• Welcome to Suomen Hamsteriyhdistys ry.
 

Uusien muunnosten vaikutus roborovskien merkkeihin

Aloittaja Vevve, 16.02.14 - klo:14:46

« edellinen - seuraava »

Vevve

Kovasti puhutaan uusien kuvio- ja värimuunnosten vaikutuksesta normaalien roborovskien tasoon, ajattelin aloittaa ketjun aiheesta.

Isabellahuskyn tapa sotkea ja levittää kulmakarvat on jo vanha juttu, mutta kaikkien muiden muunnosten vaikutuksesta ei taida vielä pahemmin mitään erityisen tarkkaa tietoa olla.

Tässä muutama kuva viimeisimmästä poikueestani, joka taitaa välittää aika tehokkaasti laikukkaan vaikutusta normaalin merkkeihin pahimmassa tapauksessa  :icon_rolleyes: Poikasten isä on normaali (kuva täällä), jonka merkeissä ei ole juurikaan valitettavaa, mutta emo laikukas. Poikasista tuli tälläisiä:







Kylkilinja etuosassa on aivan suttuinen, ja yhdistyy kulmakarvoihin. Osa poikasista on tälläisiä, osa ei.

Olen aiemmin ehkä hiukan vähätellyt laikukkaan vaikutusta normaaliin, mutta ei tämmöisiä poikasia ole mulle aiemmin syntynytkään. Aika kamalia. Näitä on kuitenkin tarkoitus käyttää jatkossa argente laikukkaan kasvatukseen, joten ei sinänsä kaada maailmaa.

Minusta on tärkeää pyrkiä pitämään yllä normaalien tasoa, mutta toisaalta minua hiukan on huolettanut myös se, miten kielteisesti jotkut suhtautuvat uusiin muunnoksiin koska pelkäävät normaalien puolesta.

Keskustelua, kokemuksia?

Alkemistin

Koskapa en roboja kasvata, niin ei ole kokemuspohjaista kommenttia tarjolla nimenomaan niistä, mutta... Ihan yleisesti väittäisin, että uudet värit ja kuviot pitävät osaltaan koko kannan elinvoimaisuutta yllä.
Ai miksikö? Silloin nekin kasvattajat, jotka ovat pitkään hinkanneet norrea (ja ehkä kyllästyneet), saavat uutta intoa mielenkiintoisista geneettisistä yhdistelmistä ja jaksavat jatkaa. Itse en olisi ikinä edes aloittanut syrkkien parissa ilman kunnon haasteita  :hauskaa: 
Meillä on kuitenkin hyvä eettinen taso täällä kotomaassa ja lisäksi itsekritiikkiä, kuten ylläolevasta voi päätellä :mhappy:. Täällä ei tietentahtoen kasvateta erikoisuuksia terveyden ja hyvinvoinnin kustannuksella. Lisäksi geneettisesti marginaaliluokassa olevia hamstereita tuodaan suunnitelmallisesti ulkomailta, ja se osaltaan levittää paikallista geenipohjaa. Harvinaisempien yhdistelmien kasvattajilla kun merkittävä osa jalostuseläimistä on ns. suvullisia tuonteja. Näiden poikasista taas varmasti yli 90% menee lemmikeiksi ja muiden värien kasvatukseen.

Tietenkin tarkkana saa olla. Jos kuitenkin ajattellaan skenaariota, jossa suunnitelmallisesti kasvattavien osuus vähenee ja satunnaiskasvattajien* sekä tukkueläinten osuus lisääntyy, niin tuskin ollaan geneettisesti sen paremmalla pohjalla. Tiedän myös "puhtaita" norrelinjoja ulkomailta, jotka ovat tarkoituksella tavattoman sisäsiittoisia sen niin sanotun puhtauden varmistamiseksi. Toisaalta muussakin kuin värissä/kuviossa voidaan vetää överiksi, kuten brittien rotankokoiset syrkit osoittavat.

Summa summarum: oleellista ei ole se eläimen tunnettu ja fenotyypissä ilmenevä geneettinen pohja, vaan se että osataan jättää jalostuksesta pois ne epäsopivimmat yksilöt.

*Satunnaiskasvattajalla tarkoitan niitä, jotka pariuttavaisivat vaikka oman kaksikuisen naaraansa (jolla saattaa olla vaikka mitä toistaiseksi ilmenemätöntä perinnöllistä häikkää) ja naapurin agreuroksen, koska ne nyt sattuvat olemaan siinä. Aika usein nämä ihmiset ostaisivat vaikka sisarukset tekemään poikasia keskenään, kuten on tullut vastaan. :prll:

Vevve

Voi heh taas tätä uudempaa poikuetta  :nuija:





Vaikuttaa kyllä aika selkeältä, kuinka laikukas vaikuttaa. Se suttaa vain kylkilinjan etuosan, ei esim. kulmiksia tai takapäätä. Suuressa osassa tekemistäni normaali-laikukas yhdistelmistä normaalit penskat ovat ihan ok tai kylkilinjan nousu hyvin vähäistä, mutta välillä syntyy muutamia tälläisiä tapauksia. Tässäkin poikueessa on 2 tälläistä ja 4 ihan hyvää poikasta.

