• Welcome to Suomen Hamsteriyhdistys ry.
 

Hamsteriharrastuksen väheksyminen

Aloittaja S.D.G., 02.09.07 - klo:16:59

« edellinen - seuraava »

lila

#150
Isäni tapaa kutsua hamstereitamme marsuiksi, mikä on aika ärsyttävää.

Ihanimmat reaktiot tulivat ystäviltäni, jotka halusivat ryhtyä hamsteriemme kummeiksi.  XD

Zinde

#151
Pitää tulla tänne hakemaan vertaistukea, koska tiedän etten ole ainoa! Minua ilmeisesti pidetään eläintarhan omistajana, kun mulla on peräti 4 gerbiiliä, 3 hamsteria ja kaksi koiraa. :roll:  Minusta tuo ei edes ole iso määrä, kun ottaa huomioon, että elävät pareittan (syrkkiä lukuunottamatta).
Opettajan kanssa juttelin opinnäytetyön aloittamisesta ja tämä sitten kysyi, että "Oletko sinä se, jolla on eläintarha kotona? Joku siitä kertoi mulle. Oliko sulla gerbiilejä? Meilläkin on lapsella 2 päläpälä.."
Onko tosiaan niin ihmeellistä, että pitää kaikille ihmetellä Zinden eläinmäärää. :pihalla:

Ihmiset ovat jotenkin ihmeissään, jos eläimiä on enemmän kuin se yksi koira tai kissa. "Ne vie niin paljon aikaa. Mitä niillä tekee? Ne haisee. Ei sulla ole aikaa mihinkään muuhun sitten." Ei niitä mulla olis, jos ne tuntuis pelkältä taakalta.

Muoks. En ollut huomannutkaan, että täällä oli ihan ketju tälle! :oops:

MirkkuH

#152
^tuttu tunne; ja mulla on kolme koiraa ja yli kolkyt hamsua :c8 ...nykyään kun kysytään hamsterimäärää (montas sulla on niitä marsuja/hiiriä/rottia/myyriä) vastaan, että onhan niitä :P

Sitten samat veisut: hirvee työhän niistä on/etkö ole jo kyllästynyt/saako ne hyvin kaupaksi/meinaatko laittaa koirat pois/ym. ihme kysymyksiä :huh

Zinde

#153
Minusta huvittavimpia kysymyksiä, mitä multa on kysytty on tuo "Mitä niillä (hamstereilla) tekee?". No eipä niillä tee oikein mitään. Ei kai koiralla tai kissallakaan tee periaatteessa mitään, jos ne on lemmikiksi hankittu.

Monet keskustelut menee myös näin:
- Miten sun hiiret jaksaa?
- Ei mulla ole koskaan ollut hiiriä, mutta hyvinhän ne. :P

Vevve

#154
Meillä on kolme kissaa, viljakäärme, 19 hamsteria ja 9 hiirtä. Isovanhemmat inhoavat tätä määrää, joka kerta meillä käydessä pitää voivotella että "voi voi sua Veera millon sä oikein aiot lopettaa tän touhun, ihan hölmöä" ja kummitäti aina informoi mua kaikista allergioista ja astmoista ja mistälie taudeista mitä voin näistä saada, ja joka kerta kun on nuha niin se on tietysti eläinten syytä.

Muuten ihmiset ihmettelee lähinnä että miten jaksan hoitaa tätä määrää ja että mitä minä näillä kaikilla teen, ei mitenkään negatiivista.  :)

Sara

#155
Meillä on kaksi koiraa, 5 hamsteria ja kani. Kaverit ja tutut ottavat yllättävän hyvin nuo eläinjutut ja ne eivät heitä haittaa millään muotoa. Eniten rasittaakin äitini, jolla ei pitäisi olla enää tässä vaiheessa mitään sanottavaa mun eläinmäärääni, kun en asu enää heidän nurkissaan. Määräähän tuo kauhistelee, mutta on kuitenkin kiinnostunut kaikista poikuejutuista ym. Hänhän kuvittelee, että koirien lisäksi meiltä löytyy vain kolme hamsteria, mutta niistä kahdesta muusta hamsterista ja yhdestä kanistahan tuolle ei voi sanoa yhtään mitään. Samantien alkaisi naputus siitä, että kuinka niitä on ihan liikaa. Ja sama juttu kuin Vevvellä, nuha johtuu kuulemma aina eläimistä. Isovanhemmat ottaa nämä eläinjutut kuitenkin ihan ok, toteavat vain, että "harrastus se on tuokin ja mikäs siinä, jos tykkäät siitä". Voispa kaikki ajatella noin. :mrgreen:

