Suomen Hamsteriyhdistys ry

Ihan uteliaisuudesta haluaisin tietää, miten kasvattajat mieltävät vastuunsa kasvattajana. Ajatteleehan jokainen, että on vastuussa teettämistään poikasista? Eli jotain tälläistä...

 :sydan  Pyrkii teettämään terveitä poikueita, jalostukseen soveltuvilla eläimillä joiden takana ei ole suurta alttiutta perinnöllisiin ongelmiin ja sairauksiin.
 :sydan   Miettii yhdistelmiä. Jos laittaa yhteen mitä sattuu, tulee valitettavasti mitä sattuu poikasia, joka ei todellakaan ole kasvatuksen tavoite.
 :sydan   Hankkii poikasille suoraan hyvät kodit, tai ainakin pyrkii siihen esim. ilmoittelemalla poikueistaan kuvien kera.
 :sydan  Välittää siitä mihin poikaset menevät ja voi sanoa ostajalle myös ei, jos kyse on paikasta johon ei halua eläintä myydä. Ei hamsuja kissakoteihin, missä on pieniä lapsia tms.
 :sydan   Ei mene siitä, mistä aita on matalin... eli ei täytä eläinkauppoja täyttämisen ilosta ja mahdollisimman vähällä vaivalla.
 :sydan   Ruokkii eläimensä hyvällä ruoalla ja varustaa poikaset ohjeilla ja papereilla.
 :sydan   Jos ei ole tarpeeksi tietoa asioista, niin tutustuu tähän taiteen lajiin pari vuotta ennen aloitusta. Pohjatietoa on saatavilla runsaasti, jos vain viitsii hakea. Kasvattajan pitäisi kuitenkin neuvoa ja opastaa poikasen ostajia. Mitä enemmän kasvattaja tietää, sen parempi hänen kasvateilleen ja niiden ostajille.

 :roll: Tympii vaan niin silmät päästä, kun jotkut ajattelevat kasvatusta eläinten iloisena sekoitteluna. Ei ajatella mihin laitetaan ne poikaset, eikä väliä mitä yhdistetään. Ei niillä hamsuilla silloin ole hurraamista uudessa kodissakaan, jos kunnollisia ohjeita ja taustatukea ei ole. Sivukylältä tulee tyttö, jolle eläinkauppias on sanonut ostavansa poikasia ja heti laitetaan useampia naaraita paksuksi. Jees! Olen kasvattaja.

Saanen linkittää tänne Poskipussiin kirjoittamani artikkelin, jonka olen siis kirjoittanut viime syksynä lähinnä koirien kasvattajakurssin innoittamana ja sen varmaan osaltaan tekstistä huomaakin. Toivon että ko. artikkeli on saanut edes jonkun pohtimaan näitä asioita, silloin se on saavuttanut tarkoituksensa. :)

Alkaisinko kasvattamaan hamstereita? (//http://www.satavarvas.net/turkinpippurin/alkaisinko_kasvattamaan.html)

Niin totta, kiitos Ninde. Saanko pölliä linkkiä sivuilleni?

edit: Kiitos. Tuo pisti ajattelemaan vakavasti kasvatuksen perusajatuksia.

^Ilman muuta. :)

Ei kissakoteihin????? jos tällä tarkoitetaan stressiä ja karkulaisia, niin kyllä koira on tasa-arvoinen kissan kaa. Ei kaikkia katteja noi hamsterit kiinnosta

Eläinkauppoihin en ole vuosiin mitään myynyt, enkä edes harkitse myyväni.

Jenkkilässä on muutes menossa kampanja, jossa yritetään ihisiä olla ostamasta eläintä eläinkaupasta.

Mä en kyllä ihan kelle tahansa edes myy....

Poikasten teettämisestä ja niiden kasvattamisesta komppaan täysin niinoja  :D

On vain hyvin vaikeaa määritellä mikä on sitten se hyvä koti. Itse nyt en ainakaan ole pahemmin muita lemmikkieläimiä kysellyt, koska itsellänikin kissa. Pienille lapsille ihan harkinnanvaraisesti olen myynyt. Yleensä se ostajan persoona vaikuttaa. Pääasiassa kun kuitenkin yhteydenotot noiden poikasten kanssa ovat tulleet sähköpostitse, niin olen jo siinä vaiheessa kysellyt onko aiemmin ollut hamstereita ja onko perushoito tuttua. Hoito-ohje lähtee myös täältä hamsterin mukaan, jos hamsteri tulee ihan ensimmäisenä hamsterina tai koen että ostaja saattaa kaivata lisäohjeita tueksi. Perushoito pitää tietysti olla hallussa.

Eläinkauppaan myymisessä ei minusta ole vikaa, jos kauppa on tuttu ja miellyttävä paikka. Itse en kuitenkaan ole koskaan hamstereita eläinkauppaan vienyt, mutta ostanut kyllä olen. Ja tiedän muutamia kauppoja, johon uskaltaisinkin omiani myydä.

Erityisesti tuossa niinan aloitusviestissä herätti ajatusvirtaa tuo " Jos ei ole tarpeeksi tietoa asioista, niin tutustuu tähän taiteen lajiin pari vuotta ennen aloitusta." Tämä on kyllä valitettavan tuttua, jopa omalta kohdalta. Minulla itselläni oli aiemmin ollut syyrialaisia ja sitten kiinnostuin kasvatuksesta, mutta syrkkejä en halunnut kasvattaa. Niinpä heti ensimmäiset hankkimani talvikot olivat jalostuskäyttöön. Lajiin olin toki kirjallisuuden avulla tutustunut, mutta omaa talvikkoa minulla ei ollut koskaan aiemmin ollut. Nyt kohta kaksi vuotta kasvattaneena kuitenkin koen tässä vaiheessa olevan ihan suht selvillä talvikoiden sielunelämästä. Talvikoiden kohdalla on kuitenkin uuden harrastan hyvin vaikea päästä mukaan ilman lujaa yhteistyötä muiden kasvattajien kanssa, juurikin sen takia että tietää eri linjojen taustat hybridiepäilyjen takia.

Vieläkin varmaan tekstiä tulisi, mutta tältä erää hiljenen  :)

Lainaus käyttäjältä: "X-File's/Jonna"Ei kissakoteihin????? jos tällä tarkoitetaan stressiä ja karkulaisia, niin kyllä koira on tasa-arvoinen kissan kaa. Ei kaikkia katteja noi hamsterit kiinnosta

Kokemukseni mukaan kodeissa, missä on alle kouluikäisiä lapsia ja kissa, ei hamsterin ole turvallista asua. Ne lapset päästävät kissan hamsun kimppuun ennenpitkää, huonolla tuurilla ja etenkin jos vanhemmat eivät ole perillä mitä jälkikasvu tekee :<  Tiedän aika monta tapausta.
Sama juttu joillakin koiraroduilla ja pienillä lapsilla.

^Ei taida olla koirarotua, joka olisi rotunsa takia kiinnostunut hamstereista :D
Riistaviettiset koirat voivat niistä innostua enemmän, mutta kaikkillahan sitäkin viettiä jonkin verran on.
Esimerkiksi Whippet, joka saa käydä rata-ja maastokisoissa on varmasti kiinostunut hamstereista, mutta ei välttämättä tee niille mitään, koska tilanne ja ärsyke on aivan eri, kuin kisoissa, eli ei voi kuitenkaan yleistää rodulliseksi piirteeksi koirien kohdalla.
Meidän hippetti ja sekasotku ei ainakaan syö hamsuja  :ylpee:

(Ei niitä kyllä lasketa edes kokeilemaan söiskö, älkää vaan niin ymmärtäkö, hamsterohuoneessa meillä käy välillä kaikki kissoista alkaen, kun olemme itse siellä ja lähtevät heti pois, kun käsketään, eikä ne saa, kun joskus pyörähtää nopeesti, hamsterit ei tietenkään ole vapaana silloin, ei niitä oikein noi hamsut kiinosta,)

Lainaus käyttäjältä: "Niina-03"

Lainaus käyttäjältä: "X-File's/Jonna"Ei kissakoteihin????? jos tällä tarkoitetaan stressiä ja karkulaisia, niin kyllä koira on tasa-arvoinen kissan kaa. Ei kaikkia katteja noi hamsterit kiinnosta

Kokemukseni mukaan kodeissa, missä on alle kouluikäisiä lapsia ja kissa, ei hamsterin ole turvallista asua. Ne lapset päästävät kissan hamsun kimppuun ennenpitkää, huonolla tuurilla ja etenkin jos vanhemmat eivät ole perillä mitä jälkikasvu tekee :<  Tiedän aika monta tapausta.
Sama juttu joillakin koiraroduilla ja pienillä lapsilla.

Meillä on lapsi ja kissa. Pitää vissiin lopettaa kasvatus etten näytä huonoa esimerkkiä.  :P

Lainaus käyttäjältä: "Heli"Pitää vissiin lopettaa kasvatus etten näytä huonoa esimerkkiä.  :P

En sitä tarkoittanut. Mutta kuten sanottua, kaikki vanhemmat eivät ole perillä mitä jälkikasvu tekee. Sinun jälkikasvusi ei vielä availe luukkuja. Ihmisistä se on kiinni.

edit. Ja jos kasvattajan oma kissa ei tee mitään hamsuille, se ei tarkoita sitä että ostajien kissat olisivat sellaisia.  Tai että hamsuton talous osaisi ennakoida kissan aikeet ja estää ne (jota taas kasvattaja on ehkä oppinut tekemään).
Oli miten oli. Halusin keskustella kasvattajien etiikasta ja vastuusta. Tärkeämpää varmaan on etiikkamme ja hyvät aikeemme kasvatuksessa, kuin se maistuuko jollekin mirrille hamsteri.

Niin no sitäpä juuri, että mun mielestä ei ole hyvä asettaa tuollaisia rajoituksia, koska kaikki perheet on erilaisia ja ne asiat pitää harkita tapauskohtaisesti.  :) Mutta tokihan jokaisella kasvattajalla on oikeus valita millaiseen kotiin eläimet myy. En minäkään ole läheskään kaikille kyselijöille myynyt, mutta missään tapauksessa kissa tai pieni lapsi ei ole este. Kyllä sen ihmisiä haastattelemalla kuulee onko koti hyvä (oli lapsia ja kissoja tai ei). Toki joskus sattuu virhearviointeja ja toisaalta myös vahinkoja ja se on ihan inhimillistä.

Minna kirjoitti aika hyvin, että loppujen lopuksi paljon on ostajan persoonallisuudesta kiinni. Usein minulle ainakin tulee jo viiden minuutin keskustelun perusteella tietty tunne ostajasta ja sen perusteella päätän myynkö vai en. Siinä on paljonkin eroa, onko lapsiperheeseen hamsteria kyselevän asenne tyyliä "Ajateltiin joku lemmikki noille lapsille hankkia kun ne niin kauan ovat sitä vinkuneet, ei kai nuo rotat kovin kauaa elä?" vai tyyliä "Joo tottakai vastuu on meillä aikuisilla, lapset saavat käsitellä hamsteria vain meidän läsnäollessa, tietoakin me ollaan etsitty kovasti SHY:n sivuilta..."

Esimerkiksi erääseen perheeseen myymistä epäröin aluksi vähän sillä heillä oli melko nuori lapsi eikä vanhemmista heti saanut selkoa kuinka paljon he ovat perillä hamstereista, mutta kun perheen isä selitti seikkaperäisesti miten perheen edesmennyt Annikki-talvikko kiipeili dunassaan puisia portaita ja miten se katsoi aina silmiin kun sille antoi ruokaa, arvelin että ainakin tässä perheessä ollaan eläimestä aidosti kiinnostuneita eikä hankita sitä vain lapsen leluksi  :D  Ja vähän aikaa sitten sieltä tulikin kuvia ja kuulumisia sähköpostilla, hyvin näytti kasvatillani menevän...

Mulla on vähän vaikeeta edes myydä lapsiperheeseen hamsteria, kun koko suvussa ei oo lapsia ja siten eivät ole lapsiin tottuneita. Tällä hetkellä kukaan muu ei hamstereihin koske, mulle vtietty helppo käsitellä.

Tällää juoksee vapaana kissat,koira ja kani ja musiikkiakin luukutan. Voi olla kyl kasvatilleni järkytys joutua hiljaiseen paikkaan missä lapset haluaa sylilemmikin.(kyllä niitä hiljaisiakin, siveellisiä perheitäkin on....)

Jos ostaja haluaisi päästä helpolla, hän kaiketi ostaisi eläimen ja tavarat kertapläjäyksellä eläinkaupasta. Siellä harvempi myyjä tenttaa, tuputtaa tietoa ja kysyy kotioloista.

Uskon, että lähes kaikki kasvattajilta poikasia ostavat perheet ovat niitä hyviä, huolehtivia ja eläimen eteen vaivaa näkeviä :) Hyvinkin harvoin on joutunut sanomaan ei. Varmasti ostaja selaa kasvattajan kotisivuja ensin fiilistellen asiaa, ja elleivät arvomaailmat kohtaa millään tasolla niin tuskin hän edes ottaa yhteyttä tositarkoituksella. Ja hyvä niin. Näin kasvattajille ohjautuvat ne viitseliäimmät ja parhaimmat kodit. Eläinten onni. Se on yksi suurimmista syistä, miksi suosittelen kasvattajalta ostamista :) tulee samalla hankittua tietoa ja mietittyä asiaa perusteellisesti. Hyvän kodin tunnistaa kasvattajan tuntosarvilla.

Varmaan jokainen on ostanut eläinkaupasta heräteoston joskus... oi miten söpö, nappaan mukaan. Kasvattajan luota ei sellaista tehdä, ainakaan niin helposti  :oops:

Lainaus käyttäjältä: "X-File's/Jonna"Mulla on vähän vaikeeta edes myydä lapsiperheeseen hamsteria, kun koko suvussa ei oo lapsia ja siten eivät ole lapsiin tottuneita. Tällä hetkellä kukaan muu ei hamstereihin koske, mulle tietty helppo käsitellä.

Ei meilläkään ole lapsia tai ketään muutakaan, joka noita hamstereita käsittelisi. Minusta hamsteri ei ole samallalailla lapsiin tottuva lemmikki kuin esim koira tai kissa. Itse oon sitä mieltä, että hamsteri sopii kyllä vallan mainiosti lapsiperheeseen vaikkei sitä kasvattikodissa olekaan lapset käsitelleet. Tietysti lapsille ja heidän vanhemmilleen on hyvä selittää hamsterin käsittely ja näyttää mallia mikäli se on heille vierasta.

Lainaus käyttäjältä: "Pia"^Ei taida olla koirarotua, joka olisi rotunsa takia kiinnostunut hamstereista :D
Riistaviettiset koirat voivat niistä innostua enemmän, mutta kaikkillahan sitäkin viettiä jonkin verran on.

Näistä saanen olla eri mieltä, mutta jottei mene koirapulinan puolelle niin aiheeseen  :mrgreen:
Kuten monet on jo kommentoineetkin ni kyllä sen aika hyvin haistaa onko hamsu menossa lapselle leluksi vai harkituksi perheenjäseneksi. Ja varmaan tosiaan aika moni joka ostaa hamsun kun ei jaksa kuunnella lasten ruinaamista menee ostamaan sen eläinkaupasta. Olen ennenkin täällä sanonut että me asutaan niin syrjässä että ne jotka vaivautuvat meiltä asti hamsua lähteä hakemaan ovat sitten yleensä näitä "kunnon koteja".
Ymmärrän jos joku ei halua myydä koira-/kissakotiin hamsua, mutta on niitä vaaroja ihan eläimettömissäkin kodeissa. Jos vahinko on sattuakseen niin se sattuu. Toki eri asia on nämä "eläinkokeet" joissa halutaan tutustuttaa kissa tai koira hamsteriin...

^Onkos sulla hamsterin metsästykseen koulutettu koira XD ....no ihan miten haluaa asiat vääntää ja käsittää.

:roll: Kuten olen ennenkin todennut, en taida olla ihan järkevimmästä päästä kasvattajana tai ihmisenä. Otan aika raskaasti, jos sellainen vahinko sattuu että kasvattini syödään kissan tai koiran toimesta, tai vedetään vessanpytystä tai tapetaan pikkulapsen toimesta. Ehkä olen nähnyt liikaa noita juttuja tässä reilun 15 vuoden aikana, nykyisin pelaan aika varman päälle. Ajattelen, että se on minun tyhmyyttäni jos myyn sellaiseen paikkaan. Mutta jokainen tavallaan.
Oma poikani 4v ei pääse eläimiin käsiksi, sillä en halua tietää mitä tapahtuisi jos hän innostuksissaan menisi hamsulaan omin päin hääräämään. Ainakin alaterraariot olisivat täynnä ruokaa ja luukkuja olisi temmottu auki. En luota, en tosiaan xD

Lainaus käyttäjältä: "Pia"^Onkos sulla hamsterin metsästykseen koulutettu koira XD ....no ihan miten haluaa asiat vääntää ja käsittää.

Noh, hamsteri on jyrsijä joten....

Niina, ei ollut mitenkään tarkoitus vähätellä onnettomuuksia joita hamsun kohdalle voi sattua, oli ne sitten koiran, kissan tai ihan minkä tahansa muun syyn takia aiheutuneita.
Pointti oli lähinnä "moni on kotiinsakin kuollut". (Esim yksi kasvattini oli karkureissullansa mennyt imurin letkua pitkin imurin pölypussiin...)
Toki varmasti kissa-/koiraperheessä onnettomuusriski on suurempi kuin perheessä jossa ei ole muita eläimiä eikä lapsia. Onneksi kaikilla tosiaan on vapaus valita millaiseen perheeseen kasvattinsa myy. Tosin se että myy hamsun kissattomaan ja koirattomaan huusholliin ei takaa sitä että se koti on kissaton ja koiraton vielä puolen vuoden, vuoden tai puolentoista vuuoden kuluttua.