Jossain ulkomailla väittävät, että tästä kylkilinjasta näkisi onko poikanen kantaja vai ei, mutta sanoisin että tuskin kannattaa niitä tuijotella vaan vanhempien värejä  :icon_cheesygrin:

En sitten tiedä miten vahvasti tämä periytyy, jos näitä kylkisuttuja sit yhdistelee puhtaaseen normaaliin.


Ninde

Lainaus käyttäjältä: Hajime - 16.02.14 - klo:23:57
Ai miksikö? Silloin nekin kasvattajat, jotka ovat pitkään hinkanneet norrea (ja ehkä kyllästyneet), saavat uutta intoa mielenkiintoisista geneettisistä yhdistelmistä ja jaksavat jatkaa. Itse en olisi ikinä edes aloittanut syrkkien parissa ilman kunnon haasteita 
Voi kuule, kyllä kuunnollisten norrejen kasvattamisessakin on haastetta (laji kuin laji). Ne jotka on normaalin valinneet "omaksi värikseen" eivät tee sitä sen takia, että vaihtaisivat pois heti kun tulee esiin jokin "kivempi" väri, vaan todella oikeasti pitävät siitä väristä ja haluavat jalostaa hienoja norreja sukupolvesta toiseen.

Alkemistin

#4
^Siitä ei suinkaan ollut kyse.  :icon_smile:  Tässä tarkoitin selkeitä geneettisiä haasteita (miten saa jonkin värin "ulos" eli fenotyyppiin tai värilinjan edes jotakuinkin puhtaaksi ja elinvoimaiseksi), ei ulkomuodollisia haasteita, joita varmasti löytyy koko ajan joka värimuunnoksesta.

Ja kyllä meillekin tiensä löysi pari ihastuttavaa norrerouvaa ihan tarkoituksella tässä vastikään (http://www.halimaa.fi/rouvat-norret/).  :icon_e_wink:  Norrelinjaa en lähde kasvattamaan, mutta ehkä nättiä luonnonsinistä voimakkain merkein (ainakin hilkassa on tekemistä). Katsotaan mitä ensimmäisestä poikueesta tulee...

Ninde

Kuulosti vaan siltä, että norrea kasvattaa ne jotka odottaa vain jotain parempaa ja mielenkiintoisempaa ja sitten heti vaihtaa. Harvemmin sitä pystyy loikkaamaan ihan eri väriin, jos jotain tiettyä kasvattaa tavoitteellisesti, vain sen takia että mielenkiinto säilyisi. Ne jotka vaihtaa kasvatusväriä tai lajia koko ajan, ei alunperinkään tiedä mitä haluaisivat kasvattaa.

Tai ehkä mä vain en tajunnut sitä mitä yritit sanoa?  :nuija:

Alkemistin

Lainaus käyttäjältä: Ninde - 14.04.14 - klo:10:21
Tai ehkä mä vain en tajunnut sitä mitä yritit sanoa?  :nuija:

Muotoilin kyllä tuon peräti hölmösti alunperin.  :juuu:  Idea taisi olla jotakuinkin se, että jos jostain lajista on olemassa vain ns. alkuperäisväri ja sitten alkaa tulla uusia muunnoksia (parempia esimerkkejä tässä olisivat vaikkapa robot tai kiinarit), niin jotkut kasvattajista saattavat saada siitä uutta intoa kasvatustyöhönsä. Hyvä toki olisi, että värissä kuin värissä olisi pitkäjänteistä kasvatustyötä enkä pidä näitä lähtökohtia mitenkään toisiaan poissulkevina. Kai kyse on pitkälti kasvattajan persoonallisuudesta. Itsekin kun mieluummin lähdin kasvattamaan "uutta väriä", kun vaikkapa norrea tai hopsua (jonka koen muiden osaavan paremmin ja joista heillä on valmiit linjat). Nyt vasta tosiaan norretkin ovat alkaneet kiinnostaa eli se toimii näinkin päin.  :icon_biggrin:

Vevve

#7
Kyllä sen ainakin roboissa huomasi että uusien muunnosten ilmaantuessa lajin suosio nousi hetkellisesti hyvin paljon. Nyt se on taas hieman tasoittunut.  :icon_smile: Ja normaalia edelleen valtaosa kasvattajista kasvattaa!

Normaali on aivan yhtä haastava väri kasvattaa kuin mikä tahansa muukin, mutta siitä ei tainnut tässä olla kyse  :juuu: Oma lempilapseni on tuo argente, jonka ohella olisi mukavaa pystyä kasvattamaan normaaliroboja ihan erikseen, mutta tällä haavaa ei kyllä tila riitä. Sain kyllä Englannista pari mukavan näköistä puhtaasta norrelinjasta olevaa yksilöä, ajattelin ihan yleisen hyödyn vuoksi teettää niillä pentuja keskenään.