• Welcome to Suomen Hamsteriyhdistys ry.
 

Aikuisten jalostuseläinten antaminen pois

Aloittaja Vevve, 29.05.11 - klo:17:58

« edellinen - seuraava »

mirauh

#15
Nape, no se on kyllä totta, sillä ei jokaista poikueen poikasta voi myydä aina jollekkin kaverille. Väkisinkin niitä tulee menemään ihmisille jotka eivät välttämättä pidä niin paljon yhteyttä, tai juuri lainkaan. Mutta mulle se ihanne olisi se että pysyy jokaisesta mahdollisimman hyvin kärryillä, uskon että jokaisella on. Knikeiltä ei voi luultavasti täysin välttyä, niitä on varmasti jokaisella kasvattajalla ennemmin tai myöhemmin edessä, mutta pyrkisin kuitenkin myymään ne perheeseen jossa on lähes varmaa ettei sitä enää päästetä jatkumaan..
Miran hamsterit: kotisivut - syyrialaisien kasvatusta

Heli

#16
Lainaus käyttäjältä: "mirauh"Periaate on se että ne eläimet on otettu niin ne hoidetaan loppuun asti.
Mun on pakko sanoa, että tää argumentti raivostuttaa mua aina yhtä paljon. Tää on yksi syy miksi monet eläimet (ei nyt kyse ainoastaan hamstereista) joutuu elämään epäsoveliaissa oloissa, kun omistajalla ei resursseja syystä tahi toisesta enää eläimen pitämiseen ole mutta kun "on hankittu niin hoidetaan loppuun asti". Ei todellakaan ole aina se eläimen paras mukana siinä eikä sen periaatteen keskeltä aina tajuta sitä ajatella.
Destiny's hamsterit 2001-2009

Vevve

#17
^ Komppaan. Eiks jollain SEY:llä tyyliin ole se "Jos otan en jätä" -slogan.. On se parempi jättää jos ei vaan jaksa tai pysty kuin väkisin pitää vaikka maistuu puulta.

Anonymous

#18
^^Samaa mieltä. Itse ainakin myyn hyväkuntoisia hamstereita uuteen kotiin. Ihan hyvin voi myydä knikki hamsun lemmikkikotiin ja olen itsekkin myynnyt naaraitakin lemmikkikotiin poikasten saannin jälkeen. En usko että kasvattajilla on tilaa taikka resursseja pitää kaikkia jalostuseläimiä ihan sinne asti kun luonnollinen lähteminen tulee. Itse en näe siinä mitään pahaa vaikka löytyisikin uusi koti lemmikkinä muualta.

Nape

#19
Mä oon kyllä loppuen lopuks niin kahta mieltä tästä asiasta, siis mitä liittyy näihin esim. vanhempien eläimien seuraaviin koteihin myymisiin/antamisiin. En oikeen osaa päättää, että mikä mun lopullinen kanta tässä asiassa on, koska mun mielestä on ihan normaalia, että esim hevosharrastuksessa myydään pieneks käynyt poni ja ostetaan isompi tilalle. Ei niitäkään kaikilla ole mahdollisuutta pitää ostohetkestä eläkepäiviin asti kaikkia mahdollisia. Ja hevonen kuitenkin kiintyy omistajaansa, hamsteri nyt ei ole millään tapaa riippuvainen rakkaudenosoituksista edes, uskon, ettei sillä ole mitään väliä että asuuko se paikassa a näiden ihmisten kanssa vai paikassa b toisten ihmisten kanssa, kunhan se hoidetaan asianmukaisesti. Se on ihmisen päässä se asia.
No, tää oli nyt vaan tällasta yleistä pohdintaa ihan niinku muidenki eläinten ku hamsterien suhteen.

mirauh

#20
Mulla on toi periaate sillä, että mun hamsteri harrastus on ja toivottavasti pysyy sen verta pienimuotoisena että niitä resursseja niiden pitämiseen pitäisi aina olla. Koskaan ei voi tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaa, allergioita tai muita mielenkiinnon loppumisia ei voi ennustaa, mutta itse yritän pitää siitä kiinni. Aina kannattaa myydä tai antaa oli eläin mikä tahansa parempaan kotiin, jos ei syystä tai toisesta ole mahdollista pitää sitä hyvissä oloissa.