Lainaus käyttäjältä: "Yökyöpeli"Niina, ei ollut mitenkään tarkoitus vähätellä onnettomuuksia joita hamsun kohdalle voi sattua, Pointti oli lähinnä "moni on kotiinsakin kuollut".

Tiedän kyllä :) olet toki oikeassa.
Monet kommenttini ovat myös lähinnä yksinpuhelua, eivät osoitettuja kellekään erityisesti :angel lainaan, jos puhun jollekulle.

Ihmiset varjelevat lemmikkejään mitä ihmeellisimmillä tavoilla, joku syöttää vitamiineja, toinen ottaa varuiksi RTG kuvia, kolmas uskoo raakaruokaan, neljäs luontaistuotteisiin, viides valkkaa ostajia... kaikki varmaan omalla tavallaan haluavat varmistaa, että kaikki on ok. Silti maailmassa tulee aina vastaan yllätyksiä, kuten sanoit.
Moni asia kasvatuksessa on luonnekysymys. Kasvatamme ja suhtaudumme asioihin näin, kun olemme tälläisiä. Omaa itseämme me varmaan kasvatuksellakin peilaamme. Hehee, terapiaa peliin.

Meillä taas lapset on niin tottuneita hamstereihin ja muihin eläimiin että niiden suhtautuminen on älyttömän neutraalia. Tietty jos itse käsittelen niin lapset tulee viereen kattomaan ja saattaa sanoo et haluun silitellä, ja sit ne vähän hipelöi turkkia ja lähtee omiin hommiinsa. Niistä on ihan tavallista että ihmisillä on hamsterihyllyä kämppä väärällään ja että äitikin käy näyttelyissä.

Mutta niin, itse asiaan. Mä myyn lapsiperheillekin, mutta periaatteena on että harvoin jaksan vastailla vieraskirjan kautta tulleisiin poikaskyselyihin tai yksirivisiin, onks sulla hamstereita-kyselyihin. Soittaen tulee aika paljon kyselyitä, ja soittelijat yleensä on niitä kaikkein kiinnostuneimpia varaajia. Siinä on helpompi kyselläkin millaisiin koteihin kasvatteja kysellään.

Mulla ei oikeastaan ole ehdottomia kriteereitä kodeille, ihan ihmisistä riippuen.

Hmmm... Minulla on 6v poika, eli varmaan monen mielestä siinä "vaarallisessa" iässä. Mutta voin kyllä luottaa ettei skidi mene omin päin häkkeihin. Sitähän ei kiinnosta ne oikeestaan ollenkaan. Sitten kyllä, kun mulla on itsellä karvapallo käsissä niin poika saattaa tulla kysymään että "saanko silittää?"
Mutta kun ne todellakin asuu siellä omissa gabbereissaan suurimman osan ajastaan turvassa.
Itse en koe lapsia perheessä miksikään ehdottomaksi esteeksi. Mutta kai sekin riippuu ihan perheestä?
Niin, ja yksi hamsu tosiaan asuu nykyään pojan huoneessa. Ei tää skidi muuta kuin ehkä käy kattomassa kun poika painelee kattokaltereissa. Ei koske. Pelkää kai kuollakseen että ne puree :mrgreen:
(yksi rotta on tosiaan joskus pikkasen näykänny nakeille :roll: )

Hömm jotain mielenkiintoista mullekin. :grin

Itseltäni suurin sädekehä hamsterien täydellisen hoidon suhteen on varmaan suurimmaksi osaksi rapissut näiden 20 viimeisen vuoden aikana, jolloin hain ensimmäiset hamsterini itselleni lemmiksi. Uskon ihmisten nuukuuteen, kyllä se silakkapaketti on edelleen paljon halvempaa ostaa kaupasta kissoille kuin antaa vaikka akvaariokaloja. Kissa- ja lapsitalouksiin toki toki myyn, hamsterin kilohinta on melkoinen verrattuna vaikka valmiiseen latzikatzi-purkkiin. Jos joku joutuu kissan kitaan niin se on varmasti suuri huonojen sattumien summa.

Uskon myynti-ilmoituksen pituuteen, mitä asiallisempi ja tarkempi ilmoitus, sitä hanakammin ja pidemmältä ihmiset myös kertovat mihin hamsteri pääsee asumaan. En utele ketä talouteen muita kuuluu. Eilenkin melkein tuli tippa linssiin, kun tuli niin hieno kertomus minkälaiseen kotiin varattu talvikko pääsee.:`)

Tärkein pointti itselläni on, että kotona asuvilla on vanhempien lupa ostoon. Kun hamsteri on maksettu, minulla ei ole mitään vaateita sitä kohtaan. Toki ilahdun oikein paljon, jos joku laittaa kuulumisia! :yes:

Minäkin olen talvikkoja etsiskellyt ja jos kaikki menee hyvin niin muutama olisi tulossa elokuun lopulla. Poikaset myöhemmin olisi tarkoitus teettää. Mutta en siis todellakaan pidä itseäni  kasvattajana vaan aika näyttää miten jatkossa käy jatketaanko "kasvatusta".
Talvikot halusin kuitenkin kasvattajilta jolloin olisi paperit ja suvut selvillä.
Eläinkaupasta olen edelliset hamsuni ostaneet ja silloinkin sain kaikille paperit.
Talvikkoni ovat vahinkopoikaset eli äiti ja isä olivat sisaruksia.
Näitä en kuitenkaan käytä poikasten isäksi ja onhan niillä jo ikääkin 1,2 v.
Meillä on myös kissa ja 3 lasta (8v,12, ja 14v) eikä nämä ole koskaan olleet esteenä. Kun syrkit tuli oli kissa ihmeissään ja kyttäs niitä muutaman päivän mutta nyt ei enää koska se saa ulkoilla ja metsästää hiiret ja linnut sieltä.
Myöskään lapset eivät hamstereihin koske ja toisaalta ne osaavat jo hyvin niitä käsitellä.

Lainaus käyttäjältä: "Niina-03"

Lainaus käyttäjältä: "X-File's/Jonna"Ei kissakoteihin????? jos tällä tarkoitetaan stressiä ja karkulaisia, niin kyllä koira on tasa-arvoinen kissan kaa. Ei kaikkia katteja noi hamsterit kiinnosta

Kokemukseni mukaan kodeissa, missä on alle kouluikäisiä lapsia ja kissa, ei hamsterin ole turvallista asua. Ne lapset päästävät kissan hamsun kimppuun ennenpitkää, huonolla tuurilla ja etenkin jos vanhemmat eivät ole perillä mitä jälkikasvu tekee :<  Tiedän aika monta tapausta.
Sama juttu joillakin koiraroduilla ja pienillä lapsilla.

Tämä on kyllä musta todella ennakkoluuloista leimaamista :< Meillä on lapsia peräti 5, samoin kissoja. Jyrsimet asuu omassa huoneessaan johon kissoilla ei ole asiaa. Meillä on 3 muutakin huonetta joihin kissoilla ei ole asiaa ja joiden ovet pidetään kiinni. Lapset osaa sulkea ovet perässään ja huolehtia etteivät toiset jätä niitä auki. Myös pienin on näin osannut tehdä 2,5 vuotiaasta, on nyt 3. Lapset eivät myöskään käsittele eläimiä omin päin, ei niille tulisi mieleenkään :)

Jos ei lapsi ole joku erityisvilkas tapaus vaan normaalivilkas lapsi niin kasvattaminen siihen että eläimiä ei "hoideta" ominpäin ei ole kovin vaikeaa. Aika pienikin haluaa tehdä asiat oikein ja oppii mielellään eläinten oikeasta hoidosta jos eläimet ylipäätään kiinnostaa. Kun lapselle selittää että miksi tehdään näin tai miksi jotain ei saa tehdä niin lapsikin ymmärtää asian ja haluaa toimia oikein. Voi äidin ylpeyttä kun poika selittää kaverilleen että kultakala ei voi elää pienessä purkissa ilman suodatinta vaan tarvitsee 500 litrasen akvaarion (vaikka eläimet ei edes kiinnosta..)tai kun alle kouluikäset keskustelee Korkeasaaresta tultaessa siitä mitkä lajit kuuluu matelijoihin ja mitkä sammakkoeläimiin :mrgreen:

Mä en oikein allekirjoita sitä että lapset on ennalta-arvaamattomia villi-ihmisiä. Jos ne on semmosia niin jossain on vikaa :roll: Eikä se aina vanhemmissakaan ole, hoidin just viikonlopun erityislasta joka päällepäin vaikuttaa pilalle hemmotellulta kakaralta vaikka ei sitä tosiaankaan ole :roll:

^ Siinähän lukeekin "Kokemukseni mukaan...".
Ei se silloin ole ennakkoluuloista, jos se perustuu kokemukseen :)


En ymmärrä miksi tässä topicissa on takerruttu niin paljon joihinkin pikkuseikkoihin ja sanomisiin, kun itse topicin asia on kuitenkin tärkeä ja toivottavasti myös ajatuksia herättävä. Aloitusviestissä on paljon tärkeämpiäkin ajatuksia pohdittavaksi kuin pelkästään joku kissa-lapsi-hamsteri-yhdistelmä, kannattaa lukea aloitusviestin kaikki kohdat :) Kertauksena ne vielä, jotta ne eivät huku tämän muun jutun alle: :)

Lainaus käyttäjältä: "Niina-03":sydan  Pyrkii teettämään terveitä poikueita, jalostukseen soveltuvilla eläimillä joiden takana ei ole suurta alttiutta perinnöllisiin ongelmiin ja sairauksiin.
 :sydan   Miettii yhdistelmiä. Jos laittaa yhteen mitä sattuu, tulee valitettavasti mitä sattuu poikasia, joka ei todellakaan ole kasvatuksen tavoite.
 :sydan   Hankkii poikasille suoraan hyvät kodit, tai ainakin pyrkii siihen esim. ilmoittelemalla poikueistaan kuvien kera.
 :sydan  Välittää siitä mihin poikaset menevät ja voi sanoa ostajalle myös ei, jos kyse on paikasta johon ei halua eläintä myydä. Ei hamsuja kissakoteihin, missä on pieniä lapsia tms.
 :sydan   Ei mene siitä, mistä aita on matalin... eli ei täytä eläinkauppoja täyttämisen ilosta ja mahdollisimman vähällä vaivalla.
 :sydan   Ruokkii eläimensä hyvällä ruoalla ja varustaa poikaset ohjeilla ja papereilla.
 :sydan   Jos ei ole tarpeeksi tietoa asioista, niin tutustuu tähän taiteen lajiin pari vuotta ennen aloitusta. Pohjatietoa on saatavilla runsaasti, jos vain viitsii hakea. Kasvattajan pitäisi kuitenkin neuvoa ja opastaa poikasen ostajia. Mitä enemmän kasvattaja tietää, sen parempi hänen kasvateilleen ja niiden ostajille.

No mutta kyllähän siinä aika kivasti yleistettiin ilman minkäänlaista ehtolausetta että näin tapahtuu tällaisissa kodeissa ennen pitkää.

Ennakkoluuloista juuri siksi että tuntematta ihmisiä ja perheitä niputetaan kaikki joilla on lapsia ja kissoja samaan nippuun vaikka mikään ei muuten yhdistäisi näitä ihmisiä. Ja annetaan ymmärtää että vastuuntuntoinen kasvattaja ei tällaisiin koteihin myy eläimiään.

En ymmärrä miksi lapset ovat tässä se riskitekijä. Vastuuntuntoinen vanhempi kasvattaa lapsensa niin, että eläimiä ei ronkita yksin, piste. Sen sijaan lapset voivat olla turvallisuustekijä, oli talossa kissoja tai koiria tai ei. Mitä useampi silmäpari sitä helpommin huomataan karkulainen/auki jäänyt häkin ovi/vaaratilanne.

Miksi takertua? No mieti itse, kyllä varmasti ärsyttäisi sinuakin jos keskustelun "kasvattajan vastuusta" alla edustamasi ihmisryhmä leimattaisiin porukaksi jonka hoidossa eläin ennemmin tai myöhemmin kuolee tapaturmaisesti ja joille ei ole vastuuntuntoista myydä. Tottakai sitä voi vaikka päättää ettei myy punatukkaisille, silmälasipäisille tai sellasille joiden äidin nimi on Pirkko omien kokemustensa perusteella (kun kaverin Pirkko-äiti veti hamsun vessasta alas). Mutta ei yksi Pirkko voi olla vastuussa kaikkien maailman pirkkojen tekosista :roll:  :mrgreen:

Eikö nuo tuon listan muut kohdat ole aika itsestäänselvyyksiä? Ei sillä etteikö olisi niitä wannabekasvattajalapsia täällä lukemassa ja niille ehkä uutta ja tärkeetä asiaa. Mutta mun on ainakin vaikeeta saada aikaseks keskustelua tyyliin "pulla on hyvää". Aika hämmentävää että näissä olis jotain keskusteltavaa :pihalla:  

Vaikka hyvä aina nostaa esiin koska aina on joku lukemassa jolle kaikki on uutta. Ja olen havaitsevinani että täällä olisi enempi lapsosia eli alaikäisiä jopa kasvattajina kuin muilla jyrsijäfoorumeilla. Mikä on kyllä hämmentävää sekin :huh

Olen tuossa lapsi-kissa-kategorisoimisessa ihan täysin samaa mieltä Yöeläimen kanssa.

Tuohon "täällä on alaikäisiä jopa kasvattajina" ei oikein voi antaa mitään tyhjentävää selvitystä hämmennykseen, siihen ei voi yhdistys puuttua jos joku tahtoo kasvattaa - enkä tiedä miksi se keltään kiellettäisikään. Kasvattajanimellisiä kuitenkaan ei ole alaikäisiä. Tosin: onhan hamsteri joka pikkutytön lemmikki - me aikuiset omistajat (saati kasvattajat!) ollaan hoitoon joutavia retardeja :D

Edit: olenpa joku vuosi takaperin tavannut yhden "täydellisen perheen", joka osti minulta hamsterin, joka sai aivan jättimäisen häkin ja kiikutettiimpa lemmikkiluokkaankin hakemaan PLH 1 -sijoja... Mutta kun hamsteri sairastui vakavasti, isännän lauseke oli että "jahka tuollainen hamsteri edes pystyy kärsiä" - toinen ei pystynyt kunnolla kävellä kun iho oli kauttaaltaan niin rikki... No, onneksi veivät lekuriin kun patistin. Niin niiltä kovin täydellisenkin oloisilta puuttuu joskus se perusjärki.

Minun kokemukseni ovat minun kokemuksiani. Anna minä myyn eläimet omalla tavallani, haluamiini paikkoihin. Mielestäni kerroin, mitä pahimmassa tapauksessa voi tapahtua, pahoittelen ettet tajunnut viestiäni. Sitäpaitsi puhuin PIENISTÄ lapsista, eli alle kouluikäisistä. Huonot kokemukseni rajoittuvat pääosin ihan naperoihin, jotka availevat luukkuja ja jättävät ovet auki.

Myyn kyllä hamsuja lapsiperheisiin tai kissakoteihin, mikäli ostajat ovat fiksun oloisia ja oikealla asialla. Mutta automaattisesti en myy kenellä tahansa. Varmasti kaikilla kasvattajilla on jotain reunaehtoja, muodostuen aiemmista kokemuksista. Eläin on kuitenkin etusijalla. Ainakin pitäisi olla.

En todellakaan menetä yöuntani jos joku 6v lapsi jää itkemään, kun en myy hamsteria heidän rotwailer kotiinsa. Kun edellisen koira oli syönyt. Ja vanhemmat vain haluavat äkkiä uuden, että huuto loppuu. Jep jep.

Lainaus käyttäjältä: "Yöeläin"Vaikka hyvä aina nostaa esiin koska aina on joku lukemassa jolle kaikki on uutta. Ja olen havaitsevinani että täällä olisi enempi lapsosia eli alaikäisiä jopa kasvattajina kuin muilla jyrsijäfoorumeilla. Mikä on kyllä hämmentävää sekin :huh

Virallisen kasvattajanimen omaavista yksikään ei ole alaikäinen. Sillehän yhdistys ei voi mitään jos alaikäiset kasvattavat vaikka elefantteja kotonaan. Se että heitä pyörii täällä foorumilla paljon johtunee hamsterin suosiosta lemmikkinä. Jos katsoo ihan jäsenmääriä eri yhdistyksissä niin kyllä hamsteri on se suosituin pikkujyrsijä lemmikkinä. Ja hyvähän se on että täällä pyörivät ja saavat asiallista ja oikeaa tietoa hamsuista.

Lainaus käyttäjältä: "Yöeläin"Meillä on lapsia peräti 5, samoin kissoja. Jyrsimet asuu omassa huoneessaan johon kissoilla ei ole asiaa. Meillä on 3 muutakin huonetta joihin kissoilla ei ole asiaa ja joiden ovet pidetään kiinni. Lapset osaa sulkea ovet perässään ja huolehtia etteivät toiset jätä niitä auki.

Onnittelen, että tuo onnistuu teillä. Eipä onnistunut kaverillani, jolla on myös 5 lasta ja ne kaksi kissaa, jotka söivät hamsterini  :roll: Tai sillä kissaperheellä, jonka persialainen meni Gabberiin sisälle ja hamsteri muuttui loppuiäkseen hermoheikoksi.
Herätän keskustelua aiheesta juuri siksi, että ne nuorimmat ei-viralliset kasvattajat ajattelisivat puoli minuuttia tätäkin tekijää.

