesta cushing tiedätte. :)
Cushing on oirekimppu, tietyt oireet yhdessä. Löytyy tietoa vaikka googlaamalla. Ja kotona olevan kirjan mukaan ko oirekimpun syyrialaisilla aiheuttaa eräs tietty syöpälaji.
Meiltä löytyy sukutauluja vaikka kuinka, ja niitä kun tutkii taaksepäin, niin sukusiitosta löytyy runsain mitoin kauempaa takaa etenkin juuri noissa "ongelmasuvuissa". Tarkoitan nyt siis "cushingia Suomessa", en aiempia havaintoja hamsujen mahdollisesta alopecia areatasta.
Sukusiitosta on tehty ennen muuta Ruotsissa, josta Sharonda's toi Suomeen hienoja hamsuja, mutta sitä on tehty myös Suomessa, löytyy mm Xardanin emon takaa. Näitä voisi jonkun kiinnostuneen kanssa joskus vanhoista rek.papereista tutkia.
Ruotsissa mm Månstenens ja Stjärnvindens harjoittivat erittäin tiukkaa sukusiitosta. Tiedän, koska aikanaan ostin Månstenens McDuffin täysveljen, joka sekin oli jo sukusiitetty, ja seurasin tarinaa siitä eteenpäin. McDuffia käytettiin Ruotsissa tosi paljon, sitten sitä käytettiin tyttärilleen, ja siitä alaspäin kerrattiin ja kerrattiin niin, ettei Suomessa kyllä ikinä pystytä vastaavaan...
Näiden eläinten jälkeläisiä tuotiin sitten Suomeen, olivat kyllä ulkomuodollisesti hienoja, mutta geneettisesti varmaan aika kieroja, ja niitä löytyy juuri näiden "ongelmayksilöiden" takaa useampiakin. MOT.
Mekanismeja, joilla sukusiitos sairastuttaa, voi olla useampiakin. Yksi on alentunut immuniteetti. Toinen on tiivistynyt (tauti)perimä. Tai mahdollisesti nämä molemmat toimivat yhdessä.
Ihmisillä tiedetään useita perinnöllisiä syöpiä. Lisäksi ihmisillä tiedetään useita virusperäisiä syöpiä. Aiheuttajavirukset ovat kaikki väestötasolla yleisiä, tietyt taudit puhkeavat esimerkiksi tietynlaisen raskausajan infektion tuloksena vuosia tai vuosikymmeniä myöhemmin. On siis aika rohkeaa jos EVIRA ilmoittaa ettei syyrianhamsuilla ole periytyviä syöpiä. Hamstereiden sairauksien tutkimus on varmastikin aika lailla jäljessä ihmisten sairauksien tutkimusta, ja ko tutkimus (syövän syyt) on ihmisilläkin vielä aika lailla lapsen kengissä.
En valitettavasti pysty kovin aktiivisesti osallistumaan tähän keskusteluun vaikka se kiinnostaakin, on alkamassa tiukka työputki, eikä kotona ole nettiä. Luen silloin tällöin mihin päädytte.
Lainaus käyttäjältä: "Oranssi"On siis aika rohkeaa jos EVIRA ilmoittaa ettei syyrianhamsuilla ole periytyviä syöpiä.
"Mikään syöpä ei suoraan periydy" tahtoi varmaan sanoa maallikolle sitä, ettei itse syöpä suoraan periydy "valmiina" (hmm, tietenkään?), vaan pitäisi sanoa, että periytyvää on se
alttius, josta sitten ilmeisesti puhutaan yleisesti nimityksellä "periytyvä syöpä". Kyse ei ollut näistä eläimistä, vaan muun eläimen avaamisen yhteydessä aiemmin pölisty asia, kun eläimellä epäiltiin tiettyä syöpää, joka todettu useammalla suvussa.
Joissain ihmisten syöpien (esim. rintasyöpä) tutkimuksissahan on todettu, että tietyssä suvussa on jossakin tietyssä geenissä mutaatio, ja sen periytyessä on jälkeläisellä kohonnut rintasyöpäriski tai se altistaa suvuittain esiintyvälle eturauhassyövälle. Syystä jostakin esim. kyseinen geenimutaatio altistaa solut dna-vaurioille -> johtaa syövän syntyyn.
Lainaus käyttäjältä: "lentsu"Tuosta Sundaen viimeisimmästä viestistä ymmärsin, että kasvaimet eivät johtuneet cushingin taudista tai olleet sen oireita, vaan pitkälle ja munaisiin edetessään laukaisivat myös cushingin taudin. Korjatkaa, jos ymmärsin täysin väärin.
Näin päättelin myös itse niistä tapauksista, jotka tiesin läheltä, mutta tiedä sitten. Monista asioista päätellen näin olisi voinut olla.
Peppiä eikä Cindaa lähetetty avattavaksi, eikä tietääkseni muitakaan, mikä sinänsä on aika harmillista jälkeenpäin ajateltuna. Useamman tapauksen jälkeen oli puhetta, että jos jollakulla vastaavia tapauksia vielä löytyy, laitetaan avattavaksi. En tiedä, tuliko niitä, omiin korviini ei ole kantautunut.
Sundae, onko sulla Xardanin tietoja vielä jäljellä jossain? Isä, emä, poikuesisarukset? Vai onko Oranssilla? Mulla muisti pätkii nyt tässä kohtaa ja jotta voisin järkevästi jatkaa keskustelua, pitäisi onkia nuo vanhat tiedot jostain. Näytän muistavan paremmin ensimmäisten keltaisteni sukupolvet kuin siitä eteenpäin. Xardan tosiaan syntyi sinä ajanjaksona, jolloin toin Ruotsista hamsuja, mutta mitkä sen takana olivat? *kiroaa sitä että tyhmyyksissä heitti joskus "tarpeettomat" vanhat sukutaulut pois* Oliko sen takana Tullamoredew?
Lentsu, ei ole ihan hollilla nyt, enkä valitettavasti muista sitä enää ulkoa kovin pitkälle. X:n isä taisi kuitenkin olla C. Raffon ja äiti Satumetsän Wiktoria. Auttaako yhtään? Heidillä taisi olla Xardanin sisko, Xantippa tms, löytyisiköhän siltä vielä alkuperäinen sukutaulu?
Laitan sulle yksäriä tai mailia tiistain aikana muutamasta sukutaulusta.
Multa voi löytyä. Kas kun en ole heittänyt mitään pois. Mutta en suoralta kädeltä muista, mutta voin kaivaa....
Kiitos Marleena jos voit etsiä sukua. Jospa se valaisisi jotain. Toisaalta jos takana ovat Raffon ja Wiktoria, ei homma valaistu kasvaimien osalta yhtään, koska tietoni mukaan kummankaan sukuun tai jälkeläisiin ei liittynyt terveydellisiä ongelmia (Wiktorian suvusta eniten tietää Satumetsän Niina). Siihen viittaa Xardaninkin korkea ikä. Eikä sitten ole Xardun takana ruotsalaisiakaan.
Mietin vain eilen (jessus, rupesin muistelemaan sukuja nukkumaan mennessä niin että näin untakin hamstereista xD ) että jos takana olisi Solhagas Hedera, voisi Oranssin viittaus sukusiitokseen pitää paikkansa. Se oli ainoa mulle tullut eläin, jonka sukupapereiden kohdalla vedin henkeä... oli aika tiukka. Terveydellisiä ongelmia silläkään ei ollut, mutta se oli hermostunut kuten rutsatut joskus ovat. Muut Ruotsista tuomani olivatkin sitä aaltoa, kun Thorsjön Anna toi paljon hamstereita Englannista... niiden jälkeläisiä, eli ei rutsattuja. Eli jos Hedera ei ole takana, Oranssin arvaus syistä veti Xardun osalta tyhjää.
