lentsu, ehdottomasti oon samaa mieltä, että jos on varaa valita niin mieluiten itsekin käytän suvultaan tunnettua ja mahdollisesti kauniimpaa eläintä, kuin sitä rupuista, Someron torilta ostettua, Kuivan Kesän Oravaksi nimettyä eläintä. Mutta täysin en silti itse sulje sukutauluttomia tai rumempia pois pienessä kannassa, siinä en näe mitään järkeä kun uutta verta tarvitaan aina.
PiiaL, emälinjasta tykkään monesta syystä. Vaikka poikanen saa periaatteessa puolet geeneistään isältä ja puolet äidiltä, niin se on se äiti, joka lopulta vaikuttaa poikasiin enemmän. Emä kantaa ne, imettää ja "opettaa" ne tavoille. Hermostunut emä jättää usein hermostuneita poikasia, stressihormoni siirtyy emänmaidosta poikasilleenkin. Tiedetään myös emän (ihmisenkin, koiran, jne.) periyttävän tietynlaista perimäainesta, maternaali-DNA:ta eli mitokondrio-DNA:ta, jota ei isältä saa. Tässä mtDNA:ssa mutaatiovaihtelu on hyvin pientä, eli jos sulla on käsissäsi kullanarvoisen hyväkuntoinen ja unelmanaaras, niin todennäköisemmin se periyttää ominaisuuksiaan poikasilleen, kuin tämän naaraan veli. Näin yksinkertaistettuna.
PiiaL, emälinjasta tykkään monesta syystä. Vaikka poikanen saa periaatteessa puolet geeneistään isältä ja puolet äidiltä, niin se on se äiti, joka lopulta vaikuttaa poikasiin enemmän. Emä kantaa ne, imettää ja "opettaa" ne tavoille. Hermostunut emä jättää usein hermostuneita poikasia, stressihormoni siirtyy emänmaidosta poikasilleenkin. Tiedetään myös emän (ihmisenkin, koiran, jne.) periyttävän tietynlaista perimäainesta, maternaali-DNA:ta eli mitokondrio-DNA:ta, jota ei isältä saa. Tässä mtDNA:ssa mutaatiovaihtelu on hyvin pientä, eli jos sulla on käsissäsi kullanarvoisen hyväkuntoinen ja unelmanaaras, niin todennäköisemmin se periyttää ominaisuuksiaan poikasilleen, kuin tämän naaraan veli. Näin yksinkertaistettuna.