Aikuisten jalostuseläinten antaminen pois

[Vevve]

Heippa!

Olen mietiskellyt jonkin aikaa tällaista juttua josta tuntuu monella olevan tosi erilainen mielipide. Nimittäin aikuisten jalostuseläinten antaminen/myyminen uuteen kotiin — oli syynä sitten se että se on jo "tehtävänsä tehnyt" jalostuksessa taikka sitten jotenkin kelvoton jalostukseen, vaikka kehittänyt knikin.

Mitä mieltä olette asiasta? Annatteko itse aikuisia eläimiä pois vai pidättekö sinnikkäästi aivan jokaikisen joka alun perin kotiin jää?

Itse myönnän että meidän hamsulassa on aika tiuha eläinten vaihtuvuus: annan hamstereita toisille kasvattajille jos niistä on vielä käyttöä kasvatukseen mutten itse tarvitse, osa aikuisista talvikoista muuttaa lemmikeiksi eläkeikää lähestyessään ja robonaaraat/-urokset joskus muuttavat poikasten kavereina uusiin koteihin. Noin puolet eläimistä kuitenkin elää meillä elämänsä loppuun asti, ja joihinkin kehittyy toisia vahvempi side niin ettei niitä missään nimessä ikinä haluaisi antaa pois. En yleensä kuitenkaan systemaattisesti kaupittele niitä, vaan listaan vain nettisivuilleni listan niistä jotka voisin antaa uusiin koteihin, tai ehdotan aikuista hamsteria niille joille ei poikasia välttämättä riitä.

Sellaista en kummiskaan ymmärrä, että oikein kaupitellaan kaikki eläimet pois sen jälkeen kun ne on kakaransa tehneet. Pitäishän niiden jalostuseläintenkin olla lemmikkejä, ja kasvattajan myös seurata niiden elämää vanhempana (elinikä, sairaudet tms?).
Toisaalta sitäkään ajatusta en tajua, että kasvattajan olisi aivan pakko pitää joka ikinen eläin siihen kuolemaan saakka, tai muuten on aivan kauhea ihminen kun kierrättää eläimiä. Se hankaloittaa jalostustyötä, jos koti on täynnä ns. "turhia" eläimiä joita ei voi vaan antaa pois ettei vaan ole huono ihminen. Ja kivempihan se sille hamsterillekin on päästä lemmikkikotiin jossa omistajalla on sille enemmän aikaa  :)

Semmosta asiaa tällä kertaa.

[EmmaTi]

Mä oon miettiny tosi paljon tuota samaa asiaa.
Jos aikoo tosissaan ja tavoitteellisesti kasvattaa niin ei varmaankaan pysty kaikkia eläimiä pitämään niitten loppuikää, tai ainakin niitten eläkeläisten elämänlaatu siinä kärsii.

Toisaalta monelle lemmikkiä hankkivalle perheelle voisi olla sopivampi sellainen jo aikuisikään ehtinyt hamsu jota on helpompi käsitellä kuin saippuanpala-poikasta.

[Mustikkamaan]

Nää onki tällaisia monimutkaisia, periaatteellisia kysymyksiä lähinnä, eikä niihin oo mulla mitään semmosta kankeeta mielipidettä. Jos on joku ei-niin-tuttu kasvattaja joka kauppaa mun kasvatin johki lemmikkikotiin, ni kyl mä sille vähän pahaa silmää viskelen - enkä välttämättä anna uusia eläimiä sitten. Jos sen sijaan on joku läheisempi kasvattajakaveri joka myy/antaa jonnekin eteenpäin (esim. toiselle kasvattajalle, tai jollekin sukulaiselleen lemmikiksi, tai jos just joku lemmikkikoti haluais ostaa just sen, tms.), niin siinähän antaa, koska tiiän että tän ihmisen periaatteet on oikeat. Mutta siitäkään en sit tykkää, että myydään säännönmukaisesti kaikki pois sitä mukaa kun on käytetty tai muuten vaan kyllästytty.