Ehkä syyt ovat sitten muualla ja varsin todennäköisesti ovatkin. Eihän poikueessa ollut Xitte-nimistä naarasta? Muistelen, että Xitte oli EDELLISTÄ aakkoskierrosta. Mä menen nyt neljättä aakkoskierrosta... :c8
Anteeksi muistamattomuuteni, mutta nyt puhutaan 6-8 vuoden takaisista asioista ja mulla oli silloin enemmän hamstereita ja poikueita kuin koskaan. Osasin silloin ne silti ulkoa ties miten pitkälle, mutta kun olen muutaman vuoden ollut ajattelematta noita sukuja ja paperitkin menivät, ei voi enää muistaa kaikkea. :roll:
Raffon taisi olla Rabannen veli, ja Rabannehan on kaikkien oleellisten nykykeltaisten takana. Astutin sen Solhagas Istharilla, syntyi Colbronde's Winda, jonka astutin Susa-Erma's Nikodeemuksella, syntyi Fin Mva Colbronde's Zaradas, joka on yhden sun toisen takana, mm. Vivaldine's hamsulassa tärkeässä roolissa olleen Agathonin* takana. Tämän verran sain netistä luntattua, ja hyvin palauttikin muistiin. Eli ollaan siltä osin terveessä linjassa, että kun tuota sukua on näköjään "kiitettävästi" kerrattu, olisi melkoinen osa suomalaisista näyttelyhamstereista jo delannut, jos siellä jotain hämärämpää muhisi. ;) W-poikue kuoli kokonaan sydänkohtauksiin, eli sydänvaivoja tuon Solhagas Istharin mukana tuli, minkä vuoksi annoin aikoinaan neuvon, jota tuskin kukaan enää muistaa, ettei W-poikuetta tai Z-poikuetta pahemmin linjattaisi. Mutta kasvaimia siellä ei ollut kenelläkään. Eikä iho-oireita tai karvanlähtöä.
Hedera ei kuulosta omaan korvaani tutulta... Mutta tarkistellaan joka tapauksessa, kun joltakin löytyy äXien sukutaulu.
Listasin eilen omalle koneelle muutaman hamsun (eivät omia kasvattejani tai omia hamsujani, ja lisäksi ennen Peppiä ja tuota ongelmaista J-poikuetta), joiden muistan saaneen kuvatunkaltaisista iho-oireista (mutta tietääkseni näillä ei kasvaimia ollut), mm. kaljuuntumista ja koppuraihoa. Toisen näistä näin muistaakseni silloin, kun sen takapäästä oli alkanut lähteä karvaa (2003), omistajan mukaan taisi kaljuuntua myöhemmin kokonaan, mutten tiedä, oliko jotain muuta. Toisen näin aika loppuvaiheessa (2004?), iho oli aika ruttuinen ja kuivakka, lopetukseen taisi mennä aika pian sen jälkeen.
Käyn läpi vielä sukutauluja ja katselen, mitä yhteisiä tekijöitä sieltä löytyy, muutama näköjään ainakin pikavilauksella. Kannattaa varmaan jutella näiden omistajien kanssa sitten tarkemmin, tietävät itse kuitenkin paremmin, mistä/millaisesta oli kyse, kuin joku vilaukselta nähnyt.
Mitä nyt ehdin selailla, niin ainakin näiden molempien jälkeläisiä (siis nykyään toki monta polvea eteenpäin...) näyttäisi olleen/olevan kasvatuskäytössä, joten joku varmasti tietää, jos vastaavanlaisia iho-oireita ym. on sen jälkeen jollakin muullakin eläimellä ollut. Vaikea varmasti yksittäisiä tapauksia hoksata, mutta nyt taaksepäin katsomalla varmaan saattaa jollakulla alkaa raksuttaa.
Sundae: Jos löydät noiden kaljuuntuneiden hamstereiden tietoja, se olisi mielenkiintoista ja varmaan hyödyllistäkin. Ne kuulostavat potentiaalisilta cushingin taudista kärsineiltä... Mutta pitää muistaa sitten sekin, ettei kaikki karvanlähtö ole samaa sairautta.
Niillä hamstereilla, joista kerroin tuossa aikaisemmin ja joista yhden avauspöytäkirjaakin tänne kopioin, sairaus alkoi ensin aivan lievänä turkin harventumisena päälaelta, sitten takapäästä, jolloin tuli ihoon myös noita mustia pisteitä, joista englanninkielisessä artikkelissakin mainitaan. Sitten sairaus eteni nopeasti, jos oli lähtenyt siihen asti etenemään - koko hamsteri kaljuuntui nopeasti, lähinnä karvaa jäi päähän silmien ympärille ja ihoon tuli haavoja ja kuolioita, joiden takia eläimet piti viedä lopetettavaksi. Iho myös haisi selvästi tässä vaiheessa.
Sen sijaan mulla on ollut kerran yksi naaras Colbronde's Keiko, jonka jätin käyttämättä jalostukseen siksi, että sillä karva oheni hajurauhasten ympäriltä noin nelikuisesta lähtien. Jotain hormonaalista ilmeisesti, sillä karva palautui vanhuudessa. Pahimmillaan kyljet olivat lähes paljaat. Allergiasta ei ollut kyse, eikä myöskään mistään sellaisesta sairaudesta, joka olisi hajottanut ihon. Periytyvyyttä en lähtenyt testaamaan. Vanhemmat olivat terveitä.
Ja kerran on ollut allerginen naaras Mantelin x (en muista nimeä) jota kutsuin Assiksi ja jonka jouduin jättämään jalostuksesta, koska sillä oli paha puruallergia. Karvat lähtivät vatsapuolelta kokonaan ja iho ärtyi punaiseksi, jos oli purujen kanssa missään tekemisissä. Pidin sen papereissa, niin eläin pysyi oireettomana.
Eli muistutukseksi nyt vaan ainakin nuoremmille, että jos hamsterilta lähtee karvaa, kyse ei ole aina eikä välttämättä mistään cushingista tai sairaudesta, joka johtaa kuolemaan. Kuitenkin kyse on mielestäni aina sellaisesta vaivasta, että poikasten teettäminen on hyvä unohtaa.
Lentsu, viskasin yksäriä. Naputtelen parhaillaan sukutauluja ja laitan sulle jotain hahmotelmaa joko huomenna tai jo kun tulen illalla töistä.
Kiitos Sundae, jatketaan keskustelua ja kiva jos saan niitä tietoja.
Mutta tässä välissä nyt kun olen tuossa googletellut kasvattajanimeäni ja löytänyt netin syövereistä eeerittäin kiinnostavia sukutauluja - ei omien hamstereitteni, vaan niiden jälkeläisten ja jälkeläistenjälkeläisten jne. vetää kyllä vakavaksi. :S
Vaikka alunperin kyseessä olivat terveet hamsterit, mitähän siinä vaiheessa on ajateltu, kun ne on niputettu yhteen ja risteytetty kaikki keskenään? Ei ainakaan geenipoolia. Oranssi on tasan tarkkaan nyt tässä asiassa oikeilla jäljillä. Uskon, että paljon ongelmia selittyy sillä, että jossain vaiheessa linjat ovat menneet yksinkertaisesti liian tiukoiksi. Minun tai muiden.
Näennäisesti monen hamsterin sukutaulussa ei ole yhtään samaa eläintä, mutta jos suurin osa viimeisenä sukutaulussa alkavista eläimistä alkaa nimeltään esimerkiksi mun kasvattajanimellä (kun lopetin kasvattamisen keltaisten kanssa, kaikille tuli vissiin kiire saada osansa linjasta? :roll: ) tai sitten sellaisella, josta tietää, että takaa tulee taas mun eläimiä. Ja kun näiden eläinten suvun tunnen 1990-luvun alkupuolelle asti, se nyt on vaan niin, että yhdessä vaiheessa niin mun kuin muutamien muidenkin hamtereiden takana kertautuu, kertautuu ja kertautuu Maxemal's Melody Maker, Molly Malome ja muutama muu Ämmällä alkava. Se tarkoittaa sitä että oikeasti, siinä vaiheessa jos suku koostuu pääasiassa vain näistä hamstereista ja niiden jälkeläisistä, eikä sekaan ole tuotu kokonaan uutta verta esim. kauempaa ulkomailta, geenipoolista on tullut katastrofaalisen ahdas.