Sinä osallistut keskusteluun äitinä, mikä on ok. Minä kirjoitan kasvattajan näkökulmasta, vaikka olen äiti myös. Oma villikkoni 4v osallistuu hamsujen hoitoon äärimmäisen valvotusti, enkä vastaavalle muulle tenavalle möisi eläintä.
Eläin kasvattaa lasta monella tavalla ja se on erittäin hyvä juttu, mutta vanhempien tehtävä on valvoa että homma todella toimii eikä eläimestä tule lelua. Toivottavaa tietenkin olisi, jos lapsi ei pääsisi eläimen huoneeseen ja eläimeen käsiksi omin luvin. Mutta kaikissa kodeissa se ei ole mahdollista.

meillä hamstereita on 7, kissoja 3. hamstereita on suurimmaksi osaksi olohuoneeessa, gabberit ovat hyllyköissä joissa tilaa hyllyn ja ritilän välissä on n. 6-10cm, eli kun hamsterin haluaa asumuksestaan ulos pitää gabberi vetää hyllystä ulos-eikä ongelmia ole ollut. Kissat ovat aiemmin ennen keskustaan muuttoa olleet ulkona metsästäviä hiiri ja myyräkissoja, mutta enää 1½ vuoden hamsuilun jälkeen ei kukaan kyllä edes jaksa katsella hamstereiden touhuja.

Jokaisessa kodissa on aina omat vaaran paikkansa, mutta ei minusta kissat ole yhtään suurempi uhka kuin että menee jonnekkin seinän väliin tai muuten hukkaan.. Kissa on toki kissa, mutta ihminen on porukan ylin ja määrittää katilleen rajat.

Minä ymmärrän ihan täysin sen että Niina ajattelee kokemuksen perusteella noita juttuja. Ideana vaan oli se, että joistakin ihmisistä tuntuu ikävältä käytännössä "lukea itsensä" tuolta "ei näille" -listasta. Se lienee porukan pointti.

Niin no huomioitavaa tässä lienee, että aiheen aloittajalla itsellään on alle kouluikäinen lapsi eli sinänsä ymmärrettävää, että kanta on tuo.
Mutta sitä mieltä minäkin olen, että ei pitäisi yleistää. Jos itsellä jokin ei suju niin ei se tarkoita ettäkö kaikilla olisi niin. Kyllä minä uskon, että hamsu menee hyvin lapsiperheessä kunhan vanhemmat tuntevat vastuunsa.

Vahinkoja taas voi sattua "täydellisillekin".

En ihmettele yhtään, että noinkin provokatiiviseen kohtaan on takerruttu ja kaikki muu jäänyt lähes huomiotta. Melkein voisi luulla, että se tässä oli tarkoituksenakin.  :D

Lainaus käyttäjältä: "Heli"En ihmettele yhtään, että noinkin provokatiiviseen kohtaan on takerruttu ja kaikki muu jäänyt lähes huomiotta. Melkein voisi luulla, että se tässä oli tarkoituksenakin.  :D

Jokainen varmaan voi ajatella päällään, että ideani ei ollut provoilla. Enkä halunnut yleistää, ilmeisesti oli väärä sanavalinta.
Kyllä te innostutte sivulauseesta ja itse asia ja pointti unohdetaan.
Miten tyypillistä. Mää luovutan. Mutta en silti myy ihan kaikille hamstereita  jossei siltä tunnu :kieli

 :D Oikeesti: Vaadin, että ostajalla pitää olla akateeminen loppututkinto, tavallista korkeampi ÄO sekä hamsterilla oma huone että myyn. Plussaa timanteilla koristeltu viiden metrin terraario.

Lainaus käyttäjältä: "Niina-03":D Oikeesti: Vaadin, että ostajalla pitää olla akateeminen loppututkinto, tavallista korkeampi ÄO sekä hamsterilla oma huone että myyn. Plussaa timanteilla koristeltu viiden metrin terraario.

Siis tottakai pitää olla :shock:  Mensa myös hyväksi luetaan XD

Minä lähden huomenna viemään kahta talvikkokasvattiani 12-vuotiaalle tytölle, jonka ensimmäisen kasvattini kissa tappoi. Edesvastuutonta? No, kyseinen kissa oli perheessä hoidossa, tyttö vahti kuulemma todella tarkasti ettei kissa pääse talvikkoon käsiksi, mutta unohti oven auki tms. ihan muutamaksi minuutiksi, ja se oli siinä. Vahinkoja sattuu, nyt perheessä ei ole kissaa ja tiedän tytön muuten tunnolliseksi eläinten hoitajaksi.

Varmaan jokaisen hamsterinomistajan perheessä on jotakin riskitekijöitä, toisilla enemmän ja toisilla vähemmän. Kissat ovat yksi, mutta vain yksi niistä. Se mikä ratkaisee, on mielestäni etupäässä omistajan asenne ja vastuunkantokyky, ei riskitekijöiden olemassaolo sinänsä. Ja vahinkojahan voi sattua kenelle vain, nimim. "kaksiviikkoisten poikasten emon kissansa suusta viime hetkellä pelastanut".

Minulla ei oikeastaan ole mitään tiettyjä reunaehtoja poikasenostajille (paitsi tietysti oikeankokoinen asumus, perustiedot talvikon hoidosta, lupaus viedä eläin lääkäriin tarvittaessa jne. nämä perinteiset), aika pitkälti oman vaistoni varassa päätän, kenelle myyn ja kenelle en. Aika nopeasti ostajista näkee jos asenne on se, että lapselle ollaan lelua ostamassa. Sellaiset ostajaehdokkaat kierrän kaukaa.

Voisinpa miekin laitella lusikkaa soppaan.

Tokikaan minua ei vielä kasvattajaksi voisi sanoa (ensimmäinen poikue suunnitelmissa lokakuulle), mutta kun puhetta niin paljon siitä, millaiseen kotiin hamsterin voi myydä / ei voi myydä.

Ensinnäkin; itselläni on lisko, kissa (toinen hakusessa) ja noi hamsterit. Luotan omaan kissaani lähes 100%, se kun kiertää miut kaukaa kun hamstereita käsittelen ja jos kissani yltyy härnäämään häkissä olevaa hamsteria niin pelkkä "Ei" riittää ja kissa jättää hamsterit rauhaan. Toki en halua olla todistamassa miten käy, jos kissa ja hamsteri olisivat irti samassa huoneessa, mutta siihen asiaan on ratkaisu, nakataan kissa toiseen huoneeseen siksi aikaa ^^

Toiseksi; Luotan myös veljenpoikiini täysin. Ikää heillä on nyt 9v (Adhd -lapsi), 6v ja 3v. Vanhimmat pojat saivat pitää sylissä edesmennyttä marsuani (joka eli 7,5 vuotiaaksi) ja nuorimmainen sai ruokkia marsua. Fiksusti pojat marsua hoitivat, kysyivät saavatko antaa marsulle ruokaa ja luvan saatuaan osasivat antaa oikeaa ruokaa ja tarvittavan määrän ^^. Luvatta eivät marsua ruokkineet.. Tokikin aina mie pyysin poikia ruokkimaan marsua kanssani, jo silloin kun olivat ihan pieniä (nuorin sai ruokkia marsua miun sylistä käsin ja avustuksellani jo 1 vuoden ikäisenä Tokikaan kaikki lapset eivät ole saman laisia, mutta jos en asuisi nykyisin näin kaukana (350km välimatkaa) veljenpojistani, saisivat he pitää sylissä myös kahta kesyintä hamsteriani.

Itse olen ajatellut kasvatusta siitä näkökulmasta: Lemmikki tuo vastuuta ja mikäli hamsteria lapsilleen ostamassa olevat vanhemmat ovat fiksuja, niin toki minä heille hamsterin möisin. Olenkin ajatellut, että kun se aika koittaa, niin miulta lähtisi maailmalle vain kesyjä poikasia, ettei mahdolliset "omistajalapset" joudu tekemisiin aran hamsterin kanssa. Kyllä se vaan ikävä kyllä niin menee, että valtaosassa perheistä hamsterit ovat lasten lemmikeitä ja lapsen vastuulla vanhempien valvovan silmän alla.

Menipä sekalaiseksi tämä miun selitys mielipiteestäni ^^

PS: Osaan miekin listata tähän yhden perheen, jolle en hamsteria suostuisi myymään. Ikävä kyllä kyseessä on vieläpä itselleni varsin tuttu perhe, jolla on jo pari hamsteria yms. :(

Juup eipä hamsteri ole mikään lasten leikkikalu, mutta lapsi osaa kyllä hienosti käsitellä eläintä -aikuisen valvonnan alla. Näin meidän 4 v. poika.

Klik klik kuvaa:

(//http://i139.photobucket.com/albums/q313/amorousulla/th_epoikue005.jpg) (//http://s139.photobucket.com/albums/q313/amorousulla/?action=view&current=epoikue005.flv)

^ Pakko sanoa, että erittäin hyvin kyllä osaa käsitellä tuon ikäiseksi! :shock: Ja voi miten suloisesti puhuu :sydan

Kolmevuotias pikkusiskoni on joskus saanut silitellä hamstereita, mutta en kyllä antaisi syliin, hän ei oikein ymmärrä voimiaan ja sitä että hamsteri on elävä eläin. Kovasti tuntuu pitävän kuitenkin hamstereista, ja varmaan tulevaisuudessa tahtoo oman sellaisen, hänellä on jo mielikuvitus-Kepposia ja -Ansoja, joita kuljettelee käsissään xD

Meni jo ohi aiheen, mutta minun kantani on sama kuin monilla muillakin tänne kirjoittaneilla - voisin myydä lapsiperheeseen, kunhan vanhemmat ottavat täyden vastuun. Lapselle on hyväksi opetella kantamaan vastuuta, mutta liian pienelle ei saa antaa huolehdittavaksi eläintä.

Tuli muuten mieleen, että onhan kasvattajat havainneet myös jalostuksellisesti ajatellen sen, mihin myyvät poikaset? Eli ei samaa poikuetta/lähisukua paljoa muille kasvattajille, koska niistä tulee aina jossain vaiheessa jonkin sortin pussitilanne - kun eri sukua ei enää löydy.

Mielestäni sekin kuuluu kasvattajan vastuuseen (vaikka tässä haettiinkin lähinnä ilmeisesti hoitopuolen asioita, mutta silti), ottaa huomioon myös yleistilanne.

Joskus yhtä urosta käytetään miljardi kertaa ja lainataan kavereillekin, tai sitten saman poikueen eläimet myydään tyyliin kaikki kasvattajille jotka käyttävät niitä kerran tai useamman. Ja sitten joka suvusta löytyy turhan läheltä samaa poppoota jatkuvasti.

Mulla on viiden hamsun eestä kokemusta.... Meillä on kissoja,mutta en päästä niitä sinne huoneeseeni yleensä,ilman valvontaa.Mä en aio alkaa kasvattaa vielä,ja aion ensin pyytää kokeneilta neuvoja. Olen nuorin perheestäni,joten ei ole pikkulapsista vaaraa  ;)  ja joskus,kun tulee kylään lapsia,ne haluaa mennä mun hamsujen luo  :roll:  mutta en ikinä anna niiden mennä sinne  :angel  XD  joten ne on siis turvassa  :) Mutta siis voinko alkaa kasvattaa vaikka kissoja on?

^Mun mielestä sun ois hyvä odottaa vielä muutama vuos, koska oot vielä kovin nuori :) Mitenkä sitten käy jos hamsterille tulee vaikka tiineysmyrkytys, poikaset kuolevat kohtuun tai pesään tai tulee jokin muu akuutti ongelma? Silloin olisi hyvä että on itsellään omaa rahaa, eikä hamsterin vieminen eläinlääkäriin rajoitu välinpitämättömien vanhempien takia. Entä jos et saa myytyä poikasia? Onko sulla varalta kymmenen ylimääräistä asumusta poikasille jotka eivät ole menneet kaupaksi? Entä onko eläinlääkäriin mahdollista lähteä yömyöhään? Onhan hamstereilla joilla aiot kasvattaa rekisteripaperit jotta suku tiedetään?

Jos vastaat kaikkiin kyllä en periaatteessa näe mitään mikä estäisi sua kasvattamasta hamstereita. Tosin itse en kymmenen vuotiaalta uskalatisi hamsteria ostaa.. Mutta tämähän on vain oma mielipiteeni. Ja huomioithan että kasvattaminen on eri asia kuin muutaman satunnaisen poikueen teettäminen. Kasvattamista varten sun tulis hankkia näyttelytasoisia eläimiä ja tehdä selvät suunnitelmat mihin pyrit kasvatuksella.

Itselläni olisi myös n. vuoden kuluttua aikomus teettää pari poikuetta väreissä safiiri/helmiäissafiiri :)

Juu,siis vastaan kyllä kaikkiin kyllä :D olen säästänyt tammikuusta rahaa,mulla on nyt yli 300,joten eiköhän se kuluihin riitä..Kasvattajalta ajattelin hankkia :) Ja kaverit ainakin oli kiinnostuneita poikasista. Että kyllä kaiken pitäs hyvin mennä. Kiva :) Laita sitten tänne kuvia! :)

aivan suloinen tuo edellisen sivun video. Itselläni on 3v poika joka tietää jokaisen 7 hamsterin pullot ja kipot kertoa mikä on kenenkin. rakastaa touhuta ja vaihtaa vesiä hamsuille. Jokaisen hamsterin osaa käsitellä valvonnanalaisena täydellisen hyvin. Ei  ihan tainnut kuulua tähän ketjuun mutta siirtäkää toiseen jos tarvitsee.

Pakko nyt työntää kanssa kauha soppaan ja syvälle, kun täällä nyt puhutaan kissoista ja hamstereista samassa taloudessa sekä myymisestä vastuuttomiin/vastuullisiin koteihin.
Lapsia minulla ei nyt ole vielä, eikä kasvatusta ole varsinaisesti vielä edes aloitettu, mutta kuitenkin.

Myyn hamsteri poikaset hyviin koteihin, yksikään lapsi ei ole oikeastaan tähän mennessä kysellyt syyrialaisia minulta, koska olen asettanut heille tietyt ehdot.

En myy ilman lupia alle 16 vuotiaalle hamsteria.
Jututan vanhemmat useampaan kertaan mielellään, kerran puhelimessa toisen kerran kasvotusten. Myös vanhempien on tultava mukaan hakemaan lapsen kanssa hamsteria minulta.

Pyrin kyselemään ihmisiltä millaiseen kotiin hamsteri on tulossa, miten vietetään aikaa, onko mahdollisia muita lemmikkejä ja kuin turvatoimet on järjestetty, mahdollinen kokemus aikaisemmin hamstereista...

Mieleenikään ei ole tullut luovuttaa yks hailee meinigillä kasvattejani kenelle sattuu "rantojen miehelle".
Pyrin antamaan tuen ja turvan uusille harrastajille.

Itselläni on 2 kissaa talossa, ei ongelmia pitää hamsteria.
Miksi olisi?
Huolehdin siitä että kissat ei pääse hamsterin luokse, ovet kiinni ja hamsteri toisessa huoneessa.
En ole edes viitsinyt alkaa panikoimaan tuon iän ikuisen legendan kanssa ettei kissaa ja hiirtä voi samassa asunnossa pitää.
Höpö höpö, se ei ole kuin ihmisen keksimä olettamus etteikö jyrsijä ja kissa voisi saman katon alla asua.
Korvien välissä yleisemmin se stressi ja muu hössötys on.
Hamsteri ei stressaa kissaa mitenkään jos ovat erihuoneissa, sen voin kyllä vannoa.

Toki inhimillisiä erehdyksiä voi sattua, ovi jää auki ja kissa pujahtaa hamsterien huoneeseen.
Mutta meillä ei koskaan olla oltu naama kiinni Dunassa kuolaamassa paistia. Kyllä on käyty katsomassa mutta siihen se on jäänytkin.
En nyt pidä tahallani ovea auki huoneeseen jossa hamsteri majailee.

En näe kyllä mitään estettä sille että olisin myymättä omia kasvatteja taloon jossa on kissoja.
En jaksa stressata sellaista asiaa joka voi sattua kenelle vain. Ihan hyvin lemmikittömässäkin kodissa se hamsteri voi kuolla siihen että se tippuu kokeneenkin käsittelijän käsistä, joskus sattuu virheitä jokaiselle.
Ja jos se tapahtuu niin sitten tapahtuu, ei sille mitään voi.

Mutta en nyt ala skitsoamaan siitä etteikö kissa ja hamsteri voi muka samassa asunnossa olla.

Viitaten vaan edelliseen, meillä ainakin hamsterit tulivat aina haistelemaan kissoja, sillon kun meillä kissoja vielä oli. Ei siis minkäänlaista stressikäyttäytymistä ollut ikinä havaittavissa, mutta...Muutama karkuri joutui sitten kissojen kynsiin vuosien varrella.

Mutta mutta. Ainahan siinä riskinsä on, muttei kuitenkaan mikää ylitsepääsemätön este mun mielstäni.

Olisiko tuota Ninden "Alkaisinko kasvattamaan hamstereita?"-artikkelia jossain enää (esim. mirroria)?

Lainaus käyttäjältä: "Ely"Olisiko tuota Ninden "Alkaisinko kasvattamaan hamstereita?"-artikkelia jossain enää (esim. mirroria)?

Laitan vaikka tähän suoraan, kun ei toi mun domain ole toiminnassa...

Alkaisinko kasvattamaan hamstereita?
Niina Eskelinen

Hamsterien kasvattaminen kuulostaa kivalta ja helpolta, mutta se tuo ilon ja onnistumisen lisäksi mukanaan myös vastuuta ja vastoinkäymisiä. Kasvattajaksi ei noin vain voi alkaa sormia napsauttamalla, se kuitenkin vaatii valmistautumista ja tiedon keruuta.

