• Welcome to Suomen Hamsteriyhdistys ry.
 

Erilaisia ongelmia jalostuksessa

Aloittaja Mustikkamaan, 19.07.07 - klo:19:41

« edellinen - seuraava »

Mustikkamaan

Millaisia pieniä tai suurempia ongelmia olette havainneet hamstereiden jalostuksessa? Voidaan hyvinkin puhua yksittäisistä tapauksista, jotka eivät välttämättä liity perinnöllisyyteen lainkaan - mielestäni nämä on vain hyvä tuoda julki, jotta saadaan ehkä vähän paremmin kartoitettua ongelmia.

Jos minun listani jo pelkistä campbelleistä vaikuttaa hurjalta, ja muutkin kasvattajat aktivoituisivat tälle aiheelle, voisimme perustaa triidit joka lajille erikseen.


Eli esimerkiksi omistani voisin mainita:

Kaksi campbelliä - täysin eri poikueista mutta kuitenkin sukua - ovat jääneet minikokoisiksi ja kasvaneet vasta noin puolen vuoden iässä normaalikokoon (tai oikeastaan toisesta tuli hyvinkin suuri).

Campbelleissä on syntynyt naaraita ilman emättimen aukkoa.

Campelleillä on jonkin asteista perinnöllistä (siis ihan mututuntumalla luokiteltu perinnölliseksi - ei tosiaankaan mikään tieteellinen juttu) sairautta, joka aiheuttaa jostain syystä voimakkaan karvanlähdön lonkissa. Karvat eivät yleensä kasva takaisin. Nämä ovat yleensä eläneet normaalin loppuelämän, mutta yhden tuollaisen jouduin lopettamaan äskettäin noin 1,5 vuoden iässä, sillä se laihtui äkillisesti. Voi olla, että karvattomuus ei liity tähän kuitenkaan.

Campbelleillähän on vinonenäisyyttä, jossa kirsu on vinossa oikealle. Se on perinnöllinen ongelma (Ruotsissa havaittu selkeästi perinnölliseksi todella monen poikueen perusteella), mitä on ainakin pari tavattu Suomessa. Meiltä kotoa en ole toistaiseksi löytänyt sellaista, mutta olen kyllä sen suhteen haukkana. Kirsu on todella voimakkaasti kääntynyt oikealle, ja luonnollisesti se voi aiheuttaa ongelmia.

Nyt vastikään havaitsin yhden campbellin, jolla selkäranka kaareutui takajalkojen väliin - samaan tapaan kuin mikä on ollut joidenkin talvikoiden ongelma. Hamsterin kivekset olivat "litistyneet" hännän sivuille ja häntä meni käytännössä koipien väliin. En tiedä sen perinnöllisyydestä, sillä se on ainoa tapaus minkä olen tavanut enkä luonnollisestikaan käytä sitä jalostukseen.
Heidi Harju
[size=85]kasvatuksessa lyhytkarvaiset mustat syyrianhamsterit

Liru laru loru, moni turha poru ratkiriidaksi muuttuu. Löpö löpö löpö, se on ihan höpö, joka leikistä suuttuu![/size]

mirilii

#1
No talvikoilla on meillä esiintynyt tuota samantapaista harvakarvaisuutta kuin Mustikka tuossa juuri kuvailikin. Meillä se ei toistaiseksi ole aiheuttanut mitään lisäongelmia, mutta tietenkin on sääli kun niillä ei ole hyvää turkkia.

Suurin talvikko-ongelma kuitenkin varmasti liittyy hybrideihin. Koska talvikoita on todella vähän, ja samoin niiden kasvattajia, ollaan jonkin verran tukeuduttu eläinkauppavahvistuksiin. Eläinkauppavahvistukset ovat tuoneet luonnollisesti mukaanaan hybridiongelmaa ja monet kasvattajat ovatkin joutuneet jättämään pois jalostuksesta yksittäisiä poikueita ja kokonaisia sukulinjoja. Allekirjoittanut mukaanlukien.  :|

Muutaman kasvattajan voimin jatketaan, ja toivottavasti ihmiset olisivatkin mahdollisimman yhteistyöhaluisia ja kykyisiä asian edessä.

Talvikoilla on lisäksi esiintynyt viimeaikoina jonkin verran diabetestä, muutamia yksittäistapauksia silmätulehdusta, ja kasvaimia jotka ovat vieneet mukanaan verrattain nuoria talvikoita.

Ai - unohtui synnytysongelmat. Niitäkin meillä on esiintynyt hurjasti, samoin poikaskuolemia.