Varmaan paljon samanlaista on tehty muiden sukujen kanssa, mutta mä nyt ratkutan tässä oman jalostustyöni jatkamisesta, kun voin sen tehdä ilman että kukaan voi sanoa että mustamaalaan muiden sukuja. Omaansahan saa varmaan julkisesti mollata ja dissata ilman että kukaan muu vetää siitä herneet. XD
Yritin aikoinaan parhaani, mutta nekään eläimet eivät olleet virheettömiä. Esim. Colbronde's Fandango, joka oli jumalaisen kaunis pk keltainen ja jota lainasin yhdelle kasvattajalle viimeiseksi silloin, kun itse lopetin jalostustyön, kuoli mystisesti (ei vaikuttanut sydämeltä) ja aivan äkisti pian astutusreissulta palattuaan ilman näkyviä oireita. En avauttanut, kun en enää itse kasvattanut siinä vaiheessa linjaa. Mutta jotain vikaa siinä oli ja nyt se on vähän yhden jos toisen takana risteytettynä kaikkiin mahdollisiin muihin mun kasvatteihin joita löytyy sen puolison takaa. W-poikueella oli se sydänvaiva, joka tuli Istharilta, joka kärsi lopunikänsä pitkittyneistä vaivoista sydämessä ja kuoli lopulta itsekin siihen, sitten se tosiasia, että Maxemal's M vaikka oli sen sairaan suvun terveen vesan Colbronde's Mentorin tytärlinja, ja vaikka ne kaikki olivat terveitä ja upeita, täytyy muistaa että kukaan ei takaa saadaanko Mentorin perimästä sittenkin joskus aina esiin tuo suspect alopecia areata tai cushing, mikä se sitten tieteellisesti onkin, kun RIITTÄVÄSTI kerrataan samaa sukua. Ja sitähän on tehty urakalla. :huh
Ja sitten, tähän liittyy ihan toinenkin asia kuin sairaudet. Huolestuttavasti näyttää olevan nykyään paikoin vaikea saada naaraita tiineiksi. Näitä juttuja on tuolla poikasturinapalstan puolella kasapäin. Tai poikaset syntyvät jotenkin viallisina tai naaraan vaistoissa on jotain vikaa tms. tapauksissa, joissa naarat tappaa kaikki poikaset tai ne kuolevat muutaman viikon ikäisinä ilman selitettävää syytä. Yksi suuri syy tällaisiin ongelmiin on ahdas geenipooli. Se voi tulla kauempaa kuin ajattelettekaan. Ruotsista tuodut eivät ole ratkaisu, sillä ne ovat, kuten Oranssikin sanoi, etenkin nykyään tosi ahtaista linjoista, ja takana osin suomalaisia. Eläinkaupan eläimet tuovat vielä vähemmän lisää uutta tervettä verta kuin tuurilla, koska ne vasta ovatkin usein rutsattuja. Houston, we have a problem. :teipit Mihin me hävitettäis papova ja mistä saataisiin taas joukkoon ne ihanat brittikasvattajat, jotka pitävät hamstereita meikäläisittäin hirveissä oloissa, mutta joilla on oikeasti PALJON hamstereita ja siten laaja, meidän hamstereista poikkeava suku ja perimä. Sitä nimittäin tarvittaisiin. :pihalla:
Niin, siinä ei tosiaan paljon auta, että kasvattajalla itsellään on useampaa eri tuontia ja linjaa, kun Suomessa on ollut jo vuosikaupalla vaikeaa saada erisukuista. Myös Ruotsissa. Kun sitä erisukuista vihdoin saadaan, se on kohta jokaisen elukan takana kuitenkin. Jossain vaiheessa väkisinkin kaikki kohtaa, kun kaikki mahdolliset kortit on käytetty. Yksittäiset uudet eläimet ei auta, yksittäiset uudet linjat ei auta. Ja kun lisätään tähän papovat ja muut tuontia rajoittavat/rajoittaneet tekijät, niin voilá.
Ongelmallista on myös se, että jotkut eivät ole millään tasolla tietoisia pienemmistä tahi suuremmista ongelmista, joita on jossain takana esiintynyt. Eikä kaikki ongelmat todellakaan esiinny juuri sukutaulun eläimillä vaan esim. sisaruksilla ja asioita pitäisi kerrata, niistä pitäisi saada tarpeeksi keskustelua ja pistää ylös. Kaikkea ei todellakaan pysty huomaamaan kovin lyhyellä aikavälillä eikä yksin. Palasia ei aina saa koottua tarpeeksi ajoissa ja se hyvinkin vaatii sen, että katsotaan nimenomaan taaksepäin ja yksittäistapauksia kokonaisuutena. Ei kaikki ongelmat kulje "nättinä pakettina", jonka voi helposti sitten bongata ja eliminoida pois omasta kasvatuksestaan.
Tieto ei aina kulje läheskään riittävästi, joskus jopa ollenkaan. Joitakin ei huvita puhua tietyistä asioista, osa asioista unohtuu tai "unohtuu", kasvattajia lopettaa ja tärkeitä asioita jää unholaan, kun niitä ei käsitellä aktiivisesti tai niistä ei tiedetä tarpeeksi. On helppo sanoa, että "se linja on jäänyt pois, kun oli niin ongelmainen", mutta silti omien jalostuseläinten taustat on pari sukupolvea taaksepäin lähes samaa soppaa ja porskutetaan eteenpäin aurinko olevinaan pilvettömältä taivaalta paistaen.
Nämä on vaikeita asioita, ja rajojen vetäminenkin on vaikeaa. Kun ei ole tietoa, mistä ongelma on peräisin (tai mikä se ongelma tosiasiassa kokonaisuudessaan on), kuinka pitkälle rajaat, mitä ja miten rajaat? Myös jatkossa? Kun muidenkin tekemiset ja tekemättä jättämiset vaikuttaa. Jos ei juuri sillä hetkellä, niin myöhemmin. Omassa kuplassaan ei kauan elele.
Karu totuus on se, että vaikka kaikkesi yrität, tutkit ja pähkäilet, suunnittelet ja keskustelet ja olevinaan fiksusti teet, niin jossain saattaa silti mennä metsään tai tulla ylläriä jos jonkinlaista. Viimeistään siinä vaiheessa kun siinä sopassa on muitakin kuin se oma lusikka.
Ja sitten kun tiukasti rajataan, on tuloksena loppuviimeksi vain entistä ahtaampi geenipooli. :roll: Ja joskus sairaiden sisaruksista löytyy niitä terveitä, mutta jos koko linja lopetetaan, ollaan taas menetetty turhaan yksi linja. Joskus taas koko linja on niin kipeä, että on parempi lyödä hanskat tiskiin. Rajanveto voi olla vaikeaa ja kristallipalloa kun ei ole, virheiltä ei välty.
Ja sitten kun saat uutta verta ulkomailta, niin kun käy oikein lottorivi, tulee Suomeen vain uusi perinnöllinen sairaus jonka kanssa sitten kamppailet ja yrität elvyttää linjaa muilla, ja kas, kotimaisilla hamstereilla.
Koko kasvattaminen on tätä taustaa vasten aika masokistista puuhaa. :roll:
Mutta mikä sitten auttaisi, olisi tiedon kerääminen ja sen tallentaminen. Yhdistys voisi pitää kirjaa suvuista (kai ne sukutaulut jossain tallella onkin, ainakin takavuosilta kun hamsterit vielä rekisteröitiin?), nyt tietty vaikeampaa, mielestäni harmi ettei hamstereita enää rekisteröidä niin laajasti kuin joskus tehtiin. Jos ne kirjat on jossain tallella, yhdistyksellä on käsissään lähes koko suomalaisen hamsterijalostuksen historia miinus viimeisimmät vuodet, mikä on tietty iso menetys. Mutta sitten tarvittaisiin sitä avoimuutta, jotta kirjattaisiin kaikki ilmoitetut naaraat joilta ei lisääntyminen onnistu, ennen aikojaan sydänsairauksiin tai kasvaimiin kuolleet eläimet (vanhuksia on turha kirjata, joka tapauksessa suurimmalle osalle tulee jokin kasvain tai sydäri, mikä mummelin/papparaisen vie), karvansa menettäneet, allergiset ym. Jos tällainen kartta olisi ja se olisi julkinen, kaikilla olisi helpompaa. Mielestäni tämmöiset muistiinpanot olisivat verrattomasti tärkeämpiä kuin muotovalioiden listaaminen. Mutta iso homma ja ongelmana, jos on paljonkin ihmisiä, jotka eivät välitä puhua ongelmista julkisesti tai ei vaan kiinnosta, vaikka kuinka lyötäisiin avauspöytäkirjoja tiskiin. Mutta jos tarpeeksi edes olisi kiinnostuneita ja työtä tehtäisiin yhdessä, siitäkin apu.