Paras pohja kasvattajaksi ryhtymiselle on omistaa ensin muutaman vuoden lemmikkihamstereita. Tällöin tutuksi tulevat tarvittavat perustiedot hoidosta ja ruokinnasta. Kasvattajan tulee osata neuvoa ja opastaa poikasen ostajia, jotka mahdollisesti ovat hankkimassa ensimmäistä hamsteriaan. Tämä ei onnistu, mikäli kasvattajalla ei ole omakohtaisia kokemuksia hamstereista ja siitä mitä kaikkea niiden kanssa voi sattua ja tapahtua.

Jos olet jo harrastuksen alkuvaiheessa miettimässä kasvattajaksi alkamista, kannattaa jo tässä vaiheessa tutustua eri lajeihin, jotta löydät niistä sen "omasi" – joka on sydäntäsi lähinnä. Näin sinulla on lajista jo jotain kokemusta, ettet aloita kasvattamista kylmiltään siinäkään suhteessa. Lajeilla on omat erityispiirteensä ja vaatimuksensa, joten syyrialaisen omistamisesta ei ole juurikaan hyötyä, jos päättääkin alkaa kasvattamaan roborovskeja.

Suomen Hamsteriyhdistyksen jäseneksi kannattaa liittyä heti, yhdistyksen lehti tarjoaa paljon informaatiota sekä kasvattajille että tavallisille harrastajille.


Päätä mitä kasvatat

Ensimmäiseksi päätä mitä lajia, turkkimuunnosta (syyrialaisilla) ja väriä alat kasvattamaan. Aloita varovasti – älä ahnehdi. Usein tilat ovat rajalliset, joten usean lajin, turkkimuunnoksen ja värin tuloksellinen kasvattaminen ei ole joko mahdollista tai kannattavaa tai molempia. Jos haluat kasvattaa useampaa väriä, valitse mieluiten sellaisia joita voi kasvattaa samassa linjassa. Näin ei tarvitse aloittaa kovin suurella eläinmäärällä. Väri(e)n valinnassa kannattaa ottaa huomioon myös saatavuus ja minkälaista kyseistä väriä on kasvattaa. Jos aloittaa kovin vaikeasti saatavissa olevalla ja hankalasti kasvatettavalla värillä, ei kannata odottaa tuloksia kovin nopeasti.


Jalostaminen on laadun parantamista

Laadun parantamiseen vaaditaan suunnitelmallisuutta ja määrätietoisia valintoja. Kasvattaja pyrkii tekemiensä valintojen avulla kasvattamaan laadittujen määritelmien eli standardien mukaisia hamstereita. Opettele siis oman lajisi ja värisi standardit. Niitä ei kuitenkaan tarvitse opetella ulkoa sanasta sanaan, mutta hyvän kasvattajan tulee tietää ja pystyä kertomaan minkälainen on laji/väri jota hän jalostaa.

Koska laadun parantamisessa tulee kiinnittää huomiota myös väreihin, tulisi pyrkiä kasvattamaan mahdollisimman puhtaita värilinjoja – sukulaisvärit on tässäkin sallittuja. Mitä puhtaammat linjat, sen parempia väreistäkin pitäisi tulla – ainakin ajan kanssa. Sama koskee turkkimuunnoksia, parhaimpaan tulokseen pääsee yhdistämällä samaa muunnosta olevia, poikkeukset lukuun ottamatta (esim. satiini).

Väittäisin, että poikasten teettäminen ilman sen tarkempia tulevaisuuden suunnitelmia tai tavoitteita – puhumattakaan siitä että olisi tarkkaan valittu laji, väri(t) ja jalostuseläimet – ei ole kasvattamista, ainoastaan kannan lisäämistä ilman yritystä parannukseen.


Aloita pohjatyö

Voidaksesi jalostaa valitsemaasi lajia ja väriä paremmaksi, tulee sinun tietää missä mennään. Aikaisemmin jo mainittiinkin standardit, mutta ne antavat vain suunnan sille mihin kasvatuksessa tulee pyrkiä. Sitä ennen on otettava selvää, mikä on valitsemasi lajin (ja värin) tämän hetkinen tilanne. Mikä on taso, saatavuus, vahvuudet, ongelmat? Entä minkälaisia sukulinjoja lajissa on?

Ole aktiivinen ja etsi tietoa itse, sitä löytyy nykyisin yhä enemmän ja paremmin. Älä odota, että joku tekee sen sinun puolestasi. Käy näyttelyissä, puhu kasvattajien kanssa. Lue tietoa Internetistä, yhdistyksen sivuilta ja keskustelupalstalta sekä kasvattajien sivuilta. Jos kielitaitoa riittää, kannattaa lukea artikkeleita Englannin ja Ruotsin Hamsteriyhdistysten sivuilta. Unohda kirjat, niistä et saa oikeanlaista tietoa.

Hanki tietoa poikasten teettämisestä ja lajin vaatimista tarpeista. Kirjaa ylös tärkeimmät kysymykset ja hanki niihin yksityiskohtaiset vastaukset. Mikä on sopiva astutusikä naaraalle, entä urokselle? Miten astutus tapahtuu? Miten kauan tiineys kestää? Montako poikasta naaras keskimäärin synnyttää? Miten emoa ja poikasia hoidetaan? Miten sukupuolet katsotaan? Milloin voi aloittaa poikasten käsittelyn? Minkä ikäisinä poikaset voi luovuttaa uusiin koteihin? Miten tiedän minkä värisiä poikaset ovat? Mitä jos synnytyksessä menee jotain vikaan? Jne.

Jos et löydä vastausta valmiina, kysy. Kysy, kysy, kysy. Esitä kysymyksesi asiallisesti, niin saat asiallisia vastauksia. Tyhmiä kysymyksiä ei olekaan. Tietoa hankkimalla voit välttyä ainakin joiltain takaiskuilta – opi muiden virheistä, älä tee niitä itse.

Käytä hamstereitasi näyttelyissä saadaksesi ulkopuolisen arvion. Näyttelyharrastus kannattaa aloittaa jo siinä vaiheessa, kun sinulla on "vain" lemmikkihamstereita, näin saat tuntumaa näyttelypuoleen ja mahdollisesti pystyt itsekin tunnistamaan hyvät ja huonot puolet hamstereissasi. Näin myös oma "hamsterisilmäsi" kehittyy, mistä on jatkossa paljon apua.


Tee yhteistyötä

Suhteiden luominen muihin saman lajin kasvattajiin kannattaa aloittaa aikaisessa vaiheessa. Tulevaisuudessa tulet tarvitsemaan näitä kontakteja, ilman yhteistyötä toisten kasvattajien kanssa ei pitkälle pääse. Hanki lemmikkisi ja tulevat jalostuseläimesi kasvattajalta. Jalostuseläintä hankkiessasi kerro, että tarkoituksesi on kasvatuksen aloittaminen. Tällöin kokenut kasvattaja osaa valita sinulle mahdollisimman hyvän poikasen. Kasvattajalta saat myös tukea ja varmasti arvokasta tietoa, joka voi olla sinulle kultaakin kalliimpaa. Eläinkauppahamsterin kanssa jää puuttumaan kasvattajan apu, sen vuoksi en suosittele kasvatuksen aloittamista niiden kanssa.

Toki myöhäisemmässä vaiheessa voi eläinkaupasta otettu hamsteri voi tarjota paljonkin kasvatukseesi, mutta se voi olla myös huono valinta. Kun olet muutaman vuoden kasvattanut ja hamsterisilmäsi on harjaantunut, osaat itsekin jo paremmin nähdä onko järkevää ottaa riskiä ja yhdistää linjaan tuntematonta taustaa olevan eläimen vai ei.


Kasvatuksen virallistaminen

Kasvatus voi olla suunnitelmallista jalostusta ilman ns. virallistamistakin eli tässä tapauksessa kasvattajanimen hankkimista. Nykyisin onkin yhtenä vaatimuksena, että kasvattaminen aloitetaan hyvissä ajoin ennen nimen anomista, jotta tietotaitoa ehtii karttumaan. Nimellisen kasvattajan oletetaan tietävän "kaikesta kaiken", jolloin näkyvyys ja vastuu ovat varmasti hieman suurempia ja sitä myötä luovat paineita.

Tietenkään nimeä ei tarvitse koskaan hakea jos ei halua, näkisin sen kuitenkin olevan yksi tärkeä osa päämäärätietoista jalostusta.


Ole kärsivällinen

Kasvattaminen on pitkäjänteistä puuhaa. Haluttuja tuloksia ei välttämättä synny heti, ei ensimmäisessä, toisessa tai välttämättä vielä kolmannessakaan polvessa. Tähän osaltaan vaikuttaa sekin, miltä tasolta lähdet kasvatustyöhösi ja minkälaisia valintoja olet tehnyt. Jos lähdet jalostamaan väriä jota ei käytännössä ole olemassakaan, vaan joudut aloittamaan värien yhdistämisillä ja sukulaisväreillä, varaudu pitkään ja mahdollisesti kiviseenkin tiehen. Voin kuitenkin vakuuttaa, että kun vihdoinkin saavutat päämääräsi, on se kaiken vaivan arvoista!


Tunne vastuusi

Vastuuntuntoinen kasvattaja ei teetä sairaalla, vihaisella, ala-ikäisellä tai lajilleen epätyypillisellä hamsterilla poikasia ja muutenkin huolehtii kaikista eläimistään lajivaatimusten edellyttämällä tavalla koko niiden elinajan. Vastuuntuntoinen kasvattaja ei myöskään teetä poikasia vain sen takia, että hamsteri on jalostusta varten ostettu, jos sillä ilmenee jokin vika jonka vuoksi jalostuskäyttö ei olisi suositeltavaa – vaikkakin sallittua (esim. vihaisuus).

Hamsteri on hankintahinnaltaan melko edullinen, tarvikkeisiinkaan ei tarvitse välttämättä hirveästi rahaa. Hamsteri tulee kuitenkin sairastuessaan hoitaa asianmukaisesti, tarvittaessa eläinlääkärillä, ja siihen saattaa mennä euro jos toinenkin. Yllättäviin menoihin tulee varautua ja olla valmis panostamaan niihin, sekä ajallisesti että rahallisesti. Tunnetusti eläin sairastuu juuri silloin kuin ei pitäisi ja mahdollisimman huonoon aikaan (esim. sunnuntaina). Eläimen hyvinvointi tulee kuitenkin asettaa aina tärkeimmäksi asiaksi, muut menot voi odottaa.

Hyvä kasvattaja tuntee vastuunsa lajia kohtaan, miettimällä onko jalostukseen suunnitellulla yksilöllä jotain annettavaa lajille. Kasvattajan olisi yhdistelmiä tehdessään pyrittävä aikaansaamaan vähintään keskitasoa olevia yksilöitä. Jos yhdistelmän tekeminen vähinkin epäilyttää, jätä se tekemättä.

Hyvä kasvattaja kertoo poikasen ostajalle eläimen taustoista, antaa hoito- ja ruokintaohjeet sekä tarvittaessa opastaa ostajaa esim. tarvikkeiden hankinnassa. Hyvä kasvattaja ei myy sairaita tai vihaisia poikasia.

Rehellisyys on tärkein asia, tietoja salaamalla et saavuta mitään. Kerro siis rohkeasti muille myös vastoinkäymisistä – tämä auttaa sinua saamaan arvostusta. Kokemuksen ja tiedon karttuessa arvostus lisääntyy, lisäksi voit vaikuttaa omalla käytökselläsi siihen millaisen mielikuvan ihmiset sinusta luovat. Muista, että negatiiviset asiat jäävät helpommin ihmisten mieleen ja, varsinkin siinä vaiheessa kun sinulla on kasvattajanimi, leimaavat ne mahdollisesti koko kasvatustasi.


Avoin ja nöyrä mieli on hyvä pitää mukana tässäkin harrastuksessa. Kuuntele kokeneempia ja ota asioista itsekin selvää, siinä tärkeimmät neuvot. Hamsterien kasvattaminen on hyvinä aikoina hauska harrastus. Voit saada liudan uusia ystäviä, jotka auttavat sinua jaksamaan ja jatkamaan niinä huonoina hetkinä!

Meillä on koira joka yrittää aina syödä mun hamsuani mutta onnkes Väiski on nii pieni et ei ylty... Mutta se on rottakoira...

Oon ajatellu et haluisin olla kasvataja.Mutta oon 12... (Kohta). Mulla on yks hamsteri. Oon lukenu netistä ja kirjoista hamstereista ja tietty täältä. Oon kyselly kaikilta.
Mutta oon mokannu. Ostin hamsuni eläinkaupasta ja hillevi on mun eka hamsu.
Joten kaikki tieto ja apu on todellakin tarpeen.
Mulla on kyllä 2 gerbiiliä jotka on ollu mulla n 2 vuotta.  Ja joskus mulla on ollu myös marsu mutta eihän se ole sama asia.
Oon otamassa toista hamsteria mutta oon ajatellu et en ota enään eläinkaupasta.
Olis myös tosi kiva ja uupeta ja komeeta että joku kasvattaja tai kuka nyt lie teitää hamstereista ja joka vois opastaa mua. Mun sähköposti on: Ahonen.Elli@gmail.com
Kiitän kaikkia jotka ottavat muhu kiitän toooooodella paljon! :D  Ja kaikkia muitakin tietty. ^.^

Ymmärrän kyllä molemmat pointit, sekä Mustikkamaan että Lentsun, tuosta jalostusoikeuden rajoittamisesta, mutta tuohon asiaan olisi mun mielestä löydettävä kuitenkin joku keskitie. Eli mun mielestä ok on esimerkiksi, että poikueesta menee muutama jalostukseen, ei esimerkiksi 15-päisestä poikueesta kaikki. Tuolloin liikenteessä on sitten edes enemmän kuin yksi hieno jälkeläinen poikueestaan vahvistamassa suvun jatkumista.

En minä ainakaan juoksentele itse tuon tuosta ulkomailta hakemassa uusia eläimiä, että siinä olisi se kasvatukseni jatkuvasti saatavilla oleva pelastaja, kun kotimaasta ei enää uutta verta juuri heru tai täytyisi vaihtoehtoisesti tyytyä joihinkin eläinkauppojen tuntemattomien sukujen edustajiin(en sillä sano etteikö joskus voisi tehdä löytöjäkin, joihin riskeeraaminen mahdollisesti kantaa hedelmääkin). Voisi kyllä joskus tehdä jalostuseläinhankintareissun jonnekin pihamaille. :)  Näistä tuontihankinnoista tulikin mieleen, että tässä jokin aika sitten kyselin innokkaana kolmesta Ruotsin tuonti vanhemmista olevasta poikueesta poikasta, mutta sieltäpä sitten löytyikin kaikista yhdistelmistä ihan lähipolvista omasta poikueesta Ruotsiin lähtenyt poikanen.. Hitsit, että ketutti.

Mun mielestä poikueesta ei kannata antaa enempää kuin kolmea poikasta jalostukseen. Näen kuitenkin ongelmallisena sen, ettei anna yhtään jalostukseen vaan pitää sen ainoan itsellään — entäs jos käy niin että se oma ei vaikka saa poikasia ja lemmikiksi menneitä ei voi esimerkiksi lainata tai omistajia saa kiinni, niin sittenhän ei ole siitä poikueesta ketään josta saisi enää jälkeläisiä. Itselle on olleet suuri pelastus eläimet jotka olen antanut muille jalostukseen, kun omille on sattunut ties mitä.

Lainaus käyttäjältä: "lentsu"Jos suvut loppuu kesken, haetaan ulkomailta sitten vaikka lisää.

Olen monesta kirjoittamastasi asiasta samaa mieltä, mutta tähän haluaisin tarttua. Ulkomailta voi toki tuoda eläimiä, mutta jos yhteistyö toimii molempiin suuntiin aktiivisesti, käy helposti niin että takaa löytyy samat nimet mitä suomalaisten hamstereiden takaa. Täysin uutta verta ei siis välttämättä saa edes ulkomailta, varsinkin jos kaikkialla ollaan keskitytty ylläpitämään niitä tiettyjä linjoja, joista syntyy standardin mukaisia ulkonäöltään kauniita ja tasaisia poikueita hamstereita. Ainakin talvikoiden tilanne on ollut monesti tämä, ihan jo 2000-luvun alusta lähtien. Siksi mielestäni ei kannata liikaa tuudittautua ulkomaalaisten eläinten tuomaan uuteen vereen.

Hamstereiden osalta on toki helppoa tuottaa näennäisesti erisukuisia eläimiä, koska käytössä on vain neljän polven sukutaulut. Käyttämällä esim. kerran kutakin poikueeseen syntynyttä sisarusta, voidaan saada nopeasti sukutaulu, jossa neljässä polvessa ei näy yhtään samaa nimeä, mutta kaikki eläimet ovat lähtöisin muutamasta samasta kantaeläimestä. Tästä syystä todellinen sukusiitosprosentti tulisikin laskea aina yli kuuden polven, mielummin lähemmäs kymmenen polven tiedoista.

Hamstereiden terveyden ja sen säilyttämisen kannalta olisi todella tärkeää vaalia mahdollisimman paljon erilaisia sukuja ja katsoa hiukan sormien läpi ulkomuotoseikkoja, niissä tapauksissa joissa suvusta muodostuu arvokas harvinaisuuden takia. Jotta tulevaisuudessa pystyttäisiin vielä tekemään yhdistelmiä, jotka alittavat sen suositellun 6,25% tuloksen oikeilla tiedoilla, ei "tuntemattomista" suvuista lähtöisin olevilla eläimillä. Liian suuren sukusiitoksen ongelmia voivat olla:
-heikentynyt sukupuolivietti
-urosten heikko spermanlaatu, naaraiden huono tiinehtyvyys ja kykenemättömyys hoitaa poikasiaan
-huono immuunipuolustusjärjestelmä (esim. viruksen iskevät helpommin, allergiat, tulehdukset)
-perinnöllisten sairauksien lisääntyminen (syövät, sokeritauti...)

