• Welcome to Suomen Hamsteriyhdistys ry.
 

Periytyykö huono tiinehtyvyys?

Aloittaja Alkemistin, 20.09.14 - klo:23:28

« edellinen - seuraava »

Alkemistin

Poikaspäiväkirjoissa vol5 aloitettua pohdintaa "... tässä on vielä sellainen pelko taustalla, että jos tuo huono tiinehtyvyys periytyy Momon mahdollisiin tyttäriin. Tästä olisikin erittäin mielenkiintoista kuulla muiden kokemuksia ja näkemyksiä asiasta?"

Joten ne, jotka ovat parin turhan kerran jälkeen jatkaneet naaraan astuttamista ja sille on lopulta tullut onnistunut poikue: Oletteko panneet merkille, että ko. naaraan tyttärillä olisi (myös) hedelmällisyysongelmia?

Vevve

Talvikkotapaus kasvatusurani alusta.

Talvikkonaaras Karelie Kultakukka sai ensin 9 poikasen poikueen, joka kuoli kokonaisuudessaan ensimmäisen elinvuorokautensa aikana. Kaikki koskemattomia, ei purtu tai syöty. Toinen yritys johti pitkän yrittämisen jälkeen 2 poikasen pikkupoikueeseen. Tästä poikueesta naaras muutti ystäväni hamsulaan ja sai siellä poikueen, mutta löytyi parin päivän päästä kuolleena. Syyksi osoittautui kuollut poikanen joka oli jäänyt synnytyskanavaan.

Sen enempää ei tämän suvun lisääntymiskykyä kokeiltu, koska jäljelle jäänyt uros sairastui diabetekseen.

Edit. Uroksen hedelmällisyydessä ei kyllä ollut ongelmia, onnistui ennen sairastumistaan tekemään 7 tenavaa joilla oli sitten surkea sairastelutulevaisuus edessään...

Minnaw

Sanotaan, että lapsettomuus periytyy.
On kuitenkin varmasti aika haastavaa lähteä sanomaan johtuuko huono tiinehtyvyys esim. elinolosuhteista (lihavuus, huono ravinto, muut ympäristösyyt) vai onko se geeneihin sidottua. Tätä selvittäessä pitäis jättää varmaan itelleen useampi naaras (miksei toki myös uroksia) ja kokeilla...

Mulla on ollu kasvatushistorian aikana ainakin yksi talvikkonaaras, joka sai poikasia vasta myöhemmällä iällä ja niitäkin vain 3 säilyi luovutusikään asti (sai 5 poikasta). Tämän naaraan tyttären jätin kotiin ja se pyöräytti 10kpl poikasia, joista kaikki luovutettiin terveinä ja hyvinvoivina uusiin koteihin.
Oxalis - talvikkokasvatus
http://oxalis.omasivu.fi/

EmmaTi

Aina varmaan myös sattumalla on sormensa pelissä.
Pari esimerkkiä omalta syrkkikasvatustaipaleelta, näissä jotain toistuvuutta sukupolvien aikana.

Maisa syrkki tiinehtyi helposti ja sai poikueen, vain neljä poikasta ja kaikki naaraita. Yksi naaraista meni kaverilleni, ja sai siellä aikanaan poikueen, vain neljä poikasta ja kaikki naaraita :)

Odessa syrkkiä astutin syksyllä mutta vaikka kiimat jäi pois niin olikin valeraskaus. Uutta kiimaa oli vaikea löytää, myös uroksen teurastusyritys tapahtui tuossa kiimoja metsästäessä. Pari kertaa sain siinä talven aikana kiiman ilmenemään tekemällä naaraalle asumuksenvaihdoksia ym "stressitilanteita", mutta vaikka niihin astutus tuntui onnistuneen hyvin, niin poikasia ei syntynyt. Lainauros lähti aikanaan kotiin. Myöhemmin, maaliskuussa yhtäkkiä havaitsin Odessalla kiiman, ja astutin sen omalla uroksellani. Se sai n. 10kpl poikasia huhtikuun alussa, juuri täytettyään 1v. Kaikki meni hienosti ja jätin kotiin yhden naaraan. Seuraavana syksynä naaraan ollessa puolivuotias, astutin sen. Poikasia ei tullut ja alkoi sama noidankehä kiiman etsintöjen kanssa.
Jossain vaiheessa ajattelin että isken päätäni seinään tämän naaraan kanssa jos talvihedelmättömyys onkin tässä linjassa vakiona. Koska jos tuokin tiinehtyisi vasta keväällä, olisin seuraavana syksynä taas samassa tilanteessa puolivuotiaan tyttärensä kanssa.
Pelkästään olosuhteita ei voi tuossa Odessan taistelussa syyttää, koska erisukuiset naaraat saivat samana talvena poikueet, toinen marraskuussa ja toinen helmikuussa.

Sintturainen

Mun kokemus on että ei periydy, enemmän vaikuttaa vuodenaika ja sattuma. Siksi oon nyt noista pentueista mistä välttämättä halunnut sukua jatkaa, jättänyt kaksi naarasta itelle... Tai sit otan urosten yhteystietoja että voi tarvittaessa niitä lainata....

lentsu

Sillä lailla ei periydy, että jos ei tiinehdy, ei periytä. Mutta näkisin tiinehtymisongelmat paremminkin seurauksena kuin syynä, ne syy taas, jotka johtavat huonoon tiinehtyvyyteen, voivat olla perinnöllistä laatua. Sanotaan, että jos luonto ei halua jonkun yksilön lisääntyvän, sillä yksilöllä voi olla vaikkapa vain piilevinäkin geeneissä jotain, minkä luonto haluaa jostain ja ihan viisaasta syystä karsia pois. Suunnilleen näin kirjoitti kerran yksi tunnettu koirankasvattaja ja siinä on mielestäni viisaus. Jos joku yksilö ei siis meinaa millään tiinehtyä, voi olla parempi jättää sikseen ja antaa sen ihan rauhassa olla tiinehtymättä.