Xardanin emo oli tiukasti "linjattu" (sanon nätisti) seuraaviin hamsuihin: ensimmäiseen hamsteriini Toffo's Daffodiliin x3, sen täyssiskoon Toffo's Fortuneen x1, Fin Mva Mantelin Severiin x3 sekä Sunrise Graceen x2. Näistä Grace oli itse sukusiitoksen tulosta. En itse tehnyt Xardanin takana olevia linjauksia vaan muut kasvattajat. Oranssin Bluesin ja Sunrise Gracen poikue oli nätti ja ilmeisesti innosti kasvattajia hieman liikaa...
Luojan lykky minulle niin rakas Toffo's Daffodil "Vappu" ei kuollut kasvaimiin, vaan sydäninfarktiin, todettu EELAssa. Fin Mva Mantelin Severi eli terveenä pitkään ja oli itse ulkosiitoksen tulosta. Sunrise Grace eli aivan normaalin mittaisen elämän myös. Jos näillä eläimillä olisi ollut kasvaimia, nykyinen tilanne voisi olla hullumpi kuin se onkaan.
Cushingia muistuttavan taudinkuvan olen mahdollisesti nähnyt jo v. 2001, kyseessä oli lemmikkihamsteri joka eli vanhaksi, 26 kk on hyvä ikä naaraalle, ja vanhan hamsun sairaus lienee hyväksyttävää? Kyseinen naaras oli samasta suvusta kuin Mustikkamaan Salmiakki**.
Towy Vale's Olympia, englannintuontinaaras, josta suoraa emolinjaa alaspäin polveutuu mm Fin Mva Mustikkamaan Peppi Pitkätossu, lopettiin sairaana ja sillä todettiin imusolmukesyöpä eli lymfooma, dg:n julkisti aikanaan hamsterin omistaja itse, joten ei liene väärin toistaa sitä tässä.
Ja todella tiukkaan sukusiitettyjä Stjärnvindens- ja Månstenens- hamsuja löytyy useita mm Sharonda's J -poikueen takaa.
Oletan edelleen, että villakoiran ydin on syyrianhamsujen yleiset kasvaintaudit yhdistettynä liialliseen sukusiitoksen joka romuttaa immuniteetin ja/tai tiivistää perimää liikaa.
Juhahan on alkanut tekemään sitä sukutaulutietokantaa. Ongelmana nyt on ollut vähän se, että sukusiitoslaskuri ei toimi ihan aukottomasti. Tai toimii, mutta se menee hiukan sekaisin jos sillä koittaa oikein rutsattuja sukusiitoskertoimia laskea (se laskee prosenttia liikaa) mutta ihan sellainen perustietokanta on jo oikeastaan suht hyvissä kantimissa. Aika on vaan vähän kortilla työnteonkin ohessa, ja kun tietokantoja pitää rakentaa aika monta, koska lajejakin on useita.
Lainaus käyttäjältä: "Oranssi"Xardanin emo oli tiukasti "linjattu" (sanon nätisti) seuraaviin hamsuihin: ensimmäiseen hamsteriini Toffo's Daffodiliin x3, sen täyssiskoon Toffo's Fortuneen x1, Fin Mva Mantelin Severiin x3 sekä Sunrise Graceen x2. Näistä Grace oli itse sukusiitoksen tulosta. En itse tehnyt Xardanin takana olevia linjauksia vaan muut kasvattajat. Oranssin Bluesin ja Sunrise Gracen poikue oli nätti ja ilmeisesti innosti kasvattajia hieman liikaa...
Oleellista kai olisi myös tietää, että miten kaukaa kyseiset nimet kertautuu. Kuitenkin kai on tärkeää, että sukusiitos tapahtuu mahdollisimman hitaasti, ja mahdolliset samat nimet ei kovin montaa kertaa vilahda yhdessä sukutaulussa. Kanta kestää hidasta sukusiitosta paremmin kuin nopeaa.
Hienoa työtä Juhalta. :) Sukutaulutietokanta jo sellaisenaan olisi äärimmäisen arvokas. Siihen kun voisi liittää vielä terveystietoja, se olisi aarre.
Kanta tosiaan kestää paremmin hidasta kertausta kuin nopeaa, mutta Suomessa (Ruotsissa tilanne vähän toinen) mielestäni hankalin ongelma tällä hetkellä ovat juuri nuo kauempaa kertautuvat. Nythän ihmiset kyllä katsovat, ettei sukutaulussa näy samoja nimiä, ja monet ovat siitä käsittääkseni hyvinkin tarkkoja. Geenipoolin kannalta on kuitenkin myös hyvin oleellista se, montako eri hamsteria on takana kaikkiaan sitten, kun ollaan kauempana siitä, mitä sukutaulussa näkyy. Pyysin tosiaan aikoinaan esim. ettei Z- tai W-poikuetta linjattaisi ja nyt ne ovat moninkertaisina. Minulla ei ole tietoa niiden jälkeläisten ja jälkeläistenjälkeläisten sydäntautikuolleisuudesta, mutta tuskin teki kovin hyvää.
Sillä perusteella miten pitkään nyt satunnainen otos (eri sukuisia) täällä kotonani 9 hamsteria on elänyt, yleinen terveystilanne ei liene kuitenkaan mikään kauhea, kun 4 hamsua 9:stä on täyttänyt jo 2 v ja viimeinen kuollutkin oli lähes 2,5-vuotias naaras. Tämä on toki pieni otos, mutta ei nyt kauhean karmeaa tilannetta lupaa. Toisaalta huolestuttavat nuo yleisiltä kuulostavat tiinehtymisongelmat. Ne voivat osittain johtua kannan kapeudesta.
Joo, kyllä siihen voi lisäillä tietojakin, kunhan vaan saadaan keksittyä sopiva systeemi siihen. :) Eli kuka päivittää jne.
On kyllä tosi tyhmä juttu tämä että nykyään pääsee ulkomuotoluokkaan ilman rekisteröintiä. SHY saa vain itseään syyttää että rekisteröinnit ovat "loppuneet" . Ja oletteko ajatelleet ruokinnan osaa. Valmistajat ovat miettineet kaikille lajeille omat ruokansa. Mutta monet antavat hamsterille hevosille tarkoitettua ruokaa. Pitäisi järjenkin sanoa että Hevonen ja Hamsteri ovat ruuansulatukseltaan ja kooltaan erilaiset. Ja niiden tarpeet ovat erilaiset. Ei ihme että esim. knikkejä alkoi tulemaan kuin liukuhihnalta. Joku aina jossain antaa ihan väärää ruokaa. :oops:
Ja sitten, jalostus, kuka siitä välittää. Kun monet ostavat mielellään naaraan että sille saa sitten poikasia.. Eikä välitetä mistä ja minkälaisen uroksen valitaan. HAMSTERI on liian halpa, sitä ei arvosteta tarpeeksi. (tällä en nyt tarkoita vastuullisia kasvattajia jotka yrittävät parhaansa). Hybridejä tehdään kun ne ovat niin söpöjä ja kauniita. KUKA VÄLITTÄÄ??? Ne tulee vain lemmikeiksi.. Nykyään ei enään löydä helposti ulkomailtakaan puhtaita linjoja. Vai??? Huh HUh
Ajattelin elvyttää hiukan syrkkikasvatustani mutta huomaan nyt että ei kannata. :cry:
Eipäs nyt luovuteta. Mikäli se vanha tieto pitää paikkansa, että kaikki lemmikkisyrkit on peräisin jostain yhdestä parista jotka joku tutkija vei johonkin jerusalemin yliopistoon, niin selvästi hamsut on ennenkin selvinneet vaikeuksista. Hamsuja on kaikkialla.