[Vevve]

Joo mun mielestä on hyvän tavan mukaista kysyä kasvattajan mielipidettä asiasta jos aikoo antaa jonkun kasvatin pois, ja olenkin yleensä tehnyt niin. Haluaisin itsekin kuulla jos joku aikoo antaa kasvattini uuteen kotiin, vaikka varmasti moni kasvatinomistaja onkin niin tehnyt minulle siitä ilmoittamatta. En pidä mahdottomana ettenkö myisi heille uutta hamsteria, mutta haluaisin edellisen pois antamiseen jonkin järkevän syyn.

[wiidii]

Mä sepostin juuri yhteen blogiin tästä asiasta melko pitkän viestin, joten aika härskisti vain kopioin sen osittain muunnellen tähän. Ajatus on kuitenkin edelleen sama.

Sinänsä minusta ei ole mitenkään kamalaa myydä/antaa vanhuksia uusiin koteihin, mutta pitää kyllä olla tarkkana sitten että menevät hyviin koteihin. Ihan samalla tavalla kuin poikasia myydessä. :) Itse olen muutamia knikkihamstereita myynyt lapsiperheisiin ensimmäisiksi hamsuiksi, kun ovat halunneet valmiiksi kesyjä yksilöitä. Poikaset kun usein ei täysin kesyjä ole, ja niihin pitää se oma "vaiva" nähdä. Sitten olen kaksi Venäjän tuontia antanut eräälle tuttavalle kun eivät koskaan lisineet, enkä niihin mitenkään palavasti ihastunut.

Pääasiassa mä kuitenkin koen, että se joka leikkiin ryhtyy, leikin kestäkööt. Eli jos haluaa kasvattaa suuremmassa mittakaavassa, pitää olla valmis pitämään ne tuotoksetkin sitten itsellään. Tulee vähän sellainen tehtailufiilis että myydään poikasten jälkeen kaikki hamsut uusiin koteihin, mä ainakin kiinnyn noihin joihinkin triplamutkahäntiinkin (kuten Ozzyyn) niin syvästi, etten voisi kuvitellakaan luopuvani siitä. :D
Mutta esimerkiksi todella nuoret (muutaman kuukauden ikäiset) knikkihäntäiset hamsut voi minusta antaa/myydä ihan huoletta uusiin koteihin, kunhan kasvattajalle siitä ilmoittaa ensin. Nuoresta hamsusta on jollekin lemmikkikodillekin kuitenkin pitkäksi aikaa iloa. :)

Mutta jokatapauksessa, jokainen tehkööt niin kuin parhaaksi itselleen näkee. Mä olen kokenut sijoituskodit todella hyväksi vaihtoehdoksi, lisäksi mulla on asustaa pohjoisessa vanhemmat, jotka on aina valmiita "hätätapauksessa" ottamaan mummoja ja pappoja itselleen. Mun iskä on niin kiintynyt noihin, että kuulemma vähintään nelisen hamsua pitää aina olla hoidettavana.  :P

[Mustikkamaan]

Haluaisin itsekin kuulla jos joku aikoo antaa kasvattini uuteen kotiin, vaikka varmasti moni kasvatinomistaja onkin niin tehnyt minulle siitä ilmoittamatta. En pidä mahdottomana ettenkö myisi heille uutta hamsteria, mutta haluaisin edellisen pois antamiseen jonkin järkevän syyn.

Jep. Just jos oon vaikka myyny hamsterin jalostuskotiin ja se saa knikin vielä nuorena, niin tottakai on ihan järkevää hankkiutua siitä eroon (koska ei tosiaan oo mielekästä pitää hirvittävää laumaa tarpeettomia eläimiä). Semmonen on mulle ihan perusteltu syy. Tai sit jos just antaa jollekin sukulaiselle lemmikiksi tms. on must ihan jopa kiva juttu. Mut ku näitäki tapaa paljon, jotka ottaa eläimiä ja sit myy niitä pois, sit ottaa taas uusia ja sit myy taas pois, ni semmosille en sit myy.