Kukaan muu ei ole eläinmäärästä toistaiseksi vielä kysynytkään, mutta veikkaan, että muut ihmettelisivät lähinnä miten jaksan hoitaa ja siivota kaikkien asumukset ym.
vhk roborovskit

Nilla

#156
Mulla on jotkut vanhat kaverit naureskellu, et miten mulla on jotain hamstereita, ku nehän on ihan pikkulasten elukoita! Nykyiset kaverit aattelee vaan et ihan söpöjä otuksia ja joillain on sit kotona itelläänkin hamsuja. Sit jotkut sukulaiset sanoo vaan et mitä tommosillakin tekee, haisee vaan. Mut sit hannsterinäyttelyt on ihan  :nuts:
Ei se haittaa, ei ne meitä tunne!

EmmaTi

#157
Ärsyttävin kommentti mitä mulle on tullu, oli kysymys että miks otin hamsterin vaikka rotat on paljo älykkäämpiä??
No, mulle on tärkeämpää että lemmikki on söpö ja musta hamsu voittaa siinä rotat mennen tullen.
Ja täällä maatilalla näkee joskus noita luonnonrottia niin jotenki tullu ällötys niitä kohtaan.

nennu

#158
Meilläkin osa sukulaisista ihan kauhuissaan eivätkä uskalla edes koskettaa hamsteria.Toiset sit taas tulee höpöttään ja paijailevat ihastuksissaan :D Kamut ei oikein ymmärrä et tämmönen vanha eukko tykkää hamstereista.Monet kattookin et oonkohan minä ihan terve kun lasten eläimiähän hamsterit ovat.Työkaveritkin sanoo et heidänkin lapsella on ollut joskus hamsteri/on hamsteri/hamstereita.Mut sit kun sanon haluavani näyttelyyn hamsujeni kanssa niin ihmetellään et oonko niillekkin näyttelyitä.Ja katsotaan taas kerran niinkuin säälien :c8 Kun olen kertonut et meillä on hamstereita jonkin verran yli 10 niin sitten kansa vasta kauhistuneen näköistä onkin.Kuten niin moni täälläkin kirjoittanut niin sanotaan et eikös ne haise jne.
Mut mie se vaan jaksan ylistää näitä aivan ihastuttavia karvapalleroita :lov

Nape

#159
No varmaankin saan selkäni takana sääliviä katseita, kun olen höyrähtänyt hamstereihin ja käytin niitä vieläpä näyttelyssä. Täti nauroi ihan vääränä, kun kerroin sille olleeni hamsterinäyttelyssä noiden kans.
Lähisuku lähinnä ihmettelee, kuinka halusin lisää työtä, kun on neljä lastakin tässä. Eikä meillä ole kuin kolme hamsteria.
Äitini tietysti multiallergikkona on kauhuissaan ja heti, kun mulla oli vähän jotain ihottumaa käsissä, niin tottahan ne johtui hamstereista. Miehen äiti miehelle puhui, että nehän haisee.. Ja puhelimessa on mieheltä kyselly, että onko tullut allergiaoireita.. Siis en ymmärrä mitä se sukulaisten pyltsejä kutittaa, jos meillä on hamstereita, kun me kuitenkin hoidetaan ne hyvin eikä sukulaiset edes käy meillä ko muutamasti vuodessa, kun tuota välimatkaa on 450km.
Aika ihme silleen, että tosi moni pitää hamsteria lasten lemmikkinä, miksei se voi ihan yhtä hyvin olla aikuistenkin lemmikki? Jokatapauksessa jos lapsi sais hamsterin, niin aikuisellahan se vastuu siitä eläimestä olis.

Sirpa

#160
Minun kaverit ja perhe ovat suhtautuneet varsin myönteisesti hamsteriharrastukseen. Äiti, sisko ja veli (jolta meidän eka hamsteri tulikin) seuraavat blogia ihan työkseen ja kaksi ensin mainittua ihastuivat jo Karamelliin pelkkien valokuvien perusteella. Samoin noihin muihinkin. Äiti käy meillä harvoin eikä siskokaan kovin usein, mutta joka kerta haluavat nähdä hamsterit, jos ne vain sattuvat olemaan hereillä. Hilmaa ovat pitäneet käsissäänkin ja olivat aivan ihastuksissaan.