Minski

#2
Knikit - maailman ärsyttävimpiä vitsauksia :roll:

Lainaus käyttäjältä: "lentsu"Tiinehtymisongelmat. Varsinkin talvet ovat hankalaa aikaa saada naaraita tiineeksi. Se lienee luonnollista, että pimeällä ajanjaksolla hamsut eivät tiinehdy yhtä hyvin, mutta jos ongelmanpoikasta pukkaa tässä muutenkin, homma kääntyy tuskaksi talvella.
Lisäisin tän vielä tähän omaan listaani. Viime syksynä-talvena etenkin oli tosi paljon hankaluuksia tän ongelman kanssa ja kauhulla odotan ensi syksyä/talvea kun 4 hamsutyttöstä on just sillon parhaassa poikasiässä.

Edit. Männä syksynä-talvena ei ollut tästä kantavaksi tulo-ongelmasta taas tietoakaan :pileet:
Hamsteriton tätä nykyä

Sarantha

#3
Talvikoista lisäisin vielä selkäviat, jotka ovat itselleni tuottaneet päänvaivaa eniten tähän mennessä. Yksi poikueellinen (ja alkava linja) jäi kokonaan käytöstä selkäkyhmyjen takia. Minusta onkin tullut hirveä selkähysteerikko, yhdessä vaiheessa löysin jotain kyhmyjä (todennäköisesti ihan normaaleja selkänikamia  :D ) suunnilleen kaikilta talvikoiltani, myös niiltä joista eivät ole näyttelyissäkään tuomarit löytäneet mitään vikaa... Suhteellisuudentaju kadoksissa? Hybridipelko on myös koko ajan mielessä, poikasia tulee syynättyä tosi tarkkaan, ja hälytyskellot alkavat kilkattaa heti jos joku on vähänkin erikoisemman värinen tai muuten kummallinen tms.
Talvikkoharrastusta 2006-2008.
Kotona tällä hetkellä 2 gerbiiliä, 2 maatiaiskissaa & bordercollie.

Mrk

#4
Meillä talvikoiden kanssa päänvaivaa auheuttavat erityisesti seuraavat ongelmat:

Uroksia kohtaan agressiiviset naaraat.

Ennen aikainen vanhentuminen. Vuoden iässä talvikko alkaa saamaan samankaltaisia piirteitä, joita pitäisin normaaleina 1,5-vuoden iän ohittaneilla. Eli laihtumista, kynnet paksut ja kovat, turkki huononee jne. Ei tosin ole tullut vielä vastaan kuin yksi tapaus omalla kohdallani.  

Ongelmat synnytyksessä ja tiinehtymisessä. Osaa naaraista ei saa astutettua ollenkaan, eivät vain tule kantaviksi. Ehkä pitäisi olla useampia uroksia joita voisi tarjota näille hankalille tapauksille, mutta yleensä ei ole mahdollista kuin korkeintaan kahden uroksen kanssa yrittää.  Poikaskuolemia on silloin tällöin. Harvemmin koko poikue kuolee synnyttyään/synnytykseen, mutta sitäkin on tapahtunut. Useimmiten esim. 7 poikasesta 2 syntyy kuolleena.

Hybridiepäilyt. Eikä nykyinen "jokainen tekee kuinka parhaaksi katsoo" asenne edistä yhtään ongelman poistamisessa. Mutta eipä mulla ole heittää mitään uusia ehdotuksiakaan tilanteen helpottamiseksi. :(

mirilii

#5
Joo ei se oikein toimi. Mutta minkäs teet...

Ninde

#6
Campbelleilla
- sokeritauti
- uimarit
- aggressiivisuus (lajitoveria ja/tai ihmistä kohtaan)

Nämä on olleet suurimpina ongelmina tässä vuosien aikana.

Synnytysongelmia on poikasmäärään nähden ollut hirmu vähän, samoin poikaskuolemia. Näitäkin tietysti on erinäisiä tapauksia ollut. Muutama naaras on kuollut ilmeisesti kohtutulehdukseen poikasten ollessa parin viikon ikäisiä ja synnytykseen on niin ikään kuollut vain muutama naaras.

edit:

lisään vielä syrkeistä
- knikit
- "naksuvat" pennut (ilmeisesti hengitystietulehdus 2-3 viikon iässä)
- "isomahaiset" pennut joilla läpinäkyvä nesteinen vatsa -> kuolevat pentuiässä (jos ei lopeteta)

lentsu

#7
Knikit ovat syrkeillä yleisin ongelma. Niistä ei tunnu pääsevän millään. Aina jollekin tulee knikki, vaikka ongelmaa kuinka välttelisi valitsemalla aina taatusti suorahäntäiset vanhemmat.  :roll:

Tiinehtymisongelmat ja synnytysongelmat suurikokoisilla ja hyväntyyppisillä naarailla. Varsinkin talvet ovat hankalaa aikaa saada naaraita tiineeksi. Se lienee luonnollista, että pimeällä ajanjaksolla hamsut eivät tiinehdy yhtä hyvin, mutta jos ongelmanpoikasta pukkaa tässä muutenkin, homma kääntyy tuskaksi talvella.