Ja kuten Satu tuossa sanoi, niin on parasta että kuulee kuolinajat ym. Mä oonki just joku aika sitten lisänny mun hoito-ohjeisiin että pyytäisin sada tietää terveyteen liittyvät asiat ja kuolinajan jos suinkin mahdollista. Monet kirjottelee terveisiä välillä muutenkin, se on aina mukavaa :)

[PiiaL]

Itse voisin antaa periaatteessa siinä tapauksessa pois, jos huomaisin ihan nuorella knikin tai muuta rakennepoikkeamaa, kun kuitenkin pääasiassa ostan hamstereita jalostusta ajatellen, mutta vanhempia en kyllä myy pois. Koskaan en ole kyllä ainakaan vielä antanut nuortakaan knikillistä pois, eli periaatteessa on periaatteessa. Voisin myös kuvitella, että voisin antaa ehkä jonkun vanhemman perheenjäsenilleni tai muulle sukulaiselle tai ihan läheiselle ystävälle, mutta kauppaamalla en ala niitä kauppaamaan. Kun kuitenkin syy, miksi minulla on hamstereita, on se, että ne ovat minulle lemmikkejä, mennään minusta aika paljon metsikköön, jos aletaan kauppaamaan pois näitä hamstereita, jotka ovat tehneet poikueensa, eikä niistä sitten ole enää jalostuksellista hyötyä. Ei oikein istu minun ajattelutapaan sellainen, eipä kyllä tule annettua pois enää sellaisiakaan, jotka vaikka saavat knikin juuri, kun olisivat hyvänikäisiä jalostukseen.

Hamsteri on kuitenkin niin lyhytikäinen eläin, että ei minun kasvatus ole ainakaan joutunut seisomaan sen takia, että minulla onkin ollut kaikki "eläkeläiset" ja muutama ihan lemmikkikin menossa mukana loppuun asti. Minulla tosin onkin syyrialaisia, mutta kuitenkin. Muistan, kun vielä minulla oli marsuja ja niiden kasvatus oli ajankohtaista ja marsujenhan eläkeläiskoteihin antaminen on tosi yleistä niiden pitemmän eliniän takia. Itse en tykännyt ajatuksesta yhtään, kun mietin vielä miten selkeästi toiset marsut kiintyy omistajaan ja ovat vielä perusluonteeltaan saaliseläiminä arkoja, vaikeammin kesyyntyviä ja tuli myös mietittyä, että onko kasvattajat poikueensa tehneitä marsuja kaupatessaan pois miten valvehtuneita linjojensa elinikään ja mahdollisiin sairauksiin. Oma marsujen kasvatus kyllä sitten kaatui ihan "omaan mahdottomuuteensa", että ei tästä syystä.

Kun hamstereita on kerralla kuitenkin vain se kymmenen, niihin kiintyy aikalailla yksilöllisesti jokaiseen ja haluaa antaa jokaiselle hankkimalleen hamsterille ensisijaisesti parhaan mahdollisen kodin loppuun saakka ja sitä samaa toivon kaikille kasvateillenikin. Mutta ei minulla kuitenkaan riitä energiaa siihen, että olisin jokaisen kasvattini perässä mooralinvartijana tarkkailemassa, myydäänkö sitä vielä eteenpäin. Ja kuten sanottu, tässäkin asiassa on monia mielipiteitä, enkä sano että omani on se yksi ainut oikea tapa toimia, kunhan vaan hamsterin hyvinvointi taataan, se on asia, josta lähdetään.

[Heli]

Hamsteri on sellainen eläin jolle kodinvaihdoksesta tuskin on minkäänlaista haittaa. Joten kunhan eläin hoidetaan asiallisesti, se tuskin välittää siitä kenen luona asustaa. Se suurin ongelma lienee yleensä ihmisen päässä.  :D

Itse pääasiassa olen antanut vain omia kasvatteja uusiin koteihin jos ovat sellaisia ettei mulla varsinaisesti ole mitään syytä pitää niitä kotona loppuun saakka. Muiden kasvatteja vähän arastelen antaa eteenpäin, koska monella on tosi tiukka kanta tähän ja asian ehdottaminenkin saattaa olla hirveä pommi. Ymmärrän kyllä sinänsä syyt miksi jotkut eivät tykkää. Mutta toisaalta taas hamsterin kannalta tosiaan en näe siinä mitään pahaa.