Joten miksi, se on sitten niin vaikeaa? Ja se tosiasia nyt vain on hyväksyttävä, että kaikkia sairauksia ei mitenkään pystytä jalostuksella poistamaan.
Jonkunlainen laaja ja kaikenkattava rekisteri voisi auttaa, mutta miten muka saisi aikaan rekisterin, jossa olisi jokaisen hamsterin kuolinsyytkin? Hyvin harvat kuitenkin tutkitaan kuoleman jälkeen. Pelkkä kuolin-ikä kun ei oikein riittäisi, vaikka hyödyllinen sekin kyllä olisi. Ja siinä pitäisi tosiaan olla kaikki hamsterit, eikä vain ne laatu1 saaneet.
Mulla oli sellainen "rekisteri" omistani, kunnes tyhmyyksissäni viskasin sen "tarpeettomana" pois. Eli merkitsin aina, toista kymmentä vuotta, jokaisen hamsterin rekisteripaperiin myös kuolinpäivän ja joko todetun (avaustulos) tai oletetun (oma havainto, mikä ei tietenkään varma, mutta suuntaa-antava), oliko kuolema viitannut esim. sydänkohtaukseen tai kasvaimiin.
Tämä olisi täysin mahdollista, jos kaikki tekisivät niin kuin minä aikoinaan tein, mutta sen lisäksi lähettäisivät kopion hamsteriyhdistykselle, joka organisoisi tiedon keruun ja arkistoinnin. Silloin jos jotain odottamatonta ilmenisi esim. voimakasta taipumusta kasvaimiin, cushingia tms. jossain perheessä, tilanne olisi paljon helpompi kartoittaa kuin nyt kun etsitään viitteitä sieltä ja täältä. Toki merkinnöissä pitäisi olla aina selkeästi myös se, onko tieto avaustulokseen perustuva vain omiin havaintoihin (=oletus). Joka tapauksessa se tarjoaisi informaatiota.
Ei koskaan päästä kaikista taudeista, se on aivan selvä. Eikä nykytilanne papovaa lukuunottamatta ole sen pahempi varmastikaan kuin aikaisemminkaan - paitsi nyt siltä osin, ettei papovan takia ole tuotu uutta verta Englannista ikiaikoihin, mikä kaventaa perimää kyllä merkittävästi.
Kasvatus on aina ollut tuulimyllyjä vastaan taistelemista ja turpaansa ottamista, aika ajoin, ja välillä siitä taas saa palkinnon: kauniita, terveitä hamstereita. Niin että Marleena en mä nyt noin sanoisi kuitenkaan. Ja rekisteri olisi aina ollut yhtä arvokas. On tosiaan sääli, ettei hamsuja enää rekisteröidä. Ja olihan se hyvä tulonlähdekin yhdistykselle. Ainakin itse pulitin aikoinaan melkoiset pennit kun rekisteröin jokaisen poikasen jokaisesta poikueesta. ;)
Lainaus käyttäjältä: "marlena"Ja oletteko ajatelleet ruokinnan osaa. Valmistajat ovat miettineet kaikille lajeille omat ruokansa. Mutta monet antavat hamsterille hevosille tarkoitettua ruokaa. Pitäisi järjenkin sanoa että Hevonen ja Hamsteri ovat ruuansulatukseltaan ja kooltaan erilaiset. Ja niiden tarpeet ovat erilaiset. Ei ihme että esim. knikkejä alkoi tulemaan kuin liukuhihnalta.
Kyllähän varmasti ruokinnallakin on vaikutuksia asiaan enkä usko itsekään, että hevosille suunniteltu ruoka on ainakaan sellaisenaan hamsterille sopivaa. Toki hamsteri syö ruokaa huomattavasti pienempiä määriä kuin hevonen ja kun seokseen vielä lisätään hamsterille sopivaa täytettä, "laimenee" ruoka entisestään.
Mutta joo, kyllähän se silti on hevosille suunniteltu.
Mutta toisaalta, eipä se, että ruoka on suunniteltu hamsterille, tarkoita että se olisi sen sopivampaa. :S En tiedä millaista esmes. parjattu supa on tällä hetkellä (olen kuullut juttuja että olisi parantunut?), mutta viimeksi kun minä sitä ostin, se oli ihan ka-ma-laa.
Mut en tiiä, tämä hamsteritouhu on nykyään niin rakettitiedettä. :D
Lainaus käyttäjältä: "Heli"Mut en tiiä, tämä hamsteritouhu on nykyään niin rakettitiedettä. :D
:peukku: :D
Rekisteröinnistä vanhaan malliin ei ollut mitään hyötyä. Paperit homehtuivat jonkun kaapissa tai ullakolla, varmaan puolienkaan papereiden olinpaikkaa ei tiedetä. Kukaan niitä mihkään järjestänyt tai arkistoinut, ehkä joku yksittäinen rekisteröijä, mutta pitkälti niitä on säilytetty yhdessä mytyssä jossain muovikassissa. Se ei paljon sairauksilta pelasta...
Sukutietokannasta käsittääkseni tulee sellainen, että jokainen (myös ei-jäsenet luonnollisesti) saa lisätä ylläpitäjän kautta oman hamsterinsa sinne ja sen tietoja (kuolinpäivät, arvioidut sairaudet/viat sun muut). Eli siitä tulee sellainen oikeasti hyödyllinen rekisteri, jahka se nyt ikinä valmistuu (kun ei sitä kukaan pääse testaamaan, paitsi kourallinen talvikkoihmisiä).
Lainaus käyttäjältä: "marlena"Ja oletteko ajatelleet ruokinnan osaa. Valmistajat ovat miettineet kaikille lajeille omat ruokansa. Mutta monet antavat hamsterille hevosille tarkoitettua ruokaa. Pitäisi järjenkin sanoa että Hevonen ja Hamsteri ovat ruuansulatukseltaan ja kooltaan erilaiset. Ja niiden tarpeet ovat erilaiset. Ei ihme että esim. knikkejä alkoi tulemaan kuin liukuhihnalta. Joku aina jossain antaa ihan väärää ruokaa. :oops:
Itse kyllä myönnän käyttäväni hamstereiden perusseoksen runkona hevosenruokaa. :oops: Suomen Rehun hevosten mysliä: RACING PERFECT MIXIÄ Pääraaka-aineet: Höyryvalssattu ohra, kaurankuorijauho, maissihiutale, heinäjauho, melassileike, ohra, porkkanahiutale, seosmelassi, kasviöljy, glukoosi, kivennäis- ja hivenaineet, vitamiinit. Ja siihen sekoitan kissankuivamuonaa, näkkileivänpaloja,maapähkinöitä, pellavansiemeniä, litistettyä kauraa ja vasikoiden täysrehua.
Ei väriaineita ja minusta kivan monipuolinen, porkkanat ja maissit, eri viljalajeja. Ja saan sitä läheltä ja riittävän isoja määriä kerralla. "Virallisten" hamsuseoksien hinnoista en tiedä, mutta mun seos maksaa 1,25 €/kg. Tykkään kannattaa suomalaista rehufirmaa. Kerran ostin ulkomaisen myslirehusäkin hamsuille. Herran jee mikä ötökkämäärä siellä kuhisi. :huh Siitä lähtien merkkinä ollut Suomen Rehun perfect mix...
Viimeksi lauantaina Pertti-tuomari kehui kaikkien esillä olleiden massaa ja turkkeja. Toki siihen vaikuttaa varmaan hamsulan ilma ja tuoreruokinta. Itse en moittisi hevosen mysliä perusseoksen runkona. Toki sitä pitää terästää esim. kissankuivamuonalla.
Knikit luulisin osaksi johtuvan pepulleen putoamisista?? Niitä ei ole itselleni vielä kop kop vastaan...
Lainaus käyttäjältä: "@amorous"Knikit luulisin osaksi johtuvan pepulleen putoamisista?? Niitä ei ole itselleni vielä kop kop vastaan...
