• Welcome to Suomen Hamsteriyhdistys ry.
 

Keskustelua sukusiitoksesta

Aloittaja Jassicha, 23.03.13 - klo:23:24

« edellinen - seuraava »

Jassicha

En ole teettämässä poikasia mutta tuli vaan tällänen mieleen että voiko hamsterin astuttaa sen (serkulla)?  :pilehile:
Hippu Harmaja "Xena" <3
Fontana <3
Regalis League Of Shadows "sandy"<3
Lumiruusu "ruusu"
RIP Salmix <3

Vevve

Periaatteessa kyllä, mutta se ei ole suositeltavaa. SHY:n suositus on, että serkkuparitus olisi lähin mahdollinen paritus jota kasvattajat tekisivät, ja Suomessa kasvattajat pyrkivätkin mahdollisimman vähään sukusiitokseen. Sisäsiitoksesta voi pidemmällä tähtäimellä aiheutua ongelmia, kun epäterveelliset geenit kertautuvat.

Panostathan ensi kerralla viestin otsikointiin, että se kuvaisi viestisi sisältöä. Vaihdoin otsikon kuvaavammaksi, tehdään tästä vaikka yleinen keskustelu sisäsiitoksesta, sillä minua ainakin kiinnostaisi muiden kasvattajien mielipiteet asiasta! Välttelettekö sukusiitosta viimeiseen asti, vai kuinka?

Jassicha

Kiitos vastauksesta......mitä mieltä muut ovat?
Hippu Harmaja "Xena" <3
Fontana <3
Regalis League Of Shadows "sandy"<3
Lumiruusu "ruusu"
RIP Salmix <3

Ninde

Ihan yleinen suositushan tuo on, että pienten populaatioiden jalostuksessa suurin suositeltu sukusiitosprosentti on tuo 6,25% eli serkkuparitus. Ihan lajista riippumatta. Ei ole siis mielipiteistä kiinni. Toki joka lajin kasvattajissa on niitäkin, jotka eivät mistään yleisistä suosituksista välitä, itse en arvosta sellaisia henkilöitä ollenkaan. Mutta se on sitten jokaisen oma valinta mille tielle lähtee...

Ely

Mielipiteistä ne suosituksetkin on lähtöisin  :icon_e_wink: Voin taas kokemuksesta kertoa ettei se isompikaan sukusiitosprosentti pentuja pilaa (isä+tytär paritus) vaan ihan hedelmällisiä, elinvoimaisia ja keskivertokokoisia hamstereita on niistä kasvanut, tuokin paritus oli harkittu eikä ollut vaihtoehtoja.

Enkä ole ainoa joka jättänyt noudattamatta tätä suositusta jolle ei ilmeisesti löydy mitään perustetta tai lähdettä, kai me sitten ollaan huonolla tiellä  :icon_cheesygrin:
"Good judgement comes from experience. Experience comes from bad judgement."

Eve87

Alkoi kiinnostamaan, että mistä tuo yhdistyksen suositus on peräisin?  :wassat:
Wonderland's Hamstery
BLOGI
Kajaani

EmmaTi

#6
Mun tietääkseni tuo 6.25% on ihan yleisesti kaikille eläinlajeille annettu suositus.
Eihän se toki sitä tarkoitakaan että sitä läheisemmällä sukusiitoksella syntyisi kaksipäisiä jälkeläisiä, vaan yleisesti sitä että samat geenit alkaa kertautua ja riski ei-niin-terveisiin jälkipolviin suurentuu.

Mutta kun tässä ketjussa kerran mielipiteitäkin kyseltiin, niin mun mielestä Elyn mainitsema isä-tytär paritus on ihan perusteltu silloin kun on joku päämäärä johon pyritään, kuten tuo sinisten syrkkien kasvatus. Ja etenkin kun on mietitty siitä eteenpäinkin, ja hankittu taas erisukuista sinistä jatkamaan linjaa eikä jääty ihmettelemään että milläs seuraava sukupolvi, isälläkö taas vaiko kenties veljellä. No joo.

Yksi näkökulma on myös se, että jos jalostettavaa eläinainesta pyritään saamaan tasalaatuiseksi, niin siihen todennäköisemmin pääsee linjasiitoksen avulla, koska suvun ominaisuudet tunnetaan ja niitä hyviä geenejä voidaan tavallaan kasata siihen sukuun. (huono ilmaisu). Eli jos aina otetaan ihan uutta sukua yhdistelmiin niin geenit on enemmän sillisalaattia ja tiettyjen ominaisuuksien vakiinnuttaminen on vaikeampaa koska poikueet eivät oo niin tasalaatuisia.

Lisäys: Niin multahan tuli kerran nuorehko tyttö hamsteria ostamaan niin se väläytti siinä että haluais sitten poikasiakin jossain vaiheessa teettää ja lisäsi että voisko se ottaa siitä poikueesta sekä uroksen että naaraan, että olisko se ok? Että ehkä ne jotku rajat on kuitenkin hyvä olla tämmösiä tapauksia varten..
Kasvattajahan viime kädessä itse päättää minkä yhdistelmän tekee, ja kantaa vastuun päätöksestään, jokainen varmaan itse pystyy arvioimaan onko yhdistelmä perusteltu vai ei ja ennenkaikkea se seuraava sukupolvi on ratkaiseva. Siihen jos saa täysin erisukuisen hamsun niin jälkeläisten sukusiitosaste on 0%.