Yksi perinnöllinen ihosairaus meinasi katkaista koko linjani 90-luvulla, mutta se on jo niin vanha juttu ja ilmeisesti kadonnut? ongelma, että melkein turha mainita. Silloin oli paha.

Kaiken kaikkiaan, knikkejä lukuunottamatta, syrkkikasvatus tuntuu aika vähäongelmaiselta kun kuuntelee kääpiöhamstereiden vaikeuksia.

Kiinarikasvatukseni jäi aikoinaan lyhyeksi eläinten aggressiivisuuden vuoksi. Astutus joka johti kaikista varotoimista huolimatta uroksen nenän ja korvien repimiseen, vei viimeistään multa innon siihen lajiin.

Edit: mullakin oli syrkeillä pari kolme "naksuvaa" poikuetta 90-luvulla. Ditrim paransi ne.

Aya

#8
Meillä oli yhdessä syrkkipoikueessa pari tuollaista pallomahaa. Kaikki tällaiset poikaset mistä minä olen kuullut, ovat olleet sukua toisilleen. Eräs oli myös yhden tällaisen poikasen avannut itse, ja sen munuaiset olivat olleet mustat. Nämä poikasethan usein myös naksuvat loppu vaiheessa, mikä ymmärtääkseni viittaa hengitysvaikeuksiin.

Olen pohtinut, että voisiko kyseessä olla jotain tämän tapaista:

Munuaisten amyloidoosi

Amyloidoosi kuuluu ikääntyvien hamstereiden sairauksiin. Tällöin munuaisten kyky poistaa elimistön haitallisia aineita verestä heikkenee, proteiinien ja kivennäisaineiden valuessa osin hukkaan virtsan mukana. Hamsteri juo paljon, paino laskee ja eläin kärsii etenevästä lihaskadosta. Jos proteiinikato on voimakasta, eläimen kudoksiin sekä vatsa- ja rintaonteloon alkaa kerääntyä nestettä. Rintaonteloon kerääntyvä neste vaikeuttaa eläimen hengittämistä. Vatsanseudun nestekertymän johdosta eläin näyttää lihovan, lihasten samalla surkastuessa. Todennäköisesti amyloidoosin syntyyn vaikuttaa perinnöllinen taipumus.

(Hamsterin sairaudet, Niina Toivonen, 1998, //http://www.kolumbus.fi/satumetsan/)

Tämä siis ihan vain pohdintaa. Oudointa mielestäni on, että osa tällaisista poikasista on säilynyt myös hengissä.

Tiare

#9
Tämä nyt ei varmaan ole kamala ongelma, tuskin on perinnöllinen, mutta kuitenkin.

Ensimmäiseen poikueeseeni syntyi poika, jolla oli kolme jalkaa. Toinen etutassuista oli tynkä. Eläinlääkärin mukaan saattoi olla jokin kehitysvirhe, oli näkevinään tyngän päässä varpaiden alut. Ensimmäisiä vauvakuvia myöhemmin selaillessani minusta alkoi tuntumaan, että siinä tyngän päässä oli tummemman punainen kohta, eli olisikohan purtu poikki tai jotain sellaista.

No tämä poika jouduttiin lopettamaan suunnilleen luovutusikäisenä. Muuten oli elinvoimainen ja kasvoi sisarusten tavoin, mutta kun tuli aika kasvaa hamsteriksi ja alkaa käyttämään poskipussia ei tyngällä voinutkaan tyhjentää toista puolta kokonaan. Poskipussi siis tulehtui vakavasti. Eläinlääkärin kanssa pohdiskeltiin, että jos olisi ollut jokin muu eläin, ei jalan puuttuminen olisi haitannut, tai jos tynkä olisi ollut takajalka.
Elämä on tanssimista, joskus tanssi vaan ei luista.