Siispä mielestäni on hyvin perusteltua miksi rajata jalostukseen menevien poikasten määrää. Ja suosittelen käyttämään jalostukseen myös niitä hamstereita joilla ei ole ulkonäöllistä annettavaa, mutta tuovat uutta verta.

Täytyykin alkaa väkertää rekisteripapereita, joihin mahtuu sukua niin pitkälle kuin vain paperi antaa periksi. :)

Hillevini on eläinkaupasta enkä tiiä mitään sen suvusta eikä hillevi tietenkään ole rekisterissä. Mutta haluisin sille sellaisen mutta sen täyttö on aika mahotonta.

mutta siis enkö voi tehdä hillevillä poikasia jos se on eläin kaupasta ja ehkä tuleva hamsterini on sitten joltain kasvattajalta ja jos se on poika..?

Hillevi on talvikko ja sen turkki on aika valkonen ja sen raita on savun/ Vaaleen harmaa.
Jos siis tuleva poika talvikkoni ( Mikäli löydän sellaisen jostain mahdollisen halvalla
on saman värinen voin tehä poikasia?

Ellli, keskustele kasvatusasiasta ensin vanhempiesi kanssa ja pyydä heitä lukemaan Ninden kirjoittama juttu kasvatuksen aloittamisesta. viewtopic.php?p=152468#p152468 (http://www.hamsteriyhdistys.fi/foorumi/viewtopic.php?p=152468#p152468)

Samojen nimien suureen esiintymiseen populaatiossa voi olla syynä yhden poikueen poikasten liiallinen käyttö, mutta myös monet muut syyt. Esimerkiksi:
-hamsteria käytetään jalostukseen reilusti enemmän kuin kaksi kertaa
-syntyy joku hieno linja, jonka hamstereita kaikki kasvattajat haluavat
-kasvattajat linjaavat samoihin hamstereihin
-luodaan/vahvistetaan uusia värejä sisäsiitoksella
-lajilla vähän aktiivisia kasvattajia
-uusia jalostuseläimiä ei yksinkertaisesti ole saatavilla

Lainaus käyttäjältä: "lentsu"Syrkkien kohdalla en itse ole valmis käyttämään hamstereita, joilla ei ole ulkonäöllistä annettavaa. Robojen kohdalla voin tehdä enemmän poikkeuksia, koska niiden kasvatuksessa ollaan muutenkin, ainakin uusien värien osalta, joita nimenomaan haluan itselleni, aivan lähtökuopissa. Silti en minkään lajin kohdalla käyttäisi eläintä, jolla ei ole MITÄÄN muuta annettavaa kuin "uusi veri", koska silloin mennään jalostuksellisesti pelkästään taaksepäin. Tietysti sellainen teoreettinen tilanne, että suku olisi vallan sammumassa sisäsiittoisuuden vuoksi, olisi poikkeus, mutta siitäkin ollaan toisaalta vielä kaukana.

Jalostamiseen kuuluu myös terveys ja luonne, ulkonäön lisäksi. Siksi olisi hyvä käyttää myös niitä erisukuisia "rumiluksia", mikäli terveys ja luonne on kunnossa. Se vie totta kai ulkomuotoa taakse päin, mutta takaa myös samalla niiden näyttelyvoittajienkin jälkeläisten terveyttä ja elinvoimaisuutta tulevaisuudessa. Yksi sukusiitoksen suurista riskeistä on sen arvaamattomuus. Kovasti rutsatut eläimet voivat hyvin olla sukupolvesta toiseen terveitä, elinvoimasia, ja yhtäkkiä seuraavassa polvessa saadakin esim. kuollettavan perinnöllisen taudin. Vakavia sukusiitoksesta johtuvia tauteja voi olla käytännössä mahdotonta jalostaa enää myöhemmin linjoista pois.

kirjoittaja poistanut.

Lainaus käyttäjältä: "lentsu"Huonoilla eläimillä ei saada hyviä eläimiä. Se vaan on niin.

Tossa olen kyl ihan samaa mieltä ja niitä on vain hyvillä kasvattajilla.

^^Kieltämättä mulle tuli sellainen kuva tosta lainauksesta minkä laitoin edelliseen tekstiin. Sain siitä käsityksen että jos hamsteri ei ole standardin mukainen, siitä ei ole mitään hyötyä jalostuksessa ja mielummin valitaan ja se samansukuinen nätimpi. Mutta ilmeisesti tarkoitit että valitset sen erisukuisen vähän nätimmän. :) Hyvä jos tällainen mahdollisuus on aina olemassa. Ja me kasvattajat tietysti ollaan vastuussa tämän mahdollisuuden tuottamisesta.

^No höpsis, kyllä rumiluksistakin kauniita saa pitkäjänteisellä jalostamisella, mutta se tietysti vaatii ihan ruuuutkasti aikaa ja vaivaa. Jos tämä ei olisi mahdollista, meillä kaikilla olisi tosi rumat jalostuseläimet. Jonkun täytyy aina tehdä se pohjatyö.

Nyt kun täällä on päästy vauhtiin jalostukseen liittyen, enkä keksi minne tämän kysymyksen mahduttaisin, niin olisiko mahdollista saada tämän (//http://www.jackrussellinterrieri.fi/tyyppi.shtml) tyyppinen ohje erottamaan "huono" ja "hyvä" hamsteri toisistaan?

Lainaus käyttäjältä: "taikahamsu"

Lainaus käyttäjältä: "lentsu"Huonoilla eläimillä ei saada hyviä eläimiä. Se vaan on niin.

Tossa olen kyl ihan samaa mieltä ja niitä on vain hyvillä kasvattajilla.

Mä olen tästä aivan täysin eri mieltä! Voin sanoa, että itse olen käyttänyt todella paljon rumia elikoita jalostukseen ja saanut luotua hienoja eläimiä. Toki kaikissa jalostukseen käyttämissäni eläimissä on ollut jotain hyviä puolia, eivät ne muuten olisi jalostukseen päätyneet.

Vähemmän hienolla materiaalilla hyvän aikaansaaminen vaatii toki enemmän ja jos ei omaa minkäänlaista hamsterisilmää eikä intuitiota touhuun niin joo, voi olla mahdotonta mitään aikaiseksi saadakaan. Mutta en todellakaan yhtään allekirjoita väitettä, ettäkö huonoista ei voisi saada aikaan hyvää. Mä en ole koskaan muilta jalostuseläimiä ostaessani odottanut saavani mitään mahtieläimiä. Toki aina esitän toiveen, mutta ymmärrän myös sen tosiseikan että pääosin ne hyvät saa tehdä itse. Itte oon tykännyt antaa hyviä eläimiä poiskin, mutta tiedän että kaikki ei sitä tee ja ymmärrän sen. Itsekin on saanut joskus karvaasti katua kun on hyvää hyvyyttään luopunut jostain tosi hienosta eläimestä, että joku uusi kasvattaja saisi kivaa matskua kasvatuksensa pohjaksi ja sitten onkin vaan käynyt köpelösti ja sinne meni sekin hieno elukka.

Ei hyvilläkään saada aikaan pelkkää hyvää.  :D

Kukaan tuskin tahallisesti käyttää pääasiallisesti huonoja eläimiä. :D
Monasti tuntuu olevan niin, että se kaikista kaunein eläin ei olekaan niin loistava periyttäjä kun taas joku vaatimattomampi yksilö jättääkin järjestään mahtavia jälkeläisiä.

Oli muuten mielenkiintoista kun joitakin vuosia takaperin laiteltiin talvikkosukuja yhteen koirien sukutietokantaan ja siinä pystyi laskeskelemaan eläinten sukusiitosprosentteja kymmeniä sukupolvia huomioonottaen ja näkemään kuinka monta kertaa suvussa mitkäkin eläimet kertautuvat. Oli aika järkyttävää luettavaa.  :c8 Mä en oikeasti enää edes muista kuinka monta kertaa esmes. jotkut Ruusutarhan ensimmäiset poikueet kertautuivat suvuissa, mutta se määrä oli aivan hillitön.

Komppaan Lentsua, mutta komppaan myös Mrk:aa  :D Jotenki..

Tuosta ulkomailta hakemisesta olen itse miettinyt sitä ominaisuutta robojen kohdalta, että melko turhanpäiväiseltä se eläinkauppaeläinten rahtaaminen sieltä näin jälkikäteen tuntuu. Ne on semmoisia rupukoita joiden iästä ja suvusta ei ole mitään tietoa, vaikka ne nyt onkin erisukuisia suomalaisiin verrattuna.. Eli paljon mieluummin hakisin robojakin kasvattajalta ulkomailta, mutta Ruotsissa ne tuntuu olevan aika samoja kuin Suomessa (ja vaihteeksi niitä ei taas kukaan enää yhtäkkiä kasvatakaan siellä  :D) ja esimerkiksi Britteihin mulla ei taida olla mahiksia päästä, niin vaihtoehdot jää aika vähäisiksi. Tsekistä sain roboja kasvattajilta, mutta en tietoja niiden mukana  :kieli
... toisaalta robot on kyllä niin omituisia että ne tekee ties minkä näkösiä pentuja ties mistä vanhemmista, Espanjan naaras Candela teki heti sertin ansainneen poitsun Goldilock's Anatoliy* aika rupukan oloisella uroksella. Ne pennut tosin löpsähti aika nopsaan, robot tuntuu olevan semmosia että ne on näteimmillään vaan pari ekaa elinkuukauttaan.  :D

^tota noin, se rupukan oloinen uros oli jo vanhempi ja nuorena ihan tyypikäs, vaikkakin pieni kokoinen Didrik-Oswaldus*, eipäs haukuta Ozzy-vainaata. Ozzylla kolme muutakin serttilasta + GG10.

Oikeastaan jotta me pystyttäisiin keskustelemaan tästä aiheesta, osallistuvien pitäisi määrittää hyvin tarkkaan mitä kukin tarkoittaa sanoessaan esim. linjaus, erisukuinen, samansukuinen, hyvä, huono, standardinmukainen, rupuinen, nätti, rutsattu, sisäsiittoinen jne. Ja laittaa ainakin kolme käytönnön esimerkkiä perään jokaisesta tapauksesta. :D Ehkä sitten ei jäisi lukijasta riippuvaa tulkinnanvaraa ja syntyisi väärinkäsityksiä.

Olen itse käyttänyt aikaisemmin yhdistelmiä tehdessäni ihan "perstuntumaa/mututuntumaa" ja neljän polven sukutaulua (mielessäni ajatellut sukua myös vähän pidemmälle, mutta en mitenkään ratkaisevasti). Siis jalostusvalintoja, jotka pohjautuvat lähisuvun ulkonäköön, terveyteen ja fiilikseen suvusta. :D Nyt kun olen tutustunut vähän paremmin koiramaailmaan ja sieltä saatavaan faktaan jalostamisesta, laittaa se vähän kyseenalaistamaan oman aikaisemman toiminnan. Sukuja pitäisi todella katsoa ainakin se yli kuusi polvea, mielummin enemmänkin. Sukusiitosprosentti on oiva apu hahmottamaan sisäsiittoisuutta ja estämään siihen liittyviä terveysriskejä. Ja voi kun saataisiin yhdistykselle se sukutietokanta! Se ei tietenkään ole täydellinen ratkaisu kun isolta osalta hamstereista puuttuu sukutiedot, mutta kyllä se antaa suuntaa totuudelle.

Kaikkihan meidän lemmikkihamsterit ovat lähtöisin luonnosta, joten jos huonosta hamsterista ei saisi ajan kanssa jalostamalla hyvää, meillä olisi vaan niitä villinhamsterin näköisiä puikuloita?

Lainaus käyttäjältä: "lentsu"Lyhkikset ON pääsääntöisesti aika puikuloita tällä hetkellä, paitsi tietyistä linjoista tulevat, sanotaan se ääneenkin: Satumetsän. Ja niiden takana on ne joiden kanssa on tehty se jumalaton työ, Niina on jalostanut oikeasti 1990-luvulta asti eikä ole käyttänyt missään kohtaa suvuttomia.

Mutta onhan Niina käyttänyt myös suvuttomia (ja hyvä niin), V-poikueessa oli muistaakseni oman hamsuni sisko emänä, joiden suku on pitkälti tuntematonta. Silti poikaset ovat pärjänneet näyttelyissä. :) Muutakin kommentoitavaa löytyy, mutta palailen myöhemmin asiaan.

En jaksanut lukea koko ketjua, pari viimeistä sivua sai jo naurahtamaan ääneen. Pakko siis naputella jotain, vaikken mikään alan asiantuntija olekaan.

Raadollisesti mä näen jalostamisen niin, että otetaan eläin, jolla on mahdollisimman paljon sellaisia ominaisuuksia, joita sä arvostat. Sen jälkeen etsit vastakkaista sukupuolta olevan samanlaisen eläimen ja katsot, että sillä on tarpeeksi haluamiasi ominaisuuksia. Sitten katsotaan miten nämä eläimet sopivat yhteen, niiden ei tulisi kerrata toistensa virheitä. Jos ne sopivat, tehdään poikasia. Poikasten kanssa jatketaan samaa tyyliä, katsotaan sieltä omasta mielestä paras yksilö ja yhdistetään se eniten sopivan, vähiten virheitä kertaavan eläimen kanssa. Tätä jatketaan niin pitkään kuin kiinnostaa, jossain vaiheessa sulla pitäisi olla käsissä eläimiä, jotka synnyttävät lisää vanhempiensa ja isovanhempiensa näköisiä eläimiä, kunhan aina pidät yhden poikasen linjasta, jolla alunperin aloitit. Niissä näkyy sun linjan "leima", naapurin Irma pystyy sanomaan kadulla vastaan tulevasta eläimestä, että tää on syntynyt sun linjoista.

Tähän voi päästä eri systeemeillä. Voidaan tehdä tiukkaa linjausta, jossa kerrataan eläimen takana olevia samoja eläimiä uudestaan ja uudestaan. Pointtina päästä nopeasti tasaiseen ulkomuotoon. Eläinten toivotaan muistuttavan näitä sukutaulussa kertautuvia eläimiä. Miinuksena vahvassa linjauksessa on usein terveys- tai elinkelpoisuusongelmat.

Esimerkkinä voisin ottaa erään entisen talvikkokasvattajan eläimet. Saako täällä sanoa nimiä? No mä sanon kuitenkin. Truefabled -talvikot oli hienoja ja pystyit sanomaan vilkaisulla, että tuo on Truefabled. Niillä oli tosi vahva TF-leima, tyyppi ja pää. MUTTA useamman vuoden tiukan linjaamisen jäljet alkoivat lopulta näkyä. Truefabledit alkoivat olemaan broilereita. Tyyppi "meni yli", kulahti, jo hyvin nuorella eläimellä. Naaraat piti lisäännyttää jo tyyliin alle kolmikuisina, muuten eivät tiinehtyneet. Silmät rupesivat herkästi mulkoistumaan. Kertoo musta ainoastaan negatiivisia asioita linjan eläimistä enkä näe järkeä tuossa tilanteessa jatkaa linjaamista hetkeen.

Toinen vaihtoehto on käyttää väliin jotain ihan muun sukuisia eläimiä, jopa niitä Kammottavia Sukutauluttomia Äpäröitä, Jotka Pitkällä Päällään Uhkaavat Tuhota Kaiken Näyttelyhamsterien Parissa Tehdyn Työn. Jos poikueeseen syntyy vain rumia elukoita ulkosiitoksen (=kaksi täysin erisukuista eläintä yhdistetään) myötä, niin se saattaa kertoa esim. oman linjasi olevan heikko jättämään tyyppiä. Tai ettei vanhempien geenit vaan sopineet yhteen. Joka tapauksessa siitä poikueesta valitaan se vähiten rumin. Ja se sitten yhdistetään vaikkapa näihin oman sukuisten eläinten kanssa ja linjataan pikkasen, jotta saataisiin ulkonäköä takaisin sinne "oman" näköisiin eläimiin.

Itse arvostan hirveästi emälinjaa. Hyvä sellainen on kullan arvoinen. Yhdistät hyvän suvun omaavaan naaraaseen minkälaisen uroksen kanssa tahansa, niin aina tulee enemmän tai vähemmän nättejä poikasia, joissa on jotain samaa kuin naaraan emässä, sen emässä, emänemänemässä, jne.

Eli kyllä, rumillakin voi ja pitää kasvattaa. Kaikista eläimistä ei ole näyttelytähdiksi, mutta ne rumimmat eläimet voivat olla aivan mielettömiä jalostuseläimiä. Ei ne tittelit hamstereillakaan periydy!

Erisukuisten ja suvuttomien käyttö on tärkeää myös geenipoolin laajentamiseksi ja elinvoimaisuuden säilyttämiseksi. Esimerkkinä robot. Muutama vuosi sitten niitä oli ihan mahdoton löytää mistään. Kasvattajia oli kaikki kaksi eivätkä eläinkaupatkaan niitä myyneet. Oli elintärkeää saada uutta verta, ettei tarvitsisi vain linjata tai jopa rutsata. Siihen ollaan päästy mielestäni aika hyvin tähän päivään mennessä, kun varsinkin Mirkku ja Vevve ovat asialle tehneet jotain. Nyt on helpompaa ruveta rakentamaankin sitä omaa linjaa, kun tietää saavansa tarvittaessa muualta väliin hieman jotain muuta.

Ja miksi eläinkaupparobot tai muut vastaavat ovat yleensä niin rumia? Pienikokoisia ja rupusia ravunsyöttejä hirveän pitkillä päillä. Koska ne on yleensä tukusta. Tukussa robot asuu monenkymmenen yksilön laumoissa eivätkä tee muuta, kuin lisääntyvät. Ei tukuissa lasketa sukukertoimia, hyvä kun osaavat edes erottaa robot marsuista. Siellä ne sukupolvesta toiseen sikiävät keskenään, isät, äidit, tyttäret, veljet, siskot, jne. Ei kauhean positiivisesti näytä vaikuttavan tuo tukkujen harrastana "linjasiitos".