Huonoja puolia on juuri, että et välttämättä kuule mihin eläin kuolee ja jos se sairastelee tms. Kuitenkin nää on aika tärkeitä asioita huomioida jalostustyössä.

En itsekään oikein kuitenkaan tykkää siitä toimintatavasta, että systemaattisesti kaikki annetaan pois ja otetaan uutta tilalle. Eli periaatteena soisi kuitenkin olevan se, että eläimet pidetään senkin jälkeen kun niistä ei enää ole mitään "hyötyä".

[Mustikkamaan]

Muiden kasvatteja vähän arastelen antaa eteenpäin, koska monella on tosi tiukka kanta tähän ja asian ehdottaminenkin saattaa olla hirveä pommi. Ymmärrän kyllä sinänsä syyt miksi jotkut eivät tykkää. Mutta toisaalta taas hamsterin kannalta tosiaan en näe siinä mitään pahaa.

Ite en oo kans kauheesti uskaltanu ehdotella, ku pelkään et menee välit kertalaakista :D

[PiiaL]

Niin hamsteri itsessään ei kyllä muuttamisesta varmaankaan paljoa häiriinny, kunhan hoito pysyy hyvänä. Eikä siinä varmaan sinänsä ongelmaa ole. Siksi eläinten systemaattinen poismyyminen saa minun karvat nousemaan pystyyn, että jos periaatteena eläinten pitämisessä on vain jalostuksen edistäminen, vaikuttaa periaate usein aika läheisesti siihen, miten eläinten olosuhteet järjestetään ja millainen hoito eläimillä sitten kyseisen ihmisen luona on. Sieltä onkin sitten varmaan parempi päästä lemmikkikotiin.

[Vevve]

Mullakin on eläimet pääasiassa lemmikkinä, mutta kun nytkin niitä on 39 + marsut, hiiret ja käärme, ei joka yksilölle pysty tarjoamaan niin paljon huomiota (toisaalta en pidä hamsujen päivittäistä läärimistä mitenkään erityisen tärkeänä, ei ne siitä tykkää) ja panostusta kuin jos niitä olisi paljon vähemmän.
Haluan jalostaa niin että pääsen siinä eteenpäin, kasvatan kahta lajia ja poikueita syntyy vuodessa 5-10, joten jostain pitää joustaa. Mielummin annan eläimet pois kuin kitkutan niiden kanssa ja ehkä hoidan huonommin kun työmäärä kasvaa mitä enemmän eläimiä on. Saattaisi hyvinkin olla viidenkymmenen tuolla puolen hamsumäärä, jos en olisi antanut yhtäkään pois..

[Nape]

No mulla on nyt ainaski sellanen tilanne, että noiden astmajuttujen takia on pakko vähentää noita eläimiä, mutta haluaisin silti kasvattaa ihan tosi pienimuotoisesti, että vain vähän hamsuja. Kaikille kelle olen etsinyt uutta kotia, niin niiden kasvattajille oon laittanut kyselyä ja viestiä asiasta tyyliin, että kasvattaja saa toki eläimen takaisin, tai sitten jos minä etsin uuden kodin ja itseasiassa kolme eläintä on lähtenyt uusiin koteihin, tai Juutihan meni kasvattajalle ja Risto sijoitukseen, Gunvald meni mun hyvälle kaverille ja tulen kuulemaan kuulumisia ihan taatusti.
En tiiä miten oikeen se sitten on tai miten tuomittavaa jos mä nyt oon luopunut joistain eläimistä ja kuitenkin teen tästä edespäin ehkä yhden, korkeintaan kans poikuetta vuodessa eli kasvatan erittäin pienimuotoisesti, mutta en kuitenkaan ostele enää mitään eläimiä keltään. Mulla on kuiteski tällä hetkellä täällä huiput elukat ja oon sen verran itsekäs, että haluun ite kasvattaa noilla sen mahdollisen poikueen jos ylipäätään poikasia tulee. Mutta oon siis kamppaillut tän asian kanssa, enkä oo ite osannu päättää onko se oikein vai ei. Päätin kuitenkin tehdä sen seuraavaks suunnittelemani poikueen, vaikka mua sitten paheksuttaiski sen takia.