Loretta

#10
Minä edelleen olen syrkeillä eniten huolissani knikeistä!
Meillä niitä on ollut ja on todella monta, useista eri linjoista. Knikit tulleet 1kk-15 kk:N välillä. Muutamia olen epäillyt tapaturmasta aiheutuneiksi, mutta jättänyt käyttämättä silti jalostukseen. Yhtä olen käyttänyt jalostukseen, joka tekikin knikin sit myöhemmin ;D <--tämän jälkeläisistä kahdelle tulikin knikki.
Knikkejä on meidän taloudessa ilmennyt 10 omalla (joista 3 omia kasvatteja) ja nämä kaikki siis vuoden sisällä!!

Yksi naksuva poikanen kuoli ja toinen selvisi. Vaihdoin purut röpöön niin naksuminen loppui.

Muutamasta sokrutapauksesta olen myös syrkeillä kuullut vuoden aikana, toinen ainakin ruotsalainen. Ja kasvaimiin olen myös monen kuolleen. Näistä ei siis omaa kokemusta.
"Ilonen mieli korvaa puuttuvan älyn"

Nimetöntä syrkkikasvatusta väreissä]

Ninde

#11
Niin juu kasvaimet tietysti on yksi. Nehän ei itsessään ole perinnöllisiä, mutta alttius sairastua on suurempi. Mulla on muutamalla cämpsynaaraalla ollut nisäkasvain. Ja sitten on tietysti ollut muita kasvaimia, cämpsyillä enimmäkseen.

Naksuvia syrkkipoikueita on ollut kaksi, ekat sai antibiootit, tokat parani ilman. Molemmat tapaukset 2000-luvulla. 90-luvun kasvateissani, jotka olivat eri linjaa, ei tällaisia tapauksia esiintynyt.

Mustikkamaan

#12
Voitaisko me ihan tylysti listata erilaisia sairauksia/vikoja omaavien eläinten lukumäärät tänne? Saatais ehkä jotain "tilastontapaista"? Ei tarvitse eläinten nimiä antaa, jos jännittää että kuitenkin tulee jokin noitajahti. Mutta esimerkiksi diabetestapaukset (lajeittain - ja mieluiten ehkä jokin vuosiluku?).

Mä en ole pitänyt oikein kirjaa mistään noista jutuista - nykyisin olen raapustellut jo vähän enemmän. Mutta esimerkiksi diabetestapauksia meillä on tainnut olla max 5. Yksi näistä kuoli ihan alle 2-kuisena jo, loput olivat aikuisia. Campbellejä siis.

Campbellinaaraat, joilta puuttui emättimen aukko, on ollut muistaakseni 3 + 1 - eli siis 3 samasta ja 1 eri poikueesta/linjasta.

Karvattomat lonkat omaavia campbelleitä meillä on ollut kaksi, joista toinen eli 2 v ja toinen 1,5 - eli se mistä aiemminkin kerroin että jouduin lopettamaan voimakkaan laihtumisen vuoksi.

Joskus vuonna 1999-2000 meillä oli syyrialaisilla useampia nk. kohtutulehdustapauksia. Kaksi siskosta meni siihen ja pari ihan muuta naarasta - hitsi kun muistaisi vähän paremmin...

Niin ja sitten on tietysti tämä nk. cushingintauti, josta onkin juttua sivuillani http://koti.welho.com/hlehikoi/syopa.html ja ainakin näyttäisi siltä, että riesasta oltaisiin päästy eroon.

Mitäs muuta me keksittäis vielä xD Kyllähän näitä riittää!
Heidi Harju
[size=85]kasvatuksessa lyhytkarvaiset mustat syyrianhamsterit

Liru laru loru, moni turha poru ratkiriidaksi muuttuu. Löpö löpö löpö, se on ihan höpö, joka leikistä suuttuu![/size]

mirilii

#13
Meillä yksi hamsupoikanen kanssa "syntyi" jalattomana, eli äiti poikkasi vahingossa jalan napanuoran mukana. Poikanen kuitenkin käveli normaalisti, eikä se eronnut sisaruksistaan paitsi jalkamäärän perusteella.

Poikanen meni lemmikiksi Helille Destiny's hamsulaan ja tänään kun sitä juuri näin, se pesikin itsensä jalantyngällä eikä se siitä mitenkään näyttänyt kärsivän. Se kuulemma on kiipeillyt Gapperin kaltereissakin... :D

Tiare

#14
Takajalkojen puute ilmeisesti yleensä ei haittaa, mutta etutassun jos emo puree tms kannattaa olla tarkkana. Kuten meillä kävi (edellisellä sivulla), oli pienenä elinkykyinen ja vilkas, muttei lopulta pystynyt tyhjentämään poskipussiaan.
Elämä on tanssimista, joskus tanssi vaan ei luista.