Mun mielipide on edelleenkin se, että jos häntä pyllylleen putoamisesta katkeaa niin jotain on silloin vialla. Eli knikin syntytavalla ei ole merkitystä, vain sillä että se on.
Okei, okei, kyllä tapaturmiakin voi sattua, mutta noin pääosin.
Mun käsitys on, että jos luu murtuu se aiheuttaa turvotuksen. Jos löytää hamsterin eilen viivasuorasta hännästä siis yhtäkkiä kunnon turvotuksen ja sen jälkeen turvotuksen laskeuduttua knikin, voi ajatella, että jotain on sattunut (ja tämä ei ole kovin yleistä, mulla näin on käynyt tasan kerran. Eikä silti välttämättä murtuma, voipi olla jokin ihme tulehduskin). Muuten laittaisin knikit perimän piikkiin enkä edes tuossa turvotustapauksessa ihan kokonaan sulkisi sairauden ja perinnöllisyyden mahista pois. On ihan selvästi nähty, että knikit periytyvät, joskaan kukaan ei tietääkseni vielä ole tutkinut periytymismekanisimia. Toki ruokinnallakin voi saada aikaan huonoa kehitystä, mutta ajattelisin niin, että jos häntä menee kinkkuun ruokinnasta, siihen on myös perinnöllinen taipumus - minkä vain ruokinta alleviivaa. Mun mielestä nuo "se varmaan putosi" jutskat voi siis unohtaa, paitsi jos siitä on todisteita ja havaintoja.
Hamsterin rintalasta kannattaa myös tunnustella. Piikit siinä liittyvät tavallisesti periytyvään knikkiin (knikki voi olla vaikkei rintalastassa tuntuisi mitään, mutta piikki voi siis olla myös siellä). Ja katsokaa ne hampaat kanssa. Muistan aina näyttelyn jossa Vanhasen Satu tsekkasi yhtäkkiä kaikkien syrkkien hampaat hännän ohella. Purentavikoja ja osittain päällekkäin kasvavia etuhampaita löytyi yllättävän paljon. Luut voi olla vinksallaan muuallakin hännässä jos hokaa tarkistaa.
Tällä on nyt kauheasti tekemistä cushingin taudin kanssa. Keskustelu pääsee käsistä... :roll: :pihalla:
Syyrialaisilla ei ole suuria ongelmia tällä hetkellä mielestäni.
Kun aletaan välttää sukusiitosta ja tutkitaan sukuja taaksepäin mieluiten yli 10 polvea ennen astutusta, jos mahdollista, eikä astuteta yli 10 kk ikäisiä naaraita, niin eiköhän kanta pysy jatkossakin terveenä. Lujasti uskon niin. Knikit eivät ole ongelma, ainakaan meillä ei ole sellaisia, hamsuja 12 aikuista ja 5 nuorta. Poikaskuolemia meillä ei myöskään ole, niiden syy lienee emojen & poikueiden hoidossa ja eritoten ruokinnassa. Niihin asioihin voisivat kaikki poikaskuolemia kokeneet panostaa enemmän. Hamsut ovat samoista suvuista alun perin kuin kaikilla muillakin.
Ruokinnasta: erään kirjani mukaan hamsun ruoka voidaan koostaa 1/2 kaninruuasta ja 2/3 rotanruuasta, jos käytetään täysravintopellettejä. Hamsuille on myös omat täysravintopelletit markkinoilla. Meillä syödään sekaruokaa, jonka koostan eri hamsun siemenseoksista, koiranruuasta, myslistä, kanin ja rotan pelleteistä, raa'oista juureksista ja lehtevistä kasviksista (emot ja poikaset saavat niitä erityisen runsaasti) sekä pilteistä, bonista ja omista muhennoksista. Soijalla korvaan lihaa jkv. Vehnänalkoita, pellevarouhetta (varoen) ja kasviöljyjä annan myös. Turkit, ihot ja hännät ovat hyvässä kunnossa. Emolla & poikueella on kalkkikivi astutuksesta vieroitukseen välisen ajan. 5 - 6 vk iästä lähtien nuoret saavat riittävät kivennäiset ruuasta. Eliniät: naaraat noin 2 v ja urokset noin 2 v 6 kk. Toki yksilöllistä vaihtelua on.
...Ja sitten siirrytäänkin sädekehän kiillottelusta takaisin cushingin pohdiskeluun tässä triidissä, kiitoksia :)
Tuossa aiemmin otettiin esiin moninaiset ongelmat hamsujen kanssa, ja totesin vain, että eipä ole näkynyt. Sädekehää ei ole eikä tarvita. On vain kivaa ja suht sujuvaa arkea eläinten kanssa. Nyt poistun kotiin päin :)
"Pakko" todeta vaan tuosta poikaskuolemista, että Oranssilla on ollut onnea, jos on välttynyt kokonaan kyseiseltä kokemukselta. Mulla on kerran kuollut koko poikue näkymättömästä syystä (ulkoisesti terveen näköiset poikaset menehtyivät 2-3 viikon iässä yksitellen), kerran kuollut suuresta poikueesta ensimmäisinä elinpäivinään kaikki muut paitsi 3 jotka elivät terveinä ja saivat jälkeläisiäkin (emolla oli synnytyksen jälkeen ongelmia, joista se selvisi) ja kerran tuntemattomasta syystä osa poikueesta alkoi yksitellen jäädä kehityksestä jälkeen ja lopputuloksena kaikki poikueen laikukkaat kuolivat 1-2 viikon iässä. Kaikki yksiväriset selvisivät.
Nämä poikueet ja emot hoidin kuten kaikki liki 100 muutakin. En voi katsoa, että hoidolla tai olosuhteilla olisi ollut mitään tekemistä tapahtumien kanssa. Jokin vain oli vialla.
Ainakaan omien lukujeni perusteella poikuekuolemat eivät ole yleisiä, mutta niitä tapahtuu. Siltä varalta, että jollakin on käynyt niin hitsin huono onni, että poikuekuolema on osunut matkan varrelle jo alkumetreillä, en pidä kovin myötätuntoisena toimintana lyödä ketään tällaista kasvattajaa tai harrastajaa ruokinnalla päähän tyyliin "et ruokkinut tarpeeksi hyvin".
Kasvatustyössä on aina onnea ja epäonnea. Se menee välillä arvalla, ei omilla valinnoilla. Toki hoidollakin on merkitystä paljon, mutta kun eläimet hoidetaan hyvin, voi silti jokin mennä niin ettet vaan kerta kaikkiaan voi sille mitään.
Lainaus käyttäjältä: "Oranssi"Poikaskuolemia meillä ei myöskään ole, niiden syy lienee emojen & poikueiden hoidossa ja eritoten ruokinnassa. Niihin asioihin voisivat kaikki poikaskuolemia kokeneet panostaa enemmän.
No höpön-löpön! xD Älä nyt jaksa oikeasti naurattaa enää noilla jutuillasi. :D
Lainaus käyttäjältä: "Sundae"Ongelmallista on myös se, että jotkut eivät ole millään tasolla tietoisia pienemmistä tahi suuremmista ongelmista, joita on jossain takana esiintynyt. Eikä kaikki ongelmat todellakaan esiinny juuri sukutaulun eläimillä vaan esim. sisaruksilla ja asioita pitäisi kerrata, niistä pitäisi saada tarpeeksi keskustelua ja pistää ylös. Kaikkea ei todellakaan pysty huomaamaan kovin lyhyellä aikavälillä eikä yksin.
Tieto ei aina kulje läheskään riittävästi, joskus jopa ollenkaan. Joitakin ei huvita puhua tietyistä asioista, osa asioista unohtuu tai "unohtuu", kasvattajia lopettaa ja tärkeitä asioita jää unholaan, kun niitä ei käsitellä aktiivisesti tai niistä ei tiedetä tarpeeksi.