Ja toisena esimerkkinä tiedättekö miksi suomalaiset sairastavat niin paljon esim. reumaa? Koska meidän kansa on tosi linjattua/sisäsiittoista. Geenipooli on kapea ja meillä on paljon samoja ihmisiä tuolla jossain takana suvuissamme. Liian vähän uutta verta ja huonot geenit tuppaa monistumaan.

Mitä tulee robojen jalostamiseen, niin en tiedä lentsun kompetenssista puhua aiheesta ainakaan kokemuksen syvällä rintaäänellä, jos hänellä on ensimmäiset robot hommattu pari kuukautta sitten. Robojen kanssa oon itse huomannut, ettei ulkonäön jalostaminen ole niillä ehkä niin helppoa, kuin muilla kääppäreillä. Paljon linjaamalla ei välttämättä tule ihan niin hyvää jälkeä, kuin käyttämällä usein sekaan muun sukuista. Joskus, tai itse asiassa aika usein, näteimmät robot tuntuvat syntyvän ulkosiitoksen avulla. Mutta tämäkin tuntuu olevan ihan päivästä ja kuun asennosta kiinni..

Lyhyesti: oon Mrkn ja Helin kanssa samaa mieltä.

Ainiin, yksi asia vielä. Miksi ne syrkit on tällä hetkellä puikuloita? Olisko niin, ettei niiden parissa ole välttämättä tarpeeksi pitkäjänteistä, jalostuksesta jotain ymmärtäviä kasvattajia, jotka jaksaisivat tehdä duunia asian eteen? Monet "wanhat parrat" ovat lopettaneet viime vuosina hamsujen parissa eikä uudempi sukupolvi ole vielä välttis päässyt kuin vasta alkuun..

Lainaus käyttäjältä: "rundi"Mitä tulee robojen jalostamiseen, niin en tiedä lentsun kompetenssista puhua aiheesta ainakaan kokemuksen syvällä rintaäänellä, jos hänellä on ensimmäiset robot hommattu pari kuukautta sitten.

Alussa juuri sanoin, että niiden kanssa vasta odottelen ekoja poikasia. Olen viitannut niihin vain valaistakseni sitä, että tilanne syrkeillä ei ole sama kuin tilanne esim. roboilla eikä niihin välttämättä päde ihan samat asiat koska tilanne on eri.

Poistin kaikki kirjoitukseni tästä ketjusta, koska koin, että keskustelun sävy meni illkeäksi. Loukkaannuin oikeasti muutamasta kommentista. Kanssani voi olla rajustikin eri mieltä, mutta en halua koskaan enää Hamsteriyhdistyksessä toistuvan sen mitä tapahtui kun TF kävi kunnolla kimppuuni silloisen "hovinsa" kanssa. Silloin eri mieltä oleminen johti siihen, että toimiminen yhdistyksessä tehtiin mahdottomaksi. En edes tiedä, mitä kaikkea minusta on levitelty. Olen pysytellyt sen vuoksi etäämpänä yhdistyksestä, ja kun yhtään haistan samaa henkeä jossain, vetäydyn heti. Elikkäs tässä syy että minun osaltani tämä keskustelu päättyy tähän.

Lainaus käyttäjältä: "Annina"Ellli, keskustele kasvatusasiasta ensin vanhempiesi kanssa ja pyydä heitä lukemaan Ninden kirjoittama juttu kasvatuksen aloittamisesta. viewtopic.php?p=152468#p152468 (http://www.hamsteriyhdistys.fi/foorumi/viewtopic.php?p=152468#p152468)

Äite kyöl luki mut se ei oikeen tiiä mistään jyrsijöistä... :D  Se on enemmän koira/Kissa ihmisiä. Äite on sanonut että saan tehä poikasia omalla vastuulla mutta oon ajatellu että ootan viel vuoden pari tai en tee Hillevil kun se kerran on eläinkaupasta... Luotettavampaakin varmaan tehä varmaan ihan joltain kasvattajalta ostetulta. Luotan enemmän kasvattajiin kuin eläinkaupan myyjiin.

En nyt tiedä mistä lentsu loukkaannuit. Minusta keskustelu on ollut ihan asiallinen ja esille on tullut oikein hyviä pointteja. Nää asiat mistä on puhuttu, on vähän sellaisia mistä on toisaalta hankala keskustella ilman käytännön esimerkkejä, niinkuin Marikakin tuolla esille toi. Mikä nyt sitten esim. kenenkin mielestä on ruma ja mikä hieno eläin. Ja mikä on sukusiitosta, mikä ei. Ja vaikka kasvatetaankin saman lajimääritelmän mukaan, niin jokainen tuppaa tulkitsemaan asioita vähän omalla tavallaan ja arvottaa asioita eri tavalla. Mikä on tietty ok.

Mun piti vielä kommentoida siihen mistä keskustelu lähti liikkeelle, että itse en ole koskaan rajoittanut sitä kuinka monta poikasta poikueesta myyn jalostuskäyttöön. Jos on ollut tosi hieno poikue, niin on saattanut kaikki lähteä kasvattajille (no nyt tulee mieleen vaan yksi tällainen poikue ja tässä tapauksessa se olikin tosi hyvä juttu). Rumista poikasista sanon ihan suoraan, että ruma on ja toivon aina että ihmiset suoraan sanoisivat jos kasvatusaikeita on, jotta voi yrittää valkata sitten sellaisiin koteihin ne näteimmät.
Käytännössä kuitenkin tilanne on ollut mun kasvatuksen viimeisimpinä aktiivisina vuosina sellainen, että olen joutunut viemään eläinkauppaan mielestäni mielettömän nättejä eläimiä koska ei vaan voi kaikkia kotiin jättää.

Nuo rajoitukset nousi pinnalle yhdessä vaiheessa, en ymmärtänyt asiaa silloin, enkä ymmärrä asiaa nytkään. En koe tarpeelliseksi.

Lainaus käyttäjältä: "MirkkuH"^tota noin, se rupukan oloinen uros oli jo vanhempi ja nuorena ihan tyypikäs, vaikkakin pieni kokoinen Didrik-Oswaldus*, eipäs haukuta Ozzy-vainaata. Ozzylla kolme muutakin serttilasta + GG10.

Anteeksi, en mä muistanu muuta ku että se oli sillon niin raukka  :|

Toivottavasti ei Lentsu nyt vallan yöuniaan tästä menettänyt! Komppaan Heliä, mun mielestä tässä nyt oli vaan erilaisia näkökulmia ihan asiallisesti esitettynä  :)

Lainaus käyttäjältä: "rundi"pari viimeistä sivua sai jo naurahtamaan ääneen...

...jopa niitä Kammottavia Sukutauluttomia Äpäröitä, Jotka Pitkällä Päällään Uhkaavat Tuhota Kaiken Näyttelyhamsterien Parissa Tehdyn Työn...

...en tiedä lentsun kompetenssista...

En pidä tätä kovin asialinjana. Pikemminkin tämän tyyppinen nettikeskustelu saa aikaan pelkästään pahaa mieltä. Kompetenssini keskustella aiheesta on tietysti hyvä kyseenalaistaa, koska en ole kasvattanut roboja. Sillähän ei ole merkitystä, että olen kasvattanut 25 vuoden kuluessa suuret määrät kaikkea muuta mitä kutsutaan hamstereiksi. Mutta kaikin mokomin, pidän mielelläni ns. hiljaisen tiedon täysin hiljaisena tietona.

Yöunet eivät menneet, keskusteluhalu ainoastaan.

^joo elä lentsu vedä hernettä nenään, musta ihana kun sä olet ruvennut näitten robojen kanssa puljaamaan, kun sulla on tuota tietoa ja kokemusta muillekin jakaa, odotankin jo kielipitkällä että saan sulta ne velat takaisin :D :P  

Mä kun aloitin näitten robojen kanssa vehtaamisen parin lemmikkiksi otetun pojan ja sitten parin Saanalta saamani hyvän tytön kanssa (emmä mitään poikasia, ihan lemmikisi vaan), niin eipä roboja ollut oikein missään; kaikki elukkakaupan mahdolliset hommasin itselleni. Minusta taas Vevveltä (ranskaa&espanjaa) ja Lindalta (portugalia) saadut ulkomaanveret ovat oikein hyvä juttu, että saadaan geenipohjaa laajenemaan, jos siinä sivussa saisi vielä näköisiäkin, niin sehän vaan olisi plussaa. Johonkin hyvään elukkaan voisi linjatakin ja sitä yritänkin nyt tehdä; linjattava öttiäinen on luonteeltaan mitä mainioin, samoin sen jälkeläiset, eikä ulkonäössäkään ole moittimista...sitten taas ulos näitten jälkeläisten kanssa.

Noin pääsääntöisesti tykkään, että sukutaulussa ei esiintyisi samaan nimeä kovin montaa kertaa...no roboilla saattaa olla, että ei esiinny nimiä lainkaan,  mutta noita talvikkojen sukuja (tykkää sukutauluista, elukka kuin elukka) tutkaillessa, niin kyllä siellä viidennessä polvessa se saman naamat esiintyy.

Kiitos Mirkku, tuo lämmitti.  :sydan

Ihan nöyränä aloittelen näiden robojen kanssa. En tiedä niistä ja niiden käyttäytymisestä paljoakaan. Ulkomuodon arvioimisessa kuitenkin auttaa, että mulla on ollut niille tuomarioikeudet. Vaikka se just taitaa olla se juttu, joka saa jotkut vanhat robokasvattajat inhoamaan (?) mua, että kehtasin arvostella niitä, vaikka en kasvattanut koskaan, siinäkin pakosti jotakin oppi. Tein harjoitusarvostelut roboista aikoinaan 1996 Satu Vanhaselle, 1998 ruotsalaiselle Cecilia Johanssonille ja 1998 englantilaiselle Chris Henwoodille ja sittemmin koearvostelut 1998 ruotsalaiselle Agneta Lönnqvistille, Tuija Johanssonille ja ruotsalaiselle Kristina Beckmanille ja sen jälkeen vuodesta 1999 arvostelin niitä en tiedä monessako näyttelyssä. Olen siis nähnyt kummiskin jonkin verran roboja eri aikakausilta ja tiedän niiden rakenteesta jotain. Silti niiden kasvattaminen on oma maailmansa, johon nyt tutustun. Viime  vuonnahan sitten ilmoitin, että kääpiöiden arvostelu on slut, kun mulla ei ole ollut niitä pitkään aikaan ja vanhastaankin olen ollut vissiin monien silmissä vähän semmonen ja tämmönen kääppärituomari, kun syrkit on ollut se mun juttu.

Mutta kun on kasvattanut sekä syrkkejä, campsyjä, kinkkejä että talvikoita ja kolmesta lajista myös valioita, tuntuu se vähän veemäiseltä, että joku nauraa mun jutuille aivan avoimesti ja sanoo ettei mulla ole kompetenssia tähän hommaan.  :twisted:

lentsu, hyvä ettei sentään yöunet menneet. Mun tarkoitukseni ei ole hyökätä kenenkään kimppuun ja vielä vähemmän aloittaa jotain ajojahtia. Mua vaan hieman huvittaa ja ihmetyttää, että pitkään kasvattanut katsoo niin kovasti alaspäin sukutauluttomia eläimiä ja tästä kärjistys. En vaan millään ymmärrä, että miksi sukutauluttomat tai rumat eläimet pitäisi jättää kokonaan pois jalostuksesta, tai miten muka rumista eläimistä ei voi saada ajan mittaan kauniita jalostamalla. Jos sulla on tästä jotain hiljaista tietoa ja me muut ollaan ihan hakoteillä, niin miksi et tahtoisi yrittää meidän näkemyksiä muuttaa?

Olit jo kerennyt postaamaan tässä välissä. Siis älä nyt vedä hernettä nenään, ainakaan mulla ei ole sua mitään vastaan syrkki-, talvikko- tai kinkkikasvattajana, eikä robotuomarina. ;)  Mutta robot on oikeasti hieman erilaisia muihin hamsuihin verrattuna ja sen huomaat varmasti ajan kanssa, kun pääset kokeilemaan. Kompetenssilla viittasin pelkästään robojen kasvattamiseen.
Mun tarkoituksena on asioiden riitely, ei ihmisten. ;)

Taas sä rundi kärjistät. Ette te muut ole ihan hakoteillä. Olen ihan samaa mieltä SIITÄ, että loputon saman suvun pyörittäminen ei ole ainakaan eläinten etu. Haen uutta verta siinä missä tekin. Roboihin ja muihin sellaisiin en nyt puutu vähintäänkin kompetenssin puutteessa, mutta jos puhutaan syrkeistä, en vaan tajua, mitä annettavaa pitkäpäisellä, huonotyyppisellä, suvuttomalla yksilöllä voi olla näyttelyhamstereiden jalostukselle, ellei se ole aivan viimeinen ja ainoa vaihtoehto rutsaamiselle? Kertokaa se minulle, niin minäkin menen eläinkauppaan ja haen sieltä sen rumimman vaihtoehdon.  :roll:

Kyllä mä olen ainakin huomannut teettäessäni syrkkipoikueita että eroja on todella paljon ja esim: Poikue Roudan Fahrenheit ja Satumetsän Aleksia niin tuli hyvä päisiä/tyyppisiä poikasia toisin kuin viimesimmässä emä:eläinkaupasta ja isä oma kasvatti tuli pitkää päätä. Olen tullut vain siihen tulokseen että toivon että ajan kanssa saan jotain hyvääkin ulos noista ötököistäni. Tää oli vain oma esimerkkini tuohon asiaan.

Roboihin mulla onkin täysin avoin, kokeileva suhtautuminen. Olen tehnyt myös niitä kaameita eläinkauppaostoksia niiden kohdalla.  :D Mutta syrkkeihin suhtautuminen vaan on toinen, kun niistä tiedän, miten ne periytyvät, miten käyttäytyvät, mikä kannattaa niiden kanssa ja mikä taas ei.

rundi: välit täysin ok.  :) neitissä vaan helposti krätisee kun puljataan.

Lainaus käyttäjältä: "rundi"Itse arvostan hirveästi emälinjaa. Hyvä sellainen on kullan arvoinen. Yhdistät hyvän suvun omaavaan naaraaseen minkälaisen uroksen kanssa tahansa, niin aina tulee enemmän tai vähemmän nättejä poikasia, joissa on jotain samaa kuin naaraan emässä, sen emässä, emänemänemässä, jne.

Miten olet päätynyt juuri naaraisiin, eikö urokset samalla lailla jätä itsestään poikasiin ominaisuuksiaan? Kun kuitenkin poikaset saavat puolet aina geeneistään emolta ja puolet isältä. Itse olen enemmän jättänyt kotiin uroksia kuin naaraita, mutta tähän on ollut lähinnä se syy, että naaraiden jalostusikä tulee niin pian, ettei minulla ole aina välttämättä seuraavaa sulhoa valmiiksi katsottuna. Urosten käyttöikä on paljon pidempi, joten siinä on enemmän sitä peliaikaa miettiä sen jalostuskäyttöä.

Jatkan vielä tähän itseni perään toisesta tämän keskustelun otsikon alle mielestäni sopivasta aiheesta.

Mitä kasvattajat ajattelette, jos joku eläinkauppa haluaa ryhtyä kanssanne systemaattiseen yhteistyöhön, että myisit heille poikasia(kaikki tai ainakin osan) aina poikueistasi? Minä olen välillä myynyt joitakin poikasia eläinkauppaan, niissä tilanteissa, jos ei ole sopivia ostajaehdokkaita ollut kuulolla, vaikka on kuitenkin jonkin aikaa poikasten kanssa niiden ilmaantumista odotellut, mutta en siis ihan joka poikueesta ole joutunut myymään, ihan vain parista poikueesta joitakin yksilöitä. Nyt tästä viimeisimmästäni myin kaksi, kun eräs lähikunnan eläinkauppias ihan itse minulle näistä poikasista soitteli ja kertoi, kun hänen kanssaan keskusteltiin, että eläimillä on asialliset olot ja että he arvostavat yksityisiä kasvattajia, 20€ sain per poikanen. Tietysti, kun sitä kysyntää on hamstereille siellä, niin olisi ihanteellisinta, että poikaset haettaisiin suoraan kasvattajalta kuin eläinkaupasta ja toisaalta olenkin myynyt aika paljon lähikuntiinkin eläimiä, mutta sitä kysyntää silti tuntuu riittävän eläinkaupoissakin, ehkä jotkut näkevät eläimen hankkimisen vaivattomampana eläinkaupasta tai sitten he ovat tietämättömiä vielä kasvattajista, eivätkä huomaa minun ilmoituksiani esim. lähikuntiinkin jaettavassa kaupunkilehdessä.

Nojoo, mutta kuitenkin nyt kun kauppias poikaset haki, niin hän jo kyseli innokkaana, että voisimmeko tehdä enemmänkin yhteistyötä ja voisiko hän jo nyt, esim. varata viime yönä syntyneestä poikueesta kaikki vapaat poikaset. Niin en sanonut vielä asiaan juuta enkä jaata, vaan jäin miettimään yhteistyön hyviä ja huonoja puolia. Toisaalta siten tämän kaupan ei tarvitsisi hankkia tukkueläimiä ainakaan siitä edestä, että saisivat minulta poikasia, mutta toisaalta haluan kyllä tietää, millaisiin oloihin eläimet menevät ja antaa ostajille mahdollisia neuvoja hamstereihin liittyvissä asioissa. Olenhan kyllä tähänkin mennessä muutaman poikasen eläinkauppaan myynyt, mutta noin ihan systemaattisena toimintana ajatellen. Ja on mielestäni tietysti myös tosi hyvä, että ostajat näkevät enemmän juuri sitä vaivaa hankkiakseen eläimen kuin vaan kävelemällä kauppaan ja ostamalla eläimen enempää itseään esittelemättä ja joutumatta välttämättä hirveän tentatuksi kyseisen eläimen hoidosta. Mutta toisaalta kyllä vaikutti, että tällä kauppiaallakin oli kokemusta hamstereista ja osaavat hekin varmasti neuvoa perushoitoasioita, unohtamatta tietysti sitä, että hamsterit saavat mukaansa papereiden mukana yhteystietoni, että jos tulevalla omistajalla on jotain kysyttävää hamsteriin liittyen, sikäli kun he haluavat kääntyä puoleeni ja papereiden mukaan lähtivät tietysti myös hoito-ohjeet.