Vevve

Onhan 6.25% eli serkkuparitus ihmisillekin suositus tavallaan, sitä läheisemmät sukulaiset eivät saa mennä naimisiin Suomessa...  :nuija:

Jonkin sortin ohjenuora on aina hyvä olla, kun kaikki ihmiset eivät osaa käyttää maalaisjärkeä tällaisissa jutuissa.

Ninde

#8
Lainaus käyttäjältä: EmmaTi - 04.04.13 - klo:22:23
Mun tietääkseni tuo 6.25% on ihan yleisesti kaikille eläinlajeille annettu suositus.
Eihän se toki sitä tarkoitakaan että sitä läheisemmällä sukusiitoksella syntyisi kaksipäisiä jälkeläisiä, vaan yleisesti sitä että samat geenit alkaa kertautua ja riski ei-niin-terveisiin jälkipolviin suurentuu.

Ja kaventaahan se usein jo ennestäänkin pientä jalostuspohjaa ja vähentää geenien monimuotoisuutta. Siinä lienee useimmille perustetta jo ihan tarpeeksi. Aiheesta löytää googlettamalla artikkeleita (kissa/koirapuolelta) jopa suomeksi. Mm. jalostusagronomi Katariina Mäki on tutkinut ja kirjoittanut pienten populaatioiden jalostuksesta. Tässä yksi artikkeli:
http://katariinamaki.com/artikkelit/monimuotoinen.htm

En tiedä mistä tuo suositus on alunperin lähtöisin, mutta kyllä se yleisesti on käytössä useilla eläinlajeilla. Tämä olisikin mielenkiintoinen asia selvittää, mahtaisikohan em. Mäki tietää...

Alkemistin

^Oikein mielenkiintoinen artikkeli, ja pitkälle sovellettavissa myös hamstereihin. Ainoa, mitä jäin analyysissa kaipaamaan oli oletetun/teoreettisen alkuperäiskannan monimuotoisuuden selvittely. Artikkelissa tarkastellaan erilaisia malleja, miten x määrä heterotsygoottista perimää vähenee mahdollisimman hitaasti. Mutaatiot otetaan huomioon, mutta melko pienenä tekijänä (jota ne varmasti koirakannoissa ovatkin).
Toisaalta artikkelissa mainitaan monien koirarotujen perustuvan vain muutamaan yksilöön. Lemmikkisyrkit ainakin perustuvat mahdollisimman pieneen geneettiseen variaatioon; kahteen sisarukseen.* Mikä on siis tämä artikkelissakin oletettu alkuperäiskannan monimuotoisuus? Käsittääkseni sellaista ei ole. :dry:
Olettaisin hamstereilla mutaatioiden näyttelevän suurempaa osaa kuin koirilla, perustuen viimeisen muutaman kymmenen vuoden aikana ilmenneisiin muutaatioihin (ja niitä täytyy olla monta kertaa enemmän). Yleisesti ottaen kannatan kyllä artikkelin sanomaa - varsinkin siinä, että keskitytään parantamaan niitä olennaisia piirteitä. Toisaalta mutaatioiden säilyttäminen on lajille tärkeää, eikä Mäki edes suhtaudu kielteisesti harkittuun yksittäiseen sukusiitokseen.

* Eri lähteissä selostetaan kantayksilöiden kohtalo hieman eri tavoin. Kaikissa on yhteistä se, että kanta sai alkunsa Israelilaisessa yliopistossa, joka tutkija oli pyydystänyt emon ja poikueen. Useimmissa lähteissä väitetään lopulta vain kahden/kolmen poikasista selviytyneen ja lisääntyneen. Kääppäreille sentään saadaan geenipoolia villikannoista.

jonna

Tää on niin monisyinen juttu. Moni kavahtaa kun näkee sukutauluissa samoja nimiä tai saati jos kyse on jostain isä-tytäryhdistelmästä. Itse en näe sukusiitosta ongelmaksi jos se tehdään oikein ja perustellusti. Tosin varmaan jokainen lemmikkikanta on jo valmiiksi enempi vähempi sisäsiittoinen....luonnossa sisäsiitosta tapahtuu mutta kanta on silti elinvoimainen kun heikot korjautuu pois, tätä vaan ei ihmisten käsissä juurikaan tapahdu joten ongelmia on varmasti enempi. Esimerkkejä erittäin rutsaisista eläinkannoista löytyy vaikka kuinka maailmalta.
Tässä sohvalla vieressäni nukkuu parhaillaan koira jolla ikää 14v ja ss% on liki 30. Isä on ollut sukusiittoinen, samoin emä. Isä on elänyt piirua vaille 18v ja emä 15v. Kaikki täysin terveinä ilman mitään vaivoja.