Pitää varmasti paikkansa. Ainakin voin omalta kohdaltani sanoa, etten tosiaankaan ole varmasti tietoinen joistain hyvin hyvin monien sukupolvien takaisista asioista. Me uudet harrastajat ei olla kuultukaan monista esimerkiksi tässä topicissa esille tulleista ongelmista ja mistä oltaisiinkaan voitu kuulla, kun asiat on tapahtuneet joskus silloin, kun ite ei omistanut sitä ensimmäistäkään lemmikkihamsteriaan. Netistäkään tietoja jonkun suvun ongelmista ei myöskään löydä mistään, kaikki tieto on ilmeisesti vain joidenkin vanhempien kasvattajien mielessä. Jostain sitä tietoa olisi kyllä erinomaista saada meille vähän uudemmille/nuoremmillekin kasvattajille, mutta miten. Ei oikein voi jokaisen oman hamsunsakaan sukutauluja pistää foorumille ja sanoa, että tutkikaa onko tässä suvussa jossain vaiheessa ollut jotain ongelmia ja kertokaa mitä löytyi. Knikeistä on hyvä knikkilista, tosin siinäkin vain viime vuosien hamsut listattuna ja kuitenkinhan knikkejä on ollut yhtä kauan kuin hamsujakin, joten sekin lista on vähän laahaava. Mutta entä sitten kaikki muut terveysongelmat, joista ei ole mitään listoja ?
Ja onhan varmasti toki niinkin, että jossain ammoisien sukupolvien päässä jotain löytyykin, muttei sitä olekaan ilmennyt enää aikoihin jälkipolvilla, koska voihan kaikki "taudit" laimentua, muuttaa muotoaan, heikentyä ajan saatossa. Tarkoitan, ettei automaattisesti kaikki mitä on ollut vuonna x tarkoita, että ne olisivat yhtä paha ongelma edelleen.
Lainaus käyttäjältä: "Heli"En tiedä millaista esmes. parjattu supa on tällä hetkellä (olen kuullut juttuja että olisi parantunut?), mutta viimeksi kun minä sitä ostin, se oli ihan ka-ma-laa.
Meillä on ollut Supa jo vuosia pääasiallisena siemenseoksena ja hamsut on olleet hyväkuntoisia; pärjänneet ulkomuoto- ja lemmikkiluokkien puolella hyvin ja elinikäkin on ollut ihan normaali ja joillain yksilöillä korkeampikin; vanhimmat on olleet sellaisia 2 v 7 kk ikäisiä. Joten ei se Supa nyt niin kauhean kamalaa ruokaa ole voinut olla :)
Lainaus käyttäjältä: "Oranssi"eikä astuteta yli 10 kk ikäisiä naaraita, niin eiköhän kanta pysy jatkossakin terveenä. Lujasti uskon niin.
Lisäisin tuohon vielä niinkin päin, että ei myöskään käytettäis naaraita ja uroksia liian nuorina, minusta se on aivan yhtä tärkeä ellei tärkeämpikin asia kuin se yläikäraja, mutta jostain syystä koen, ettei sitä pidetä yleisesti ottaen minään, jos naaras on 3 kk tai uros 4 kk ja ihmettelen miksei.
Lainaus käyttäjältä: "Oranssi"Knikit eivät ole ongelma
No kyllä se tuon knikkilistan mukaan jo aika ongelmalta näyttää, ihan liian pitkä on se lista. Ja ellei se ole ongelma nyt niin mielestäni siitäkin voisi aivan hyvin välttää tekemästä ongelmaa odottamalla, että kasvatukseen käytettävät hamsut on edes kasvunsa loppuun kasvaneita. Itse en ainakaan jaksa käsittää, että hamsun joka vielä itsekin kasvaa pitäisi kiireellä saada poikasia; ei knikkiongelmaa pitäisi vähätellä tai kohta se oikeasti on isompi ongelma.
Mutta meni jo taas ohi aiheen :oops:
Lainaus käyttäjältä: "Minski"Meillä on ollut Supa jo vuosia pääasiallisena siemenseoksena ja hamsut on olleet hyväkuntoisia; pärjänneet ulkomuoto- ja lemmikkiluokkien puolella hyvin ja elinikäkin on ollut ihan normaali ja joillain yksilöillä korkeampikin; vanhimmat on olleet sellaisia 2 v 7 kk ikäisiä. Joten ei se Supa nyt niin kauhean kamalaa ruokaa ole voinut olla :)
Minä en kyllä parhaimmalla tahdollanikaan voi sanoa tämän näköistä seosta monipuoliseksi ja terveelliseksi:
(//http://img.photobucket.com/albums/v324/suzzeli/IMG_0388-1.jpg)
Mutta ei sen syömiseen varmaankaan kuole. :D
Lainaus käyttäjältä: "Heli"Lainaus käyttäjältä: "Minski"Meillä on ollut Supa jo vuosia pääasiallisena siemenseoksena ja hamsut on olleet hyväkuntoisia; pärjänneet ulkomuoto- ja lemmikkiluokkien puolella hyvin ja elinikäkin on ollut ihan normaali ja joillain yksilöillä korkeampikin; vanhimmat on olleet sellaisia 2 v 7 kk ikäisiä. Joten ei se Supa nyt niin kauhean kamalaa ruokaa ole voinut olla :)
Minä en kyllä parhaimmalla tahdollanikaan voi sanoa tämän näköistä seosta monipuoliseksi ja terveelliseksi:
(//http://img.photobucket.com/albums/v324/suzzeli/IMG_0388-1.jpg)
Mutta ei sen syömiseen varmaankaan kuole. :D
Litistettyä maissia, herneitä, ohraa ja muita jyvälajeja, pähkinöitä ja auringonkukan siemeniä, liha-/kalapitoista kuivamuonaa. Ehkä minun näkemyksen mukaan vähän liikaa auringonkukkaa, mutta aika köppääsesti moitittu...Jos se nyt aivan väärää olis, niin tuskin Minskin seinät olisi täynnä palkintoja...
No Heli miltäs sen pitäisi näyttää täydellinen hamsuseos? :roll:
^Näitä jyväkeskusteluita on vaikka millä mitalla, siirrytäänkö sinne suunnalle?
viewtopic.php?f=4&t=43&start=530 (http://www.hamsteriyhdistys.net/foorumi/viewtopic.php?f=4&t=43&start=530)
Lainaus käyttäjältä: "@amorous"No Heli miltäs sen pitäisi näyttää täydellinen hamsuseos? :roll:
On niitä seinät täynnä palkintoja semmoisillakin jotka ei supaa syötä. xD En ehkä sitä käyttäisi mittarina. ;)
No @amourous, seoksen ei tarvitse olla täydellinen, mutta olisi mukavaa jos se olisi sellaista ettei siitä 75% mene roskiin. Nuo ohrat ja kaurahiutaleet, joista seos suurimmaksi osaksi koostuu, jäävät kupin pohjalle.
Hamsteri ei myöskään valitse syömäänsä ruokaa sen värin perusteella, joten väriaineet voi aivan hyvin jättää pois.
Nää nyt ehkä ne suurimmat epäkohdat.
Sanoisin että eri seoksia yhdistelemällä saa ihan kivat sapuskat.
Lainaus käyttäjältä: "lentsu"Hamsterin rintalasta kannattaa myös tunnustella. Piikit siinä liittyvät tavallisesti periytyvään knikkiin (knikki voi olla vaikkei rintalastassa tuntuisi mitään, mutta piikki voi siis olla myös siellä). Ja katsokaa ne hampaat kanssa.
Pakko kommentoida vaikkei keskusteluun suoranaisesti kuulukkaan, mutta mä ihmettelin edes menneellä pikkumökin laviinilla, että mikähän hiton piikki sillä oli rintalastassa. Myöskin mojova knikki hännässä sekä vähän alle vuoden ikäisenä alkoi hammasongelmat (piti lyhentää säännöllisesti), ja myös sydänongelmaa löytyi + muuta ongelmaa (avattu). Eli siis nuo piikit ovat jotain väärinluutumia / kasvuja jotka liittyvät knikkiin?