Haluaisinkin nyt kuulla muiden mielipiteitä tällaisesta yhteistyöstä eläinkauppojen kanssa. Itse olen kyllä ollut kuitenkin enemmän sitä vastaan ja eläinkauppa on ollut yleensä se viimeinen vaihtoehto, minne olen poikasia myynyt. Ideaalisinta olisi minun mielestä, että eläinkaupat yleensäkin lähtisivät samoille raiteille kuin Musti&Mirri, jonka liikkeet eivät myy ollenkaan lemmikkieläimiä. Tämä kannustaa sitten ihmisiä etsimään eläimiä kasvattajilta. Mutta kun tätä tilannetta tuskin on kuitenkaan tulossa.

Lainaus käyttäjältä: "lentsu"Roboihin mulla onkin täysin avoin, kokeileva suhtautuminen. Olen tehnyt myös niitä kaameita eläinkauppaostoksia niiden kohdalla.  :D

Roboissa voi kyl eläinkaupastakin löytää hyviä, just se Mirkun Ozzy on eläinkaupasta  :)

^ Mä en ole ikinä myynyt eläinkauppaan eläimiä, mutta yksi eläinkauppa on tiedossa jonne voisin viedä jos sellainen tilanne tulisi vastaan. Luulen, että sun tilanteessa itse kieltäytyisin. Näen eläinkauppaan myymisen sellaisena viimeisenä vaihtoehtona jos poikaset eivät muuten löydä kotia, ja mieluummin etsisin niille ensin itse kodin ennen kuin veisin kauppaan.
Systemaattista eläinkauppaan viemistä voisin harkita siinä muodossa, että joka poikueesta kauppaan menisi vain 0-3 poikasta poikuekoosta riippuen ja minulla olisi mahdollisuus päättää jos en haluakaan antaa yhtäkään poikasta kauppaan.  :)

lentsu, ehdottomasti oon samaa mieltä, että jos on varaa valita niin mieluiten itsekin käytän suvultaan tunnettua ja mahdollisesti kauniimpaa eläintä, kuin sitä rupuista, Someron torilta ostettua, Kuivan Kesän Oravaksi nimettyä eläintä. Mutta täysin en silti itse sulje sukutauluttomia tai rumempia pois pienessä kannassa, siinä en näe mitään järkeä kun uutta verta tarvitaan aina.

PiiaL, emälinjasta tykkään monesta syystä. Vaikka poikanen saa periaatteessa puolet geeneistään isältä ja puolet äidiltä, niin se on se äiti, joka lopulta vaikuttaa poikasiin enemmän. Emä kantaa ne, imettää ja "opettaa" ne tavoille. Hermostunut emä jättää usein hermostuneita poikasia, stressihormoni siirtyy emänmaidosta poikasilleenkin. Tiedetään myös emän (ihmisenkin, koiran, jne.) periyttävän tietynlaista perimäainesta, maternaali-DNA:ta eli mitokondrio-DNA:ta, jota ei isältä saa. Tässä mtDNA:ssa mutaatiovaihtelu on hyvin pientä, eli jos sulla on käsissäsi kullanarvoisen hyväkuntoinen ja unelmanaaras, niin todennäköisemmin se periyttää ominaisuuksiaan poikasilleen, kuin tämän naaraan veli. Näin yksinkertaistettuna.

^ Kiitos rundi, hyvin valaisit asiaa ja tämä antoi taas lisää ajattelemisen aihetta kasvatustyössä. :)

Aikalailla siis samalla kannalla eläinkauppa-asiassa olen kuin Vevvekin. Toisaalta en juuri senkään takia haluaisi kiinni mihinkään sopimukseen eläinkaupan kanssa, ettei tulisi mitään pakkoa antaa poikasia sinne, vaan että se olisi lähinnä sellainen viimeinen vaihtoehto juurikin.

Mä oon ymmärtänyt että moni ei osaa etsiskellä kasvattajilta poikasia vaan käyvät lähiseudun eläinkaupoissa kysymässä ja jos siellä ei poikasia satu olemaan niin ajattelevat sitten vaan että voi harmi hamstereita ei saa mistään.

Ehkä joku sellainen kontakti olis hyvä että kauppias osais aina sanoa sen tietyn/tietyt kasvattajat joilla on poikue tulossa/kasvamassa ja joko ohjata ottamaan yhteyttä kasvattajaan tai jos on niin sovittu niin voisi ottaa varauksia vastaan. Kasvattajalle olis helpompi kun sais viedä ne varatut poikaset sinne liikkeeseen kerralla ja varaajat hakis ne sitten sieltä niin ei tarttis kuskailla sinnetänne ja odotella illasta toiseen hakijoita kotiinsa.

Ainakin osa ihmisistä ajattelee, että hamsterin ostaminen eläinkaupasta olisi vähän sama kuin sekarotuisen koiran ostaminen, ja kasvattajilta sitten saisi "rotuyksilöitä", joita ei luonnollisestikaan ole välttämätön saada, jos ei aio näyttelyttää tai jalostaa. Eihän se hamstereiden kohdalla niin mene, mutta eivät monet ensihamsterin ostajat sitä tiedä, ja yllättävän moni ei erityisemmin asiaan perehdykään ennen hankintaa.

Eläinkauppaan on helpompi marssia silloin kuin itse haluaa ja hamsterin saa hyvinkin nopeasti mukaan - ymmärrettävää, ettei moni viitsi etsiskellä kasvattajaa ja varailla/odotella poikasia, jos vaihtoehtona on saada kaupasta heti.

Niin kauan kuin on eläimiä myyviä kauppoja, on aina niitäkin, jotka ostavat lemmikkinsä sieltä, ja kyllä mun mielestä olisi ihan jees ajatus, jos ne eläinkauppaostajien jyrsijät tulisivat kunnollisilta kasvattajilta eikä tukkutoimintaa tai muuta epämääräistä kasvatusta tuettaisi. Kyllä itse olen valmis myymään poikasia myös valikoituihin eläinkauppoihin, ainakin osan. Toistaiseksi en ole myynyt, kun ovat menneet kaupaksi muutenkin, mutta olen kyllä harkinnut jonkinlaista sopimusta jonkun kaupan kanssa, että tietty määrä hamstereita per poikue menisi sinne. Toisaalta mulla syntyy niin vähän kuitenkin poikasia, ettei oikein millekään kaupalle riittäisi myytävää muutamasta poikasesta per poikue.

En ole 1990-luvun jälkeen joutunut myymään yhtään hamsteria eläinkauppaan, vaikka niitä vielä 2000-luvun alussa syntyi paljonkin. Hätätilassa, jos joku poikanen näyttäisi aivan jäävän käsiin enkä pystyisi sitä pitämään, voisin tarjota sitä YKSINÄÄN (en koskaan kaverin kanssa, jos puhutaan syrkeistä) ihan tiettyyn eläinkauppaan. En luota yhteenkään kauppaan enää niin paljon, että myisin edes kahta samaa sukupuolta olevaa syrkkiä samaan kauppaan samaan aikaan uskoen, että ne erotetaan, jos ne tappelevat. Tämän olen oppinut ihan kantapään kautta, kun kauppa, jonka omistajaa ja myyjiä pidin kavereinanikin, aikoinaan antoivat kahden uroksen tapella siellä eivätkä tehneet elettäkään niiden erottamisesta, ennen kuin minä satuin paikalle ja vein kiukuissani toisen takaisin kotiin. Minkäänlaista sopimusta en suostuisi tekemään sellaisesta, että minulla olisi joku velvollisuus antaa joka poikueesta yksilöitä kauppaan. Totta kai on parempi jos voi itse luovuttaa poikaset, vaikka siitä onkin pahimmillaan jumalattomasti vaivaa ja niitä kuskaa pitkin Suomen maata.

Mä olen kanssa ollut onnekas, että aika suurimmasta osasta mun poikueita on kaikki pennut varattu jo ennen luovutusikää. Oisko ollu pari ekaa poikuetta kun jouduin niitä hieman kauppaamaan, nykyään aika harvoin tarttee edes pistää myynti-ilmoitusta.  :)
Inhoan kyllä sitä kaupustelua ja varausten laittoa ja muistelemista että mihin nää nyt on menossa, kun mulla on niin kanan muisti (menin kerran mummolaan käymään ja ovelle tuli etukäteen sovitut hamsunhakijat jotka soitti että mikset avaa ovea. Vaikee avata ku ei oo muistanu olla kotona  :D) Ois sinänsä helppoa vaan viiä ne eläinkauppaan, ja tykkäisin jos pystyisin esimerkiksi kauppaamaan kaikki näyttelyssä myyntipöydältä, mutta harvoin ne näyttelyt osuu yksiin luovutusikien kanssa.

Saako tähän sanoa yhden esimerkin elävästä elämästä lk hamsterista, joka on taustaltaan 75% tuntemattomista suvuista, mutta silti FIN MVA? :P Eli tuntemattomista suvuista voi myös saada syyrialaisilla näyttelyvoittajia ilman vuosien pakertamista.

Se on ihan meidän kasvattajien vastuulla pitää huoli siitä, että niitä erisukuisia hamstereita on saatavilla. Siksi tulee turvautua hamstereihin, jotka tuovat uutta verta linjoihin. Joka ikinen kasvattaja varmasti valitsee mieluiten sen kauniin erisukuisen hamsterin, mutta aina se ei ole mahdollista ja silloin on syytä joustaa ulkonäössä. Toki jos joku tähän nyt perustelee tarpeeksi hyvin miksi esim. hyvä pää on pätevä syy ottaa riskejä hamsterin terveyden uhalla, olen valmis muuttamaan mielipidettäni. :)

Ulkomuodon saa tietysti helposti kohdalleen hankkimalla niiden näyttelyissä menestyneiden hamstereiden jälkeläisiä (robot kai poikkeus), mutta siinä ratsastetaan vähän muiden tekemällä työllä. Jossa en näe kyllä mitään pahaa, mutta enemmän arvostan pitkäjänteistä kasvatustyötä, jossa lähdetään luomaan jotain uutta, eikä pyöritetä lähinnä niitä sukuja jotka olivat ja ovat olemassa myös ilman esim. minun panostani lajille. Valinnoillaan kasvattaja pystyy vaikuttamaan lajin geenipoolin kokoon ja näin sen terveyteen ja elinvoimaisuuteen. Siksi on tärkeää pitää hengissä MYÖS niitä ulkonäöllisesti heikkoja, mutta erisukua tuovia linjoja. Tämä tie ei ehkä tuo menestystä ja mammonaa näyttelyrintamalla, mutta veikkaan vähän laajemman näkökulman omaavien kasvattajien arvostavan tätäkin työtä. Varsinkin kun kaikki sitä erisukuista verta jossain vaiheessa tarvitsee. Kivempaa se on sitten hankkia sitä toiselta kasvattajalta, jolla ei ehkä ole niin mahtavaa ulkomuotoa hamstereissa, mutta eri sukua, kuin sitten täysin tyhjällä sukutaululla varustetun eläinkauppaeläimen (joka todennäköisesti on vielä rumempi).

Miksi sitten pitäisi tuoda linjoihin myös niitä erisukuisia Kuivia Oravia (kiitti Linda osuvasta nimestä :D) jos muuta ei ole saatavilla? Hamsterithan ovat tällä hetkellä suht. terveitä ja näyttävät kestävän myös sisäsiitosta? Ongelma on sisäsiitoksen arvaamattomuus. Hamsterit voivat olla tällä hetkellä olla terveitä, mutta sisäsiitoksen aiheuttamat taudit voivat puhjeta jo huomenna. Niin se vain on. Siksi pitäisi katsoa niitä sukuja pidemmälle ja laskea sukusiitosprosentit. Myöskään emme voi olla varmoja miten sisäsiitos on jo vaikuttanut hamstereihimme. Esim. papovan iskevyys voi hyvinkin johtua hamstereiden immuunijärjestelmän heikkenemisestä. Olen myös joskus nähnyt hiirifoorumilla väittämän, että hiiret kestävät hyvin sisäsiitosta. Samalla olen ihmetellyt miksi sitten hiiren saavat suht. usein kasvaimen vuoden ikäisenä, kärsivät loisista, hengitys rohisee...

Mutta joo, mun mielestä on kiva päästä juttelemaan täällä vähän vakavemmista asioista ja ihan väittelemäänkin! Näissä on aina tilaisuus itselle päivittää niitä omia näkökulmiaan. Täytyy vaan muistaa välillä heittää jäitä hattuun ja muistaa asioiden olevan erimieltä, ei ihmisten. Ymmärrän kyllä lentsun "herkkänahkaisuuden" niistä yhdistyksen vuosien takaisista vähemmän mukavista hippaleikeistä johtuen.

Mielenkiintoinen keskustelu.

Minä oon käyttänyt eläinkauppahamsuja, ja tuun varmaan käyttämään jatkossakin. Mulla vaikuttaa ainakin tää sijainti. Etelästä on vaikea lähtä hakemaan uroksia lainaan, tai ylipäänsä ostaa uusia hamsuja. Toki näyttelyiden yhteydessä, mutta mä oon ilmeisesti tullut vanhaksi ja laiskaksi kun en jaksa enää istua sitä 1200km autossa kovin montaa kertaa vuodessa  :D

Tuosta Piian eläinkauppajutusta. Minä en myöskään rupeais mitään sopimusta tekemään. Oon ite vienyt täällä paikalliseen eläinkauppaan pentuja joskus, ja voin viedä sinne jatkossakin. Mutta yleensä kyllä pyrin myymään pennut suoraan.

Lainaus käyttäjältä: "Mrk"Saako tähän sanoa yhden esimerkin elävästä elämästä lk hamsterista, joka on taustaltaan 75% tuntemattomista suvuista, mutta silti FIN MVA? :P Eli tuntemattomista suvuista voi myös saada syyrialaisilla näyttelyvoittajia ilman vuosien pakertamista...

...Ulkomuodon saa tietysti helposti kohdalleen hankkimalla niiden näyttelyissä menestyneiden hamstereiden jälkeläisiä (robot kai poikkeus), mutta siinä ratsastetaan vähän muiden tekemällä työllä. Jossa en näe kyllä mitään pahaa, mutta enemmän arvostan pitkäjänteistä kasvatustyötä, jossa lähdetään luomaan jotain uutta, eikä pyöritetä lähinnä niitä sukuja jotka olivat ja ovat olemassa myös ilman esim. minun panostani lajille...  

...Miksi sitten pitäisi tuoda linjoihin myös niitä erisukuisia Kuivia Oravia (kiitti Linda osuvasta nimestä :D) jos muuta ei ole saatavilla? Hamsterithan ovat tällä hetkellä suht. terveitä ja näyttävät kestävän myös sisäsiitosta? Ongelma on sisäsiitoksen arvaamattomuus. Hamsterit voivat olla tällä hetkellä olla terveitä, mutta sisäsiitoksen aiheuttamat taudit voivat puhjeta jo huomenna...

Mrk:lla ja mulla taitaa olla kroonisesti vähän eri näkökulma...  :roll: Mutta en nyt voi olla puuttumatta noihin...  :D

Olen kerran lainannut kasvatukseeni FIN MVA:ta, joka oli eläinkauppahamsteri, siis täysin suku tuntematon. Ikävä kyllä se osoittautui "tähdenlennoksi" eli oli itse hieno, mutta jätti todella huonoja poikasia, näistä ei sitten yksikään jäänyt mun kasvatukseeni. Eli se oli ns. turha keikka. Mun mielestäni suvullisissa eläimissä on juuri se pointti, että vaikka ne ITSE eivät olisi hienoja, ne kantavat arvokkaita geenejä.

Muiden työllä ratsastamisesta... Me kaikki ratsastamme toistemme työllä. En näe siinä mitään erityisen uljasta tai tavoiteltavaa, että yrittää erottua muista tekemällä jotain aivan muuta kuin toiset. Suurin osa suvullisista tämän päivän syrkkinäyttelyhamstereista (olen tutkaillut niiden sukuja vähän pidemmälle) polveutuu tavalla tai toisella myös minun vanhoista kasvateistani. Pitäisikö minun siis ajatella, että kaikki ratsastavat minun tekemälläni työllä?  :mrgreen:  :sydan Siis oikeasti homma on niin, että ympäri mennään ja yhteen tullaan, ja mitä enemmän voi antaa muille omasta kasvatustyöstään, sen riemukkaammin käyttää hyväkseen muiden kasvatustyön tuloksia.  :)

Ja sairauksista. Olen kerran saanut syrkkilinjaani erittäin vakavan, kuolemaan johtaneen, EVIRAN tutkimuksissaan perinnölliseksi toteaman sairauden. Se tuli yrityksestäni pysyä säännöllisesti ulkosiitoksessa eli Englannintuontihamsterista, jolla ei ollut koko sukutaulussaan näkyvissä yhtään samaa hamsteria, se ei siis ollut rutsattu. Kävi vain hemmetin huono flaksi. Siis mitä vain voi sattua ja tulla vastaan, vaikka kuinka tekisit ulkosiitosta. Pahimmat sairaudet saattavat tulla niistä lähteistä, joita et tunne ja joiden luulet siksi olevan terveitä ja "puhtaita".