Kirjoittaessani tuota lausetta ajattelin tilannetta jossa on aktiivinen kasvattaja. Tilanteessa jossa hamsteria myydään, vaikka vain sen jälkeen että se on tehnyt sen yhden poikueen. Ilman knikkiä tai muuta, silloin ei luultavammin ole kyseessä mielenkiinnon loppuminen, kun kasvatus on edelleen aktiivista vaan enemmänkin tilan saaminen. Esimerkillä en nyt viittaa kehenkään ja olettaisin itse toimivani tilanteessa niin että pitäisin hamsterin, enkä myisi sitä.
On kuitenkin totta että hamsteri voi hyvin, on se A paikassa hyvissä oloissa, vai B paikassa hyvissä oloissa.
Miran hamsterit: kotisivut - syyrialaisien kasvatusta

Mrk

#21
-----

Vevve

#22
Marikalla on kyllä hyviä pointteja.

Sanoisin, että ehkäpä noin puolet mun kasvattien omistajista on ilmoittanut minulle hamsterin sairauksista tai kuolinsyystä. Sillehän ei nyt varsinaisesti voi mitään tehdä jos ostaja lupaa ilmoitella muttei viitsi tai jaksa — en jaksa minäkään kasvattieni perään kysellä, jos ei omistaja kerran halua olla kanssani tekemisissä. Se on kuitenkin ollut ikävää, että muutama sijoituseläimen ottaja on katkaissut välit minuun "ilmaisen hamsterin" saatuaan. Olenkin nykyään päättänyt ottaa myös sijoituseläimistä maksun ja tehdä omistajan kanssa sopimuksen siitä että minulla on siihen jalostusoikeus maksua vastaan.

Aikuiset hamsterit meiltä on pääosin muuttaneet kavereiden ja tuttujen luokse, joten niiden vaiheista olen kuullut myöhemminkin. Mieluiten annankin niitä tutuille juuri tästä syystä, ja niitä tulee kavereille kaupattua jutellessa ihan vahingossakin (kaveri: "voisin ottaa hamsterin" minä: "mullois tossa tommonen kiva robo...").

Musta tuntuu että monella ensihamsterin ostajalla on hieman epärealistinen kuva sen hamsterin kesyyntymisestä. Ajatellaan että kasvattajalla hamsterit on yhtä villejä kuin eläinkaupasta ostettaessa ja ehkä sovelletaan sellaista koiramaista ajatusta että poikanen on täysin hillitön ja vaatii kauheasti työtä, sen sijaan aikuinen helpompi ja valmiiksi "koulutettu".  :D

Editoin viestiäni nyt koko ajan, mutta vielä tuosta jalostuskäytöstä. Sanoisin, että ainakin kääppärikasvattajia on sen verran vähän ja ainakin itse olen oikein hyvin perillä kasvattajakaverien tekemisistä, että en usko että kauhean helposti kävisi niin että sitä hamsteria käytetään jonkin informaatiokatkoksen takia tosi monta kertaa. Aikuista en jalostukseen varmaankaan myisi tuntemattomalle, mutta eipä sellaista tilannetta ole tullut vielä vastaan.