[jonna]

Itse en näe siinä mitään pahaa jos aikuisen eläimen antaa lemmikiksi eteenpäin. Ihan mieluusti itsekin ostaisin esim. jalostuskäyttöön aikuisia uroksia, jotka ovat toisaalla jo ns. tehtävänsä tehneet ja valmiit siirtymään toisaalle palvelukseen  :)
Toki tässä urosvaihdossa pitää ptää mielessä uroksen jo olemassaoleva jälkeläismäärä, mutta omalla kohdalla kun tuo urosten käyttö tuppaa jäämään muutenkin siihen yhteen, ehkä kahteen pesueeseen.

Minen ainakaan vedä hernettä nekkuun jos joku haluaa kasvatistani luopua. Eläimen vaihtaessa omistajaa se on aina omistajansa oma, eikä minulla ole siihen enää mitään "oikeuksia" eikä sananvaltaa, sijoituseläimet nyt on sitten oma lukunsa.
Täältä on jokusia aikuisia lähtenyt, osa toisille kasvattajille, osa lemmikiksi. Paljon riippuu myös siitä eläimestä, lähteekö se vaiko eikö. Selkeät sylieläimet ovat eläkepäivikseen lemmikkikodin ansainneet, ne jotka eivät ole niin lällyteltäviä, jää tänne. Tapauskohtaista.
Kauppaamaan en ala aikuisia, jos joku sellaisen haluaa, osaa sitä todennäköisesti myös kysyä.

[mirauh]

En  kasvata, mutta se on vakavasti suunnitelmissa tulevaisuudessa, joten multa löytyy tähänkin asiaan jonkinlainen mielipide.

Omiin suunnitelmiin ei alustavasti edes kuulunut kasvatus, sen jälkeen ajatus pienimuotoisesta syyrialaiskasvatuksesta heräili hiljattain. Ajattelen tämän mielipiteeni nyt pienimuotoisen kasvattamisen näkökulmasta, sillä en tiedä kuinka paljon se muuttuisi jos kasvattaisi useamman poikueen vuodessa ja harrastaisi suuremilla eläinmäärillä. Mulle pienimuotoinen hamsterikasvatus tarkoittaa yhden linjan viemistä eteenpäin, ehkä jopa kahden. Mulle kun on hirveän tärkeetä se että hamsteri on kesy ja hyvässä kunnossa, niin sitten tahdon että jokainen jalostuskäyttöönkin tuleva on sitä. Pienimuotoinen kasvatus on sitä että hamstereita on niin vähän, että jokaiseen ehtii panostaa paljon yksilöllisesti. Periaate on se että ne eläimet on otettu niin ne hoidetaan loppuun asti. Voisin silti kuvitella myyväni aikuisen hamsterin ensihamsteriksi todella hyvään kotiin. Knikillistä hamsteria oli se sitten nuori tai vanha, voisin harkita myyväni esimerkiksi sukulaisilleni tai todella läheisille ja tutuille hamsteriharrastajille, niitä ei voi myydä sokeasti vain jollekkin, sillä ne päätyvät aivan liian helposti kokemattomiin käsiin ja knikistä välittämättä pienen lapsen ensipoikueen kokeiluun. Aikuisen jalostushamsterin, joka on poikinut meillä jo yhden poikueen, voisin liisata toiselle kasvattajalle, mutta meille ne tulisivat siitä huolimatta elämään eläkepäivänsä (meillä tarkoitan minun kotiani tai vanhempieni kotia).

Uskon että samat periaatteet pätevät suuremmassakin eläinmäärässä.

[Nape]

Mä taas mietin, että tuo knikillisen myyminen uuteen kotiin, ehkäpä lapsiperheeseen lemmikiksi niin on ihan ok juttu, ihan yhtälailla jollekkin poikueellekkin minkä kasvattaa, niin voi knikkejä ilmaantua myöhemmin, niin uskonpa että on täysin mahdotonta pysyä kärryillä jokaisen poikasen elämän vaiheista, ettei niillä millään tehtäis poikasia.