Mummun (99v) suhtautuminen on ollut yllättävän kiinnostunutta. Hän ei pääse niitä hamstereita katsomaan, mutta viimeksi kun kävin lapsuudenkodissa, juttelimme kauan aikaa hamstereista. Mummulla ei ole mitään kokemusta lemmikkijyrsijöistä, mutta fiksuja kysymyksiä sieltä tuli: "Mites ne pärjää kun te olette viikonlopun täällä?" "Mitä ne syövät?" "Millaisissa häkeissä ne asuvat?" "Päästättekö niitä vapaaksi koskaan?" "Haisevatko ne?" "Mitä näyttelyissä arvostellaan, ruumiinrakennettako?"
Ja silloin PetExpon aikaan asuin sen viikonlopun kotona, niin pitihän mummulle tietysti kertoa että mihin menen molempina päivinä ja että miksi voi mennä todella myöhään. Mummu oli suorastaan ylpeä siitä kun sanoin että olen siellä sihteerinä ulkomaalaisille tuomareille kun puhun ja ymmärrän hyvin englantia. Kielitaidottomalle ihmiselle se tietysti on vallan mahtavaa kun toinen pystyy suht ongelmitta kommunikoimaan vieraalla kielellä.

Mrk

#161
Taidan olla jo niin vanha ja kauan harrastunut tätä hommaa, ettei sukulaiset tai juuri muutkaan jaksa kauhistella päin naamaa (menetetty tapaus siis). Tai sitten ne eivät vaan kehtaa. Mutta eipä itseäkään jaksa hirveästi kiinnostaa mitä muut ajattelee, muutenkin koko yhteiskunta täynnä mitä omituisempia odotuksia ja oletuksia, pitää tehdä tätä ja tuota ja sitä ollakseen jotain toista, joiden mukaan en elämääni elä. Tärkeintä on että itse tykkää siitä mitä tekee, eikä se tekeminen ole kenenkään toisen onnesta pois.

Teininä sai kuulla vaikka mitä kommenttia, joista tuli myös silloin pahaa oloa, mutta aikuiset nyt vaan on kärkkäämpiä neuvomaan ja ohjailemaan nuorempiaan. Vieläkin puhun vaan ylipäänsä lemmikeistäni jos joku erikseen kysyy ja vaikuttaa aidosti kiinnostuneelta, ja ehkä sellaisten ihmisten kanssa joista tuntee saavansa myös itse jotain keskusteluista... Eli yleensä jos toisella on samaa lajia oleva eläin kotonaan.

Rahalla aika monet tuntuvat perustelavan itselleen tätä harrastustani, puheeksiottaminen tapahtuu melkein poikkeuksetta näin: meneekö poikaset hyvin kaupaksi/olitko myymässä poikasia paikassa x/saitko paljon rahaa poikasista/ketkä niitä hamstereita ostaa, jne. Oivoi, huumorillahan nuo täytyy ottaa. :P

Vevve

#162
Lainaus käyttäjältä: "Mrk"Rahalla aika monet tuntuvat perustelavan itselleen tätä harrastustani, puheeksiottaminen tapahtuu melkein poikkeuksetta näin: meneekö poikaset hyvin kaupaksi/olitko myymässä poikasia paikassa x/saitko paljon rahaa poikasista/ketkä niitä hamstereita ostaa, jne. Oivoi, huumorillahan nuo täytyy ottaa. :P

Näyttelyistä tullessa mummolta eka kysymys: Saitko monta hamsteria myydyksi? :D

Anonymous

#163
Meillä taas mun äiti just viimeks sano et sit on hyvä ku on enää pari jäljellä. Se on ollu aina tätä mun harrastusta vastaan.

Nape

#164
Nyt on löytynyt yks oikeen sellanen ärsyttävä muikkeli joka naamailee hamsterien pidosta lemmikkinä, että hyvinvointivaltiossa on varaa rakastaa hamsteriakin -tyyliin. Siis mä olen erittäin suivaantunut, argh! :x