Ja vielä yksi edit: en anna hamstereita ilmaiseksi muille kuin kavereille, esimerkiksi vaihdossa tai "annat sit joskus mulle jonku poikasen" -sopimuksella (nimim. Mirkulle velkaa kaks roboa  :D). Mulla on nykyään käytössä myös varausmaksu ja olen tosi tiukka sen maksun kanssa, etukäteen tai hakiessa, muuten ei hamsu lähde mihinkään.

ja viä edit: mulla on nyt myynnissä myyntipalstalla aikuinen roborovskiuros joka ei tule muiden kanssa toimeen. Pistin sen myyntiin ihan siksi, että monet tuntuvat kyselevän yksinäisiä roboja, ja siinä ois sit niille sellainen.

Anonymous

#23
Jokainen tekee tavallaan ja jos joku tekee niin silloin sitä ei pidä yleistää, koska uskon että kovinkaan moni kasvattaja niitä kovin monia vuodessa laittaa uusiin koteihin. Itselläni ei ole  pitkään aikaan lähtennyt yksikään jalostuseläin uuteen kotiin. Enkä näe siinä mitään väärää jos jonkun laittaisikin. Itse harvemmin myyn lemmikkikotiin enää yli vuoden ikäistä hamsua.

Vevve

#24
^ Millainen eläinkauppa ottaa aikuisia myyntiin?  :huh

Olen ehkä hirveen kylmä ja ilkeä ihminen, mutta suureen osaan eläimistäni en pahemmin kiinny. En osaa kutsua niitä lempinimilläkään. Omat kasvatit on usein rakkaampia, ja jotkut on vaan semmosia ihania persoonia, mutta toiset taas on vaan semmosia mihin ei pahemmin ihastu...

Lainaus käyttäjältä: "lentsu"Jos taas pidetään ihanteena äärimmäisen pienimuotoista kasvatusta, jossa tärkein periaate on "jos otat et jätä" ja metrinen terra jokaiselle, on tosiasia, ettei jalostuksellisesti päästä kovin pitkälle. Mielestäni on kaksinaamaista tuomita kasvattajat joilla on enemmän eläimiä tai jotka vaihtoehtoisesti myyvät jalostuseläimiä pois sitten kun ne ovat eläkkeellä, ja samalla haluta kovasti ostaa mahdollisimman hyviä eläimiä, ehkä tuoda niitä esim. Ruotsista, jossa maan tapa on jo viime vuosikymmenellä olla myydä ne jalostuseläimet pois mitä ei enää tarvitse. Eli laatu kelpaa mutta ei hyväksytä sitä tosiasiaa että laatua on mahdotonta saada ellei joku tee jossain työtä myös isommilla volyymeillä (mistä on sitten hyvä ostaa yksi eläin saada valmiiksi tehty työ itselle ja hurskastella sen jälkeen miten hyvin pitää omiaan kun ei jätä jos ottaa eikä omista edes monta).

Mun mielestä tää että nykyään suurin osa tuntuu kasvattavan tosi pienimuotoisesti on syy siihen, että eläinten taso on vähän plöö. En ole kasvattanut kauhean kauan, mutta mulla on sellainen käsitys että eläimet on ennen olleet parempia.

Jos vertaa vaikka hiiriä ja hamstereita (vaikka hiiriä nyt onki kasvatettu maailmalla paljon kauemmin kuin hamstereita, Suomessa kuiteski suht saman verran), huomaa että hiirillä se eläinten taso ja volyymi on täysin eri kuin hamstereilla, kun joidenkin kasvattajien eläinmäärät pyörii niissä sadoissa, ja hamstereilla ei taas taida olla ketään jolla hamsumäärä menisi yli viidenkymmenen?
En tietenkään ihaile sellaista satojen eläinten pitämistä, enemmänkin se on jotenkin karmivaa ja voi vaan miettiä mikä on niiden eläinten arvo lemmikkinä. Totuus kuitenkin on se, että niillä saadaan tuloksia!

Lainaus käyttäjältä: "lentsu"Toisaalta tiedän jo kokemuksesta, että esim. 50 hamsterin pitämisessä ei ole mitään mieltä, ja jos se on vaihtoehto, paljon parempi vaihtoehto on myydä jokunen jalostuseläin hyvään lemmikkikotiin kuin antaa määrän levähtää hillitttömäksi. Sillä vaikka eläimet hoitaisi hyvin, käytännössä niillä ei ole enää yhtä isoja asumuksia, yhtä paljon virikkeitä yms. jos niitä on todella paljon. Tai sitten on oltava kroisos pennonen, omistettava iso talo/omistauduttava hamstereille niin ettei huoneistossa ole oikeastaan mitään muuta ja omattava lisäksi hämmästyttävä määrä vapaa-aikaa, jolloin ehtii touhuta yhtä paljon koko lauman kanssa.  

... täällä ilmoittautuu yksi jonka yksiö on keittiön kaappeja ja kylppäriä myöten pullollaan hamsteritavaraa ja SHY:n tavaraa, kaikki vaatteet purussa ja heinässä ja löytää päivisin koulussa hiuksistaan ja kirjojen välistä puruja.  XD

Nape

#25
Mun on pakko vielä sanoa, että mulla on ollut suht tarkoin harkittuja nuo ketkä mä nyt oon joutunut laittamaan toisiin koteihin tai ketkä vielä etsivät uusia koteja. Eli sellaisia eläimiä joista kaikki ovat nuoria, eivät omia kasvatteja, sellaisia siis joiden kanssa voi käydä näyttelyssä, käyttää jopa jalostukseen, pitää lemmikkinä. Paitsi Gunvald-talvikko joka lähti pelkästään lemmikiksi ja kaveri on nyt meillä poikansa kanssa viikon kylässä ja Gunvald lähti mukaan meille ja on erittäin hienossa kunnossa. Lillanille meinasin eka etsiä uuden eläkekodin, mutta mä kuitenkin päätin pitää sen itsellä, kun se tulee kuiteskin kesällä jo vuoden niin se saa ihan rauhassa meillä vanheta. Ja tää nyt oli vaan tällasta mun omaa höpinää liittyen tähän aiheeseen. Mulla on ihan kauheat tunnesiteet eläimiä kohtaan (vaikka mä en osoita hellyyttä noille halaamalla ja pussailemalla) niin on ollut tosi raskasta päättää kenestä luovutaan ja ketä meille jää. Osittain ollut selväkin jako, niin karvaalta kuin se kuulostaakin, lähtökohtana se, että nuoria pois, koska niistä on kuitenkin vielä "hyötyä" ja iloa uudessa kodissakin, jos siis haluaa kasvattaa tai käydä näyttelyissä.
Hirveen vanhoja mulla ei olekkaan, kun vanhin on reilu vuosikas.
Ja siis itsekin oon ottanut vanhoja eläimiä meille eläkkeelle, Taikahamsulta Minnin ja eläinsuojeluyhdistykseltä Mikin.

Mutta siis tää on tosi monimutkanen asia, enkä usko, että tähän on mitään yhtä ja oikeeta vastausta.

GaneshaX

#26
Mä olen tainnut antaa kaksi lemmikkikotiin. Toinen meni kaverille (oli saanut yhden poikueen) todella rakkaaksi lemmikiksi ja kuulin sen kuulumisia aina poismenoon asti.

Toisen annoin vieraaseen perheeseen, enkä ole kuullut siitä sen koommin  :(
(nuori naaras, jota päätin olla käyttämättä jalostukseen)

En oikein osaa luopua näistä  :sydan

Yksi hamsu on palautunut kotiin, ihan perustellusta syystä ja ilahduin kyllä, että minulta kysyttiin ensin  :)

Kaks piippuinen juttu. Joissain tilanteissa niistä hamsuista on parempi luopua. (esim. just. jos ei jaksa eikä pysty.)

Lainaus käyttäjältä: "Vevve"Mun mielestä tää että nykyään suurin osa tuntuu kasvattavan tosi pienimuotoisesti on syy siihen, että eläinten taso on vähän plöö.