Vastustan edelleen "kuivan kesän oravien" käyttämistä jalossa tarkoituksessa niin kauan, kun niille on vaihtoehtoja.  ;)

Suvuthan sekoittuvat enemmän tai vähemmän, enemmin tai myöhemmin. Otin sen pointin vähän itsestään selvyytenä ja jätin mainitsematta. Jos niitä erisukuisia kasvattaja saa käsiinsä, eihän niitäkään voi vain keskenään parittaa, muuten niistäkin tulee sisäsiitettyjä? Vastakkainasettelu näyttelyissä pärjänneiden sukujen ja "uusien verien" sukujen välillä on ihan turhaa, koska kaikkia terveitä sukuja tarvitaan jotta geenipooli pysyy mahdollisimman laajana. Se on sitten kasvattajan oman harkinnan varassa kuinka paljon tätä näkee tarpeelliseksi toteuttaa käytännössä.

Oma pointtini on ollut koko ajan se, että katsottaisiin niitä sukuja neljää polvea pidemmälle ja lasketaan että sukusiitosprosentti jää sen suositellun 6,25% prosentin alle. Se ei todellakaan tarkoita sitä että kuuden polven ajalta ei saisi näkyä yhtään samaa nimeä, vaan antaa pelivaraa myös linjauksille. Tämä pohjautuu tieteellisesti tutkittuun faktaan sisäsiitoksesta, ei mihinkään parin kasvattajan "kokeilin - ei toiminut" perstuntumaan.

Lainaus käyttäjältä: "Mrk"Vastakkainasettelu näyttelyissä pärjänneiden sukujen ja "uusien verien" sukujen välillä on ihan turhaa, koska kaikkia terveitä sukuja tarvitaan jotta geenipooli pysyy mahdollisimman laajana. Se on sitten kasvattajan oman harkinnan varassa kuinka paljon tätä näkee tarpeelliseksi toteuttaa käytännössä.

Oma pointtini on ollut koko ajan se, että katsottaisiin niitä sukuja neljää polvea pidemmälle ja lasketaan että sukusiitosprosentti jää sen suositellun 6,25% prosentin alle. Se ei todellakaan tarkoita sitä että kuuden polven ajalta ei saisi näkyä yhtään samaa nimeä, vaan antaa pelivaraa myös linjauksille. Tämä pohjautuu tieteellisesti tutkittuun faktaan sisäsiitoksesta, ei mihinkään parin kasvattajan "kokeilin - ei toiminut" perstuntumaan.

Mielestäni lahjakas kasvattaja osaa rakentaa linjaa luovasti, toisinaan rippeitäkin yhdistellen. Onhan se matemaattinen totuus, että EH x EH on EH^2, mutta paljon enemmän päästään peuhaamaan sattuman kanssa, kun heittäydytään EH x T!

Eläinkauppaeläinten käyttö on mielestäni ihan jees silloin tällöin. Varsinkin, jos suvut tuntuvat ajautuneen liian ahtaalle. Jokainen yhdistelmä tulee toki AINA (niin suvullisilla kuin suvuttomilla) olla tarkkaan harkittu ja perusteltavissa lukuisine ranskalaisine viivoineen!  :D Huono syy ei ole geenipoolin laajentaminen tai mielenkiintoisen alleelin lisääminen omaan kantaan. Huonona puolena näkisin mahdollisen eläintukkutoiminnan tukemisen (niin se vain on, että yleensä ne mielenkiintoisimmat syrkit eläinkaupoissa sattuu olemaan tukuista...), kun hyvin tunnemme sen raadollisuuden: tukuissa eläimet eivät saa osakseen niiden arvon mukaista kohtelua ja niin kauan kuin tukkueläimet käyvät kaupaksi haalivat eläinkauppiaat niitä myytäviksi. Koen kasvattajan vastuualueeseen myös "hamsterimaailmaparantamisen", eli yhtenä kantavana voimana tulisi kaikilla olla hamstereiden olojen parantaminen maailmassa :) Eläinkauppaeläin on myöskin usein aikamoinen pommi, koska sen taustoista ei tiedä mitään. Ja en tarkoita tällä värigenetiikka-diipadaapaa, vaan suvussa mahdollisesti hengailevia tautigeenejä ja alttiuksia eri sairauksille. Toisaalta saman neuroottisuuden pariin voi päästä heittäytymään ulkomaantuontejakin käytettäessä, jos paikallinen kasvattajakaan ei sattuisi tuntemaan taustoja hyvin.

Sisäsiitokselle ehdoton EI ja sukusiitosprosentti pitäisi jokaisen hamstereita parittavan laskea aina. Täytyy varsinkin syrkkien kohdalla muistaa, että ei sieltä Aleppon vuorelta ole kovin pitkä matka tähän päivään... Ja uskallanpa väittää, että suurimman osan >5 vuottakin hamsuja tavoitteellisesti jalostaneen kasvatteja löytyy suomalaisen näyttelysuvun taustalta. Kaikki syyrialaisemme ovat yhtä suurta perhettä...

Me koettiin hyväksi systeemiksi kirjoitella paperille ylös jokaisen yhdistelmän kohdalta sukua aina mahdollisimman pitkälle. Lisäinspiraatiota antoi se, että kaikki omien hamsujen wanhat sukutaulut since 1994 löytyy yhä arkistoista. Mikäs sen nostalgisempaa, kuin selvitellä sukulaisuussuhteita vuosien takaa. Tosin viime vuosina ei olis voinut vähempää kiinnostaa, kun koko hamsterijalostusprojekti on meillä ollut aktiivista viimeksi vuonna 2008.

Olis kyl mahtavaa saada pari laatikkoriviä lisää yhdistyksen virallisen sukutaulu-kaavakkeeseen :)

Lainaus käyttäjältä: "taruloru"Olis kyl mahtavaa saada pari laatikkoriviä lisää yhdistyksen virallisen sukutaulu-kaavakkeeseen :)

Nykyäänhän aika monella on käytössä itsetehdyt sukutaulukaavakkeet, eihän mikään estä tekemästä itse sellaista jossa olisi pidempi sukutaulu.  :)
...voiski itse kattella jos tekis sellaisen jossa olisi 1-2 polvea enemmän.

^^Hyviä pointteja, täytyy komppailla!

Kasvattajana minulla ei ole kokemusta puuttua tuohon asiaan, mutta sukutaulu tietokanta olisi kyllä mahtava juttu!

Hamsterita ei koteihin missä on alle kouluikäisiä lapsia? Oon vitosella ja meen kutoselle ja mulla on ollu eka jyrsijäni 5-6 vuotiaana. Äite tosin hoiti sitä mutta mäkin.

Jos teen helmiäsvärisellä Talvikollani penikoita helmiäisvärisellä talvikko uroksella joilla ei ole rekisteriä voiko sellaisia Talvikoita antaa koteihin? Ja mistä tietää onko koti hyvä vai ei?
Kannattaako ottaa juoksupyörä raskauden ja penikoiden ekan kuukauden ajaks pois?
Kiitän jos vastaatte! Tarvin apua :sydan

^ Tuo alle kouluikäisten kysymys riippuu paljon perheestä. Jos vanhemmat ovat fiksuja ja hoitavat lemmikkiä, eikä pienien lasten anneta olla hamsterin kanssa ilman valvontaa, voin hyvinkin antaa poikasen perheeseen jossa on myös pieniä lapsia.

Vanhempien sukutauluilla ei ole väliä poikasia myydessä, jos ne myydään lemmikkikoteihin. Kasvattajat katsovat sukutauluja sitten tarkemmin. :) Itse myydessäni poikasia haluan tietää millaiseen kotiin se olisi menossa: millainen asumus, halutaanko lemmikiksi vai kasvatukseen, onko aiempaa hamsterikokemusta, minkä ikäinen ostaja on (alaikäinen vai vanhempi) ja onko lapsella lupa hamsterin hankkimiseen.

Juoksupyörää ei tarvitse ottaa pois, emo kyllä lakkaa juoksemasta kun alkaa tulla tukalaa. Jos emo on oikein pyöräaddikti, silloin pyörä kannattaa loppuvaiheessa ottaa pois.

Tutustuthan poikasten teettämiseen erittäin tarkkaan ennen kuin teetät pentuja! Varaudu myös siihen, että kaikki pennut eivät mene heti kaupaksi tai että emolle tai pennuille sattuu jokin sairastapaus.

OOn lukenu paljon pentujen teettämisestä. Jos pentuja ei menisi kaupaksi en kyllä ala täyttämään eläinkauppojakaan. Jos ei mee jätän itelleni.

Jos teetän niin jos jätän vaikka 1-2 itelleni voiko ne asua samassa häkissä emon kanssa?

Tietenkin luen netistä kaiken hahdollisen teidon. Tää yhistys tosi auttavainen kanssa kun kaikki jaksaa auttaa ja aina vastataan. Kiitän kaikkia joilta olen apua saanut! :)  :sydan

^ Naaraat voi yleensä asua emon kanssa, urokset joko yksin, keskenään tai isänsä kanssa. Erimielisyyksiä alkaa kuitenkin usein tulla noin 4-5kk iässä, kun poikaset kasvavat aikuisiksi.  :)

Juukiitäntaas :sydan

^^^ja^ Tuli tästä mieleeni jotenkin se kun minä olin aloittamassa hamsujen kanssa ja sain kaiken mahdollisen avun hamsteriyhdistyksen foorumilta ja eritoten paljon tukea Oranssin kasvattajalta!!

Juu. Tää on aivan mahtavaa kun täältä saa niin asiallista ja mukavaa palautetta ja apua.
Erityinen kiitos Vevvelle! Ja tietty kaikille muillekkin.

Oon ottamassa toista hamsteria. Aattelin että otan kasvattajalta mutta voisinhan ottaa eläinkaupasta koska saan sen kaiken avun täältäkin. Kannataako?

^ Kasvattajalta saat hamsterin, jonka suku (ja suvun mahdolliset sairaudet yms) ovat tiedossa, varsinkin jos ajattelet aloittaa kasvatuksen. Eläinkaupasta ostetulla eläimellä voi olla suvussaan aivan mitä tahansa, esimerkiksi juuri perinnöllisiä sairauksia.

Joo.. Ehkä otan sittenkin vain kasvattajalta.  Toivotaan että hillevillä ei ole mitään ainakaan perinnöllisiä sairauksia. Jos en tiiä onko sillä mitään sairauksia ( toivottavasti ei)
kannataako mun tehdä poikasia?

Jos ei ole varma, haluaako teettää poikasia, niin yleensä suosittelen olemaan teettämättä  :) Sitten kun on varma, mitä haluaa ja mitä tekee, niin siitä lähtökohdasta on paljon parempi aloittaa.  :)

Kompsin GaneshaX.
Tosiaan ennen poikasten teettämistä pitäisi opiskella kunnolla genetiikkaa (+ mahdolliset kielletyt yhdistelmät) jne.

Juu. Kiitän.  Oon saanut toooosi paljon tietoa teettämisestä. JOS teetän niin aattelin tehä tietty Talvikolla ja sellasella Helmiäs värisellä niiku Hilleki. Eikös oo niin että poikasiin ei saa koskea kun se on pieniä. Eikö käsittely aika ole vasta 2-3 vk? Vai?

Poikaset avaavat silmänsä noin 9-10 päivän iässä, 2 viikkoisina niitä voi alkaa käsittelemään varovasti. Täällä on hyvä perusohje talvikkopoikueen hoitoon: //http://www.kolumbus.fi/satumetsan/docs/TALVIKKO.poikasten.hoito.html
Poikueen vanhempien ei ole pakko olla samaa väriä, mutta yleensä samanvärisistä vanhemmista tulee näyttelyitä ajatellen paremman värisiä poikasia. Tässä hieman genetiikkaa mitä eri yhdistelmistä voi tulla:

normaali + normaali = normaaleja poikasia (voi myös tulla safiiria jos molemmat vanhemmat kantavat sitä)
helmiäisnormaali + helmiäisnormaali = helmiäisnormaaleja + normaaleja (voi tulla helmiäissafiireja ja safiireja jos molemmat vanhemmat kantavat sitä)

safiiri + safiiri = aina pelkkiä safiireja
helmiäissafiiri + helmiäissafiiri = aina pelkkiä helmiäissafiireja ja safiireja

normaali + safiiri = pääasiassa normaalia, jos normaali kantaa safiiria voi syntyä myös safiireja poikasia
helmäisnormaali + safiiri = pääasiassa normaaleja ja helmiäisnormaaleja mutta myös safiiria ja helmiäissafiiria jos helmäisnormaali sitä kantaa
normaali + helmiäissafiiri = pääasiassa normaalia ja helmiäisnormaalia, mutta myös safiiria ja helmiäissafiiria jos normaali sitä kantaa
safiiri + helmiäissafiiri = poikaset safiiria ja helmiäissafiiria

Joo hei kiitti taas tosi paljon!

Innostuin tämän keskustelun pohjalta kehittelemään itselleni rekkaripaperit joissa on viisi polvea sukutaulua. Oli yllättävän vaikea saada ne sullottua siihen paperiin, ja täyttämiseen meni sikakauan kun tein tämän Indesignilla kun en osaa käyttää mitään acrobatia... :D
Tässä screencappi. Mallina seuraavan suunnittelemani poikueen sukutaulu täytettynä tuohon. Siellon jopa yksi mun kasvatti alimmassa nurkassa oikealla  xD

//http://s1045.photobucket.com/albums/b451/veeranhamsut/paperi.jpg

^ Minäkin mietin, että pitäisikö alkaa väsätä jotain tuollaista vaakasuoraan tehtyä rekkaripaperia, johon saisi mahdutettua enemmänkin tuota sukua.  On aina yhtä hauskaa nimittäin googletella hamsujen nimillä, että löytäisi edes sukupolven pari lisää sukua noiden hamsujensa takaa ja pystyisi laskemaan realistisempia sukusiitosprosentteja.. Hyvältä näyttää jo tuo Vevven malli, olisikohan tuohon mahdutettu vielä kuudeskin sukupolvi, jos isän ja emän olisi laittanut tuonne yläpalkkiin?

Tuo Veeran papru on tosi hyvä. Harmi kun itsellä ei tietotekniset taidot riitä minkään tuollaisen värkkäämiseen. Ei noita sais laajempaan jakeluun sellasessa muodossa, että tyhmempikin osais täyttää?  :P

Hei tuli tosta Vevven hienosta rekisteri paperista mieleen, että jos tekee oman rekisteripaperin, jolla aikoo rekisteröidä hamsterinsa tästä eteenpäin niin onko tuo SHY'n logo paperissa (samoin kun Vevvellä) pakollinen ? Tai siis saako sen ylipäätään liittää omaan paperiinsa mukaan, vaikka rekisteröinti kaavake ei ole SHY'n oma vaan itse tehty :)?

No periaatteessahan logon laittaminen omaan rekkakaavakkeeseen on asiakirjaväärennös :D Mutta kyllä sitä on ihan läpi sormien katsottu, ennemuinoon tapasin laittaa itsekin ennen kuin hiffasin ettei se sovi. Nykyste tosin käytän SHY:n omaa kaavaketta muutenkin.

^Mä oon kopsannut sen logon omiin papereihin alkujaan sitä varten että rekkaaja osaa laittaa leiman oikeaan kohtaan. Saakohan "virallisesti" ottaa oikeasti mitään lainauksia SHY:n rekisteritodistuspohjasta?

Kuuden polven rekisteritodistus onnistuu ehkä parhaiten niin että laittaa sen neljän/kolmen viimeisten polvien pätkän sinne paperin toiselle puolelle. Siellä on kuitenkin muistaakseni jo 64 nimeä 6. polvessa, että ei vältsis mahdu samaan tilaan muiden tietojen kanssa.

Mä ajattelin myös että toi SHYn merkki paperissa olisi tosi hyvä pitää ns. virallisuuden vuoksi ja leima tulee ns. paikalleen. Mua kiinnostaisi kanssa että jos alan itse tekemään rekisteripaperia niin eihän siitä sitten jälkeenpäin tule mitään mainintoja laittomasta asiakirjaväärennöksestä..

Entä jos tekisi kaksi puoleisen rekisteri paperin, ensimmäiselle puolelle perustietoja ja esimerkiksi sisarukset, paperin toisella puolella sukua niin monta polvea kun saa hyvin mahtumaan? Menisikö kaksi puoleinen paperi rekisteröinnissä läpi? :)

^On ainakin ennen kelvanneet myös kaksipuoliset paperit. Itse en saa ängettyä sitä kuutta polvea samalle puolelle (vaaka-, tai pystysuunnassa), vaan se suku täytyy pilkkoa molemmille puolille paperia. Viisi polvea vielä menee yhdessä osassa. Toisaalta voisi laittaa sen isoimman pätkän vaan niille hamstereille, jotka menee kasvatukseen.

Ok hyvä tietää, en ole vielä edes yrittänyt sovitella sukua paperiin, mutta itseäni ainakin kiinnostaisi tietää sukua paljon pidemmälle kuin neljään polveen :) Toisaalta juuri lemmikkikotiin menevälle hamsterille voisi käyttää SHYn omia kaavakkeita :)

Tuohon mun tekemään ei taitaisi kuutta polvea mahtua vaikka vanhemmat laittaisikin muualle, kun vikan polven rivit taitais mennä niin minikaposiksi.

Henkkoht inhoan sellaisia papereita joissa vanhemmat on jossain eri kohdassa kuin loppu sukutaulu, ja myös kaksisivuisia papereita. Niitä on kauheen vaikeeta tulostaa kaksipuolisesti, meidän tulostin on semmonen että se ei ikinä tunnu alottavan tulostusta samasta päästä, ni sit niihin tulee aina toinen puoli väärin päin  :D  :D