• Welcome to Suomen Hamsteriyhdistys ry.
 

Miten päästä surusta ohi?

Aloittaja Pikkis, 03.07.12 - klo:01:24

« edellinen - seuraava »

Pikkis

Mietin sitä, miten voisin päästä yli hamsterini kuolemasta. "Ajan kanssa se surukin lähtee," on sana, jota minulle syötetään melkein aina. Mietin vain, voiko mikään edes auttaa. Omistan nyttemmin kyllä kaksi koiraa, kanin sekä hamsterin, mutta nekään ei juuri auta. En enää itke tai ole NIIN surullinen, mutta tahtoisin kyllä tietää, että oletko vaikka sinä joskus keksinyt tavan, millä helpottaa surua. Toki on tärkeää säilyttää muisto rakkaasta lemmikistä...

Eve87

Niin se elämä menee, että rakkaista joutuu jossainvaiheessa luopumaan. Pitää vain ajatella, että on antanut hamsterilleen parhaimman mahdollisen elämän ja keskittyä muihin eläimiin samanlaisella rakkaudella. Muut eläimet eivät koskaan korvaa menetettyjä, mutta jokaisella on ihan oma paikkansa sydämessä. Suru menee ohi ajan kanssa, se on ihan tosiasia, pitää vain antaa itselleen aikaan ja lopulta huomaa, että poismennyttä rakasta lemmikkiä pystyy jo hymyillen muistelemaan  :icon_smile:
Wonderland's Hamstery
BLOGI
Kajaani

neapea

mun hamsu kuoli viimme viikol :itqvinq: :icon_sad: :teipit:

typynen

Mun eka hamsteri typynen kuoli marraskuussa vuonna 2011. Olen päässyt surusta ohi kun olen miettinyt että sillä oli hyvä elämä ja se oli onnellinen hamsu  :itqvinq:

delfi76

Mun tyttären (koko perheen) eka hamsu jouduttiin lopettiin tiistaina. Lopetuksen aikana minultakin tirahti pari kyyneltä. Lasten kanssa on alusta asti puhuttu siitä, ettei hamsterit ole niin kovin pitkäikäisiä lemmikkejä ja että hyvä lemmikin omistaja tietää milloin on aika luopua :loov: Anette tyttäreni totesikin, että Nöpöllä oli hyvä elämä ja sitä rakastettiin paljon. Me myös hautasimme Nöpön yhdessä pihallemme ja laitoimme kivenkin ja lyhdyn palamaan.

Nyt tyttäreni odottaa jo innoissaan uutta hamsteria joka kotiutunee meille kk päästä, nimeä miettiessään hän kuitenkin sanoi ettei siitä uudesta tuu Nöpöä, koska voi olla vaan yksi Nöpö :loov:

MortimerRiddle

Ei mun suru ole ainakaan koskaan loppunut. Ikävöin kaikkia menetettyjä lemmikkejäni, toisia enemmän kuin toisia. Se helpottaa, että tiedän niiden eläneen niin hyvin kuin mahdollista hoiteissani ja uskon, että vielä joskus tavataan. Myös haudalla käyminen auttaa ainakin minua.
Suffeli-talvikko, s. 14.10.13