Tämäkin varmasti aivan totta.
Roudan hamsterikasvatus
Creme, soopeli, ps creme ja minkki

Sintturainen

#27
Minä en aiemmin kasvattaessa antanut ikinä ketään pois. Mutta mulla taisikin olla vain 2 knikillistä hamsua välillä 1997-2005, eli aika hyvä tuuri ollut noiden häntien suhteen.

Nyt kun aloitin kasvattamaan uudelleen, olen myynyt yhden knikillisen hyvin nuoren hamsterin. Noista jalostuseläimistä olen ajatellut juurikin niin kuin joku kirjoitti että en niitä erikseen kauppaa mutta jos kyselee niin sitten mietitään uudelleen. Musta se on jotenkin hassua kaupata esim. jotain päälle puolen vuoden ikäistä kun se elää ehkä sen reilun vuoden enää. Ainakin kun lapset niin kiintyy lemmikkeihinsä.

Ja on varmasti just noin että eläinten taso on laskenut kun kaikilla on vain muutama hamsu ja ulkomailta ei juuri haeta jalostusmatskua.

Heli

#28
Lainaus käyttäjältä: "Vevve"Mun mielestä tää että nykyään suurin osa tuntuu kasvattavan tosi pienimuotoisesti on syy siihen, että eläinten taso on vähän plöö. En ole kasvattanut kauhean kauan, mutta mulla on sellainen käsitys että eläimet on ennen olleet parempia.
Tätä mä meinasin aiemmin juuri sanoa, että kun paljon on ollut puhetta lajien tason laskusta, niin onkos tuo kumma kun ei suuremmalla volyymillä kasvattavia juurikaan enää taida löytyä. Kyllä se ihan tosiasia on että pienimuotoisella kasvatuksella edetään hitaasti ja on hankalampi saada haluttua jälkeä aikaiseksi. Tietty suurella eläinmäärällä on helpompi ja nopeampi saada aikaiseksi vakaa ja tasainen linja.
En tokikaan siis väitä etteikö tämä onnistuisi myös pienimuotoisella kasvatuksella. Mutta sanon vaan, että varmasti eläinten tason lasku ja epätasaisuus johtuu hyvin pitkälle juuri siitä että suurella volyymillä kasvattavia ei ole ja joitakin vuosia takaperin kasvattajia ylipäänsä oli ihan hirveän vähän.

lis. Piti vielä sitä sanoa että robojen kanssa on sikäli helppo ja järkeväkin joskus antaa vanhempia eteenpäin, että aina poikasille ei riitä kavereita niin koen toisaalta sitten parempana luopua poikasen emästä/isästä kuin antaa eläimen yksin uuteen kotiin. Automaattisesti en näin tee, mutta olen jokusen kerran nähnyt parhaaksi. Eritoten naaraiden kohdalla.
Destiny's hamsterit 2001-2009

Katitar

#29
Lainaus käyttäjältä: "Heli"Piti vielä sitä sanoa että robojen kanssa on sikäli helppo ja järkeväkin joskus antaa vanhempia eteenpäin, että aina poikasille ei riitä kavereita niin koen toisaalta sitten parempana luopua poikasen emästä/isästä kuin antaa eläimen yksin uuteen kotiin. Automaattisesti en näin tee, mutta olen jokusen kerran nähnyt parhaaksi. Eritoten naaraiden kohdalla.

Mä vasta tajusin tän keskustelun täällä ja meinasin kans kirjottaa päivemmällä täntyyppisen mielipiteen.. oon robojen suhteen tässä asiassa ainakin samaa mieltä. Mielummin myy jonkun omasta kasvatuksesta jääneen eläimen poikasen kaverina mukaan uuteen kotiin kuin että myisi poikasen yksinään.. :)
Wippee's -roborovskit
*** katinhamsula.webs.com/ ***