Kyllä nuo luusto-ongelmat liittyvät toisiinsa. Paitsi sydänongelmat sitten erikseen. Laviini-hamsuparalla olikin sitten paljon ongelmia. :cry:
Lainaus käyttäjältä: "mirilii"Juhahan on alkanut tekemään sitä sukutaulutietokantaa. Ongelmana nyt on ollut vähän se, että sukusiitoslaskuri ei toimi ihan aukottomasti. Tai toimii, mutta se menee hiukan sekaisin jos sillä koittaa oikein rutsattuja sukusiitoskertoimia laskea (se laskee prosenttia liikaa) mutta ihan sellainen perustietokanta on jo oikeastaan suht hyvissä kantimissa. Aika on vaan vähän kortilla työnteonkin ohessa, ja kun tietokantoja pitää rakentaa aika monta, koska lajejakin on useita.
Quottaan itseäni, ja vaikkei nyt Cushingin tautiin kuulukaan mitenkään, niin hamsukannat alkaa olemaan aika hyvällä mallilla. Voipi olla että tänään valmistuu viimeiselle lajille, eli syrkeille tietokanta. Tiukkaa testausta vähän pienemmässä piirissä ensin, ja kun bugit ja muut mahdolliset toimintaan vaikuttavat jutut on korjattu niin sitä päästään testaamaan laajemminkin. Mutta sukupuita ja muita tietoja päästään jokatapauksessa ihan pian jo naputtelemaan kantaan. :)
^Ketkä kaikki tulevat saamaan tämän käyttöönsä? (siis sitten, kun se on testattu ja valmis)
Tämä nyt ei varsinaisesti aiheeseen liity, mutta Petsiessä törmäsin tämmöiseen hamsteriin, jolla eläinlääkäri oli epäillyt joko tätä cushingin tautia tai sitten loisia tai ihotulehdusta, kun hamsu oli kaljuuntunut liki kokonaan: http://www.petsie.fi/pet.php?petid=37854&s=images (http://www.petsie.fi/pet.php?petid=37854&s=images)
Pahimmillaan hamsteri oli näyttänyt tältä (//http://www.petsie.fi/pet.php?petid=37854&s=images&img=19344523&setid=33730) ja tältä (//http://www.petsie.fi/pet.php?petid=37854&s=images&img=19352055&setid=33730).
Joko loishäätö tai antibiootit olivat tehonneet eli todennäköisesti oli sitten ollut joko loisia tai ihotulehdus. Mutta siis aika saman tyylisiä oireita voi näköjään olla monissa sairauksissa. Ei tällä viestillä tainnut muuta merkitystä olla, itse asiassa en tiiä itekkään miks edes tän kirjotin :D
Just hiffasin et mun yhellä kasvatilla oli ton tyylinen. Se meni melki kaljuks eikä sen ihoon sopinu koskea, käveli ihan käppyrällä - jouduttiin lopettaa. Diagnoosia ei ole.
Olisi kiinnostava tietää, otettiinko tuosta eläimestä raapekoe, kun loisia epäiltiin.
Olen nähnyt yhden avaustuloksen Ruotsista, takavuosilta, jossa hamsteri kuoli tai tarkemmin sanoen piti lopettaa tuloksettomien hoitojen jälkeen lähes karvattomana ja todella huonokuntoisena. Oli annettu antibioottia ym. mutta ei tehonnut. Vasta avaustulos osoitti, että kyseessä oli sikaripunkki, joka oli levinnyt todella pahaksi. Sikaripunkkikin voi siis aiheuttaa paitsi karvattomuutta, eläimen yleiskunnon romahtamisen lopulta.
Erona se, että eläimeen ei tule kuolioita eikä haavaumia.
Meil on myös yksi sikaripunkkitapaus ollut. Mut sikaripunkkihan aktivoituu tavallisesti jos kunto laskee jostain muusta syystä, esim. elinviat ym. Sillä mun elikolla epäiltiin munuaisvikaa.
^^ Voin kysyä. En siis tunne kyseistä hamsua enkä omistajaa, joten en tiedä miten paljon hän haluaa vieraalle utelijalle kertoa, mutta ainahan kysyä voi <!-- s:) -->:)<!-- s:) -->
Tuolta Petsiestä kyllä löytää välillä kaikkea mielenkiintoista hamsujutskaa, vaikka onkin semmonen pikkulasten/teinien paikka pääasiassa <!-- s:D -->:D<!-- s:D -->
Edit. Ei otettu kuulemma raapenäytettä. Hamsu parani joko antibiootin tai loishäädön ansiosta, karvatkin tulivat takaisin, paitsi takajaloissa on vielä karvattomuutta.
Mulla on itsellänikin ollut takavuosina yksi sikaripunkkitapaus, mutta sillä hamsterilla ei ollut minkäänlaista yleiskunnon heikkenemistä eikä se ollut muuten sairas. Lievää karvanlähtöä takapuolessa ja raapekokeessa positiivinen tulos kun etsittiin sikaripunkkia. Hamsteri sai kaikkiaan 3 Ivomec-injektiota eläinlääkärillä, ennen kuin saatiin oireettomaksi (karvat palasivat). Ei oireillut koskaan sen jälkeen ja eli normaalin pituisen elämän. Eli ei sikaripunkkiin välttämättä liity yleiskunnon heikkenemistä eikä se välttämättä laukea muun sairauden takia, vaikka niin toki usein onkin. Monenlaisia tapauksia siis. Mutta sikaripunkki on niin yleinen, että jos eläimeltä alkaa tietyllä tavalla karva lähteä, se on melkein ekana epäilylistalla. Monillahan se on oireettomana koko iän.
Up.
EmmaTi aloitti keskustelun hamsun iho-oireista asiantuntijapuolella (jonne siis kaikki eivät voi kommentoida), joten nostan tämän ketjun varoiksi, jos cushing-vaihtoehto on vielä läpikäymättä? Tässä näyttää olevan paljon muutakin iho/kasvain-keskustelua. Valitettavasti kaikki alkuperäiset kuvat eivät ole säilyneet, jotta näkisi ovatko samanmoisia. :dry:
Joo tosiaan, tuonne asiantuntijapalstallehan ei kaikki pysty kommentoimaan. Mietinkin, että siihen olisi voinut lisätä että muutkin voivat kommentoida joko yv:llä tai vaikka nyt tähän ketjuun.
Eläinlääkärihän tosiaan tutki Kultun kahteen kertaan, ja totesi että kasvaimet on jonkinsortin ihokasvaimia, eli eivät ole syvemmällä eikä vatsaonteloa tunnustelemalla tuntunut mitään poikkeavaa.
Luin tätäkin topiccia silloin, mutta varsinaisia ihomuutoksia ei noitten rupien lisäksi ollut, ei mustia pilkkuja eikä luomia tms joten ei mielestäni täsmännyt cushingiinkaan.
Toinen johon olen jo aiemmin osunut (meidän vanhimmalla hamsullamme on varsin ohut turkki ajoittain) on tämä: http://www.fairfieldvets.co.uk/ic/furry/betty-hamster.htm
Siinä Bettyllä tosin oli loppujen lopuksi ulkoloisia, mutta myös kahta ihosyöpätyyppiä kuvataan jonkin verran.
"The most common type of skin cancer are melanomas. These are lumps, which are easily recognisable by their black colour. However, they should not be confused with the little dark brown to black spots on the flanks of the hamster. --
A hamster with epitheliotropic lymphoma will gradually get bald. First the skin will become thicker and flaky, like the skin of an elephant. Later lumps, crusts and ulcers can develop. The hamster is often extremely itchy. To diagnose this disease the hamster will need an anaesthetic to take a skin biopsy, which then will be analysed by a pathologist in a laboratory."
Melanooma on varmaan kaikille tuttu ja esiintyy siis hamstereillakin mustina patteina. Tuo "epitheliotropic lymphoma" aiheuttaa ilmeisesti lopulta kaljuuntumisen... Siinä siis iho paksunee, lohkeilee ja karstottuu sen lisäksi, että saattaa tulla patteja sekä märkiviä haavoja. Tuon mukaan sen toteamiseen tarvittaisiin raapenäyte.
Onneksi useimmat noista iho-oireista eivät ole tarttuvia, vaikka vaikeita ovatkin. :icon_sad: